Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Markkinakatsaus: Aina vaan kesäisempää

Huh hellettä – nyt jo ulkonakin, mutta varsinkin markkinoilla. SP 500 ja Dow Jones eivät päässeet vieläkään yli edellisistä huipuistaan, ja samassa rytistiin alaspäin kunnolla. Samalla ovenavauksella paukkuivat alas pörssit kautta maailman, kuten tavallista on. Pörssien välinen synkronia on normi, joka ei aina toteudu, selvästi useimmiten kuitenkin. (Toivottavasti tämä löytämäni hyvä tekninen sivusto toimii kunnolla linkitettynä, aion käyttää sivustoa jatkossakin.)

https://www.tradingview.com/chart/?symbol=TVC:SPX

Liikkeet eivät tietenkään ole samanmittaisia. Tässäkin tapauksessa Helsingin pörssin rekyyli ylöspäin perjantaina oli selvästi vahvempi kuin useimmilla markkinoilla. Se on tietysti mukava asia Suomen kannalta sikäli kun indikoi lopultakin vauhtiin päässyttä elpymistä.

Markkinakatsaus: Kovasti tuoksuu kesältä

Vaikka nokkansa ulos pistäessään sitä ei uskoisi, niin pörsseissä alkaa olla jo vahva kesän tuoksu. Ja on sitten makuasia, pitääkö aromia hyvänä vai muuna. Etenkin jenkkipörsseissä uusia huippuja ei tullut tälläkään viikolla. Rieha hiipui jo Nasdaqissakin.

Alkaa vahvasti vaikuttaa, että niitä uusia huippuja ei hetkeen tarvitse ainakaan Atlantin takana odottaa, sillä keskipitkän trendin pohja kurkattiin jo kuukausi sitten. Tavallisesti uudet huiput on jo tässä kohtaa trendiä kiskaistu ja nousu hiipuu. Nyt se jäi junnaamaan vanhoille huipuille. Niistä tuli vastustaso.

Kun indikaattorit samaan aikaa osoittavat pitkän nousutrendin ylikypsymistä, on todennäköisyys laihalle markkinakesälle ja isommalle korjaukselle jossain kohtaa taas vähän suurempi. Sama pätee Eurostoxx 600:an, vaikka siellä teknisesti on tultu vasta ylikuumentuneen markkinan viimeisiin vaiheisiin tulkintani mukaan. Mutta aika roiskauksia niistäkin usein sikiää, joskaan ei välttämättä hetkeen.

Markkinakatsaus: Joko kesä puskee päälle?

Kohtuullisen yllätyksetön viikko markkinoilla. Osinkokiiman ruokkimassa Euroopassa iloinen nousu jatkui. Reippaan Macron-rallin jälkeen tahti kuitenkin hiipui USA:ssa muissa pörsseissä paitsi Nasdaqissa. Laaja Russell 2000 pakitti muutamia prosentteja. Dow Jones ja SP 500 hätistelivät uudestaan vanhaa huippuaan pääsemättä siitä yli. Myös Russell ylitti viikko sitten entisen ATH:n vain niukasti.

http://www.marketwatch.com/investing/index/rut/charts

http://www.marketwatch.com/investing/index/djia/charts

http://www.marketwatch.com/investing/index/spx/charts

http://www.marketwatch.com/investing/index/comp/charts

Markkinakatsaus: Taite tuli ajallaan, nousu jatkuu

Markkinat kiskovat joskus maton analyytikon alta, mutta silti – väitän - ne koostuvat enemmän säännönmukaisuuksista kuin yllätyksistä. Nämä pörssi- ja valuuttatrendit olivat jo sitä tavanomaista lajia, ja aika hyvin arvioni mielestäni kutinsa pitivät. Sanoin viikko sitten, että jenkkimarkkinan keskipitkä pohja on ennen vappua kurkattu, ja mahdollisesti sitä oli jo tuossa kohtaa. Suurin epävarmuustekijä oli Ranskan vaali, mutta Macron voitti ja valkeus tuli – eli seurasi helpotusralli kuten odotin.

Ja niinpä saimme myös keskipitkän trendin saman tien taitettua reippaaseen nousuun. Jenkki-indeksit tekivät tai ainakin raapaisivat ennätyksiään viikon riehassa. SP 500 kulki samaa tahtia muiden kanssa tavalliseen tapaan.

