Yhteiskunta

WWI jälkeen elämä oli anarkiaa ja myllerystä täynnä. Italian sotamenestys oli huono heidän ollessa häviävällä puolella. Myllerryksessä nousi eräänlainen koomiikko sosialistilehden päätoimittaja (Mussolini) valtaan joka ylpeili kymmenillä lapsillaan.  Silloinkin pelättiin sosialistista vallankumousta ja saatiin valtaan fasistinen puolue.

WWII oli vielä ensimmäistä maailmansotaa tuhoisampi Italialle ja teollisuus sekä sotajoukot tuhottiin. Sodan jälkeen Italiaa hallitsi Kristillisdemokraattinen puolue pitkälle kommunismin pelossa. Vasemmistolaisia ei päästetty valtaan huolimatta vaalituloksista tähän oli ansionsa myös USA:lla politiikalla. Surullinen ja opettava tapaus oli Aldo Moron surma (1978) minkä syynä oli lienee solidarisuusliittoon (yhteistyöhön kommunistisen puolueen kanssa) pyrkimysi. Italiassa on ollut pitkään vahva kommunistinen puolue ja siksi Fiat sai tehdä tehtaan Ladalle. Italian kommunistinen puolue oli suurin läntisen Euroopan kommistinen puolue. Unkarin kansannousun jälkeen Italian kommunistit loitontuivat Neuvostoliitosta.  Yhden puolueen, pitkälle jonkun pelkäämisen vuoksi, oleva valta pitkälle korruptoi Italian myös ylhäältä päin. Samantyyppistä ulkopoliittista pelkoa oli myös Suomessa tosin Kokoomuksen suuntaan.

Suomen perusta -ajatuspajan toimeksiantaman selvityksen mukaan (PTT) euroalueen taloudelliset näkymät ovat pääosin kahdenlaiset: joko alueesta muodostuu hitaasti yhteenmuotoutuva alue tai sitten kriisi koettelee maita kovalla kädellä ainakin vuoteen 2025 asti. Suotuisampaan vaihtoehtoon päädytään tuntuvalla yhteisvastuulla, koska muita keinoja ei juuri ole. Kilpailukykyä silmittömästi haettaessa heikommin tuottavat yksilöt on jouduttu irtisanomaan, ja nämä aiheuttavat julkiselle taloudelle jatkuvia vaikeuksia. Vaikka esimerkiksi Kreikassa on kilpailukyky parantunut, niin työttömyys on pahentunut ja ansiotaso pudonnut. Ensimmäinen lisää julkisen puolen kuluja, toinen kaventaa verokertymää. Tästä yhdistelmästä johtuen alijäämät ovat yhä pahoja ja julkinen talous velkaantuu edelleen. Toiseksi vähentynyt tuotanto pitää vaihtotaseen heikolla tolalla ja rumentaa velan suhdetta bkt:hen.

Olen viime aikoina tutkinut julkisuuden valokeilaan yllättäen joutuneita yrityksiä, yksilöitä  ja yhteisöjä. Pirulauta, pikatuomiot jaellaan somessa ja perinnemediassa villin lännen tyyliin: ensin syytetty hirtetään ja sitten selvitetään, oliko rosvo jo ehtinyt tekemään yhteisölle jotain pahaa?

Metodin etuna on, että todisteet voidaan kerätä ja tyylitellä jälkikäteen, jos kansalaiset tai lähiomaiset äityvät niitä vaatimaan. Sosiaalisessa mediassa todistelua ei tarvita, koska jahti kohdistu hetken haukottelun jälkeen uusiin syyllisiin.

Tuoreita putousleikin kohteita ovat julkkisfilosofi Himasen tutkimustyö, pamfletit ja kirjat. Nuorena väitelleen Pekka Himasen vanavedessä kölin alta vedetään hankkeen rahoituksesta “sivistyneesti” ja “ketään painostamatta” - Tekesin, Sitran ja Suomen Akatemian kanssa keskustellut pääministeri  Jyrki Katainen.

Jyrki Kataisen mielestä pääjohtajien on pakko tietää, mitkä hankkeet vaativat kilpailutusta ja koska rahoituksen järjestäminen etenee kuin “Manulle illallinen”; korruptiosta turha puhua. On ihmisiä, joiden ei ole pakka kilpailla paikasta auringossa. On ihmisiä, joiden tulee ryömiä polvet ruvessa hevosenlihapaketteja hyväntekeväisyysjärjestöiltä pyytäen.

On ehkä niin, että Kataisen hallituksen aika menee lähinnä ns. juoksevien asioitten perässä juoksemisessa. Jollain EU-maalla on jatkuvasti vaikeuksia saada rahoitusta ja jotain tarttee tehrä.

Tämän hektisen kädestä suuhun –puuhastelun lisäksi olisi tietysti kiva, jossa valtakunnan hovissa olisi trubaduuri, jonka tuotoksia voisi seurata.

Tällaisen homman korvikkeena voidaan pitää Pekka Himasta, jonka tieteellisestä pätevyydestä minulla ei ollut mitään käsitystä, mutta aiemmin netissä ollutta hengentuotetta lukiessani heräsi hampurilaismainoksesta ja USA:n pressanvaaleista tuttu mietelmä: pihvi puuttuu.

Himanen on pitkän sarjan jatkumoa. Hänen oppi-isänsä punktohtori Esa Saarinen on jäänyt Suomen historiaan ikuisesti syväluotaavilla lausumillaan ”Ööö mä ööö tykkään ööö niinku naisista ööö. Ööö”.

Kiinalaistutkijat ovat selvittäneet osakekurssien volatiliteetin ja aivoinfarktien välistä suhdetta Sanghaissa vuosina 2006-2008. Tuloksena on, että Shanghain osakeindeksin (Shanghai Stock Exchange, SSE) sekä nousu että lasku lisäsi kuolleisuutta. Tuloksissa on myös numeroarvo kuolleisuuden kasvulle:  100 indeksipisteen nousu kursseissa aikaansaa 3.22% kasvun kuolleisuudessa.

Päteekö sama kuolemanriskin kasvu myös yksitäiseen osakkeeseen, arvailujeni mukaan pätee. Eli taas löytyy yksi syy välttää korkean volatiliteetin osakkeita.

Olin jo aikeissa aimmin kerätä ajatukset nippuun alkuviikon EU-budjettiväännön osalta, vaan maltoin sen verran mieleni, että katselin eduskunnan täysistunnon Yleisradion Areena-palvelusta ensin. Odotetusti asia tuli sielläkin esille ja perinteiseen malliin oppositiosta kuului nurinaa ja hallitus selitteli tekemisiään. Outoina pidin kahta osaa: ensiksikin se, että tämä budjettihärdelli on todella leväperäinen rahoituksen ja sitoumuksien enimmäismäärähaitaran revettyä jo yli 50 miljardin. Kuitenkin tähän oltiin tyytyväisiä, "pääasia, että sopu syntyi", ja ettei asiaa tarvitse puida joka ainoa vuosi. Sen sijaan hallitus ei liiemmin näyttänyt olevan tietoinen, että heidänkin edustuksensa alkuviikon vääntöihin voi hyvinkin valua hiekkaan Euroopan parlamentin päästessä käsittelemään tätä soppaa. Toiseksi ihmettelin Suomen tavoitteina olleen budjetin nimellisarvoisen leikkaamisen. Käsittääkseni tämä oli brittien ukaasi. Suomen olisi voinut odottaa pitää puoliaan paremmin suhteellisen maksumäärän pitämisestä ennallaan tai nostaa omia tukitoiveita enempi esille. Budjetti pieneni joka tapauksessa brittien toimesta. Sulkavarkaat kävivät Brysselissä koristelemassa hattujaan ja esittelivät päähineitä ylpeänä suuressa salissa. Noloa.

Järjestäytyneisyys ja korruptoimattomuus ovat oleellisia vahvan yhteiskuntaidentiteetin syntymisessä, luovat ihmisten motivaatiota pitkäjänteiseen taloudelliseen toimintaan, ja synnyttävät keskinäisen luottamuspääoman. Sama koskee myös yrityksiä ja yhteisöjä.

Sijoittajan on vaikea seurata sitä, kuinka reilua toiminta on yritysten sisällä, ja miten yritykset tässä suhteessa poikkeavat toisistaan. Salkkuaan kansainvälisesti hajauttavalla on sen sijaan käytössään työkaluja. Transparency International järjestön ylläpitämä Corruption perception index antaa hyvää tietoa siitä, miten korruptoimaton ja järjestynyt kyseinen yhteiskunta on. Suomi sijoittuu vertailussa hyvin. Oleme kärkisijalla.

Maailman 41 vähiten korruptioitunutta maata (Lähde: Transaprency International)

Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Hollande syyttää markkinaspekulaattoreita euron vahvistumisesta. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta. En kuitenkaan yllättyisi, vaikka Hollande saisi ajatukselleen kannatusta muualta euromaista. Vasemmistossahan kaikenlainen julkinen sääntely koetaan yleensä myönteisenä, etenkin kun vastapuoleksi määritellään markkinavoimat. Monen populistin korvissa ajatus on varmasti mainio.

Pienet ja keskisuuret yritykset lisääntyvät, kasvavat, palkkaavat lisää henkilöstöä ja menestyvät selviää Patentti ja rekisterihallituksen yritysten lukumäärää koskevasta tilastosta sekä Tilastokeskuksen yritysten henkilöstöä koskevasta tilastosta.

PK -yritysten (0...250 henkilöä) osuus kaikkien yritysten työvoimasta (Lähde: Findikaattori)

Yritysten lukumäärä (Lähde: Patentti ja Rekisterihallitus)

Tähän trediin on yksinkertainen syy. Virkamieskunnan strategiset päätökset ja toiminta. Yrityksiä ei enää nähdä ketkuina, jotka yrittävät laistaa ympäristöä, työvoimaa ja viranomaisia koskevista velvoitteistaan. Suhtautumistavassa on tapahtunut muutos. Viranomaistoiminta, mukaan lukien työvoimahallinto, verotus, patentti ja rekisterihallitus etc.. on nähty yrityksiä palvelevana funktioina, joiden tehtävä on tuottaa mahdollisimman helppoja ja yksinkertaisia viranomaistoimintoja ja tukifunktioita auttamaan yrityksiä keskittymään omaan erityisalueeseensa.

     Uusien työpaikkojen luominen on Suomessa pitkälti pienten ja keskisuurten yritysten harteilla.

Jotta pk-yritykset voivat kasvaa, investoida ja jatkaa työllistämistä, hallituksen kannattaa Suomen Yrittäjien mukaan toteuttaa puoliväliriihessään kolme järeää toimenpidettä: yrityskohtainen sopiminen, oppisopimuskäytännön tehostaminen ja yritykseen jäävän pääoman verotuksen myöhentäminen:   

Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Vaikka sota ei yhtä miestä kaipaa, niin valtiontalouden tasapainottaminen saattaa lähivuosina kaivata Raimo Sailasta. Hän lähtee eläkkeelle kunniantorvet soiden ja kiitettynä; Suomi on kuin onkin edelleen luottoluokitukseltaan kolmen A:n maa. - AAA-luokassa kelpaa olla, mutta kuten aina, vahvan käden irtaannuttua, kritiikkikin alkaa.

Sailaksen lähdön jälkeen myös yksi aikakausi päättyy. 1990-luvun lama teki Sailaksesta korvaamattoman totuudenpuhujan; hänen leikkauslistansa ovat käsite vieläkin. Valtiontalous piti tasapainottaa hinnalla millä hyvänsä. Lamavuosina Sailas oli valtiovarainministeriön budjettipäällikkö, apunaan hänellä oli Erkki ”Leuka” Virtanen ja myöhemmin Timo Viherkenttä. Molemmat aikanaan myös VVM:n budjettipäälliköitä. Nyt Virtanen jatkaa TEM:in kansliapäällikkönä ja oikeustieteen tohtori Viherkenttä Kevan varatoimitusjohtajan tehtävän jälkeen KHO:n hallintoneuvoksena ja Kulttuurirahaston puheenjohtajana. –Kovasta kolmikosta enää kaksi jatkaa aktiivisessa työelämässä.

(Aluksi aioin kommentoida Kaizun merkintää, mutta ajattelin lopuksi lykätä vielä omankin joukon jatkoksi. Toivottavasti internetissä riittää tilaa.)

Nykyään on tapana sanoa, että nykyinen asetekniikka rajoittaa puolueettomuutta. Jättäisin sanan ”nykyinen” pois, sillä esim. käyttämämme kiväärikaliiperi 7,62 on oikeastaan jo Venäjän keisarikunnassa valittu.

Kieltämättä asejärjestelmien komponenttien runsaus vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Viime sotien jälkeen Ruotsin käyttämät kaikki viisi varsinaista taistelukonetyyppiä on koottu paljolti läntisistä komponenteista, joita vielä Viggeniin tuli merkittävässä määrin Britanniasta, mutta nykyinen Gripen lienee yhä puhtaampaa Made in USA –tavaraa.

Satelliitit  ovat keskeinen osa” intergratiota” ja avaruuskilpailu Aasiassa osoittaa sikäläisten maitten pyrkimystä todelliseen itsellisyyteen. Jo vuosia sitten eräs suom. kenraali tokaisi, että kun meikäläisiin Horneteihin on kuhunkin täysi ohjusvarustus vain suunnilleen yhtä tst-lentoa varten, olisi mukavaa olla ”jakeluringissä” mukana.

Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.

Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.

Valtioneuvoston tuottama Suomen Turvallisuus ja Puolustuspolitiikka 2012 julkaisua on syytä hieman ruotia julkisuudessa. Se esittää valtionahallinnon turvallisuus ja puolustuspolitiikan päälinjat, mutta siitä puuttuu yksi asiakokonaisuus. Teollisuuspoliittinen näkökulma uupuu.

Suomi on osa EU Euroopan muodostamaa aseteollisuuskokonaisuutta

Maailmassa on muutama puolustusteknologinen ja itsenäinen ekosysteemi, jolla on uskottavat edellytykset tuottaa riittävän tasokkasta ja kattavaa puolustusteknologiaa:

• EU Euroopan muodostama kokonaisuus; noin 15% maailman puolustusbudjeteista (EADS, BAE, ...)
• USA ja sen muut liittolaiset; noin 45%  maailman puolustusbudjeteista (Boeing, Lockheed, Teledyne, Hughes, Raytheon, McDonnell Douglas,...)
• Kiina ja sen liittolaiset; noin 9% maailman puolustusbudjetista
• Venäjän, Intian ja muutamien lähi-idän maiden muodostama kokonaisuus; noin 7..9% maailman puolustusbudjetista

Näiden ulkopuolella on yksittäisi maita ja maaryhmiä, joiden puolustus perustuu keskinäiseen yhteistyöhön ja suurten ryhmittymien ulkopuoliseen teknologiaan. Kattavaa teknologiaa ei ole kuin ainoastaan yllä mainituilla neljällä ryhmittymällä. Esimerkiksi satelliittipaikannuksen (GPS/Galileo...) avulla ohjatut ohjukset ja aseet ovat mahdollisia vain yllä mainittujen neljän ryhmittymän jäsenille. 

Suomi, sen aseteollisuus ja asehankinnat kuuluvat EU Euroopan ja USA:n muodostamiin aseteollisiin kokonaisuuksiin. Suomi on puolustusvoimien mukaan kiinteästi osa Nato yhteistyötä ja pääsee hyödyntämään monia EU Euroopan ja USA:n puolustusvälineteollisuuden tuotteita.

Mutta yhdestä asiasta olemme ulkona. Puolustusvälineteollisuutemme, lähinnä Patrian, tuotteet eivät, huolimatta Patrian eurooppalaisesta EADS osaomistajasta, kelpaa EU Euroopalle eikä USA:lle ja sen muille liittolaisille. Vain Nato jäsenyys (tai Venäjä liittolaisuus) loisivat edellytykset merkittävän suomalaisen aseviennin ja aseteollisuuden syntymiselle.

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden lisääminen on saatava pysähtymään. Tehtävät ja niiden rahoitus on saatava tasapainoon nopeasti. Nämä johtopäätökset voidaan vetää kuntien tehtäviä kartoittaneesta loppuraportista, joka luovutettiin hallinto- ja kuntaministerille tänään torstaina 17. tammikuuta. Selvityksessä arvioidaan, että kunnat vastaavat reilusta 500 tehtävästä.

  – Selvitys antaa havainnollisen kuvan siitä, miten paljon yksittäiset tehtävät ja niiden hoitoa koskevat velvoitteet ovat viime vuosina lisääntyneet. Velvoitteet ovat lisääntyneet merkittävästi etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, opetuspalveluissa sekä yhdyskuntien kehittämisessä, Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma kommentoi kartoitusta.

Kuntien tehtävien kartoituksen selvityshenkilö ylijohtaja Silja Hiironniemi luovutti 17.1.2013 raporttinsa hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkuselle.

Raportista selviää, että kunnat eivät suomessa ole itsehallinnollisia yksiköitä, jotka kuntalaisten valitseman kunnallisvaltuuston ohjauksessa toteuttaisivat kuntalaisten toivomia palveluja siinä laajuudessa kuin kuntalaiset toivovat. Sen sijaan kunnat ovat lähinnä operatiivisia toteutusorganisaatioita, jotka suorittavat eduskunnan niille määräämiä tehtäviä, joita on raportin mukaan kaikenkaikkiaan 535. (Piksu toimituksen selvennys)

  Raportin vastaanottanut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen pitää kartoitusta erinomaisena pohjana nyt käynnistyvälle keskustelulle kuntien tehtävien ja ohjauksen uudistustarpeista.

  Eurooppa voi muuttua periferiaksi, ellei Euroopan unioni muutu kohti liittovaltiota. Näin arvioi professori Risto Heiskala, joka tutkii Suomen Akatemian rahoituksella EU:n taloutta. Sen sijaan maailmantalouden suurimmat pelurit tulevat olemaan Kiina, Intia ja USA – tässä järjestyksessä. 

OECD:n ennuste näyttää, että Japanin lisäksi myös Eurooppa on 50 vuoden päästä suhteellisesti katsoen noin puolta nykyistä pienempi tekijä maailmantaloudessa samalla kun maailmantalouden keskus siirtyy Aasiaan ja Tyynelle merelle.

Palaan vielä telakkasotkuun, koska yksi sen ulottuvuus on jäänyt täysin huomiotta, vaikka sen pitäisi olla kohinan keskeisiä opetuksia. Maan hallitus on tehnyt vähintään 50 miljardia ja ainakin satoja työntekijöitä koskevan päätöksen, joka kuumentaa kansalaisia suuntaan ja toiseen, sinänsä aiheesta, olipa millä kannalla tahansa. Oppositio puuhaa välikysymystä, joten hallitus voi periaatteessa kaatua, koska osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista pihisee kiukusta.

Kansalaisille ja vallan vahtikoiralle medialle hallitus ei kuitenkaan valota päätöksen keskeisiä taustoja. Vain eduskunnalle ne paljastettiin suljettujen ovien takana. Istunto vei kolme tuntia, joten aika paljon muutakin siellä käsiteltiin kuin pääomalainan EU-säädösten vastaisuutta, jota hallitus julkisuudessa esittelee päätöksensä keskeiseksi tekijäksi. Se jokin oli tietenkin telakkayhtiö STX Finlandin taloudellinen tila. Eikä aihe katoa asialistalta, jos hallitus innostuu Pekkarisen ajatuksesta lähteä mukaan telakan ostavaan omistajakonsortioon, ja yhtiö on kaupan - luultavasti on. Kansanvaltaa ravistelee poliittinen kriisi, mutta vain kourallinen kansan valitsemia ja heille vastuullisia päättäjiä tietää syyn siihen.

  Työtehtäviä koskevan nopeutuneen rakennemuutoksen seurauksena yhä suurempi osa työntekijöistä palkataan korkeampaa ammattitaitoa vaativiin tehtäviin. Näissä tehtävissä työskentelevillä on myös parhaat mahdollisuudet tehtäväkiertoon ja urakehitykseen selviää ETLA:n tutkimusraportista "Työtehtävien ja palkkojen dynamiikka".

STX:n pääneuvottelija?

Valtioneuvoston päätös tukea STX:n Turun telakan tilausta on saanut lähinnä tyytymättömiä kommentteja. Kiittämättömyys on maailman palkka ja Metalliliiton pj Riku Aalto on johtanut valituskuoroa yhdessä STX:n johtajan Jari Anttilan kanssa.

Päivän uutispuurosta on hampaitten väliin jäänyt joukko sattumia, jotka eivät ole olleet mitään joulumanteleita vaan luumunkiviä.  

Riku Aalto ym. ay-johto vaatii siis valtiolta enemmän tukea korealaisomisteiselle yhtiölle, jotta se voisi Turussa puolalaisella työvoimalla rakentaa laivan amerikkalaismiljonäärien risteilyjä varten ilman että veroja maksettaisiin ainakaan täysimääräisesti minnekään. Tämä lienee sitä työväenliikkeen kansainvälistä solidaarisuutta?

Yhdysvalloissa haetaan poliittista sopua julkisen talouden jyrkänteeseen, johon maa uhkaa pudota. Jos Obama ja republikaanienemmistöinen kongressi eivät löydä sopua, jo parin viikon päästä verot nousevat kaikilta, sosiaaliturva heikkenee ja julkinen kulutus kutistuu jyrkästi. Vyönkiristys rokottaisi arvioiden mukaan viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ongelma juontaa jo George W. Bushin säätämiin veronkevennyksiin, joiden piti päättyä 2010. Obaman laati ensi töikseen mittavan laman elvytysohjelman, joka kelpasi republikaaneille sillä ehdolla, että Bushin verokevennyksiä jatkettiin 2012 loppuun. Seuraavana kesänä republikaanit hyväksyivät presidentin vaatiman velkakaton noston sillä ehdolla, että tammikuusta 2013 alkaen valtion menoja leikataan automaattisesti tuhannella miljardilla eurolla – jos parempaa vaihtoehtoa ei siihen mennessä ole keksitty.

Ensinnäkin luin erinomaisen artikkelin siitä, miten Häkämies oli ministerinä tehnyt joukon EK:lle myönteisiä päätöksiä.

Häkämiehen siirryttyä EK:n johtoon alettiin puhua, että tarvittaisiin karenssiaika ministerin hommien ja lobbaushommien välillä. Ajatus on melko teoreettinen, koska Häkämieshän toimi ministerinä tilanteessa, jossa hänen siirtymisestään oli jo päätetty.

Toisekseen Häkämiehen syrjäyttämä Mikko Pukkinen on valittanut kovaa kohtaloaan SK:ssa. En ymmärrä Pukkisen logiikkaa.

Eikö EK:n tavoite ole juuri se, että työnantaja saa potkia työntekijöitä mielin määrin, vaikka heidän palkkansa ja erorahansa olisivat vähäisiä murto-osia Pukkisen ansioista? Mikä olisi vaihtoehto? Työnantajajohtajien ay:kö, joka ehkä kuuluisi SAK:hon? Entä mitkä olisivat työtaistelukeinot? Mieleen tulee ikävästi Väinö Linnan Pohjantähden Laurilan Anttoo, joka kysyi, että mistä herrat lakossa lakkaavat, kun eivät ole tähänkään asti työtä tehneet.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi viikko sitten puoluevaltuustonsa kokouksessa haluavansa luoda Suomen talouden pelastukseksi bioteknologian tukirahaston. Rahat hän hankkisi – yllätys yllätys - myymällä valtion ei-strategista omaisuutta, jollaiseksi hän määrittelee – yllätys yllätys - teleyhtiö TeliaSoneran. Samalla reseptillä Solidium maksoi Talvivaaran ja Outokummun osakeostot viime keväänä. Päätöksen saneli teollisuuspolitiikka. Jäljet eivät näy Sipilää pelottavan.

Valtion teollisuuspolitiikkaa saattaa toimia eli luoda uutta tuotantoa ja työpaikkoa, vaikka ei sen menestyksestä mitään ristiriidattomia kokemuksia ole. Pärjääviä valtionyhtiöitä on Suomeen perustettu toki aikoinaan, mutta kovin toisenlaisissa oloissa – voimakkaan sääntelyn ja niukkojen pääomien aikana. Tuollaisissa oloissa valtionyhtiöiden oli toki helppo pärjätä, koska kilpailua ei käytännössä ollut. Toisaalta tarve valtion teollisuuspolitiikkaan oli nykyistä suurempi, koska yksityisen sektorin aktiivisuus oli heikko muun muassa pääomapulan takia. Avoimen markkinatalouden oloissa valtion menestyksestä uuden bisneksen pyörittäjänä on niukasti todisteita Suomessa.

Piksun ja suomalaisten sijoittajien vierailu Frankfurtin sijoitusmessuille ja pörssiin alkoi todellisuuden kohtaamisella. Huppupäiset nuoret vaativat suurempaa päätäntävaltaa demokratialle ja rahan patriarkaattisen ohjaavan vallan kuolemaa. Frankfurtin kadulla kohtasivat ihmiset ja Euroalueen rahan päätäntävalta, jonka edustajiksi me päädyimme. Mielenosoitus oli pieni, mutta se osoitti, että ihmisten vapaaseen yksilövalintaan perustuva markkinatalous asettuu tunteita herättävällä tavalla demokraattisen, yhteisen päätöksenteon piirissä olevan julkisen sektorin, oppositioksi. Vasemmisto ja oikeisto; keskitetty ohjaus ja liberalismi, kohtaavat edelleen.   

Mielenosoitus Frankfurtin pörssin edessä sekä Kai Nyman (oik)

Frankfurtin sijoitusmessut poikkeisivat suomalaisista vastaavista yhdellä merkittävällä tavalla. Siellä oli vähän osallistujia. Mukaan oli saatu paikallisen kauppakorkeakoulun oppilaita, joiden avulla Suomen sijoitusmessuja pienemmät tilat saatiin täytetyksi elämällä. Sijoitusmessujen perusteella arvioituna suomalainen omistajaohjaus kanavoituu tehokkaasti ja Suomessa ollaan kiinnostuneita sijoittamisesta ja yritetään löytää kansallisille pääomille oikeita kohteita.

Euroopan Keskuspankin Senior Press Officer Wiktor Krzyzanowski kertoi Piksu Medialle 26.11 Frankfurtissa Euroopan keskuspankin (EKP) kantoja Suomessa käytyyn keskusteluun, sekä valotti EKP:n toimintaa laajemmin.

Erkki Liikasen toive suuremmasta avoimuudesta

Suomen Pankin johtaja ja neuvoa antavan komitean jäsen, Erkki Liikanen, on voimakkaasti kritisoinut julkisuudessa sitä, että  Euroopan keskuspankin päättävä elimen, neuvoa antavan komitean, pöytäkirjat ovat 30 vuotta salaisia ja toivonut suurempaa avoimuutta. Wiktor Krzyzanowski kertoi, että Euroopan muissa maissa ollaan totuttu suljetumpaan päätöksentekoon ja Suomen tapa toimia poikkeaa Euroalueen muissa maissa käytetystä hallinntotavasta. Euroopan keskuspankissa uskotaan myös, että neuvoa antavan komitean jäsenet, keskuspankkien johtajat, pystyvät paremmin ajattelemaan yhteistä Euroalueen etua, kun heidän ei tarvitse perustella äänestyspäätöksiään kotimaansa julkisuudelle.

Piksu Median kysymykseen siitä, miten voi olla mahdollista, että USA:n keskuspankki pystyy suurempaan avoimuuteen julkaisemalla tärkeiden päätösten osalta jopa yksittäisten edustajien äänet, Wiktor Krzyzanowski totesi, että toimintapoja on monia ja että aloite suuremmasta avoimuudesta on nyt taas uudelleen esillä.

Itä-Suomen yliopisto tiedotteessaan alun perin kertoi:

”Niistä vain kahdeksan täytti Eviran suosituksen, jonka mukaan vitamiinin pitoisuus tuotteessa saa olla korkeintaan 20 prosenttia enemmän tai vähemmän kuin tuoteseloste ilmoittaa. Lähes kaikissa valmisteissa D-vitamiinia oli ilmoitettua vähemmän. Kaksi valmistetta ei sisältänyt D-vitamiinia lainkaan...”

Yle otsikoi seuraavasti: ”D-vitamiinivalmisteista paljastui huijauksia”

Joka vuosi verotietojen julkistuksen jälkeen moni ihmettelee sitä, kuinka pääomavero on pieni suhteessa jo tavallisenkin suuruisen ja erityisesti suuren palkkatulon verotukseen. Päivittely voi olla perusteltua, mutta järjestelmän kritiikille antaa enemmän pontta se, jos tehdään vertailu oikeiden lukujen välillä. Pääomatuloista puhuttaessa näkyvä veroprosentti on nimittäin vain harvoin verottajalle tuloista maksettu prosenttilukema. Vaikka verovelvollisen kaikki tulot tulisivat Suomen verottajalle käsiteltäväksi eikä ulkomaille tai sijoitusyhtiöiden taseisiin, 28% (tai tämän vuoden verotietoihin tuleva 30-32%) on hyvin harvoin suoraan palkkatulojen kanssa vertailukelpoinen totuus. Vertailukelpoisempi luku voi käytännössä olla tätä suurempi tai pienempi riippuen tilanteesta.

Valtion pörssiomaisuutta hallinnoiva sijoitusyhtiö Solidium otti keväällä kovan riskin, kun se vähensi omistustaan teleyhtiö TeliaSonerasta yli miljardilla, ja sijoitti rahat kaivosyhtiö Talvivaaraan, teräsyhtiö Outokumpuun ja metalliteknologian Outoteciin. Outotec on ollut hyvä kasvuyhtiö, mutta Talvivaara ja Outokumpu eivät olleet pärjänneet vuosiin edes hyvässä suhdanteessa. TeliaSonera taas oli ollut harvinaisen varma sijoitus.

Reilut puoli vuotta myöhemmin Talvivaara ja Outokumpu tarpovat edelleen miinuksella. Talvivaara tuskailee niin pahojen teknisten ongelmien kanssa, että yhtiön toimilupa uhkaa peruuntua. Ympäristötuhojen lasku voi käydä kalliiksi muutenkin velkaiselle ja heikosti kannattavalle yhtiölle.

Garry Kasparov ja Peter Thiel kirjoittivat kiinnostavan jutun FT:ssa teknisen kehityksen illuusiosta ja turvallisuuhakuisuudesta.

Pääviesti on että olemme viimeisen 40 vuoden aikana luopuneet riskejä ja tutkimusta suosivasta mielentilasta. Nyt turvaamme itseämme sääntelyllä. Sata vuotta jatkunut keksintöjä suosiva ilmapiiri on muutunut inkrementaalisia parannuksia suosivaksi.

Jos haluamme katkaista 70-luvulla alkaneen jatkuvien kuplien ja palkkastagnaation aikakauden ainoa tie on teknologia-innovatiivisuuden herättäminen henkiin. Teknologia ei herrojen mielestä tarkoita jotakin jota tapahtuu kännyköissä ja mahdollistaa söpöjen kissanpentukuvien lähettämisen kavereille samalla kuin matkustamme 100 vuotta vanhassa metrossa, vaan jokaisella teollisuudenalalla kehitysharppauksia. Olemme edelleen luonnon armoilla hurrikaanien ja maanjäristysten muodossa, eikä keinomme liikkua ole olennaisesti kehittyneet sitten 60-luvun. Ihmisen elinikä kasvaa, mutta hyvin hitaasti. 

Kirjoittaja: Hannu Lehtilä

Ei tullut maailmalle uutta messiasta, joka olisi samaan aikaan alentanut verotusta ja maksanut liittovaltion jättivelkaa pois. Taikatemppu jäi näkemättä, kun Mitt Romney hävisi selvin luvuin Barack Obamalle. Seuraavat neljä vuotta USA – ja me muut siinä mukana – joudumme elämään Obaman tahdissa ja vanhojen tosiasioiden kanssa.

Poliittisesti USA:n ratkaisu tuo vakautta ja ennustettavuutta. USA:n presidentin virka on maailman tärkein virka, ja USA on maailman suurvalta. Venäjä ja Kiina ovat sen rinnalla vain paikallisia suurvaltoja. USA:n dollari on maailman valuutta, euro paikallinen maksuväline.

Pörssikurssit nyrpistivät parilla miinusprosentilla Obaman uudelleenvalintaa vastaan, mutta on syytä muistaa, että hänen ensimmäisen kautensa aikana kurssit nousivat USA:ssa peräti 60 prosenttia. Se ei ole vähäinen luku, minkä lisäksi jenkit ovat saaneet yrityksensä hyvään ja tuottavaan kuntoon. Suurella elvytyspaketilla Obama pelasti muun muassa USA:n suuren ylpeyden, autoteollisuuden. Myös kotitaloudet ovat alkaneet maksaa velkojaan pois ja ovat siis asuntokuplan puhkeamisen jälkeen tervehtyneet huomattavasti.