Ympäristöministeriön korkein virkamies Hannele Pokka on kirjoittanut jotain sen tapaista, että vuokrat saisivat pysyä nykyisellä tasolla. Kovin täsmällisesti hän ei ole kantaansa määritellyt, mutta jos kyseessä ei ole pelkkä tyhjä leukojen louskutus, epäilen edelleen, että kaiken liberalismin keskellä hallituksella on kaihoa jonkinlaiseen hinta-, palkka- ja vuokrasäätelyyn. Tällaiset olivat muotia Hannele Pokan noustua eduskuntaan 1979. Samantapaisia ajatuksia on nyt esittänyt myös esim. Li Andersson, mutten usko hänen mahdollisuuksiinsa ajatuksiaan toteuttaa, joten keskityn Pokkaan.

Omituista on hänen kirjoituksessaan se, että keinoja tuntuu asian ratkaisemiseen olevan kovin vähän. Kaavoituksen keinoja Pokka ei yksiselitteisesti suosi, vaikka pelkästään Helsingissä on joutomaata vaikka kuinka ja Espoossa ja Vantaalla täyttä erämaatakin. Edelleen sopisi kovasti epäillä puoluetoveri Matti Vanhasen puutarhakaupunkiajatusten viisautta ikääntyvässä maassa, jossa perhekoko pienenee, toinen linkki. Tarvitaanko satojen neliöitten ok- taloja tuppeensahauksella tai ilman?

Sitten ovat vielä nämä vuokranantajat.

Ennen kuin YLE ennätti mitään uutta Nuorisosäätiöstä lausua, tarkistin itse kuulumiset. Ei mitään uutta. Samantapainen porukka kähjää samantapaisten ”koukeroisten kuvioitten” kanssa kuin ennenkin. Linkki on vuodelta 2014. Siinä mielessä sopii kovin ihmetellä hiljattain tuomitun edellisen pj. Kaikkosen tietämättömyyttä asioista – tai sitä, että mies edes kehtaa teeskennellä tietämätöntä.

Ylen viimeisten uutisointien jälkeen ARA ilmoitti tehostavansa Nuorisosäätiön valvontaa. Omatoimisesti sitä ei tietenkään voinut tehdä. ARA on – kuinka ollakaan – ympäristöministeriön alainen. Pokka on ympäristöministeriön korkein virkamies. Hmm?

Nuorisosäätiö on siis yleishyödyllinen vuokranantaja, joka nauttii verottomuudesta ja runsaasta yhteiskunnan kaikinpuolisesta tuesta….

… mutta miksi ihmeessä?

1996-8 ostin jonkinmoisen määrän yksiöitä. Arsenalilla oli kova kiire myydä ennen kuin hinnat lähtivät nousuun ja autoin Arsenalia parhaani mukaan. En totta puhuen siinä vaiheessa varsinaisesti ajatellut itseäni minään yhteiskunnan suurena hyväntekijänä, joka järjestää vähävaraisille nuorille yms. asuntoja. Pidin itseäni sijoittajana, jollainen Nuorisosäätiö on ollut koko olemassaolonsa ajan. Kun Kepusta ajoittain on kuulunut kehua, miten suurenmoisesti he ovat tätä maata rakentaneet Nuorisosäätiöllään, kysyn, olisiko edes se kuuluisa tikkaa heittävä apina voinut epäonnistua yhteiskunnan tuen, verovapauden ja varmaan melko suotuisan kaavoituksen avittamana. Minä olen pärjännyt aivan erinomaisesti kovan verotuksen jälkeenkin ilman yhtään mitään tukia.

Nuorisosäätiön vuokrat kuulemma ovat pk-seudullakin kovia ja varmasti paljon omiani kovempia. Kun olen säällisen vuokralaisen hankkinut, pidän siitä nimittäin kiinni enkä vuokraa korota.

Melko relevantti kysymys on, miksi tämä aivan sama puuha Nuorisosäätiön osalta on kaiken tuen, verottomuuden ja ihailun arvoinen, kun minä taasen täsmälleen samassa puuhassa olen perkeleellinen kapitalisti, jota sopii julkisuudessa viikoittain uhata veronkorotuksilla (jos nyt vallankumousta seuraavat hirttäjäiset ovat jo menneet pois muodista?)

Miksi yhteiskunta tukee tasan samaa toimintaa puolueen harjoittamana ja rankaisee siitä yksityisen harjoittamana? Minua ei ole edes nimitetty Kepun kunniajäseneksi. Ilmeisesti pätevyydestäni puuttuu vaadittava oikeuden langettama lainvoimainen tuomio, vrt.

Ns. sekatalouden ns. talouspolitiikka ei ole vuosikymmeniin muuttunut: ”If it moves, tax it. If it keeps moving, regulate it. And if it stops moving, subsidize it.”(Reagan 1986)

Toki kyseessä on pelkästään oma tyhmyyteni. Minun olisi 1996 pitänyt perustaa erityinen Vanhussäätiö yleishyödyllisiin tarkoituksiin hyödyttämään minua yleisesti.