Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Reaalitaloudessa kupla on kaukana

Keskustelu osakekuplasta kohisee, vaikka Euroopan pörsseissä koettiin jo reipas korjausliike. Pelkästään finanssimarkkinoiden oireilla osakekuplaa voi toki perustella senkin jälkeen. Arvostuskertoimet ovat korkeat, pörssilistautumiset kiihtyvät ja sijoittajien varovaisuus on olematonta. Nämä ovat tyypillisiä pörssiromahdusta edeltäviä piirteitä; en tosin täysin osta näkemystä toivottoman korkeista arvostuskertoimista, mutta siitä tarkemmin tuonnempana.

Kuplaväitteen kuva muuttuu oleellisesti, kun tökkäämme luuppimme reaalitalouteen. Osakekupla ja pörssiromahdus seuraavat normaalisti pitkää noususuhdannetta, joka on ajanut ylös inflaation ja korkotason. Noususuhdanteen lopussa yrityksiä vaivaa työvoimapula ja hyödykkeiden hinnat huitelevat taivaissa. Yleinen ilmapiiri ja ennusteet ovat yhä positiivisia. Hyvin on mennyt niin pitkään, että tällä kertaa kaikki on taas toisin – laskusuhdannetta ei tule. Väitettä perustellaan kirjavilla teorioilla. Näin oli 2007, muun muassa.

Suuri ja mahtava biotalous – mutta mihin hintaan?

Tästä se alkaa, suuri ja mahtava biotalous. Juha Sipilä julisti ennen vaaleja luovansa 200 000 uutta työpaikkaa, joista suuren osan biotalouteen. Suomi kaipaa kipeästi uutta työtä ja tuotantoa, mutta suhtaudun aika epäluuloisesti näihin politiikkavetoisiin sankarihankkeisiin, joilla äänestäjien mandaatilla porskuttavat kellokkaat pistävät maan talouden kuntoon – ja nimenomaan sitä kautta, että he luovat omaehtoisesti yritystoimintaa. Siitä ei ole politiikoilla kummoisia saavutuksia historiassa. Aikoinaan, kun Suomessa oli vakava pula pääomista, valtiolla toki saattoi olla tärkeä rooli rahoittajana ja sitä kautta uuden tuotannon polkaisijana, mutta tällainen ongelma on nykyän aika vähäinen.

Cameronin venäläinen ruletti voi posahtaa koko Euroopan naamalle

Markkinat ehtivät jo riehahtaa riemusta, kun David Cameronin johtamien konservatiivien vaalivoitto varmistui. Uutinen tulkittiin myönteiseksi Britannialle ja ilmeisesti EU:llekin, koska säästöpolitiikkaan ja elinkeinoelämän edistämiseen sitoutuneen hallituksen linja jatkuu seuraavat neljä vuotta. En ota kantaa konservatiivinen politiikkaan muuten, mutta sijoittajana miettisin kyllä toiseen kertaan vaalituloksen autuutta etenkin Britannian mutta myös muun Euroopan kannalta.

Cameron houkutteli euroskeptiset britit puolueensa taakse lupaamalla kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Sillä hän sai komean torjuntavoiton eroa vaativasta Ukip-puolueesta, mistä Cameronin kylmää taktikointia voi onnitella.

Markkinakatsaus ja vähän Grexitistä

Ennustin pari viikkoa sitten pörsseihin droppia, joka EuroStoxx 600:ssa uppoaisi 380 pisteen tuntumaan, koska siellä tulee vastaan sadan päivän liukuva keskiarvo. Siinä indeksit tapaavat koukata vahvassakin nousutrendissä korjausliikkeiden aikana. Kirjoitukseni aikaan ao. indeksi oli päälle 400 pisteessä, mutta torstaina se koukkasi 382 pisteessä eli puolen prosentin päässä ennusteestani. Ei tekninen analyysi huuhaata ole, vaikka ei mikään taivaan avainkaan. Kyllä siitä silti hyötyä on, jos sitä riittävästi osaa.

Toisaalta on oltava tarkka ajoituksessa. Nyt kurssit posahtivat jo monta prosenttia ylemmäs, tosin en vanno, että pudotus on  jo takana. Voi se ihan teknisin perusteinkin jatkua vielä, mutta en ennustele sitä enää. Edellinen arvio osui varsin hyvin, ja sain ostettua oman listani sopivaan hintaan, toivottavasti joku muukin hyödynsi vihjettä.

Hyytävä kuvaus Putinin Venäjästä

Laitan tämän jutun kirja-arvostelujen alle, koska Piksussa ei ole elokuvalle saraketta. Kovin usein ei taloutta käsitteleviä elokuvia tarjolla olekaan, ainakaan vakavasti otettavia. Niihin kyllä kuuluu viimeisen päälle Andrei Zvjagintsevin hieno yhteiskunnallinen draama Leviathan, joka sai Suomen ensi-iltansa pari viikkoa sitten. Sen voi nähdä vielä ainakin joissakin kaupungeissa. Leviathan on mikrotason analyysi Vladimir Putinin Venäjästä – ja niin suorasukainen, että ohjaaja ottaa kovan henkilökohtaisen riskin, kun tietää järjestelmän näkyvien arvostelijoiden kohtalon. Ohjaajaa suojellee se, että hän tuskin pienen budjetin tuotannollaan julkkikseksi nousee, vaikka Leviathan on kerännyt tunnustusta maailmalla festivaaleilla.

Draghinomia jatkuu vielä pitkään

Palaan vielä EKP:n viikon takaiseen kokoukseen, koska sillä on pitkän aikavälin merkitystä etenkin sijoittajalle, toki muillekin. Rahapolitiikan konservatiivit odottivat, että EKP olisi jo antanut merkin rahaelvytyksestä luopumisesta elpymisen myötä. Pääjohtaja Mario Draghi tyrmäsi vaihtoehdon, vaikka pitää talouden merkkejä suotuisina.

Keskuspankin 60 miljardin euron kuukausittainen pumppaaminen velkakirjamarkkinoille on piristänyt ilmapiiriä – eikä vain pörssiä, korostan. Yritysten ja kuluttajien luottamusindikaattorit ovat nousussa. Euron halventuminen vahvistaa vientiyhtiöiden tilauskirjoja. Analyytikot reivaavat ennusteita ylös yhtä jalkaa pörssien kanssa. Pahimpiin kriisimaihin lukeutuvan Espanjan keskuspankki odottaa tänä vuonna liki kolmen prosentin kasvua.

Rinteen velvoitetyömalli tuskin toimii taloudellisesti

Heitän lusikkani vielä vaalisoppaan yhdellä kiintoisalla aiheella. Demarien puheenjohtajaa Antti Rinnettä ei voi syyttää siviilirohkeuden puutteesta, sillä entinen ay-johtaja heitti pääsiäisen alla vaalipöydälle sähäkän kissan ainakin taustavoimiensa näkökulmasta. Rinne haluaa pitkäaikaistyöttömille työvelvoitteen, jota ay-liike on perinteisesti vastustanut. Ajatus ei ole uusi Suomessakaan - samaa esitti jo edellinen liikenneministeri Paula Risikko (kok), mutta aloite ei ottanut tulta.

Mallia sovelletaan eri muodoissa kyllä monessa maassa. Saksan Hartz-malli on niistä tunnetuin – ja menestynein tai arvostelluin, riippuen lähinnä tulkitsijan poliittisesta asemasta. Hartzista vielä tuonnempana. Perkaan aihetta kohtuullisen perusteellisesti, koska aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, ja olen siitä aiemmin eri yhteyksissä kirjoittanut, en tosin muistini mukaan Piksuun.

Riskinhallinta: hajauttaminen hakkaa liiketoiminnan syvällisen ymmärryksen

Tunnetun sijoitussäännön mukaan kenenkään ei pitäisi ostaa yhtiötä, jonka liiketoimintaa ei ymmärrä selkeästi. Maksiimin ovat määritelleet monet sijoituskirjailijat Warren Buffetista alkaen. Samalla linjalla on Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju, joka toteaa tuoreessa blogissaan ”Osakkeen kaksitoista ostokriteeriä” ensimmäisen kriteerin olevan pörssihtiön toiminnan ymmärrrettävyys omistajan silmin: ”Jotta sijoittajalla olisi mahdollisuus arvioida perustellusti yhtiön tulevaa voitonjakokykyä, on pörssiyhtiön harjoittaman liiketoiminnan oltava mahdollisimman ymmärrettävää tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Riviosakkeenomistajan näkökulmasta saattaa olla viisasta rajata sijoitusuniversumi esimerkiksi tietyille toimialoille, joita sijoittaja kykenee mielestään ymmärtämään parhaiten. Tärkeintä ei ole ostokohteiden skaalan leveys tai koko, vaan sen oikeaoppinen rajaus.”

Kulta on yliarvostettu sijoituskohde

Maailma on täynnä sijoittajia, jotka pitävät kultaa jumalaisen varmana omistuskohteena. Yhden sanonnan mukaan käteinen on kuningas, mutta kulta ikuista. Sinänsä hauska lohkaisu viittaa Warren Buffettin tunnettuun sijoitusstrategiaan, jossa yritysten vahvat kassavirrat takaavat sijoitusten tuoton. Buffet tunnettaan myös kriittisestä asenteestaan kultaa kohtaan, mikä on sijoittajapiireissä poikkeuksellista.

Kullan nimiin vannovat sijoittajat ovat tavallisesti samoja, jotka pitävät paperirahaa pirun keksintönä, koska se inflatoituu keskuspankkien lapioidessa seteleitä ja digirahaa maailmaan. Saman logiikan mukaan kullan hinta porskuttaa alati koilliseen kiihtyvällä tempolla.

Taittavan toimittajan pieni riemu on talouskasvun ydintä

Kollega ihasteli pari päivää sitten, kuinka vaivatonta ja nopeaa lehden taittamisesta on tullut. Jutun pistää lehteen kymmenessä minuutissa, ja sen voi tehdä etätyönä mistä tahansa. Tämän on mahdollistanut teknologian kehitys. Muistan ajan, jolloin lehden sivut koottiin kuin palapeli liimaamalla ne leikkeistä. Sitten palapeli oli kuvattava - ja vasta sitten se painettiin. Aikaa ja vaivaa paloi.

Talouskeskusteluissa unohtuu usein, mistä talouskasvussa on viime kädessä kyse. Siihen vaikuttavat lyhyellä aikavälillä toki monet tekijät, kuten väestönkasvu, velkaantumisen määrä, valuuttakurssin muutokset etc etc. Poliittiset ratkaisut ovat tärkeitä kaikilla aikaväleillä. Mutta kaikkien näiden tekijöiden pysyvät vaikutukset ovat merkittäviä vain siltä osin, miten ne vaikuttavat tuottavuuteen - koska siihen kaikki talouskasvu pitkässä juoksussa perustuu.

Hyvä pörssiralli huonosta syystä?

Mario Draghi tuli, elvytti ja voitti – ainakin hän on itse tätä mieltä jo tässä vaiheessa. Mutta markkinat ovat täsmälleen samaa mieltä, mitä ei toki voi pitää yllätyksenä ottaen huomioon keskuspankin valtionlainojen osto-ohjelman mittakaavan. Europörssien ralli on kuitenkin nostanut kovasti vastalauseita, huvittavaa tavallaan etenkin talouslehdissä. Valittajat huutavat pörssikuplaa, jonka romahtaminen tulee potkaisemaan liikkeelle uuden kriisin. Ajatus on, että rahavirta osakkeisiin ei nojaa reaalitaloudellisiin muutoksiin, joita pörssit heijastavat yleensä aika tehokkaasti. Arvostelijoiden mukaan setelielvytys ei siirry reaalitalouteen vaan pelkästään finanssimarkkinoille.

EU-armeija on tarpeen jo taloudellisista syistä

Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin vaatimus EU:n armeijasta on tervetullut avaus, jonka tekee ajankohtaiseksi Venäjän seikkailupolitiikka. Olen kirjoittanut aiheesta Piksuun – ja sitä ennen muualle - jo yli kaksi vuotta sitten:

http://www.piksu.net/artikkeli/kustannustehokkuus-ajaa-kohti-yhteist%C3%A4-eu-armeijaa

Minulla ei ole argumentteihini oleellista lisättävää, mutta muutamia detaljeja haluan tarkentaa ennen kaikkea taloudellisesta näkökulmasta näin talouslehdessä.

Kun kuuntelee EU-maiden johtajia ja keskustelua saa vaikutelman, että Eurooppa ei talouskurimuksensa keskellä voi kuin seurata alistuneesti Venäjän paluuta aggressiiviseksi suurvallaksi, jonka sotakoneiston edessä on kiskaistava hattu kouraan ja pillit pussiin. Suomessakin monien asenne on, että ainoa poliittinen ratkaisu tilanteessa on kaivaa Kekkonen haudasta ja palata urakalla suomettumiseen.

EU tuskailee vielä Putinin faniklubin kanssa

Venäjän yhä synkempi lähihistoria sai loogista jatkoa, kun Vladimir Putinin kärkevä arvostelija, edellisen presidentin Boris Jeltsinin luottomies Boris Nemtsov murhattiin Kremlin edessä. Olivat murhaajat motiiveineen ketä tahansa, teloituksesta ei ole vaikea löytää syvää symboliikkaa: hallituksen vastustajat lahdataan liki rituaalisesti vallan portilla kansan edessä. Pelote on varmasti tehokas.

Venäjällä poliittiset murhat selviävät harvoin, joten teloittajat tuskin löytyvät. Tutkintatekniseltä kannalta se on järjenvastaista, koska Nemtsov oli turvallisuuselinten jatkuvassa valvonnassa. Silti viranomaiset eivät voi kuin esittää hurjia teorioita murhaajista.

Yhtä erikoinen sattuma on, että kaikki Kremlin ympäristön valvontakamerat olivat huollossa murhan aikaan. Moisen toimenpiteen kuvittelisi tehtävän vaiheittain, kun kyse on äärimmäisen tarkasti vartioidusta alueesta.

Netflix oli pettymys ainakin kuluttajan näkökulmasta

Liityin kuukauden ilmaiseksi koejaksoksi maailman suurimpaan elokuvien nettivuokraamoon Netflixiin, jolla on yli 50 miljoonaa asiakasta kymmenissä maissa, pääosin kuitenkin Yhdysvalloissa. Viiden miljardin euron liikevaihdolla kasvuyhtiö painii jo samassa sarjassa kuin suurimmat suomalaiset teollisuusyritykset. Netflix tuottaa jo omia televisiosarjojaan. Se on ison mittakaavan mediatalo.

Netflix kiinnosti minua ennen kaikkea kuluttajana, mutta hiukan myös sijoittajana, koska tällaiset edulliset päivittäispalvelut ovat ehdottomasti mieleeni. Olen myös yksinkertaisesti toivonut tällaista palvelua jo pitkään, koska videovuokraamojen tarjonta on kapeaa, ja tällä toimintamallilla kustannukset ovat painettavissa mataliksi.

Sijoitusvinkkejä suoraan mestarilta

Kuinka tulla miljonääriksi? Vitsin mukaan se on helpointa, kun aloittaa miljardöörinä ja sijoittaa omaisuutensa lentoyhtiöihin. Jos haluaa kokeilla mieluisampaan suuntaan kulkevaa kehitystä, voi ottaa oppia vaikka kaikkien aikojen sijoittajasta Warren Buffetista. Hänen Berkshire Hathaway-yhtiönsä osakkaana pääsisi suoraan mukaan neron vainusta, mutta yli 200 000 dollarin hinnalla osake on sen verran kallis, ettei siihen ihan jokaisella ole varaa. Eikä BH maksa edes osinkoa – koska Buffet sijoittaa salkkuyhtiöiden tuotot osingot-, joten kassavirtasijoittajalle osake ei sovi. Mutta Buffetin salkun sisältö on julkista tietoa, joten mestaria on helppo halutessaan apinoida, sen kun rakentaa samansisältöisen salkun. Salkun koostumus löytyy tuolta:

http://www.cnbc.com/id/22130601

Venezuelasta on tulossa Venäjän roolimalli

Ukrainan tulitaukosopimus on lupaava merkki, vaikka vielä en ylettömästi sen varaan laske. Edellinen samansisältöinen sopimus vesittyi saman tien, ja ajanpeluuksi tämäkin saattaa paljastua etenkin Venäjän osalta. Toivottavasti ei, mutta siltä varalta voisin spekuloida Venäjän tulevaisuudella tilanteessa, jossa pakotteet ja vastapakotteet jatkuvat.

Axis meni jo, onnea osallistuneille!

Laitan asiasta lyhyen viestin tähän lähinnä sen vuoksi, että joku saattaa harkita reilu viikko sitten Pohjoismaisia laatuyhtiöitä –sarjassa esittelemäni ruotsalaisen kameratehtaan Axiksen ostamista. Se juna ehti mennä harvinaisen nopeasti, sillä Canon teki siitä tänään julkistetun ostotarjouksen, jonka pääomistajat hyväksyvät, ja suosittelevat samaa pienosakkaille. Tarjoushinta on 340 kruunua, jonka pinnassa osake nyt pyörii. Ilman ihmettä tarjous menee läpi.

Arvioin jutussani, että Axiksesta ei kannata odottaa pikavoittoja osakkeen hintavuuden vuoksi,  vaan harvoinpa olen ollut yhtä raikkaasti väärässä. En ole ylettömän riemastunut kuitenkaan, vaikka pikavoitto on melkoinen, koska hyviä kasvuyhtiöitä ei kasva joka oksalla - mutta voisihan sitä huonomminkin toki käydä.

Koska valtio siirtyy osakkeiden ostolaidalle?

Valtion salkkuyhtiöstä Solidiumista ei ole kuulunut aikoihin mitään, eikä siellä mitään uutta ole tapahtunutkaan. Yhtiö tulouttaa valtiolle kovaa osinkoa, joka on saatu aikaan salkun tyhjentämisellä. Suurella tohinalla tehdyt osakeostot kaivosalan yhtiöihin ovat yhtä kurjassa hapessa kuin asiasta viimeksi kirjoittaessani. Hankinnoista laadukkain Outotec on sekin vaikeuksissa, vaikka sentään pysyy tolpillaan ja maksaa vähän osinkoakin. Se onkin ainoa näistä teollisuuspolitiikan kukkasista.

Suurmyyntien kohteena olleet Sampo ja TeliaSonera maksavat kovaa osinkoa koko ajan, Sampo niistä kasvavaa, ja osakekurssi posottaa ylös. Valtion tappiot pelkästään menetettyinä osinkoina kuluneen vuoden miljardin myynneistä ovat päälle 50 miljoonaa vuodessa, jos Sampo vähänkään nostaa osinkoaan kuten on odotus. Valtion finanssiomaisuuden määrä laskee, eikä sille näy loppua.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 13: Axis

Isoveli valvoo, ja yhä useammin myös pienemmät sisarukset ja tuiki tuntemattomat. Turvallisuushakuisessa ja riskipitoisessa maailmassa valvontajärjestelmillä on kasvava kysyntä, jonka hyödyistä pääsee osalliseksi ruotsalaisen valvontakamerayhtiön Axiksen kyydissä. En tiedä alasta sinänsä höykäsen pöläystä, mutta eipä tuo kovin vaikeasti hahmotettava sektori taida olla pääpiirteissään. Meillä on taloyhtiössäkin tuollainen valvontasysteemi, ja analyytikkojen mukaan ala kasvaa toistakymmentä prosenttia vuodessa – samaa tahtia kuin Axiksen liikevaihto ja tulos.

Jenkkipörssit haiskahtavat kunnon dropilta

EKP:n odotuksiakin reippaampi Q€ kiskaisi euroalueen pörssit lentoon, ja vaikutukset heijastuivat muuallekin kuten tavallista. Jenkkipörsseissä lento kuitenkin loppui lyhyeen – perjantaina kurssit tulivat jo alas, eivät tosin paljoa, mutta pitkin päivää ja loppuun asti. Itselleni se ei tullut sikäli yllätyksenä, että viikkoindikaattorien perusteella jenkkipörssit ja etenkin SP 500 ovat näyttäneet reippaan dropin merkkejä jo jonkin aikaa. Kyseessä on puhtaasti tekninen tulkinta, jonka taustoja en vatkaa sen vuoksi, että tekniseen analyysiin perehtymättömälle argumentit eivät kerro mitään.

TA:n harrastajille totean sen verran, että viikkotason Directional Movement Index liputtaa pudotusta. Samoin viikkotason oskillaattorit ovat menossa alaspäin, eivätkä toisaalta ole vielä pohjassa – jossa ne kyllä ennen pitkää käyvät. Seuraava pudotus on luultavasti näiden teknisten indikaattorien perusteella reipas.

Deflaatio tulee, onko EKP valmis?

Euroalue vajosi lopulta jo nimelliseenkin deflaatioon eli hintatason yleiseen laskuun. Dramaattinen uutinen se ei varsinaisesti ole, koska inflaatio on matanut jo pitkään alle prosentissa. Lowflation (mikä olisi sopiva käännös? – laitan hatusta mataflaatio) vaikuttaa käytännössä samoin kuin lievä deflaatio, muutaman prosentin kymmenysten erot nollan tuntumassa eivät ole ratkaisevia. Aivan kuten säätilassa ei ole suurta eroa, onko keli miinus vai plus yksi aste – veden jäätymispisteen takia säässä ero on jopa suurempi.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 12: Intrum Justitia

Ruotsalainen perintä- ja luotonhallintayhtiö Intrum Justitia on monelle suomalaiselle tuttu, koska se toimii laajasti meilläkin. Yhtiön palveluvalikoimaan kuuluvat luottosuositukset, laskutus- ja reskontrapalvelu, maksumuistutukset ja perintä sekä luottotappiosaatavien perintä ja saatavien osto. Repertoaari on laaja ja ilmeisen toimiva, sen verran hyvin yhtiö kasvaa, näinäkin hankalina aikoina.

Toisaalta voi olla, että juuri tällä liiketoimintamallilla suhdanteet heiluttavat suhteellisen vähän. Kun ajat ovat huonot, luotto-ongelmia kasaantuu ja asiakkaita virtaa sen vuoksi. Hyvinä aikoina samoja ongelmia on vähemmän, mutta asiakaskunta lisääntyy talouskasvun kautta. Intrum vaikuttaa vähän kuin suutarilta: hyvinä aikoina porukka ostaa tilpehööriä ja huonona korjuuttaa vermeitään. Kassavirta säilyy suhdanteista riippumatta, kunhan suutari ymmärtää tarjota aina oikeaa tuotepalettia. On Intrumin liikevaihdossa ja tuloksessa toki heilahduksia, mutta ne ovat vaatimattomia verrattuna vaikka sykliseen teollisuuteen.

Avaako Kreikka eurokriisin uudestaan?

Kreikan pääministerin Antonis Samarasin uhkapeli epäonnistui ja kreikkalaiset marssivat ennenaikaisiin vaaleihin tammikuun lopussa. Tällä hetkellä näyttä siltä, että äärivasemmistolainen Syriza voittaa vaalit. Jos marginaali on tarpeeksi iso, nousee se hallituksen vetäjäksi. Voisiko se johtaa eurokriisin uuteen roihahdukseen?

Öljymatematiikka: suhteellinen ei ole aina suhteellista

Öljyn hintaromahduksen vaikutuksia arvioitaessa olen odotetusti törmännyt laskelmaan, jossa vertaillaan tilannetta Amerikassa ja Euroopassa tappioksemme. Mm. Handelsbanken toteaa markkinakatsauksessaan Euroopan hyötyvän halvasta öljystä vähemmän, koska meillä polttoaineen hinnasta suuri osa koostuu muusta kuin raaka-aineesta, ennen kaikkea verosta. Pankki toteaa:

”Öljyn hinnan putoamisen vaikutukset euroalueen kuluttajaan suhteessa amerikkalaiskuluttajaan jäävät vähäisemmiksi, sillä euroalueella energian verotus, erityisesti bensiinin verotus, on huomattavasti kireämpi. Bensiinin hinta on pudonnut USA:ssa 31 prosenttia toukokuusta, mutta euroalueella vain noin 10 prosenttia (pois lukien verot bensiinin hinta euroalueella on laskenut 20 prosenttia). Jäljelle jäävä ero verrattaessa bensiinin hintaa USA:n hintatasoon selittyy euron arvonlaskulla.”

Vladimir Titanic Putin

En odottanut yllätyksiä Putinin puheelta, eikä niitä tullut. Ruplan kurssin romahduksesta ja edessä olevasta syvästä taantumasta huolimatta Putin puhui kuin Churchill vastaavassa tilanteessa alamaisilleen: minulla on tarjota teille vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja niitä totisesti riittää, sillä Putin ei viitannut hitustakaan valmiuteen hakea poliittista ratkaisua Ukrainassa. Ilman sitä taas länsimaat eivät pakotteita pura, kuten oikein onkin. Sota jatkuu, ja toisin kuin Churchill, Putin häviää sen ainakin poliittisesti sata nolla.

Ruplan romahdus kuvaa osuvasti ja samalla tuottaa Venäjän surkeuden. Öljyn hinnan puolittuminen on paniikkiin vain yksi syy. Rupla on vajonnut paljon enemmän kuin öljy. Venäjän tulevaisuuteen eivät luota enää ketkään, venäläisetkään. Putin uhraa maan talouden suurvaltapolitiikalleen kuin Titanicin kapteeni. Nokka rysähti jo jäävuoreen, mutta Putin vakuuttaa vaikeuksien hoituvan vahvalla uskolla.

Öljysota hyödyttää useimpia maailmantaloudessa

Öljyn hinnasta on ollut Piksussa jo useampi hyvä juttu, mutta työnnänpä lusikkani soppaan minäkin laventamalla paria näkökulmaa, joita ovat muutkin jo kyllä sivunneet. Ensimmäinen kysymys on, onko rintaromahduksen takana kysynnän puute eli heikko suhdanne, mikä olisi selkäesti kielteinen tilanne. Alan tuntijoiden mukaan pehmeä kysyntä on yksi tekijä, mutta tärkeämpi on liuskeöljy, jonka Yhdysvalloista on tullut Saudi-Arabian veroinen tuottaja. Sen seurauksena öljystä on ylituotantoa ospuilleen Norjan koko tuotannon verran.

Opec ei lähtenyt tuotannon leikkauksiin nostaakseen hintaa eli se aloitti hintasodan. Kuten Jarno analysoi, matala hinta heikentää reippaasti liusketeknologian kannattavuutta, toki muidenkin, mutta liusketuottajat ovat Opecin kohde. Matala hinta pakottaa leikkaamaan investointeja. Jos Opec olisi manipuloinut hintaa ylös supistamalla tuotantoa, olisi se vain yllyttänyt liusketuotannon investointeja.

Ruotsi: blokkipolitiikka ulos tai ruotsidemokraatit sisään

Analysoin heti vaalien jälkeen Ruotsin blokkipolitiikan umpikujaa, joka realisoitui nopeammin kuin itsekään uskoin. Ruotsidemokraatit kaatoi hallituksen ensimmäisessä budjetissa, eikä porvariallianssilta tullut punavihreille tukea.

Ilman ihmettä uusintavaalit eivät avaa poliittista kriisiä. Gallupien perusteella kumpikaan blokki ei edelleenkään yllä enemmistöön, joten ruotsidemokraatit jatkaa vaa´ankieliasemassa. Se lupaa kaataa jokaisen hallituksen, joka ei kiristä oleellisesti maahanmuuttoa. Ruotsidemokraatit on ja pysyy blokkipolitiikan sulamattomana möykkynä.

Sääntelyllä on aina etunsa ja haittansa

Rikkaiden maiden G20:n finanssivalvontaelin FSB esitti pari viikkoa sitten, että kansainvälisten suurpankkien vakavaraisuusvaatimuksia on nostettava reippaasti. Sen mukaan suurimmilla pankeilla pitäisi olla 16-20 prosenttia omaa pääomaa luottokantaan verrattuna. Omistajien ohella pankkien pitkäaikaisten luotottajien olisi kannettava enemmän vastuuta. Niiden lainoja muutettaisiin kriisitilanteessa osakepääomaksi, mikä parantaisi tasetta. Luotottajat kärsisivät tappioita, jos pankki ei toipuisi kriisistä ja osakkeiden arvo putoaisi.

Antakaa nyt Draghille kunnon viemiset Frankfurtiin valtiojohto!

Tervetuloa Suomeen, Mario Draghi, ensi keskiviikkona omasta ja Piksunkin puolesta. Ja Suomen kovia kokevan kansan, sen puoleen. Edustajamme valtiojohdossa antakoot Draghille sen verran lämpimät viemiset kotimatkalle, että ne polttavat hyppysiä vielä Frankfurtissakin, sillä sinne pitäisi nyt saada selkeä viesti niistä euromaista, joilla ei mene hyvin. Ja niitä maita ovatkin melkein kaikki muut kuin Saksa. Suomi alkaa kuulua jo pahnanpohjimmaisiin ainakin talouskasvun osalta.

Draghi puhui jälleen torstaina, että EKP laajentaa poikkeustoimia, jos inflaatio ei pääse irti nollatasostaan, saati kääntyy deflaatioksi. Kuten olen ennenkin sanonut, linjalla on vastustajansa ja etenkin se on Saksa. Saksalaiset pelkäävät poikkeustoimien johtavan suurinflaation, kasaavan (saksalaisille) veronmaksajille riskejä ja poistavan hallituksilta paineen terveeseen talouspolitiikkaan.

Kirsikka kakun päällä: Yhdysvaltojen budjettivaje supistuu

Vieläkö muistatte, kuinka pelkäsimme – sinänsä aiheesta – kurat housussa Yhdysvaltojen kongressin ja Obama vääntöä liittovaltion lainakatosta, joka uhkasi sortaa maailmantalouden kaaokseen? Syynä oli republikaanien vastarinta katon nostamiseen, koska heidän mukaansa Yhdysvallat velkaantuu hengiltä. Oletteko kuulleet aiheesta aikoihin? Ette - koska Yhdysvaltojen budjettivaje on kääntynyt laskuun. Velka kasvaa vielä, mutta hitaammin.

Maailmantalouden harvoja valopilkkuja on Yhdysvallat. Työttömyys on pudonnut alle kuuteen prosenttiin, mikä on paras taso kuuteen vuoteen. Talouskasvu oli viime kvartaalilla parasta kymmeneen vuoteen, liki neljä prosenttia vuositasolla. Ukrainan kriisin rasittama euroalue voi vain unelmoida moisista luvuista. Saksakin yskii pahasti, vaikka vältti nipinnapin teknisen taantuman.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi