Ray Dalio ja pitkäaikainen velkasykli

Käyttäjän Tommi Taavila kuva

 

Tämä kirjoitus esittelee pitkäaikaista velkasykliä Ray Dalion mukaan. Tarkemmin velkasykleistä voi lukea sivulta:

www.economicprinciples.org

 

Kun velat ja kulutus kasvavat nopeammin kuin rahamäärä ja tulot, tuottaa se itseään vahvistavan vaikutuksen kasvattaen taloutta. Tämä tapahtuu, koska kasvava kulutus kasvattaa tuloja ja varallisuusarvoja mikä kasvattaa lainaajien kykyä kasvattaa velkojaan mikä mahdollistaa kasvavan kulutuksen, jne. Näin voi jatkua rajoitetun ajan. Velan tapauksessa lainaaja voi ottaa rahaa ennen takaisinmaksua, mutta ei voi tehdä niin ikuisesti. Velan kasvaessa voi kuluttaa enemmän kuin kykenee mikä saa tuntemaan itsensä vauraaksi. Näinä aikoina velkoja voi pitää lainaajaa luotettavana velanmaksajana. Velan kasvaessa liian suureksi verrattuna tuloihin koittaa takaisinmaksu ja itseään vahvistava vaikutus kääntyy toiseen suuntaan. Nämä prosessit tuottavat pitkäaikaisia velkasyklejä.

Nousukausia syntyy ja ne vahvistavat itseään, kun rahamäärän kasvu luo lisää velkaa mikä rahoittaa kulutuksen kasvun ja varallisuuden hankkimisen. Kulutuksen kasvu ja korkeammat varallisuusarvot mahdollistavat lisävelan. Tämä johtuu siitä, että velkojat määrittävät paljon he voivat antaa velkaa. Tämä riippuu lainaajien tuloista, kassavirroista, varallisuusarvoista/vakuuksista ja velkojien kyvystä antaa rahaa velaksi. Kaikki edellämainitut nousevat itseään vahvistavan vaikutuksen seurauksena. Talous kokonaisuutena kasvaa.

Nousuosassa velka kasvaa verrattuna sekä rahantarjontaan että lainaajien rahamäärien kasvuun eli tuloihin, lainanottoon ja varallisuusarvojen kasvuun. Nousuosa jatkuu vuosikymmeniä vaihdellen keskuspankkien velkojen kiristysten ja helpotusten eli lyhytaikaisten velkasyklien mukaan. Lopulta velkojen hoitokulut kasvavat yhtä suuriksi tai suuremmiksi kuin lainaajien kyky ottaa velkaa ja kulutus laskee. Korkeat velanhoitomaksut aiheuttavat velan supistumisen, koska negatiiviset kassavirrat supistavat taloutta.

Pitkän velkasyklin huippu seuraa, kun velkamäärät ovat korkeat ja/tai rahapolitiikka ei tuota velankasvua. Tällöin velkasuhteiden lasku alkaa. Velanmaksut alkavat, kun velallisten rahantarve ei täyty rahamäärän vähyyden vuoksi. Täten suuri määrä yrityksiä, kotitalouksia ja rahoituslaitoksia ei pysty maksamaan velkojaan. Ne joutuvat vähentämään kulutustaan mikä johtaa suurempaan työttömyyteen ja muihin ongelmiin. Velkaongelmat voivat johtua monesta syystä. Useimmiten ne johtuvat siitä, että sijoitettava varallisuus on ostettu korkeaan hintaan ja velalla eli velkaa on otettu ylioptimisilla näkemyksillä tulevista kassavirroista. Seurauksena kassavirrat eivät riitä velkojenhoitoon.

Velkavetoista varallisuuden kasvua pidetään hyvänä asiana eikä sitä yritetä estää, vaikka se on ihan yhtä vaarallinen asia kuin muut ylivelkaisuuden muodot. Velkavetoiset korkeasuhdanteet yhdistettynä matalaan inflaatioon ennakoivat yleensä kuplien puhkeamista, vaikka sillä hetkellä ne näyttävät enemmän tuottavuuden kasvun aiheuttamalta nousukaudelta mikä on luotu investoinneilla matalien korkojen aikana.

Keskuspankkien korkojen ollessa nollissa ovat niiden mahdollisuudet velkakuormien helpottamiseen, velankasvun kiihdyttämiseen ja varallisuusarvojen nostamiseen muuttuneet olemattomiksi. Tällöin ollaan velkakuplassa mistä siirrytään velanmaksuun. Kokonaisvelka pienenee. Se tapahtuu neljällä tavalla eli velkojen vähentämisellä, talouskurilla, rahansiirroilla rikkailta köyhille ja keskuspankin velkakirjojen ostoilla mikä kasvattaa rahamäärää. Edellämainitut asiat vaikuttavat inflaatioon ja kasvuun eri tavoin. Velan vähentäminen laiminlyöntien ja uudelleenjärjestelyjen myötä sekä talouskuri pienentävät inflaatiota ja talouskasvua. Rahansiirroilla ei juuri ole merkitystä.

Yleensä lama on seurausta velkojen vähentämisestä ja talouskurista velkojen maksamisen ensimmäisessä vaiheessa. Varallisuusarvot laskevat. Ne pienentävät vakuuksia ja sitä kautta ansiotuloja. Edellämainitut vähentävät velallisten uskottavuutta ja he saavat vähemmän velkaa. Kehitys vahvistaa itseään takaisinkytkentöjen vuoksi. Samalla velka/ansiotulot ja velka/varallisuusarvot nousevat. Tähän on kaksi syytä. Ensiksi, velkoja ei pystytä hoitamaan, joten sekä lainaaja että velkoja kärsivät, koska yhden velat ovat toisen varallisuutta. Varallisuusarvot ja kyky lainata pienenevät. Toiseksi, kulutuksen supistuessa ansiotulot kutistuvat eli kyky kuluttaa pienenee. Takaisinkytkentöjen vuoksi kehitys jatkuu itseään vahvistavana.

Velanmaksun aikana rahapolitiikka ei pysty luomaan velkoja, toisin kuin taantumien. Deflatorisissa velanmaksuissa/lamoissa velanmaksua on vaikea kiihdyttää, koska järkevä lainanotto on mahdotonta. Inflatorisissa velanmaksuissa rahapolitiikka on tehotonta, koska lisätyt rahamäärät suuntautuvat toisiin valuuttoihin ja inflaatiolta suojaavaan varallisuuteen. Velanmaksun luomia epätasapainotiloja helpottaakseen hallinto eli poliitikot ja keskuspankit pyrkivät luomaan aloitteita velanluontiin, helpottamaan sääntöjä, jotka vaativat velallisia hoitamaan velkojaan ja painamaan tai kuluttamaan rahaa ostaakseen tuotteita, palveluita ja rahavaroja. Jälkimmäinen vaihtoehto näkyy keskuspankkien taseiden ja keskushallinnon budjetin kasvamisena.

Edellämainitut toimenpiteet tapahtuvat yhtä aikaa vain velanmaksun aikana. Ensimmäisten toimenpiteiden vaikutukset jäävät vajaiksi ja niitä kasvatetaan vähitellen. Toimenpiteet aiheuttavat väliaikaisia markkinaralleja ja väliaikaisia korkeamman taloudellisen toimeliaisuuden hetkiä. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa velanvähentämisen ja talouskurin tuottamat deflatoriset vaikutukset kumotaan ”painamalla” rahaa tai keskuspankkien velkakirjojen ostoilla. Useat uskovat ongelmien olevan psykologisia ja niistä voi päästä eroon houkuttelemalla ihmiset korkeariskisimpien sijoitusten ostamiseen. Tämä ei ole totta, koska velanmaksussa on kyse enimmäkseen velkojen, rahamäärän, tuotteiden ja palveluiden välisten kysynnän ja tarjonnan lakien vuorovaikutuksesta eli rahan ja velkojen kysyntä ja tarjonta laskevat. Toiseksi, rahan määrä ei pysy samana vaan häviää, koska suurin osa rahasta on velkaa mikä häviää mm. uudelleenjärjestelyjen mukana.

Suuri osa velanmaksua on, että ihmiset huomaavat varallisuutensa olleen harhaa ainakin osittain. Sijoitusten likviditeetti joutuu koetukselle ihmisten yrittäessä muuttaa sijoituksensa käteiseksi. Myyntipaniikit seuraavat sijoitusten ollessa epälikvidejä. Pankeille tulee vaikeuksia kerätä rahaa ja velkoja, joten ne usein joutuvat konkurssiin. Keskushallinto joutuu valitsemaan mitkä niistä pelastetaan joko keskushallinnon rahoilla tai keskuspankkien rahanpainamisella. Velanmaksun deflatoorisuus tai inflatoorisuus riippuvat siitä paljon keskuspankki luo rahaa kumotakseen supistuvan velkamäärän vaikutukset. Keskuspankin löysennetty rahapolitiikka ja sijoittajien rahojen siirtyminen vähempiriskisiin sijoituksiin pienentää keskushallinnon lyhyitä korkoja, jyrkentää tuottokäyrää ja kasvattaa velan ja likviditeetin preemioita.

Rikkaiden verot nousevat, koska keskushallinto tarvitsee rahaa. Jännitys rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa ja vasemmisto pärjää oikeistoa paremmin. Rikkaiden varallisuus reaalisin termein laskee, he siirtävät rahansa ulkomaille välttäen veroja, etsien turvallisia ja veloista riippumattomia sijoitusvälineitä. Protektionismi lisääntyy ja hidastaa kasvua heikentäen valuutan arvoa. Ulkomaiset sijoittajat pakenevat. Rahan karatessa maasta keskuspankit joutuvat valitsemaan lopulta rahanpainamisen mikä heikentää lisää valuutan arvoa.

Lyhytaikainen velka tulee epämieluisaksi vaihtoehdoksi rahan tarjonnan kasvaessa ja valuutan heikentyessä. Se aiheuttaa inflaatiolta suojaaviin varallisuuseriin siirtymisen ja valuuttapaon. Joskus hallinto yrittää estää rahan siirtymistä toisiin valuuttoihin rajoittamalla valuutanvaihtoa. Se voi estää ensimmäisen vaihtoehdon kieltämällä mm. kullan omistamisen. Joskus se määrää rajoituksia hintojen ja palkkojen nostamiseen. Edellämainitut teot aiheuttavat talouden vääristymiä enemmän kuin helpottavat ongelmia.

Velanmaksun aika on markkinatalouden tapa korjata itsensä. Velkoja vähennetään, yritysten kannattavuusrajoja lasketaan kuluja pienentämällä, varallisuuden hinnat tulevat edullisiksi ja keskuspankit lisäävät rahan tarjontaa varallisuuden hankintaan ja velkojen hoitamiseen. Pääomien kasvattamisesta tulee mahdollista. Velanmaksun aika loppuu yleensä velanvähentämisen, talouskurin, varallisuussiirtojen ja keskuspankin velkaostojen yhteisvaikutuksesta. Yritysten pienentäessä kannattavuusrajojaan riski- ja likviditeettipreemiot kasvavat paljon mikä palauttaa pääomien muodostumisen taloudellisuuden. Tällöin korkojen nimellisarvojen pysyminen nimellisen talouden kasvuvauhdin alapuolella tapahtuu.

Talouden ja velkojen luomisen toimeliaisuuden lasku on yleensä nopea kestäen kahdesta kolmeen vuoteen. Sen jälkeen tuleva taloudellisen toimeliaisuuden ja pääomien muodostumisen paluu edellisille huipputasoille kestää noin vuosikymmenen. Ajanjaksolla nimellisten korkotasojen pitäisi olla matalammat kuin nimellisen kasvun, jotta velkataakat pienenisivät. Velkasyklit johtuvat ihmisluonnosta ja siitä kuinka järjestelmä toimii. Lähes kaikki käyttäytyvät etujensa mukaan prosessin aikana odotetusti reagoiden ja aiheuttaen loogisia kehitysvaiheita.

Pidemmällä aikavälillä talouden kehitys riippuu tuottavuuden kasvusta ja työtuntien määrästä, mutta pidemmän velkasyklin velanmaksuvaiheen hoitaminen vaikuttaa Daliosta keskipitkällä. Maailman suuret taloudet ovat eri vaiheissa ja hoitaneet eri tavoin velanmaksuvaiheensa. Osa on jättänyt tekemättä tarpeelliset toimeenpiteet, kuten velkojen uudelleenjärjestelyt ja elinkelvottomien pankkien viemisen konkurssiin. Niiden jättäminen väliin pidentää taloudellisen toimeliaisuuden palautumiseen menevää aikaa velanottokyvyn ollessa huono eikä likviditeettiä ole tarpeeksi hyviin investointeihin. Japani on yksi huonosti asiansa hoitaneista maista. Sen heikko talouskasvu parina viime vuosikymmenenä ei ole ollut vain kiinni huonosta velanhoidosta vaan mm. väestön ikääntymisestä.

Onko pidemmillä velkasykleillä merkitystä sijoittajalle on mielenkiintoinen kysymys. Siihen ei ole yhtä vastausta. Joukkovelkakirjoihin sijoittaville sillä on merkitystä. Niiden arvot laskevat, kun korot nousevat. Kun velanmaksun aika on joko loppuvaiheessa tai ohi, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa nyt on vaikea saada kunnon tuottoja. Osakesijoittajille yksi parhaista ajanjaksoista on velanmaksuvaiheen se hetki, jolloin velkajärjestelyjä tehdään ja myyntipaniikkeja nähdään. Pitkän aikavälin sijoittajilla ei ole kiire. Osakeindeksirahastoihin tai vastaaviin ETF:iin sijoittavien täytyy ymmärtää kuinka hyvin velanmaksuaika on hoidettu tai onko se tulossa suunnilleen sinä aikana kun heidän täytyy myydä tai alkaa myymään sijoituksiaan. Länsimaiden osakeindeksirahastoihin sijoittavien nykyisten 40-60 vuotiaiden ei tarvitse todennäköisesti pelätä velanmaksuaikaa eläessään. Kehittyvät taloudet ovat eri vaiheessa.

-Tommi T

Lisää uusi kommentti

Suodatettu HTML

  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6> <img> <map> <hr> <br> <br /> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <table> <tr> <td> <em> <b> <u> <i> <strong> <font> <del> <ins> <sub> <sup> <pre> <address> <strike> <caption>
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
File attachments
Tiedostokoon on oltava pienempi kuin 150 KB.
Sallitut tiedostotyypit: txt jpg png.
CAPTCHA
Tällä kysymyksellä varmistamme että olet oikea inhimillinen käyttäjä (eikä koneellinen roskapostittaja)
Kuva CAPTCHA
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.