Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Hintakilpailu toimii takseissakin – yhdellä ehdolla

 

Toivottavasti ette kyllästy tiuhaan kommentointiin, mutta jatkan monopolien arvostelua ja analyysia Anne Bernerin esityksen osuessa samaan saumaan. Vaikka kyse ei ole suoranaisesta monopolista, on taksibisnes lupamenettelyn vuoksi niin suljettu sektori, että sen avaaminen kilpailulle on hyvä tavoite markkinatalouden ja asiakkaiden näkökulmasta – vaikka ilmeisesti ei toteudu tällä hallituskaudella. Perussuomalaiset kun tuputtavat monopolien suojelemiseksi samoja onttoja syitä millä niitä aina puolustetaan erityisintressiryhmien nimissä. Kuten Juha totesi, taksiautoilijat ovat perussuomalaisille niin kiitollisia äänestäjiä, että puolueen voi rinnastaa taksimonopolin omistajiin.

Kuten Onnibussin tulosta joukkoliikennemarkkinoille näemme, kilpailu on leikannut nopeasti hintoja muiltakin toimijoilta. Vuosikymmenien monopoliaseman tuudittaman horroksen jälkeen myös VR on joutunut kilpailemaan hinnoilla, vaikka se väitti aina puristaneensa hinnat mahdollisimman alas. Jokainen taloudesta jotain ymmärtävä tiesi, ettei se voi pitää paikkaansa, vaan on tyypillistä monopolipropagandaa. Onnibussi todisti sen.

Pelibisnes kaivoi Kallasvuosta monopolisosialistin

On aina yhtä surkuhuvittavaa nähdä ihmislajin pohjaton kyky opportunismiin. Ja vieläpä sellaisessakin tilanteessa, jossa siihen ei järjen mukaan pitäisi olla voimakkaita palkintoja. Kuten Nokian entisen johtajan Olli-Pekka Kallasvuon kohdalla, kun hän markkinoi valtiollisten Veikkauksen, RAY:n ja Fintoton yhdistämistä ja pitämistä monopoliasemassa.

Kallasvuo on jostain syystä ottanut selvittääkseen ratkaisua eli käytännössä toimiakseen sen puolustajana. Hän perustelee tehtävän vastaanottamista isänmaallisuudella. Onhan se tietysti valtiollisten monopolien puolustamiseen likipitäen ainoa mahdollisuus ihmiselle, joka on tehnyt moisen uran yksityisellä sektorilla ja oletettavasti pitänyt vapaata markkinataloutta tuossa asemassa hyvänä asiana.

Kiinan talousmurros etenee ilmeisen hyvin

Lars asiasta jo kirjoitti muutama viikko sitten, mutta palaan aiheeseen, koska se niin suuresti sijoittajia ja yleensä taloutta seuraavia ihmisiä huolettaa. Kiina käy läpi murrosta vientiin ja raskaaseen teollisuuteen keskittyneestä taloudesta kohti jälkiteollista yhteiskuntaa, jossa palvelut kattavat suurimman osan tuotannosta ja työpaikoista. Tämä muutos on väistämätön ja sinänsä tarpeellinen, kuten se on ollut kaikilla nykyisillä kehittyneillä talouksilla.

Muutos herättää pelkoa maailmantalouden veturin rajusta jarrutuksesta, ja varmaan osittain pelko on aiheellista. Raaka-aineiden ja raskaiden investointien kysyntä on heikentynyt, mistä monet niihin keskittyneet kehittyvät taloudet ovat kärsineet rajusti – Brasiliassa tuskailee pahinta taantumaa oliko sataan vuoteen. Raskaita investointituotteita tuottavat yhtiöt etenkin metalli- ja energiateollisuudessa ovat vaikeuksissa Suomessa ja muualla.

Pari sanaa trendistä ja eurosta

Vähän tapahtumia markkinoilla kuluneella viikolla, mutta alaspäin kulkeva kp-trendi Euroopassa hiukan vahvistui. Saapa nähdä onko huhtikuu kuukausista julmin T.S.Elliotia siteeraten pörsseissäkin. Jos laskumarkkina on jatkuakseen reippaalla voimalla, niin kohta pudotuksen pitäisi kiihtyä ja entiset pohjat puhkaista. Pitkien indikaattorien perusteella en edelleenkään usko hurjaan rysäykseen, mutta edellisten pohjien testaaminen ainakin tuntuisi loogiselta kokemuksen nojalla. Jenkkipörsseissähän kp-taite on vasta käsissä, joten eiköhän tässä taas paniikkitunnelmiin päästä notkahduksen sielläkin syventyessä.