Markkinakatsaus: Vappuun mennessä USA:n kp-pohja kurkattu

Loivasti nousevan jenkkiviikon jälkeen kysymys kuuluu, oliko kp-pohja jo siinä vai vieläkö kerran kiskaistaan alas. Vappuun mennessä pohja on mielestäni kurkattu, ellei ollut jo. Indikaattorit alkavat olla ylimyydyn sektorilla ja osa jo matkalla sieltä pois, joten taitteen huulilla ollaan ilman ihmettä. Mutta yksi kiskaisu alas vielä mahtuisi – mahdollisesti se reippain, perinteen mukaan.

Myös VIX siihen viittaa. Arvion pari viikkoa sitten sen ottavan vielä yhden kiskaisun ylös, jonka se teki. Viikko sitten arvioin taitteen olevan käsissä ja volatiliteetin laskevan, ja näinkin tapahtui. Nyt on sitten vielä kohtuullisen todennäköistä, että yksi ryntäys ylös on edessä. Sen perusteella pörssitkin vielä niiaavat kunnolla.

Näppärä ja hinnaltaan siedettävä keino valuuttakauppaan

Tuskailin pari viikkoa sitten jenkkiosakkeiden ostamisen esteeksi dollaria, joka oli vahvistunut reippaasti maaliskuun lopusta asti. Valuuttojen – ja varsinkaan euron ja dollarin - keskipitkät trendit eivät kestä tavallisesti kuin kolmesta korkeintaan kahdeksaan viikkoon. Viimeksi mainittu kesto on jo harvinaisuus, mediaani on jossain neljän viikon nurkilla kokemukseni mukaan.

Koska takana on jo kolme viikkoa dollarin nousua, käänteen ei pitäisi olla enää kaukana – semmingin kun pitkät indikaattorit viittaavat euron olevan pitkässä nousevassa trendissä. Silloin pudotukset eivät ilman ihmettä veny mediaanin yli, mieluummin alle.

Markkinakatsaus: keskipitkä trendi taittumassa – mutta miten?

Odottelin jo pari viikkoa sitten Dow Jonesin kiskaisevan 20 000 pisteen nurkkaan, mutta ei se vieläkään ole sinne päässyt, vaikka keskipitkä trendi oh yhä alas. Russell 2000 on jo liki viisi pistettä parin viikon takaista lukemaansa alempana. Odotin viime viikon alkuun nopeaa kiskaisua alas lyhyen trendin päätteeksi, ja sellaisen jossain mitassa saimmekin – ja lähdin tuolloin jo itse liikkeelle eli osakekaupoille, koska kp-trendi tekee tulkintani mukaan loppuaan.

Nousu jäi kuitenkin pariin päivään, ja pörssit kiskaisivat taas alas. Tämä on sinänsä hyvin tyypillistä trendien lopuille: heilunta on kiivasta. Pudotuksissa se syvenee loppua kohti päättyen usein myyntipaniikkiin. Edellisen laskevan kp-trendin kohdalla vuodenvaihteessa näin ei käynyt, mikä on varsin epätavallista.

Markkinakatsaus: Jos yhden vielä saada vois

Hiukan ristiriitaisin tuntein seurasin viikon takaisen ennusteeni kehitystä. Joissakin pörsseissä ropsaus toteutui juuri siinä mitassa kuin ynnäilin. Hyvin laaja jenkki-indeksi Russell 2000 nykäisi kolmen prosentin kuopan, samaa tasoa Tokion Nikkei. Useimmissa pörsseissä suunta oli alas, ja torstain niiaus oli hyvä ostopaikka, jos sellaisen kanssa oli kiire.

Keskimäärin kuoppa oli parin prosentin tasoa. Surkuhupaisaa kyllä juuri esiin nostamassani Dow Jonesissa pudotus jäi tuskin havaittavaksi. Tämä kuvaa markkina-analyysien ja kaiken sijoittamisen vaikeutta. Vaikka perusanalyysi olisi osapuilleen oikea, sisältyy lopputulokseen aina yllätysmomentteja. Jos vaikka aikoo ostaa tai myydä jotain osaketta ja olettaa sen liikkuvan indeksien mukana – ja tekninen analyysikin puoltaa arviota -, saattaa silti käydä toisin.

Sama pätee yksittäisiin indekseihinkin, joskin yleensä niiden kohdalla yllätykset ovat paljon pienempiä. Trendisijoittajallekin hajautus on sen vuoksi tärkeää, jos se vain on salkun koon puolesta mahdollista. Kustannukset eivät saa karata, toisaalta hajautus on ainoa tapa ehkäistä markkinainstrumenttien sisältämät yllätysmomentit.

Markkinakatsaus: Odotan ropsausta ensi viikolla

Kuten Lars sanoi, markkinat reagoivat ihmeen vaisusti Donald Trumpin Obamacaren korvaavan terveydehuoltouudistuksen kaatumiseen jo ennen äänestystä. Minun käsitykseni mukaan pörssejä ovat kannatelleet yliostetulla alueella Trumpin lupaukset, mutta tämän episodin perusteella hän kiroilee twiiteissään vielä monet kerrat kongressin, puolueensa ja ties kenen tyhmyyttä ja petollisuutta.

Jos Trump ei saanut edes puolueensa hanakasti vastustaman Obamacaren vastaisen lain taakse enemmistöä, niin kivikkoisia äänestyksiä on edessä muistakin ratkaisuista. Kun presidentin läheinen avustaja Steve Bannon mm. hirnui Trumpin murjovan sellaisen elvytysohjelman, että konservativiit sekoavat kiukusta, niin ihan kuin Srömsössä ei taida urakka sujua näillä näkymin.

Markkinakatsaus: Kauan sai paniikkia odottaa

 

Markkinoilla on säännönmukaisuutensa, ja toisaalta ne jaksavat yllättää. Jälkimmäistä osastoa edusti pörssien harvinaisen pitkä ja tasainen nousutrendi, jollaisia ei keston ja pudotusten mataluuden puolesta löydy monta vuosikymmenessäkään. Tammikuussa oli tosin pieni korjausliike, jolloin sitä tarkemmin erittelin, mutta notkahdus jäi odottamaani vaatimattomammaksi. Mutta kuten sanoin, vahva nousumarkkina ja etenkin kevät osinkoineen on trendisijoittajalle hankalaa aikaa.

Noin väkevälle rallille tuskin oli muuta syytä kuin Trumpiin kohdistunut yletön optimismi. Maailmantalous on kyllä ollut nousussa, ja kokemukseni perusteella jonkin aikaa niin jatkuukin, mutta pörssihuuma tuntui silti ylimitoitetulta. Ilmeinen syy on Trump elvytys- ja vero-ohjelmineen – vaikka niiden vaikutukset ovat epävarmat ja toteutuminen mutkien takana.

Populismin harjalla porskuttaa vaihteeksi EU

Hollannin vaalit jatkoivat parin viime vuoden perinnettä sikäli, että ne tuottivat yllätyksen: oikeistopopulistit eivät marssineetkaan jytkyyn, vaan torjuntavoiton otti gallupeissa kärsinyt keskustaliberaali pääministeri Mark Rutte. Vähintään yhtä oleellista on, että suurimmat nousijat olivat euromyönteisiä pienpuolueita, ja äänestysprosentti poikkeuksellisen korkea.

Oikeistopopulismin aaltoa on pidetty pysäyttämättömänä Trumpin ja brexitin jälkeen, mutta muutkin kuin perämetsien ja lähiöbaarien heikosti koulutetut äänestäjät ovat lopulta heränneet. Äärioikeisto ja uuskonservatismi ovat potkaisseet esiin vastareaktion. Geert Wildersin ei tarvitse haaveilla hallituspaikoista pitkään aikaan. Hänen vaikutusvaltansakin vähenee, koska lähes yhtä paljon paikkoja keräsi liberaalivihervasuri GroenLinks, jota johtaa karismaattiseksi kehuttu Jesse Klaver.

Osinko on hyvän osakesijoituksen avain - Osa 2

Jatkan viime viikolla aloittamaani juttua arvosijoittamisesta hyvien osinkojen ja niiden uudelleen sijoittamisen eli korkoa korolle –tekijän avulla, joka on tyypillinen strategia mm. Warren Buffetille. Otan esimerkiksi suomalaisille läpeensä tutun yhtiön - en siksi, että se olisi paras mahdollinen, vaan siksi, että se tuskin herättää mielikuvaa mainiosta sijoituskohteesta muuten kuin läpeensä tylsän osinkopaperin muodossa, jos sitäkään.

Po. osake ei ole ollut pitkäjänteisen arvosijoittajan kannaltakaan mahtikohde; paljon parempiakin on löytynyt Suomenkin pörssistä. Mutta näinkin epäseksikäs ja kasvuluvuiltaan huomaamaton yhtiö voi oikealla strategialla tuottaa kärsivälliselle sijoittajalle ällistyttävän hyvin – etenkin jos ei tarvitse maksaa osingosta veroa, kuten on tilanne instituutioiden ja rahastojen kohdalla. Piensijoittajakin voi välttää verot tiettyyn mittaan vähennyksillä.

Osinko on hyvän osakesijoituksen avain - Osa 1

Tommi Taavila esitteli joku päivä sitten kiintoisasti Warren Buffettin ajatuksia pääomamenojen merkityksestä sijoituskohteen arvolle ja sen määritykselle. Jatkan aihetta, jota olen kyllä sivunnut ajoittain, mutta erittelen nyt hiukan seikkaperäisemmin. Buffett arvostaa tunnetusti korkeaa pääoman tuottoa, kassavirtaa ja osinkoa. Niin minäkin. Omistajan kannalta pitkässä juoksussa oleellista on, paljonko yhtiö kykenee tuottamaan varallisuutta hänelle, ja se raha juoksee yhtiön kassasta.

Se, mitä yhtiössä viivan alle jää, riippuu käytännössä kahdesta tekijästä: liikevaihdosta ja kannattavuudesta. Buffet arvostaa kovan liikevaihdon kasvun sijaan kovaa vapaata kassavirtaa, koska se on omistajalle jäävää rahaa. Kannattamaton kasvu on omistajan kannalta hyödytöntä. Kannattavakin kova kasvu taas on yleensä hinnoiteltu niin korkealle, että pitkän aikavälin tuotto-odotukset ovat kyseenalaiset, koska rajua kasvua on vaikea pitää yllä loputtomasti. Hyväkin yhtiö on huono sijoitus, jos siitä maksaa liikaa.

Venäjä antoi odotetun oppitunnin protektionismista

Protektionismin ilosanomaa pauhaavat nyt kaikki populistit. Donald Trumpin kovisteltua amerikkalaisia suuryhtiöitä perumaan muutamia tuotantojen ulkoistuksia hänen väitetään todistaneen sen myös toimivan. Jopa vientiriippuvaisessa Suomessa aate nostaa pitkän hiljaisuuden jälkeen päätään, kenenpä muun kuin oikeistopopulistien eli perussuomalaisten piirissä. Vasemmistossahan se on haudattu ajat sitten talouspoliittisen kokemuksen ja ymmärryksen myötä, vaikka vasemmiston perusäänestäjät eli työväestö protektionismin taakse perinteisesti on helpoin houkutella Trumpin retoriikalla.

Ihmeen vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että protektionismin autuudesta on tuoretta näyttöä Venäjältä. Se vastasi lännen talouspakotteisiin elintarvikkeiden tuontikiellolla. Kreml uhosi hyötyvänsä, koska maan elintarviketeollisuus monipuolistuisi ja sen kilpailukyky paranisi. Työpaikkoja syntyisi ja kauppatase kohenisi. Perusteet eivät kuulostaneet sikäli aivan päättömiltä, että Venäjä todella tarvitsisi talouden monipuolistamista, ja elintarviketeollisuudelle olisi hyvät lähtökohdat maatalousmaassa.

Markkinakatsaus: Entisillä askelmerkeillä

Laitan markkinakatsauksen sisään jo nyt ihan sen takia, että pidän aiemmin mainitsemani pienen loman, enkä tiedä koska ehdin seuraavan kerran asiaan palata. Ajankohta on harmillinen, mutta ei auta itku markkinoilla. Kirjamellisesti.

Odotukseni ei ole muuttunut. Dropin pitäisi olla matkalla, joskin kevään osinkoineen puskiessa päälle sen saapuminen voi venyä. Osinkotiedothan ovat olleet enimmäkseen mukavia, mutta osakkeiden hinnoittelussakin se on aika hyvin huomioitu.

Oskillaattoreiden perusteella droppi kyllä tulee lähiviikkoina. Johan siitä makua on saatukin. Helsingin yleisindeksi koukkasi jo alle 8800 pisteen, mikä on matalin luku tänä vuonna. Kyllä se vuodenvaihteessa ennustamani pulkkamäki siten jo pienessä mitassa toteutui ainakin paikoitellen. Odotan kyllä hiukan syvempää nykäystä, joka toteutuessaan iskee kaikkiin pörsseihin, joskaan tuskin aivan samanmittaisena.

Jenkkipörssitkin nykäisivät syvimmän päiväkuoppansa sitten marraskuun, joten volatiliteetti on kasvanut. Ja nyt sen muuten rekisteröi jo VIX:kin – joka on teknisen tulkintani mukaan kiihtymässä, vaikka silmämääräisesti se ei siltä vielä näyttäne.

Markkinakatsaus: Nousu pyristelee vielä

Muuan lukija ilakoi arvioni menneen metsään. En sitä ihan vielä allekirjoita, vaikka sinänsä odotettu lyhyt korjausliike ylös veikin muutamat pörssit uusiin ennätyksiin. Tässä kohtaa trendiä markkina liikkuu nykimällä kuten sanoin. Mutta kaikkia pörssejä uudet huiput eivät kiinnostaneet; Helsingin yleisindeksikään ei sitä tehnyt, vaikka lähellä kävi. Sama pätee moneen Euroopan pörssiin. Se on yksi syistä pysyä ennusteessani.

Jenkkipörssien ennätyksiä on juhlittu mediassa Trumpia myöten, ja onnea vain. Mutta mm. amerikkalaisten pienyhtiöiden indeksi Russell 2000 on kulkenut viime viikot kuvaamallani tavalla: huiput vuoden vaihteen tienoilla ja sitten sahaten pääsuunta alas. Tämä on sitä nykimistä ja minun vokabulaarissani oleellista volatiliteetin muutosta, jota luen toisella tavalla kuin VIX.

Nykiminen kiihtyi jo

Päällisin puolin aika tapahtumaköyhä markkinaviikko konkretisoi sen, mistä viikko sitten kirjoitin. Kun trendi kääntyy alas, muuttuu liike nykiväksi. Aluksi se harvoin on voimakas, mutta selvästi havaittava kuitenkin. Nyt jenkkipörssitkin jo ottivat pienen sukelluksen - sekä SP500 että Dow pudottivat ennen Trumpin virkapuhetta pari prosenttia. Se ei ole määränä paljon, mutta volatiliteetin pysyttyä jo pari kuukautta hyvin olemattomana oli kyseessä selvä muutos. Liike tulee suhteuttaa aina kulloiseenkin markkinaympäristöön, muuten sen merkitystä ei voi ymmärtää.

Juuri näin korjausliike alas tavallisesti alkaa, ja jatkuukin, joskin liike kiihtyy loppua kohti. Joitakin poikkeuksia löytyy, mutta pääsääntöisesti dynamiikka on tämä. Parhaan esimerkin siitä saimme kuluneella viikolla Japanin Nikkeistä, joka nykäisi jo usean prosentin ennen korjausta ylös. Se oli jo toinen pomppu, ja liike kokonaisuutena kulki juuri kuten ennakkoon kuvasin. Ensimmäinen pomppu hyppäsi vielä kokeilemaan välihuippua, ja sen jälkeen matka jatkui edellisen pompun pohjan alle. Näin trendin suunta pysyy laskevana. 

Markkinakatsaus: Lasku otti jo tuntumaa

Sanoin viikko sitten edessä olevan laskuviikon, ja näin tapahtui. Kaksi viikkoa sitten ennustin nousuviikkoa, ja sekin toteutui. Eräiden teorioiden mukaan markkinoiden liikkeitä on mahdoton ennustaa, mutta se on markkinakokemuksen puutteesta kumpuavaa hevonhuttua. Toki markkinoilla tapahtuu kaikenlaisia yllätyksiä, muutenhan minäkin olisin tahkonnut miljoonia vaikkapa optiokaupalla. Mutta ihan kivasti pärjään sijoittajana oppirahani maksettuani, ja oleellinen osa sitä on kauppojen ajoitus.

Markkinoilla ja taloudessa on lainalaisuutensa ja toistuvat kuvionsa, jotka ovat paljon säännönmukaisempia kuin kyseisen jopa Nobeleja keränneen koulukunnan edustajat kuvittelevat. Eivät ne mekanismit tietysti aukea jokaiselle, ja nobelistit tuskin ovat tehneet päiväkauppaa. Markkinoiden jekkujen tuntemus vaatii rankasti kokemusta, ja mieluusti asianmukaisen kirjallisuuden opiskelua.

Markkinakatsaus: ensi viikolla alas

Kuluneella viikolla pörssit ottivat pienen spurtin ylös kuten viikko sitten arvioin lyhyiden indikaattorien perusteella. Euroopassa se veikin muutamat pörssit uuteen välihuippuun, samoin tekivät Nasdaq ja SP500 pienellä marginaalilla. Dow kirjaimellisesti nuolaisi maagista 20 kilon rajaa. Eurostoxx 600 hätyytteli jo 370 pisteen rajaa, jonka kuukausi sitten arvioin keskipitkän trendin loogiseksi taitepisteeksi, mutta pari viikkoa sitten jo oletin jäävän seuraavan trendin saaliiksi, ja saattaa yhä jäädäkin. 

Sanoin viikko sitten pulkkamäen silti olevan edessä, ja arvio pitää. ”Syvä” keskipitkä trendi on jo selvästi alaspäin. Syvä on omaa teknistä terminologiaani: se tarkoittaa indikaattoreista tulkittavia trendejä, jotka ovat ikään kuin reaalisten kurssien röntgenkuvia. Sijoittajan kannalta toki oleellisia ovat vain reaaliset trendit, mutta syviä trendejä lukemalla voi ja tulee varautua reaalisten trendien käänteisiin. Ne kun voivat muuten yllättää housut nilkoissa.

Markkinakatsaus: pulkkamäki kutsuu

Jokseenkin käsikirjoituksen mukaan pörssit taivaltavat. Ennustin jo marraskuun lopussa keskipitkän trendin olevan puolivälissä, ja niinhän se ilman suurta ihmettä oli. Trendin päättymistä olen ounastellut jo muutaman viikon, ja se alkoi realisoitua viime viikolla aika vauhdikkaasti. Jenkkipörssit niiasivat syvemmin kuin pariin kuukauteen. Prosentuaalisesti liike ei ole vielä mittava, enkä kuten aiemmin sanoin odota korjausliikkeen massiiviseksi kasvavankaan, mutta eiköhän pääsuunta ole vähäksi aika selvä eli alas.

Lyhyet indikaattorit ovat nyt tosin ylimyydyllä alueella, joten ensi viikolla on luultavasti edessä vielä kiskaisu ylöspäin, ja saattaa se jopa hätyytellä vielä tehtyjä huippuja trendin päättymisen kunniaksi. En osaa sanoa sen todennäköisyydeksi enempää kuin Matti Nykänen eli olisiko fifty-sixty tai siihen suuntaan. Mutta älkää yllättykö tai hermoilko jos näin käy. Trendien lopussa on usein tällaista turbulenssia, joka hämää helposti kokematonta ja miksei kokeneempaakin sijoittajaa.

Poliittinen ratkaisu raottuu Syyriassa

Kun teen erilaisia analyyseja ja ennusteita palkkatyönä ja näin harrastuksenakin, niin on kiintoisaa ja terveellistä kurkata arvioidensa osumista. Syyrian tulevaisuudesta kirjoitin syksyllä 2015 jo vähän ennen kuin Venäjä aktivoitui ja heti sen jälkeen. Koko lailla hyvin mielestäni näkemykseni piti kutinsa. Jutun keskeiset kohdat olivat:

”Venäjä varmistaa, että Bashar al-Assadin hallinto pysyy pystyssä… Optimisti voi ajatella, että Venäjän sotatoimet ainakin edesauttavat Isiksen kaatamista. Mutta Venäjä ei ole osallistunut Isiksen vastaiseen taisteluun tähän asti missään muodossa, joten tuskin se sitä isommin kiinnostaa jatkossakaan muuta kuin hatarana kulissina ja propagandapuheena… Myönteistä käänteessä voi olla se, että pattitilanne pakottaa hakemaan tosissaan poliittista ratkaisua…. Parhaassa tapauksessa Putin painostaa al-Assadin neuvotteluihin. Ensin Venäjä ja Syyrian hallitus kokeilevat voimiaan kapinallisia vastaan.”

http://www.piksu.net/artikkeli/ven%C3%A4j%C3%A4-varmisti-sotilaallisen-u...

Markkinakatsaus: bensa alkaa loppua

Pörsseistä alkaa olla puhti pois, mutta eipä se yllätä, koska alun perinkin odotin SP500:n kurkistavan jo huulilla heiluvan 2300 pisteeseen. Sitä jo vähän epätoivoisen makuisesti rouhitaan, samoin kuin Dow Jonesin maagista 20 kiloa. Odotan niiden vieläkin puhkeavan, mutta se on lopulta toisarvoinen kuriositeetti isossa kuvassa. Eurostoxx 600:n 370 pistettä taitaa ainakin jäädä seuraavan trendin poimittavaksi.

En sano, että keskipitkä trendi on ehdottomasti lopussa, koska nousumarkkinassa voi tulla vielä yllättävä ryntäys ties mistä uutisenpoikasesta. Mutta kuten olen jo jonkin aikaa painottanut, trendistä on varmasti paras pala takana. Kaikki indikaattoritkin puhuvat jo pikku hiljaa sen puolesta. Pelipaperien lunastamiseen ajankohta tuskin kovin kehno voi olla.

En yllättyisi ensi vuoden puolelle kantavasta lyhyestä kiskaisustakaan, mutta kauas se ei ilman pientä ihmettä kanna. Uusia ostoja kehotan karttamaan ehdottomasti tässä kohtaa, riskin ja hyödyn suhde on nyt todella epäedullinen.

Markkinakatsaus: ei ihan vieläkään ylikypsää

Hissukseen ylöspäin vain pörssit nakuttavat kuten olen odottanut. Selvästi paras pala keskipitkää trendiä on ilman ihmettä jo pukin kontissa, mutta ylikypsältä se ei vieläkään näytä, vaikka osa indikaattoreista vilkuttaa yliostettua. Muutama keskeinen pitkä indikaattori ei kuitenkaan ole sinne kavunnut. Alunperinkin odotin SP500:n kurkistavan jo huulilla heiluvan 2300 pisteeseen tai ylikin, ja Eurostoxx 600:n 370 pisteen tuntumaan. Sinne on yhä suunta, vaikka vauhti hiipuu. Dow Jones killuu jo maagisen 20 000 pisteen reunassa, ja eiköhän se korkata juhlan, joulupukin ja uuden vuoden kunniaksi.

Aktiivista kauppaa käyvän on syytä varautua trendin taittumiseen, mutta en ihan vieläkään sitä näe. Määrällisesti sen ei enää kaukana pitäisi olla, mutta ajankohtaa on vaikea arvioida etukäteen. Ja nousumarkkinassa nousutrendit yllättävät helposti sitkeydellään, aivan kuten laskuissa laskut.

Markkinakatsaus: nousu aikataulussa

Markkinoilla ei ole tapahtunut mitään kummempaa, vaan nousu on jatkunut kuten pari viikkoa sitten ennustin. Tahti on ollut epätasaista, koska korjausliikkeitä ja hermoilua mahtuu aina kaikkiin trendeihin, vaikka keskipitkät trendit ovat yleensä suhteellisen vakaita ja vähäeleisiä etenkin nousuissa. Aiemman arvioni mukaan SP500 puhkaisee osapuilleen kuukauden sisään 2300 pistettä tai ainakin kurkistaa sinne. Pysyn arviossani.

Sen jälkeen täytyy varautua uuteen keskipitkään notkahdukseen, joskin on turha mennä sinänsä asioiden edelle. Kaikki aikanaan. Trendejä on silti hyvä syynäillä etukäteen, koska se vähentää housut kintussa yllätetyksi päätymisen riskiä vähänkään aktiivista kauppaa käyviltä ja pidemmän aikavälin ostopaikkoja kyttääviltä.

Jäitä hattuun Italian kanssa

Nyt on taas tyypillinen markkinatilanne, jossa poliittinen myräkkä voi johtaa rajuun markkinareaktioon, kun italialaiset äänestävät pääministeri Matteo Renzin perustuslakiuudistuksesta. Minun mielestäni Italian jähmeä järjestelmä kaipaisi uudistamista, koska sen kaksikamarisessa parlamentissa isot päätökset ovat todellisten kallionjärkäleiden alla. Yhdellä kamarilla pärjäävät useimmat parlamentaariset demokratiat, eikä se niitä ole diktatuureiksi syössyt ainakaan yleensä ottaen, kuten Italian kohdalla pelotellaan.

Niin tai näin, ilmeisesti Renzin ehdotus kaatuu - ja samalla hallitus, koska Renzi sen kohtalon äänestykseen sitoi. Tuskin hän lupaustaan uskaltaa perua, vaikka se ei ole juridisesti sitova, koska samalla Renzi sinetöisi poliittisen uransa. Paljon viisaampaa hänen kannaltaan on mennä uusiin vaaleihin ja toivoa parasta. Nuorella miehellä on aikaakin odottaa uutta vetovuoroa, vaikka takkiin tulisi tässä koitoksessa.

Markkinakatsaus: nousu jatkuu

Olen tavallisesti ajoittanut markkina-analyysini arvioideni mukaan trendien taitteisiin, kuten perusteltua sinänsä on. Teen nyt poikkeuksen, osaltaan tuonnempana selviävistä syistä, osaltaan taas siksi, että tavalliseen tapaan markkinamediassa ja –keskusteluissa kiehuu näkemyksiä laidasta toiseen. Viime päiviin asti karkean suutuntumani mukaan valtavirran arvio on ollut, että Donald Trumpin voiton aiheuttama turbulenssi yltyy kohta uudestaan, kun optimismi hiipuu ja realismi pääsee arvostelukyvyssä niskan päälle.

En allekirjoita näkemystä. Olin toki itsekin kauhuissani Trumpin voitosta jo sijoittajana, koska häneen liittyy niin paljon epävarmuutta ja minun mielestäni vaarallista talouspolitiikkaa etenkin protektionismin ja kauppasotien muodossa. Sillä sektorilla Trump ei ole peruutellut puheitaan, toisin kuin monien muiden teemojen osalta.

Toisaalta kuten aiemmin totesin, politiikan vaikutusta talouden pohjavirtoihin ei pidä liioitella. Tietysti sillä voi olla paljonkin merkitystä, mutta Trumpin kohdalla mihin tahansa rajuihin vaikutuksiin on vielä aikaa, ja moni asia aivan auki.

Bondikupla oli se todellinen kupla

Jo ties miten pitkään markkinoilla on tuskailtu osakekuplaa, jonka olemassaolosta voimme väitellä maailman tappiin. Eiväthän osakkeet monilla mittareilla ole halpoja olleet, osittain päinvastoin – osittain taas ei. Se ei-osasto viittaa ennen kaikkea osinkotuottoihin, joita on ollut edelleen varsin helppo nyhtää hyvin hajautetulla osinkosalkulla – matalalla riskillä ja hyvällä tuotolla verrattuna useimpiin vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin.

Ja näiden osalta pahin vaihtoehto ovat olleet ”turvalliset” valtionbondit. Olen useaan otteeseen sanonut, että jos jossain on arvostuskupla niin niissä. Kymmenen vuoden velkakirjoista on saanut rapakuntoistenkin valtioiden kohdalla prosentin tai maksimissaan parin tuottoja. Ja tuollaisten tuottojen kanssa on jo pitänyt ottaa jonkinlaista riskiä, myös euromaiden kohdalla. Voihan EU hajota tai velkoja pakotetaan leikkaamaan. On tätä koettu jo.

Median Trump-ripitys ampuu yli

Kommentoin lyhyesti tätä aihetta, vaikka se ehkä vähän lehden perussisällön ohi menee – mutta on Trumpia Piksussakin käsitelty, itse etunenässä. Media on käynyt – monien instanssien tuella – kovaa itserippiä Trumpin voiton vuoksi. Miksi se ei haistanut poliittista hyökyaaltoa? Elimmekö kuplassa, kun emme tunnistaneet kansan syviä tuntoja? Janosimmeko liikaa Clintonin voittoa?

Onhan väitteissä varmasti totuuden perää, en ole itsekään peitellyt kammoani Trumpia kohtaan. Siitä en itsesyytöksiin vajoa, oli hänen kampanjansa sen verran härskiä tavaraa. Ei se journalistista ammatitaidotonta tee, jos vähemmistöjen solvaaminen, tarkoitushakuinen valehtelu, salaliittoteorioiden kylväminen ja ainakin puolittainen rikoksiin yllyttäminen maistuu vastenmieliseltä.

Trump on peluri ja pysynee sellaisena

If I were to run, I'd run as a Republican. They're the dumbest group of voters in the country. They believe anything on Fox News. I could lie and they'd still eat it up. I bet my numbers would be terrific.

Donald Trump 1998

Pöly alkaa laskeutua, mutta mitä sen takaa paljastuu? Harva tietää vielä pitkään aikaan – veikkaan, ettei edes Donald Trumpilla ole siitä järin tarkkaa kuvaa.

Optimistit korostavat, ettei Trumpin vaalipuheita saa ottaa liian vakavasti, koska hän puhuu mitä kulloinenkin yleisö haluaa kuulla. Teot ovat oma lukunsa. Näin on sutkaissut Timo Soinikin, joka oikeistopopulistina asiasta jotain tietänee.

Kyllähän Trump yllätti. Hän kehui voittopuheessaan Hillary Clintonia, kun kannattajat vaativat kentälle lisää verta ja katkenneita hampaita. Trump julisti kansakunnan yhdistämistä ja ystävyyttä. Obaman tavattuaan hän kehui session antia ja jatkuvan solvaamisen kohdettaan hyväksi mieheksi (ja Obaman oli vaikea peitellä kiusaantumistaan).

Salkun suojaaminen ei ole ilmainen lounas

Jatkan edellisen blogini teemaa siihen oleellisesti liittyvästä salkun suojauksesta. Kuten sanoin odotukseni on – monen muun tapaan -, että Donald Trumpin voitto johtaisi aika rajuunkin markkinapaniikkiin suuren epävarmuuden levitessä Yhdysvaltojen talouspolitiikkaan ja maailmanpolitikkaan. On hyvin tulkinnanvaraista ja pohjimmilttaan arvailua, kuinka dramaattisia Trumpin vaikutukset tulisivat olemaan. Hänen linjauksensa ovat tarkempiin analyyseihin hyvin epämääräsiä.

Useimmat analyysit kuitenkin povaavat Trumpin tietävän talouteen huonoja aikoja jo odotettavien kauppasotien vuoksi. Pitkän aikavälin vaikutuksia on kuitenkin vaikea ennustaa kenenkään Trumpin arvoituksellisuuden vuoksi.

Salkun suojaaminen on tällaisen epävarmuuden edessä silti houkutteleva ja perusteltukin ajatus. Valitettavasti siinä on kuitenkin samat riskit kuin suojaamatta jättämisessä. Rahamarkkinoilla ei ole ilmaisia lounaita suuntaan tai toiseen.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi