Prosenttiliike. NYT.

Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä

Ei ole mikään enää niin kuin ennen. 1970–80-luvuilla eläneet maailmanparantajat perustivat ns. prosenttiliikkeen auttamaan kehitysmaiden köyhiä. Liike kannatti Suomen kehitysavun nostamista YK:n suositusten mukaisesti 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta. Nimi tuli varsinaisesti siitä, että liike lupasi lahjoittaa omasta palkastaan kehitysyhteistyöhön yhden prosentin suuruisen summan. – Se oli ihanteellista toimintaa.

Nyt tämän uuden prosenttiliikkeen keulakuvat – EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta, Finanssialan keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen sekä Koneen ja Sanoman hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin – lupaavat neljän vuoden aikana leikata tuloistaan viisi prosenttia yhteiskunnalliseen hyvään. Tämä on samalla kehotus myös muille 16 000 yritysjohtajalle. Vastaavasta on jo puhuttu aikaisemmin muun eliitin piirissä: pääministeri Juha Sipilän johdolla ministerit ovat valmiita leikkaamaan palkkojaan, piispat samoin. – Ihanteellista toimintaa tämäkin.

Tästä varmasti seuraa tärkeä keskustelu. Peistä taitetaan vapaaehtoisen avustamisen ja/tai hyvätuloisten verotuksen kiristämisen paremmuudesta. Vihreiden Ville Niinistö huutelikin jo viime viikolla eduskuntakeskustelussa verotuksen perään.

Asia ei ole outo, eikä uusi. Sama periaatekeskustelu käytiin uuden lastensairaalan ympärillä.  Kriitikoiden mielestä yhteiskunnan olisi pitänyt julkisin varoin toteuttaa niinkin tärkeä ja tarpeellinen laitos kuin moderni lastensairaala on, eikä siihen pitäisi sotkea yksityisiä keräysvaroja eikä yksityistä toteutusta. Ei, vaikka Lastenlinnan huono kunto ja ahtaus olivat olleet kaikkien tiedossa jo toistakymmentä vuotta. Olisi vain pitänyt odottaa ja odottaa, että jonain vuonna yhteiskunnalta olisi rahaa herunut. No, nyt uutta lastensairaalaa jo rakennetaan, ja äänestäjät palkitsivat Anne Bernerin lähes 10 000 äänellä eduskuntavaaleissa. Ne taas, jotka suhtautuivat nihkeästi keräysvaroin toteutettavaan lastensairaalaan, istuvat nyt oppositiossa ja keräystoimikunnan puheenjohtaja liikenneministerinä hallituksessa.

Yle oli keksinyt (9.6.2015) kysyä verottajalta, paljonko ”ökyherrojen” 5 %:in tulojen leikkaus veisi valtiolta verotuloja. Valittava naisääni kertoi, että 24 miljoonaa menisi. Varmasti pitää paikkansa, mutta kuva on vino koska ei kerrottu, että ko. summa menee sellaisenaan lahjoituksen saajalle. Se on kyllä verottajalta pois, mutta ei jää antajan taskuun! Esimerkiksi yliopistoille voisi uuden hallitusohjelman mukaan lahjoittaa 0,5 miljoonaa, joka olisi verovähennyskelpoista. Että voi sitä vääryyden määrää, jos tutkimukseen ja koulutukseen lahjoittaa…

 Tapa on tietysti perinteisen hyvinvointivaltioajattelun vastaista ja mikä pahinta, se on kotoisin Amerikasta. Mutta ehkä sekin ”lääke” pitäisi nyt ottaa, kun maan talous on ollut ”kroonikon vaipoissa” jo melkein kymmenen vuotta!

Viidenprosentinliike kuuluu eettisiin ja moraalisiin keinoihin edistää hallituksen yhteiskuntasopimushanketta. Tavoite on sellaisenaan vieras elementti kolmikannan pöydässä, mutta kun yhteisvaluutta euroa ei voi devalvoida, täytyy maan hintakilpailukykyä palauttaa tavalla tai toisella maan sisäisin toimin. Niin Saksassakin tehtiin, ja vielä sosiaalidemokraattisen liittokanslerin Gerhard Schröderin johdolla kymmenkunta vuotta sitten.

Jos jokaiseen uuteen ajatukseen huudetaan vain ”Ei. Ei” ja ”Voi. Kauheaa”, niin elämme pysähtyneisyyden valtakunnassa.

Mukavaa ja virkeätä kesää!

Lue Punaisen mukin blogia.

One thought on “Prosenttiliike. NYT.

  1. Työmarkkinajärjestöt voivat määrät yritysjohdon palkkatason

    Tuo viiden prosentin sääntö on mielestäni kannatettava myös yritysjohdon kohdalla, jos kerran työläiset joutuvat pidentämään päivää ja/tai pienentämään palkkojaan lähivuosina viiden prosentin verran.

    En usko vapaaehtoisuuteen. Vastuu on yritysten suuromistajilla, joiden edustajat istuvat yritysten hallituksissa päättämässä näistä asioista.

    Suomessa nuo suuromistajat on helppo nimetä. Suurimmassa osassa Suomen suurista ja keskisuurista yrityksistä nuo suuromistajat ovat tärkeysjärjestyksessä:

    1. Työmarkkinajärjestöjen hallitsemat eläkevakuutusyhtiöt (eläkevakuutusyhtiöt ovat lain mukaan työmarkkinajärjestöjen ohjauksessa ja niillä on pääomaa sijoitettuna noin 85% bruttokansantuotteesta)
    2. Valtio
    3. Kunnat
    4. Yksityiset henkilöt (suomalainen yksityisomistus on tilastojen valossa aika lailla pientä, yksityiset omistavat lähinnä asuntonsa)

    Aktiivisuutta voisi odottaa ennen kaikkea työmarkkinajärjestöiltä, joiden tulisi periaatteessa edustaa muun muassa työntekijöitä.

Comments are closed.

Related Posts