Toisaalta on muistettava, että nämä myräkät kohtelevat osakkeita hyvin eri tavoin. Omassa salkussani on aika tarkkaan puolet sellaisia osakkeita, jotka ovat tehneet viime kuukausina uusia huippuja tai ovat ainakin ihan niiden tuntumassa – siis alle 10 prosentin sisällä. Pitkäaikaisen sijoittajan on seurattava Warren Buffetin ohjetta: keskity yhtiöihin ja jätä makron vahtiminen vähemmälle. Parhaat yhtiöt eivät kysele vaikkapa keskuspankkien tekemisiä.

Euro on pitkässä nousutrendissä

 

Mielenkiintoinen markkinatilanne sikäli, että kp-taite näyttää Euroopassa tulleen aika selvästikin, mutta jenkkipörssit ovat kurkottaneet viime päiviin asti ylemmäs. SP500 ja Dow Jones ovat ällistyttävän lähellä rekordiaan viime keväältä ottaen huomioon, millainen paniikki velloi kaikkialla pari kuukautta sitten. Sopinee irvailla, että kyllä se ennustettu Big Crash iski – tosin päinvastaiseen suuntaan kuin konsensusennusteet julistivat.

Europörssien vaisuutta selittää ainakin euro, jonka arvioin pari viikkoa sitten olevan teknisen analyysini perusteella pitkässä nousutrendissä. Pidän kiinni näkemyksestä, ja vahvistunut euro onkin edelleen, mihin oli tietysti vaikutuksensa Yellenin kyyhkyspuheilla. Joka tapauksessa euron trendi on ollut nouseva jo jonkun aikaa, ja pitkien indikaattorien perusteella ralli voi kestää ja voimistua vielä pitkään, sahaillen toki edestakaisin.

Fundaperusteeksi tähän käy se, että Fedin kiristyvä linja on osoittautunut odotettua hitaammaksi, ja ehkä EKP:n elvytyskin jäi sittenkin alle odotusten. Voi takana olla muitakin syitä.

Kp-taitteelta haisee

Olen jo muutaman viikon pitänyt ilmeisenä, että kp-trendi on kääntymässä, ja tietysti mitä pidemmälle mennään sen varmempaa se on. Nyt taite vaikuttaa ainakin Euroopassa jo tapahtuneen, vaikka en ylettömästi yllättyisi vielä lyhyestä ripeästä rallistakaan. Viikko-oskillaattorit ovat kuitenkin jo laskussa, joten taite ei ilman ihmettä ainakaan kaukana ole. Möin jo omia pelipapereitani pois, ja ajoitus vaikuttaa osuneen.

Jos aikoo spekuloida arvopapereilla niin ajoitus on elintärkeää, muutama viikko on markkinoilla yleensä jo ikuisuus. Nyt en tietenkään puhu holdauksesta, jota itse valtaosin harrastan. Mutta on ajoituksella siinäkin toki merkitystä. Kuten Warren Buffet sanoo: ole pelokas kun muut ovat ahneita, ja ahne kun muut pelokkaita. Sijoittaminen vaatii kylmäpäisyyttä ja omaa arvostelukykyä. Jos näitä ”tunnelmien rauhoittumisia” odottaa ostoksille mennäkseen, niin maksaa tarpeettomasti, ja aktiivisessa kaupassa ottaa turpaansa raikkaasti.

Muutama markkinamurahdus

 

Sitkeä on nousu ollut – viime viikolla se vaikutti jo saaneen tarpeekseen ja suuntaavan alas, mutta sai vielä virtaa osaltaan Fedin sinänsä yllätyksettömästä passailusta. Ei nousun jatkuminen teknisessä mielessäkään silti yllätys ollut, sillä kuten viikkoja sitten - ja usein sitä ennenkin - sanoin, markkinat osaavat yllättää. Ja tässä tapauksessa juuri siten, että hurjan pudotuksen jälkeen kurssit nousevat hitaasti mutta varmasti kuin oraat keväisellä pellolla. Ja kokematon sijoittaja ihmettelee, mihin ne maailmanlopun tunnelmat katosivat kuin taikaiskusta, ilman että siihen on edes kunnon näkyvää syytä – paitsi keskuspankkien odotetut puuhat.

Viikon markkinamutinat

Ei käy kateeksi Mario Draghia. Teki hän sitä tai tätä, markkinat suuttuvat. No, olivat odotuksetkin viritetty taas tappiin, ja tuumaustauon jälkeen kuuri maistuu tänään jo ensisuutuntumaa paremmalta. Minun mielestäni EKP kyllä teki vähintään sen mitä odotettiin, mieluummin ylikin laajentamalla velkakirjojen osto-ohjelmansa yritysluottoihin. Taisi korkoennuste ensi hätään kiukuttaa kuten Lars totesi. 

Kaikkiaan markkinat ovat kulkeneet aika tarkkaan sitä rataa kuin olen kuukauden ennustanut todennäköiseksi. Pörssiralli on kestänyt kuukauden ja Eurostoxx melkein jo puhkaisi 350 pistettä. Voi sen tehdä vieläkin, mutta aktiivista kauppaa tekevän on tässä kohtaa syytä varautua jo trendin kääntymiseen toiseen suuntaan – siis aivan teknisin perustein.

Viikon markkinakommentit

Tulee erilaisten analyysien ja ennusteiden kanssa laitettua pöytään kerran jos toisen kunnon turskaakin, mutta viime viikkojen markkina-arvioni ovat kyllä menneet putkeen. Kukaanhan ei markkinoista, taloudesta tai monesta muustakaan asiasta varmaksi mitään tiedä. Sijoittajakin pelaa todennäköisyyksillä, oli puhe yksittäisistä yhtiöistä, osakkeista, pörsseistä, koroista, talouskasvusta tai päläpäläpälä. Mutta jokaisella alueella kokemuksella ja näkemyksellä voi pärjätä keskivertoa paremmin, ja viime viikoilla oletukseni ovat kyllä osuneet.

Kuten pidin ilmeisenä, pörssit ovat nousseet tasaisen varmasti jo kolme viikkoa nykäisten vain lyhyitä ja nopeita korjausliikkeitä. Kuukauden takaisesta raivoisasta paniikista ja volatiliteetista ei ole hajuakaan. Valtavirran mediakin heräilee uuteen todellisuuteen:

http://www.marketwatch.com/story/doom-and-gloom-marc-faber-thinks-stocks-are-poised-for-short-term-rally-2016-03-02?dist=countdown

Pari hajahuomiota suhdanteesta

Olen jo muutaman viikon ounastellut pörssien pohjanneen ainakin toistaiseksi ja nousurallin kestävän ainakin kuukauden verran, luultavasti pari, ja kenties laskumarkkinan pohja on nähty. Pysyn osapuilleen kannassani, ellei ensi viikolla rysähdä taas. Oletukseni on tälläkin kertaa puhtaasti tekninen ja kokemuspohjainen. Kuten jokainen kursseja vähänkään seurannut tietää, pörssit liikkuvat aaltoina, joissa on omat säännönmukaisuutensa - joskaan niitä ei mielestäni voi pusertaa mihinkään senkaltaisiin kaavoihin, joita eräät markkinateoreetikot kuten Elliot Waven harjoittajat käyttävät.

Kuten Eurostoxx600:n käppyrä kertoo, niin nousut kuin laskut tapahtuvat yhtä lailla aaltoina. Jälkeenpäin ne näyttävät varsin selkeiltä, ja osittain ovatkin jossain kohtaa trendiä ennustettavia tästä syystä. Tämä lasku on noudattanut hyvin tavallista mallia korjausliikkeineen ylös – jollainen saattaa olla tämäkin rykäisy ylös.

Nuijaralli vai kukamitähäh?

Niin vaihtuivat vuoden ajat, runoili lyyrikkojemme kuningatar Eeva-Liisa Manner. Hänellä tuskin oli pienituloisena ihmisenä kokemusta sijoittamisesta, mutta kaunis säe istuisi vallan hyvin rahamarkkinoihinkin. Viikko sitten se ei nähnyt muuta kuin maailmanlopun enteitä, mutta niin vain taas kerran ylikuumentunut trendi kääntyi kuin taikaiskusta yhtä rajusti ylös kuin oli tullut alaskin – aivan kuten köhköh muuan viraabeli kommentaattori uskalsi arvioida yleisen hysterian keskellä jokseenkin markkinan pohjassa.

Eikä ralliin saatu edes kummoista ulkoista syytä. Kiina lupasi puolustaa juania ja Draghi toisti EKP:n valmiuden taistella deflaatiota vastaan. Ei kaksisia uutisia, mutta ylikuumentunut markkina kyllä vaihtaa lopulta suuntaa ilman niitäkin.

Pohjia kolistellaan, oletan

Synkkää on meininki pörsseissä – en edelleenkään vain oikein tiedä miksi. Salkussani on vino pino osakkeita, joiden kurssit ovat olleet laskutrendissä viime kevään EKP-euforian puhkeamisesta asti, mutta itse yhtiöillä on mennyt läpi vuoden edellisvuotta paremmin niin tuloksen kuin liikevaihdon suhteen. Salkkuni osinkosumma kasvaa viime vuodesta, mitä olisi vaikea uskoa kurssikehityksen perusteella. Tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista, kun korkoympäristö ja rahapolitiikka eivät ole oleellisesti muuttuneet – Fed tosin nosti korkoa merkityksettömän 0,25%, mutta EKP on lisäelvyttänyt.

Kiinan hidastunut talouskasvukin on ylimitoitettu useimpien osakkeiden hintoihin. Toki osalla yhtiöistä laajasti ottaen on takana heikko vuosi, varsinkin loppupäästään, mutta ennen kaikkea kyse on ollut hinnoittelun muuttumisesta. EKP-euforian ylihinnoittelu on vaihtunut maailmanlopun hinnoitteluksi, jossa terveitä kasvavia hyvää osinkoa maksavia yhtiöitä saa pilkkahintaan.

Mario-setä lataa sinkoa, keskuspankkiralli tilauksessa

Markkinoilla oli kovat odotukset joulun alla EKP:n lisäelvytyksen suhteen, mutta litkuksi tuomitsivat sijoittajat Mario-sedän glögin, vaikka ei se hirveästi poikennut omista odotuksistani. Tilanne on sen jälkeen mennyt aika lailla kehnoon suuntaan. Pörssit ja korot ovat sukeltaneet, inflaatiosta ei ole tietoakaan, öljyn romahdus vahvistaa disinflaatiota, riskilainojen korot paukkuvat taivaassa. Monet markkinaindikaattorit viittaavat taantumaan. Japanin keskuspankki pudotti jo koron miinukselle, kun inflaatio ei vain kiihdy millään opilla.

Draghi vakuutti jo eilen, että EKP ei seuraa kädet taskussa inflaation lahoamista, tapahtui maailmalla mitä tahansa. Öljystäkin hän totesi, että vaikka sen romahdus on seurausta ylitarjonnasta, voi inflaatio-odotusten romahdus johtaa kysynnän laskuun. Onhan se näinkin.

Ihmettelen Nordea-hysteriaa

Markkinoiden reaktiot jaksavat yllättää. Nordean tulosta on kauhisteltu kuin suurtakin katastrofia. Osake on jymissyt alas liki kymmenen prosenttia parissa päivässä. Tänään tosin kylmä kyyti vaikuttaa pysähtyneen yleismarkkinan mukana.

Ihmettelen kovasti reaktiota ja varsinkin sen mittakaavaa. Nordean tulos jäi hitusen analyytikkoennusteista, mutta etenkin koko vuoden mitassa tulos oli edellisvuotta parempi. Keskeinen syy on ollut kustannuskuuri, joka ei tietysti voi jatkua määräänsä enempää. Korkotuotot pienenivät, mikä on toki pankkiliiketoiminnassa huolen aihe. Mutta matalan koron oloissa se on ymmärrettävää, ja Nordean liikevaihdosta iso osa tulee muista toiminnoista. Ne pärjäsivät hyvin, vaikka talouden oloja tuskin voi kehua kuin Ruotsissa.

Markkinalauma säikkyy taas väärää mörköä

Tästä ovat puhuneet jo minua arvovaltaisemmat satraapit, mutta toteanpa nyt sen minäkin kun olen aiemminkin aiheesta kirjoittanut – ja nuo arviot (linkki jutun lopussa) kutinsa pitävät aika lailla sellaisenaan edelleen. Eli: öljyn hinnan laskun ja osakemarkkinoiden syöksy yhtäaikaisuus on typerää sikäli, jos öljyn halventuminen on myyntipaniikin syy. Logiikassa on tolkkua vain siinä tapauksessa, että öljyn halventuminen on seurausta maailmantalouden rajusta heikentymisestä. Se voi jossain määrin olla syy, mutta enemmänkin on erinäisten markkinatahojen mukaan kyse kysynnän ja tarjonnan epäsuhdasta, joka on seurausta kasvaneesta tuotannosta ja öljysodasta.

Soini se vasta EU-sekatavarakauppias onkin

Ulkoministeri Soini tölväisi "plokissaan" EU-komissiota, koska se haluaa puuttua Puolan tuoreen oikeistopopulistisen hallituksen toimiin median ja oikeuslaitoksen itsenäisyyden rajoittamiseksi. Komissio toteuttaisi nyt ensimmäisen kerran toissa vuonna sovittua oikeusvaltiomekanismia, joka mahdollistaa komission viime kädessä antaa rangaistuksia EU:n perusarvoihin kuuluvan oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksista.

EU on ollut hyvin tarkka jäsenyyttä hakevien maiden suhteen keskeisistä periaatteistaan, mutta jäseneksi hyväksyttyjen maiden kontrolli on ollut heikkoa, pahimpana tapauksena Unkari. Syitä voi luetella paljonkin, osaltaan poliittisia, mutta eipä ole ollut EU:lla oikein välineitäkään.

Soini on aiemmin arvostellut EU:ta ruokakaupaksi, josta jokainen jäsenmaa noukkii haluamansa. Brittejä on arvosteltu tästä erityisesti muissa jäsenmaissa, myös Suomessa, ja ihan syystä. Tästä olen sinänsä Soinin kanssa samaa mieltä - ei mikään järjestelmä voi toimia tällä pohjalla.

Verizon – konservatiivisen sijoittajan täsmäase

Jenkkiosakkeet eivät ole tällä haavaa pörssivihjaajien suosiossa, ja onhan siellä nyt selvästi yritysten kannalta suhdanne mennyt huonompaan suuntaan pitkän joskin loivan nousukauden päätteeksi. Indeksit ovat rytisseet siihen mittaan, että saattaa olla jo kyse laskumarkkinasta – siinä tapauksessa siitä on jo kyllä mukava osa takanapäin. Itse tosin uskon, että ainakin jokunen kuukausi taas mennään ylöspäin, koska laskua on sen verran pulkassa, eikä keskipitkä laskutrendi tavallisesti kauemmin kestä. (Teknisten ongelmien vuoksi laitan jutun uudestaan.)

Rahapolitiikan kiristyminen tässä tilanteessa ei sekään puolla jenkkiosakkeiden hankintaa yleensä ottaen. Mutta kyllä sieltäkin poikkeuksia löytyy, kuten aina ja kaikkialta melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Jos haluaa pitää alueellisen hajautuksen pysyvän tarpeeksi laajana, on amerikkalaisiakin osakkeita hyvä olla salkussa sameissakin näkymissä. Vahvana pysynevä dollari on yksi peruste.

Toivottavasti jääkiekko indikoi koko kulttuurin murrosta

Onnea ja kiitos junnuleijonille!

Järjestivätpä nuoret miehet huikeaa urheiluviihdettä. Se mikä minua – kuten varmaan vähän jokaista turnausta seurannutta – tässä upeassa voitossa erityisesti viehättää on tapa, jolla joukkue venyi ottelusta toiseen tappioasemassa. Se on aika poikkeuksellista suomalaisessa urheilussa. Varsinkin kun on kasvanut vielä siinä sukupolvessa, jonka muistoissa suomalainen joukkue aina räpeltää ratkaisevalla hetkellä ja luovuttaa jo ilmassa roikkuneen voiton, yleensä ruotsalaisille. Siltä vaikutti tässäkin finaalissa kuusi sekuntia ennen kolmatta summeria. Mutta vielä kerran pojat kokosivat uskomattomasti itsensä.

Haisevaa touhua Finnaviassa

Olen asiassa lehtitietojen varassa, mutta niiden mukaan valtionyhtiö Finnavian kohutut johdannaiskaupat raskaine tappioineen ovat kyllä käsittämätöntä touhua. Tai ainakin posketonta urheilua omistajien eli meidän kaikkien rahoilla. Kyseessä kun eivät olleet yhtiöiden normaalit suojaustoimet omaan liiketoimintaan liittyvissä markkinainstrumenteissa kuten raaka-aine-, korko- tai valuuttajohdannaisissa. Niitähän lukemattomat yhtiöt käyttävät suojaamaan monenlaisia toimintojaan samalla tavalla kuin sijoittajat käyttävät johdannaisia osakesalkkunsa suojana äkillisten pudotusten varalla.

Kiintoisa pikkutieto YIT:sta

En tavallisesti ole hirveän kiinnostunut ulkopuolisista pörssivihjeistä tai sen kaltaisesta tiedosta kuin erityisistä syistä, joiden reunaehdot aika harvoin täyttyvät. Vielä harvemmin tunnen tarvetta niiden levittelyyn, koska toisen ja kolmannen käden tiedoista harvoin mitään hyvää seuraa. Jos huonosti käy vihjeen kanssa, saat lunta tupaasi huolimatta vilpittömästä motiivista.

Laitan tähän nyt kuitenkin ruohonjuuritason tiedonmurusen vastuuvapauslauseketta korostaen. Kysyin viikko sitten tutulta kirvesmieheltä halukkuutta pienen kotiurakan hoitamiseen, koska hän oli valitellut muutaman viime vuoden aikana joutuneensa lomautetuksi tasaisin väliajoin urakoiden puutteessa. Hän on ollut vuosia töissä YIT:llä täällä Tampereella. Nyt hän kehui työtilannettaan hyväksi pitkästä aikaa, ja pomojen lupailleen sen näkyvässä tulevaisuudessa sellaisena pysyvän. Koska urakoista ei nyt ollut pulaa, eivät keikkahommat kiinnostaneet.

Joulurauhaa Shakespearen siivellä!

Laitan Piksun lukijoille ja tekijöille jouluterveiset juhlan luonteeseen hiukan erikoisen asian innoittamana. Pyhinä tulee ensi-iltaan laadukas brittidraama Shakespearen klassikosta Macbeth pääroolissaan häikäisevä ja monipuolinen näyttelijä Michael Fassbender. Shakespearen kuningastragedioista Macbeth on brutaalein ja psykologisesti tyrmäävin – ja varmasti ajankohtainen, sillä joka tason macbetheja riehuu nyt etenkin Lähi-idässä joka nurkalla.

                  Macbethan on sotapäällikkö, joka murhaa kuninkaansa ja kaappaa vallan. Hänestä kuoriutuu armoton tyranni, joka vallanhimon, sisäisten harhojen ja todellisten vihollisten juovuttamana murhaa jokaisen salaliittolaiseksi epäilemänsä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Julmuuteensa Macbeth lopulta itsekin kaatuu, kun omatkin saavat tarpeekseen sortajasta.

Kaikki populistit on veistetty samasta puusta

Analysoin viime viikolla Etelä-Amerikassa valtaa pitäneiden vasemmistopopulistien talouspoliittisia virheitä. Jatkan aiheesta, koska radikaalit populistit jylläävät Euroopassakin, tosin etupäässä oikeistolaiset. Ranskassa suurimmaksi puolueeksi nousi oikeiston Kansallinen rintama, Puolassa Laki ja oikeus. Unkarin sukulaispuolue Fidesz on muuttanut jo liki yksipuoluejärjestelmäksi, ja samaa ajaa Turkin AKP jopa sota välineenään. Maltillisuuden mallimaana pidetyssä Ruotsissakin ruotsidemokraatit pomppii gallupkärjessä.

On vasemmistopopulisteillakin tosin imua. Kreikassa Syriza on voittanut kahdet vaalit, Espanjassa pari vuotta vanha aatesisar Podemos on kiskaissut perinteisten suurpuolueiden rinnalle.

Etelä-Amerikka saa tarpeekseen surkeasta talouspolitiikasta

Ironisen hirnahtelun aiheista ei ole pula maailman menoa seuratessa. Euroopassa ja Yhdysvalloilla populismi jyllää historiallisessa mittakaavassa, kun taas sitä toista vuosikymmentä harrastaneet maat Etelä-Amerikassa kääntävät kelkkaansa tympääntyneinä monimutkaisiin ongelmiin tarjottuihin yksinkertaisiin lääkkeisiin – jotka ovat toimineet surkeasti.

Argentiina vaihtoi vasemmistopopulistisen presidenttinsä ja Venezuela vielä populistisemman parlamenttinsa. Molemmat maat olivat ajautuneet yhtäläisiin ongelmiin. Radikaalin vasemmistolaisen ohjelmansa mukaisesti ne ovat toteuttaneet politiikkaa, jonka tavoitteena oli – ainakin periaatteessa – köyhyyden vähentäminen ja sosiaalisten erojen tasaaminen. Tavoitteessa ei ole vikaa, kyseiset ongelmat ovat aina olleet rankkoja Latinalaisessa Amerikassa.

Turha irvistellä Mario-sedän glögille

Litkuksi tuomitsivat markkinat Mario-sedän glögin, vaikka ei se hirveän paljon laimeampaa ollut kuin hän kuukausi sitten vihjasi. Ehkä vähän tuhdimpaa sekoitusta itsekin odotin lähinnä velkojen osto-ohjelman rahamäärien ja kohteiden kasvattamisen osalta, mutta muuten markkinoiden sukellus todistaa lähinnä hillittömäksi turvonneita odotuksia. Kuukauden ralli oli pudottanut pettymyksen kynnyksen matalaksi.

Saattaa olla, että Draghi olisi itsekin halunnut rämäkämpiä otteita, koska päätöksistä jouduttiin äänestämään. Se tietysti tarkoittaa, että lisäelvytykselle olisi ollut vielä vaikeampi raivata tukea, kun jo tämä paketti ei kaikille kelvannut. Draghin asemassa on varmasti kova paine saada päätösten taakse suuri enemmistö, vaikka minimikin riittää.

Draghi lupasi silti tehostaa toimia, jos nämä eivät tehoa. Jos näin ikävästi käy, Dragi taivutellee vastarannankiiskit lisäelvytyksen taakse.

Jäikö Draghin kaappiin glögiä ja pipareita?

Ensi torstaina on taas EKP:n kokous, jossa se odotusten ja aika pitkälle menevien lupaustenkin mukaan vauhdittaa deflaation vastaista ohjelmaansa. Ihme on, jos näin ei tapahdu, koska mikään ei viittaa inflaation kiihtymiseen. Euroalueen varovainen toipuminen on tilastojen mukaan kyllä edelleen käynnissä, ja suhdannekello nousuvireessä kuten Kai raportoi. Mutta mitään niin dramaattista niissä ei ole tapahtunut, että EKP peruuttaisi aikeensa.

Tietysti esimerkiksi euron kurssi notkahti reippaasti jo viime kokouksen jälkeen. Se virkistää hiukan inflaatiota ja vientiä, mutta tuskin tuo vielä EKP:lle riittää – semmingin kun lupaustensa torppaaminen kiskaisisi euron taas nousuun. Kyllä Frankfurtin iso konttori markkinoiden päälle ymmärtää.

Spekulointi on vaikea laji

Vieläkö muistatte Kiinan? Se on se iso maa Aasiassa, jonka talouden romahduksen tai ainakin hurjan hiipumisen piti ajaa maailmantalous ties millaiseen syöksykierteeseen. Tai se oli ainakin konsensusanalyysi vielä pari kuukautta sitten. Sitä toitottivat niin isot finanssitalot kuin talousmedia. Ja kyllähän Kiinasta joitakin ikäviäkin lukuja on tullut, mutta kuten olen aiheesta kirjoittaessani aina sanonut, Kiinan kykyä hoitaa talousongelmiaan vähätellään muualla maailmassa ja varsinkin länsimaissa. Ehkä se on kateutta, ehkä ideologista inhoa, ehkä vain uhoa – ja talousmedian osalta myös tarvetta repiä kirkuvia otsikkoja.

Hyvä palvelusetelisysteemi ei nosta soten kustannuksia

Sote-uudistuksesta riittää nyt tohinaa ilman minuakin, mutta yhteen asiaan en malta olla puuttumatta. Kokoomus sai pakettiin palvelutarjonnan avaamisen myös muille kuin julkisille tuottajille. Hyvä niin, vaikka omia ongelmiaankin se varmaan tuottaa kuten kaikki ratkaisut.

Mallia on arvosteltu muun muassa sen kustannuksia lisäävästä vaikutuksesta. Sen ei pitäisi olla ongelma, jos systeemi rakennettaan kunnolla eli osapuilleen tavalla, jota mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos esittää. Mallin pitäisi perustua palveluseteliin, jonka muovasi jo nobelisti Milton Friedman. Pääpiirteissään sen mukaan systeemi toimii Ruotsissa.

Unibet - kiintoisa testi Mr Marketin tehokkuudelle osa 2

Asettelin viikko sitten askelmerkit Unibetin tulosjulkistukselle, jotta voisin vertailla sitä hurjasti kivunneeseen kurssiin. Tilanteesta avautui minun silmääni aika erikoinen. Tulos oli sinänsä hyvä ottaen huomioon, että vertailukohta viime vuodelta oli jalkapallon MM-kisojen turvottama. Pitkän aikavälin trendinä on silti liikevaihdon, asiakaskunnan ja tuloksen kasvu. Se ei ollut yllätys.

Toisaalta osari oli konsensusennusteen mukainen, tosin liikevaihto ylitti jonkin verran sen, ei kuitenkaan EPS. Tällä tahdilla tämän vuoden EPS jää alle 25 kruunun, vaikka Euroopan jalkapallokausi pääseekin vauhtiin viimeisellä kvartaalilla. Ennen osaria osake maksoi 750 kruunua, joten melkoisia odotuksia oli hintaan mielestäni leivottu. Sen vuoksi olisin kuvitellut osakkeen rotkahtavan, mikäli osari ei ole selkeästi ennusteita parempi. Vaan näin ei käynyt – kurssi kiskaisi 800 kruunuun.

Unibet - kiintoisa testi Mr Marketin tehokkuudelle

Olen ajoittain irvaillut Warren Buffetia siteeraten markkinoiden liikkeitä eli Mr Marketia kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevaksi kauppamieheksi, joka on joskus ylimaallisen optimistinen ja taas toisinaan vajoaa armottomaan masennukseen ja pessimismiin ilman erityisen pätevää syytä. Näin tilanne on etenkin indeksitasolla, koska pörssit saattavat heilua rankasti ohkaisten perusteiden vuoksi. Esimerkiksi Kiina-paniikki äsken ja Ukraina-paniikki viime syksynä paukuttivat alas kaikki osakkeet aika lailla riippumatta niiden kytköksistä kyseisiin alueisiin.

Vakaidenkin yhtiöiden osakkeet voivat elää vahvasti omaa elämäänsä. Esim. Koneen osake tekee vuoden sisällä hurjia loikkia, vaikka yhtiön tulos- ja liikevaihtokehitys on harvinaisen tasaisesti nouseva. Vain psykologiset tekijät ja hinnoitteluperusteiden muutokset selittävät kurssisirkuksen.

Super-Mario ei pettänyt

Ennustin viikko sitten, että EKP tulee lisäämään elvytystä joskus puolen vuoden sisään, koska inflaatio kituu jo deflaation puolella. Samalla EKP antaisi depressiivisille markkinoille sen kaipaamaa Viagraa, kun sitä taas vaivaa perinteinen syysnuupahdus. EKP ei pettänyt, sillä eilen Draghi vihjasi erinäisistä lisätoimista luultavasti jo joulukuussa. Q€ saanee jatkoajan jo tässä vaiheessa, ja mahdollisesti siihen käytettyä rahamäärää kasvatetaan jo sovitun ajan sisällä. Muitakin toimia voi olla tiedossa, mutta tuolla varmasti suurin vaikutus on.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi