EKP:n pankkivalvonta tulee tarpeeseen

EKP:n stressitestit olivat ainakin minulle myönteinen yllätys, vaikka markkinat eivät niistä riemastuneet, ei tosin iskenyt paniikkikaan. Pitkällä tähtäimellä tulosten pitäisi lisätä taloudellista aktiviteettia, kun ongelmat on paikallistettu. Rajan tuntumassa olevia pankkeja jäi tosin haaviin eräiden arvioiden mukaan turhan paljon, vaikka varsinaisia pääoman nostamisen tarpeita ei asetettu kuin tusinalle pankille.

Yhden asian testit ainakin minusta tekivät selväksi: EKP:n pankkivalvonta, joka alkaa näinä päivinä, tulee tarpeeseen. Minusta se on ollut tosin selvää alusta asti.

Testit paljastivat pahimpien ongelmapankkien löytyvän Italiasta. Neljä sen suurpankkia tarvitsee uutta pääomaa nostaakseen vakavaraisuutensa niin korkeaksi, että se kestää viiden prosentin pudotuksen kansantuotteessa. Se ei tullut yllätyksenä, koska Italian talous on ollut vuosia euromaiden surkeinta päätä.

Mutta eipä yllätä sekään, että italialaiset älähtivät tuloksesta. Italian keskuspankki, joka on EKP:n jäsen, piti stressitestien kriteerejä liian tiukkoina. Sen mukaan Italian talouden olisi pudottava viiden vuoden taantumaan ennen kuin pahin kriisiskenaario toteutuisi. Italialaisten mukaan vaihtoehdon todennäköisyys on nolla prosenttia, joten pankkien vakavaraisuuden nostamiselle ei ole perusteita.

Samaa värssyä veisaa Belgian keskuspankki, kun testien mukaan kaksi sen pankkia tarvitsee pääomitusta. Belgialaisten mukaan niiden jo hankkima lisärahoitus riittää.

Pankkikriisien takana on aina veltto valvonta. Kansalliset päättäjät ovat usein haluttomia puuttumaan velkakupliin, koska niihin liittyy vahva kansallinen euforia. Velkavivutetussa taloudessa työmarkkinat ja palkkakehitys vetävät, verottajan kassa kohisee ja omistuskohteiden hinnat porskuttavat. Äänestäjät kokevat vaurastuvansa omilla ansioillaan, vaikka kyse on taloudellisesta dopingista.

Kansalliset poliitikot eivät uskalla pilata juhlia puuttumalla kasaantuviin riskiluottoihin, vaikka koskaan ne eivät tule todellisena yllätyksenä. Lepsun pankkivalvonnan lopputulos on aina yhtä surkea, ja lista loputon: Kreikka, Espanja, Irlanti, Islanti, Yhdysvallat, Venäjä ja Baltia 1990-luvulla, Pohjoismaat ja Japani 1980-luvulla…

Etenkin pankkien ja hallitusten välillä on vallinnut euroalueella epäterve sidos. Pankit luotottavat valtioita, joten ne ovat hyvin riippuvaisia pankeistaan. Jos pankkien surkea kunto paljastuu, ajautuvat myös niiden kotivaltiot vaikeuksiin luottamuksen romahtaessa ja korkojen noustessa. Sen takia hallitukset usein verhoavat pankkiensa vaikeudet viimeiseen asti.

Euroopassa EKP varoitti luottokuplista moneen otteeseen vuosituhannen alussa, mutta sitä ei kuunneltu. EKP:n ongelma ei ollut ymmärryksen vaan valtuuksien puute. Kansalliset pankkivalvojat ja poliitikot pitivät EKP:n synkistelyä liioitteluna.

Suomenkin pankkisektorilla on vatkutettu, ettei Suomi kaipaa EKP:n valvontaa. Tällä hetkellä se voisi pitää paikkansa, mutta samaa paasaavat kaikki kansalliset päättäjät, kuten nyt taas nähdään.

Juuri sen vuoksi EKP:n valvonta on tarpeen. Kansallisten valvojien intressit sotkeutuvat aina liikaa lyhytnäköiseen politikointiin, jonka keskellä harvan päättäjän siviilirohkeus riittää vastarintaan, vaikka kriisin turpoamisen merkit olisivat selvät.

Asennevamman vaivaa selvästi kansallisia keskuspankkejakin, vaikka niiden pitäisi edustaa parasta ja puolueettominta asiantuntemusta. Niiden kiukuttelu EKP:lle onkin hyvä merkki. Sen perusteella euroalueen pankkikriisit voivat todella jäädä historiaa ainakin viime vuosien mitassa. EKP:kin voi tehdä virheitä, mutta enemmän sillä on kanttia kuin kansallisilla valvojilla.

 

6 thoughts on “EKP:n pankkivalvonta tulee tarpeeseen

  1. Pahimmat italialaiset lurjukset saatiin ojennukseen. Hyvä EKP!!!

    Italian osakket putosivat tänään kun tulokset selvisivät. Minulle oli kyllä yllätys että Italian pankkivalvoja on ollut näin lepsu. Olipa hyvä että tehtiin tämä testi ja pahin ketku paljastui ennen kuin me kaikki joudutaan vastuuseen noista tappiopesistä.

    1. Mitäs meinaatte?

      Mitäs meinaatte jos asuntojen hinnat laskevat tuonne 2005 vuoden tasolle? Rahapula (mahdollinen työttömyys) koittelee silloin parisuhteita ja sitämyötä tulee avioeroja ja jos asuntojen hinnat laskevat nykyisestä 40%, monella loppuvat vakuudet ja pankit ajautuvat vaikeuksiin. Mikähän tällaisen skenaarion todennäköisyys on?

       

      http://tilastokeskus.fi/til/ashi/2014/09/ashi_2014_09_2014-10-28_tie_001_fi.html

      1. Mahdollista on

        En ole tällaista skenariota vastaan väittänytkään – vai kenelle tarkoititkin kysymyksen/kommentin? Sitähän olen juuri vatkuttanut jo ajat sitten asiaa koskevissa jutuissa, että kansallliset valvojat eivät ota riskejä tosissaan, tunnetuin seurauksin. Odotan EKP:n ottavan ne vakavammin – tässä testissähän oletettiin viiden prosentin pudotus kansantuotteeseen ja pörssiromahdus. En muista mikä oli asuntojen hintojen laskuarvio, mutta joka tapauksessa se oli mukana riskilaskelmassa. Joiden pitääkin olla riittävän rankkoja.

        Heikki

      2. Romahdus

        Minkään maan pankit eivät selviä Euroopanlaajuisesta pankkikriisistä. Ainoa joka voi silloin avittaa on keskuspankki ja olemme sen myötä jo nyt yhteisvastuussa. Näillä laskelmilla sun muilla pelataan vain aikaa ja sopivaa poliittista hetkeä luoda aito yhteisvastuu.

  2. Mitä ketkuilua?

    Onko Italiassa jotain ketkuilua? Jos allaoleva talous romahtaa, niin lainat jäävät pankeille maksamatta vaikka pankit olisivat tarkkoina. Mikäli Suomessa asunnot laskisivat 40%, niin saisimme pankkikriisin. Ei pankeilla ole missään kuin muutama prosentti omaa rahaa. Omaa rahaa on vähemmän kuin vakavaraisuuslaskelmista näet, johtuen sen laskentatyylistä. 

    1. lepsuilun luonne

      Pankkivalvonnan lepsuilun luonne on juuri sitä, että kriisiskenaarioihin ei suhtauduta vakavasti. Jos jossain vaikka asuntokupla kasvaa oleellisesti, pitäisi pankkivalvonnan puuttua asuntoluototukseen tai vaatia kovempaa vakavaraisuusastetta pankeilta kuplan romahduksen pelossa. Ne eivät ole sitä koskaan tehneet, koska kireä valvonta hidastaa taloutta.

      Niinhän on käynyt nytkin, kun EKP:n testeihin on varauduttu pääomia keräämällä. Samalla riskiluottoja on karsittu ja muutenkin oltu varovaisia luotottajia.

      Sillä on hintansa reaalitalouden kannalta, koska kasvu hidastuu. Mutta pitkän aikavälin etu on, että kriisit loppuvat tai ainakin lievenevät. Jos EKP on tiukkana, ei edes 40% asuntojen hintojen lasku aiheuta Lehman-momentumia. Toisaalta EKP estänee sellaisen kuplan syntymisen ennalta, koska se voi puuttua tästä eteenpäin holtittomaan luototukseen.

      Heikki

Comments are closed.

Related Posts