Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus

Sanavapaus murenee EU:ssa

Tämä aihe ei ole taloutta – mutkan kautta toki sitäkin -, mutta kirjoitan tästä silti Piksuun, koska olemme ajoittain reippaastikin ja moneen suuntaan kriittinen lehti, joten sananvapaus ja sen puolustaminen kuuluu meillekin. Ja tietysti sen pitäisi kuulua jokaisella vapaan yhteiskunnan jäsenelle, sikäli kun sen keskeisiä arvoja kannattaa. Ja taloudenkin kannalta on oleellista, että taloudellista ja yhteiskunnallista todellisuutta voidaan esitellä ja kommentoida vapaasti. Vapaa markkinatalous toimii kunnolla vain vapaassa yhteiskunnassa.

Suomi päätyi lehdistön vapautta mittaavassa indeksissä ylimmälle askelmalle. Se on hienoa, vaikka meilläkin sananvapauteen on kohdistunut viime aikoina uusia uhkia etenkin toimittajien uhkailun muodossa, kun informaatioteknologia tekee kusipäiden puskista huutelusta helppoa. Itse en ole ilmiöön koskaan törmännyt, enkä liki satakiloisena vanhana punttisalikettuna hevin hätkähdä junttien öykkäämistä nakkiputkan jonossakaan. Mutta ymmärrän kyllä esimerkiksi naistoimittajia, joiden mieleen ja työhön uhkailu vaikuttaa. Tästä syystä Ruotsin sijoitus indeksissä on pudonnut. Asiaan on puututtava kovalla kädellä oikeusjärjestelmän puolesta.

Muualla EU:ssa sananvapauden kaventumista on nähty korkeimmalla institutionaalisella tasolla. Unkarissa ja Puolassa mediaa pistetään ruotuun ihan avoimen fasistisessa hengessä. Hallitukseen kriittisesti suhtautuville lehdille ja toimittajille lyödään lappua luukulle lakisääteisesti tai omistajavallan kautta.

Käyttäjän Norvestia kuva

Läpinäkyvyyden ja avoimuuden aikakausi

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Menneinä vuosikymmeninä Suomessa luottamuksen rakentamiseen riitti naapurin Penan sana, eikä muuta tarvittu. Penan sanalla pääsi pitkälle, vaikkakin aito läpinäkyvyys hallintoon tai yrityksiin oli lähinnä virkamiesten etuoikeus, johon tavallisen kansalaisen oli tyytyminen. Ja vaikka demokratia perustuu läpinäkyvyyteen, niin lakimääräisesti avoimen julkisen tiedon saaminen on ollut hidasta tai sitä pitää anoa oikeusteitse. Tässä kohtaa maailma ei ole vielä paljoakaan muuttunut.

Mutta tavat ovat muuttumassa asioiden mutkistuessa, eikä naapurin Penan sanaankaan voi enää sokeasti luottaa. Odotukset avoimuudesta ovat kasvaneet, ja sekä viranomaisilta että hallinnolta vaaditaan muutakin kuin päivittäisten asioiden hoitamista. Päätöksentekijöiltä odotetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja tätä samaa odotetaan myös yrityksiltä. Yritysten toimintaa seurataankin entistä tarkemmin niin kansallisella kuin globaalilla tasolla, ja räikeät ylilyönnit tulevat varmasti noteeratuiksi. Fiksuimmat yritykset ovat myös huomanneet tämän, ja läpinäkyvyys on nousemassa kilpailueduksi. Kehitys on kuitenkin vasta alussa ja muutos ei ole kaikille kivutonta.

Läpinäkyvyyden vaatimusta ei voi vähätellä pienen aktivistiporukan huuteluksi, sillä Suomalaisen Työn Liiton tekemän selvityksen mukaan yritystoiminnassa suomalaisia ärsyttää eniten läpinäkyvyyden puute. Julkisesta mielipiteestä avoimuuden vaatimuksesta kertoo hyvin suhtautuminen niin vaalirahoitukseen, Panama papereihin kuin omistustietoja koskevaan hallintarekisteriuudistukseen ja Portugalin veropakolaisiin.

Kaikki eivät kuitenkaan koe kasvavaa avoimuuden vaatimusta hyvänä asiana ja läpinäkyvyys koetaan enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Samalla kuitenkin unohdetaan, että sosiaalisen median ja verkostojen maailmassa mikään ei säily piilossa loputtomiin.

Käyttäjän Toni Veikkolainen kuva

Postitoiminta muuttuu ja myös lain on muututtava

Hallitus on suunnitellut postitoiminnan joustavoittamista lakimuutoksella, jossa lupien vaatimisesta siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn. Siinä ei ole mitään yllättävää, että vasemmistopuolueiden edustajat ovat hyökänneet asiaa käsittelevässä valiokunnassa muutosesitystä vastaan. Valiokunta päätti kuitenkin enemmistön voimin tukea hallituksen esitystä muuttamattomana. Toki kermankuorinnasta on ehditty puhua, puhuttiinhan siitä jo silloinkin, kun Onnibussi oli tulossa ravisuttamaan Suomen joukkoliikennemarkkinoita. Perinteiset bussiyhtiöt ja pitkään monopolinsa varaan laskenut VR joutuivat tarkastamaan toimintamalliaan ja hinnoittelukin muuttui kuluttajien kannalta parempaan suuntaan.

Postilain muuttaminen ei mitä todennäköisimmin jää tähän. Tarkoitus on kajota myös yleispalveluvelvoitteeseen, johon nykyisin kuuluu lehtien ja kirjeiden viisipäiväinen jakelu kaikkialla Suomessa. Alueellisen tasapuolisuuden nimissä laadittu ja sinänsä kaunis velvoite ei valitettavasti ole nykyisen väestökehityksen jatkuessa kestävä. Suomessa lähinnä vain Helsingin seutu, etelän pikkukaupungit ja suuret maakuntakeskukset ovat muuttoliikkeessä saamapuolella, ja maakunnista Uusimaa on ollut viime vuosikymmeninä ylhäisessä yksinäisyydessään. Lisäksi kirje- ja lehtimuotoisen postin määrä on muutenkin laskenut, vaikka painetun median alennettu ALV-kanta ehkä hieman onkin vähentänyt siirtymää sähköisen median käyttöön. Kokonaan toinen juttu sitten onkin, kannattaako verotuksen suosia painettua mediaa vain työllisyyssyistä. Yhtä lailla voisi sanoa ympäristönäkökohtien perusteella, että sähköistä mediaa pitäisi suosia. Lakimuutoksen myötä toki vaikkapa painotalo voisi ilman raskasta lupamenettelyä hoitaa lehdenjakelua aivan kuten useat yritykset hoitavat nykyisin mainospostin jakelua.

Käyttäjän Norvestia kuva

Johtajuudesta - Sipilän kello käy

Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä

Juha Sipilän vaimo on antanut miehelleen lomaviikkoa kohden yhden ns. autotallipäivän. Autotallissaan Sipilä on värkännyt muun muassa kellotaulun, joka kertoo Suomen henkisen tilan. Kello 12 on huuma, kello 15 ylimielisyys, kello 18 apatia ja kello 9 luovuus. Nyt Sipilän kello näyttää Suomelle seitsemän, eli apatiasta on lähdetty nousuun. – Apatiassa elimmekin 7-8 vuotta.

Sipilä toi mukanaan myös uuden tavan johtaa. Strategiat, kärkihankkeet ja aikataulutus olivatkin yhtäkkiä politiikan arkipäivää. Kulman takana hänelle vähän naureskeltiin, ettei ”politiikkaa voi noin johtaa”; ”yritysjohtaja tulee politiikan ulkopuolelta ja osoittaa tällä menolla vain ammattitaidottomuuttaan”. – Tämä lausuttiin unohtamalla, että Suomea olivat nämä ammattipoliitikot johtaneet koko taantuman ajan ilman suuntaa tai tahtoa. Aika kului ”taitavien poliittisten vetojen” harrastamiseen.

Sipilälle tulee kohta vuosi täyteen pääministerinä ja lehdet ovat täynnä välitilinpäätöksiä. Helsingin Sanomat teki 21.4.2016 aika perusteellisen harjauksen, se kannattaa lukea.

Toinen mielenkiintoinen puheenvuoro tuli sekin politiikan ulkopuolelta. OP Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen oli 16.4.2016 TV-1:n Ykkösaamun vieraana. Viisasta ja pohdittua puhetta. Hänkin patisti Suomea liikkeelle ja töihin. Vanha sukupolvi pitää kynsin hampain kiinni vallastaan yrityksissä, eikä uskalla lähteä innovoimaan ja investoimaan. – Nyt pitäisi antaa tilaa nuorille ja ennakkoluulottomille ihmisille. Slush –tapahtumasta Karhinen (61-v) oli innoissaan. Erityisesti hän peräänkuulutti johtajuutta.

Käyttäjän Kai Nyman kuva

Alhainen syntyvyys ratkaistavissa halvalla ja nopeasti

Syntyvyys laskee Suomessa hälyyttävästi. Osa tekijöistä on sellaisia, joihin on vaikea nopeasti vaikuttaa kuten:

  • ylipitkät koulutusajat (kouluttautumisen pitäisi jatkua läpi elämän, kerralla on turha yrittää valmista kun maailma muuttuu kuitenkin koko ajan)
  • liian tiheä kaupunkirakenne keskusta-alueilla ja turhan tiukat rakentamismääräykset (lapsia syntyy yleensä sinne missä on tilaa)
  • nuorten pätkätyöt, työttömyys ja tukevien kaverien puute

Mutta alhainen syntyvyys voidaan silti tarvittaessa korjata nopeasti. Perheet tarvitsevat paremman rahallisen palkkion ja kannustimen lasten hankkimiseen eikä tuon kannustimen tarvitse olla edes suuri. Nykyinen järjestelmä rankaisee lasten hankkimista ja siihen pitäisi saada muutos ainakin ensimmäisten vuosien ajaksi.

Yhteiskunnassamme tuetaan rahallisesti jos jonkinlaisia asioita (työttömyyttä, lomailua, urheilukilpailuja, viihdettä, harrastuksia, vanhenemista, hyvätuloisuutta, pienituloisuutta, yrityksiä, vientiä, veronkiertoa, asumista, ....) niin paljon, että julkisen sektorin budjetin koko on tällä hetkellä 58% bruttokansantuotteesta. Suuri osa tuista on joutavia ja vahingollisia, mutta lapsiperheet ansaitsisivat palkkion siitä, että hankkivat lapsia. Tämä on yksi harvoista tukimuodoista, josta yhteiskunta oikeasti hyötyisi. Alhainen syntyvyys on ratkaistavissa pienellä muutoksella.

Alhainen syntyvyys on ratkaistavissa Kela-lakien muutoksella

Oheinen laskelma on tehty kuvan nuoren äidin kannalta. Siinä kerrotaan miten hänen 2000€ kuukausiansiot pienenevät sen jälkeen kun lapsi on syntynyt kutistuakseen olemattomaksi jo vajaan vuoden kuluttua lapsen syntymästä. Perheeseen kuuluu normaalituloinen isä, jota ei näy kuvassa. Koska isä on normaalituloinen niin äidin tulot kehittyvät kuvan osoittamalla tavalla (suurin piirtein).

Alhainen syntyvyys olisi ratkaistavissa seuraavasti:

  • äidin tulojen tulisi oheisessa laskelmassa nousta tasolle 2100€ noin kymmenen kuukauden ajaksi (välitön palkkio koetaan aina parhaimmaksi)
  • kymmenen kuukauden jälkeen tulot voisivat vähitellen pudota hoitovapaan tasolle; tämä kehottaisi hellävaraisesti hakeutumaan työelämään tai opiskelun pariin

Hintakilpailu toimii takseissakin – yhdellä ehdolla

 

Toivottavasti ette kyllästy tiuhaan kommentointiin, mutta jatkan monopolien arvostelua ja analyysia Anne Bernerin esityksen osuessa samaan saumaan. Vaikka kyse ei ole suoranaisesta monopolista, on taksibisnes lupamenettelyn vuoksi niin suljettu sektori, että sen avaaminen kilpailulle on hyvä tavoite markkinatalouden ja asiakkaiden näkökulmasta – vaikka ilmeisesti ei toteudu tällä hallituskaudella. Perussuomalaiset kun tuputtavat monopolien suojelemiseksi samoja onttoja syitä millä niitä aina puolustetaan erityisintressiryhmien nimissä. Kuten Juha totesi, taksiautoilijat ovat perussuomalaisille niin kiitollisia äänestäjiä, että puolueen voi rinnastaa taksimonopolin omistajiin.

Kuten Onnibussin tulosta joukkoliikennemarkkinoille näemme, kilpailu on leikannut nopeasti hintoja muiltakin toimijoilta. Vuosikymmenien monopoliaseman tuudittaman horroksen jälkeen myös VR on joutunut kilpailemaan hinnoilla, vaikka se väitti aina puristaneensa hinnat mahdollisimman alas. Jokainen taloudesta jotain ymmärtävä tiesi, ettei se voi pitää paikkaansa, vaan on tyypillistä monopolipropagandaa. Onnibussi todisti sen.

Sen vuoksi Bernerin uudistukseen kuuluva hinnoittelun vapauttaminen on looginen osa uudistusta, koska sitten toteutuukin. Taksiyrittäjien lisääntyminen tuottaisi kilpailua ja innovaatioita. Se olisi asiakkaan etu.

Yhteen nyanssiin puutun Bernerin ehdotuksessa. Kilpailu tehostaa toimijoita ja pitää hinnoittelun kurissa, kyllä – jos se todella toimii. Hintakilpailu ei kuitenkaan toimi millä tahansa reunaehdoilla. Oleellista on, että asiakkaat voivat vertailla hintoja ennen ostopäätöstä. Kaikessa muussakin kaupassa ja palveluissa hintojen on oltava selkeästi asiakkaan nähtävissä. Vaatimus on erityisen tärkeä palvelussa, jossa autoon hypänneen kiireisen asiakkaan neuvotteluasema on kohtuuttoman huono.

Yhdysvallat ja Kiina sopivat maailman sotilaspoliittiset jakolinjat

Ruotsin valtion rahoittama kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti SIPRI (Stockholm International Peace Research Institute) on julkaissut vuoden 2015 asevarustautumista luotaavan raporttinsa.

Maailman tilanne on viimeisen viiden vuoden aikana parantunut. Varustelubudjetit ovat kasvaneet 1% edellisestä vuodesta, mutta suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut jo viidettä vuotta peräkkäin. Tässä suhteessa maailma on kulkenut kohti rauhaa.

Yhdysvallat ja Kiina muodostavat asevoimien duopolin, joka takaa maailmanrauhaa

Yhdysvalltojen ja Kiinan puolustusbudjetit dominoivat. USA:n puolustusbudjetti on 36% ja Kiinan 13% maailman puolustusmenoista ja Kiinan osuus kasvaa vahvasti.  Yhdessä nämä kaksi muodostavat jo nyt puolet maailman puolustusmenoista ja näiden suurvaltojen haastamaton dominanssi toimii tällä hetkellä maailmanrauhan takeena. 

USA ja Neuvostoliitto jakoivat maailman sotilaallispoliittisiin etupiireihinsä vuosien 1943...1990 välisenä aikana. Jatkossa jakolinjoista sovitaan USA:n ja Kiinan välillä.

Pelibisnes kaivoi Kallasvuosta monopolisosialistin

On aina yhtä surkuhuvittavaa nähdä ihmislajin pohjaton kyky opportunismiin. Ja vieläpä sellaisessakin tilanteessa, jossa siihen ei järjen mukaan pitäisi olla voimakkaita palkintoja. Kuten Nokian entisen johtajan Olli-Pekka Kallasvuon kohdalla, kun hän markkinoi valtiollisten Veikkauksen, RAY:n ja Fintoton yhdistämistä ja pitämistä monopoliasemassa.

Kallasvuo on jostain syystä ottanut selvittääkseen ratkaisua eli käytännössä toimiakseen sen puolustajana. Hän perustelee tehtävän vastaanottamista isänmaallisuudella. Onhan se tietysti valtiollisten monopolien puolustamiseen likipitäen ainoa mahdollisuus ihmiselle, joka on tehnyt moisen uran yksityisellä sektorilla ja oletettavasti pitänyt vapaata markkinataloutta tuossa asemassa hyvänä asiana.

Toki monopolit ovat mukava tapa pyörittää taloutta muiden kuin asiakkaiden kannalta, sikäli kun ne tuottavat voittoa. Ja peliyhtiöille se ei todellakaan ole ongelma, kun kysyntä on pysyvää ja suhdanneriippumatonta maailman tappiin. Lottopallojen pyörittäminen olemattomalla palautusprosentilla ei neroutta vaadi, joten tehottomankin yhtiön on helppo leipoa rahaa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Sipilän hallituksen ongelmista

Vuoden 2000 perustuslaissa hallituksen muodostamista muutettiin olennaisesti. Nykyisten säädösten mukaan (62 §) hallituksen on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedoksi eduskunnalle. Tämä käytäntö formalisoi sen 1970-luvulta jatkuneen kehityksen, että tarkemmilla hallitusohjelmilla oli saatu aikaan pitkäikäisempiä hallituksia.

Sipilän hallitusta muodostettaessa tästä käytännöstä tingittiin. Sipilän hallitus antoi aiempaa suurpiirteisemmän hallitusohjelman. Tämä ratkaisu on selkeä esimerkki siitä, että kahdella puolueella oli oppositiokausi takanaan ja pääministerillä ilmeisen luja usko siihen, että valtiota johdetaan samalla tavalla kuin pk-yritystä.

Alla on ote ko. ohjelmasta. Kuten huomaatte, siinä ei varsinaisesti mainita kuinka monta taksilupaa Suomeen myönnetään seuraavan neljän vuoden aikana.

" -  Perataan säädökset, jotka eniten haittaavat kansalaisten arkea, yritystoimintaa, maataloutta, investointeja, rakentamista, tervettä kilpailua ja vapaaehtoistoimintaa. [Boldaus JV]

 – Välittömästi ryhdytään purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia alempiasteisia normeja, määräyksiä ja ohjeita.

– Sujuvoitetaan lupa- ja valitusprosessit ja annetaan niitä koskeva palvelulupaus"

Toisaalta on mielestäni kiistatonta, että min. Bernerin toimet taksilupien osalta ovat sopusoinnussa hallitusohjelman hengen kanssa.

Toisaalta en vähääkään epäile, että taksikuskit ovat siksi kiitollista äänestäjäkuntaa persuille, joten Bernerin suunnitelmiin tulee ns. kenraalipaussi. Hallituksen arvovaltaa – sitä mitä on jäljellä – ei lisää Bernerin ilmoitus, että hänellä oli toimilleen Sipilän tuki.

Raha

Raha ja pankkijärjestelmä on tullut yhä tärkeämmäksi, vaikka se nostattaa tunteita. Iseasiassa raha itsessään on vaikea määritellä. Jos se on vaihdon väline, niin onko vaihdon välineet rahaa? Voidaan sanoa, että perinteellinen raha on kolmessa eri olomuodossa:

  1. Käteisenä
  2. Keskuspankkien reserveinä
  3. Liikepankin rahana

Kaksi ensimmäistä ovat melko selviä, mutta tuo kolmas muoto aiheuttaa sekaannusta. Liikepankit eivät anna lainaa talletuksia vastaan vaan ne tekevät toisinpäin. Kun he lainaavat, niin he tekevät lainanottajalle talletuksen pankin tilille. Pankin ei tarvitse odottaa talletusta, se vain kirjoittaa tietokantaan luvun ja näin syntyy rahaa mikä on velkaa. Tarkemmin sanottuna systeemi on sellainen, että pankeilla jokin määrä omaa rahaa ja he voivat sitten kertoa sen luvun jollain kertoimella mitä lainailevat ulos. Itseasiassa tuokin on puutteellisesti sanottu. Esim. Englannissa finanssikriisin aikoihin pankeilla oli 1,25 puntaa reservejä satasta kohden ja ei tuo suhde muualla paljon parempi ollut. Nyttemmin olemme myös kuulleet sanan QE useaan kertaan, kun keskuspankit lisäävät pankkijärjestelmän rahoja satoja miljardeja, jotta pankeilla olisi mahdollisuus lainata enemmän.

Sivut

Tilaa syöte Yhteiskunta, talouspolitiikka ja verotus