Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Taittavan toimittajan pieni riemu on talouskasvun ydintä

Kollega ihasteli pari päivää sitten, kuinka vaivatonta ja nopeaa lehden taittamisesta on tullut. Jutun pistää lehteen kymmenessä minuutissa, ja sen voi tehdä etätyönä mistä tahansa. Tämän on mahdollistanut teknologian kehitys. Muistan ajan, jolloin lehden sivut koottiin kuin palapeli liimaamalla ne leikkeistä. Sitten palapeli oli kuvattava - ja vasta sitten se painettiin. Aikaa ja vaivaa paloi.

Talouskeskusteluissa unohtuu usein, mistä talouskasvussa on viime kädessä kyse. Siihen vaikuttavat lyhyellä aikavälillä toki monet tekijät, kuten väestönkasvu, velkaantumisen määrä, valuuttakurssin muutokset etc etc. Poliittiset ratkaisut ovat tärkeitä kaikilla aikaväleillä. Mutta kaikkien näiden tekijöiden pysyvät vaikutukset ovat merkittäviä vain siltä osin, miten ne vaikuttavat tuottavuuteen - koska siihen kaikki talouskasvu pitkässä juoksussa perustuu.

Hyvä pörssiralli huonosta syystä?

Mario Draghi tuli, elvytti ja voitti – ainakin hän on itse tätä mieltä jo tässä vaiheessa. Mutta markkinat ovat täsmälleen samaa mieltä, mitä ei toki voi pitää yllätyksenä ottaen huomioon keskuspankin valtionlainojen osto-ohjelman mittakaavan. Europörssien ralli on kuitenkin nostanut kovasti vastalauseita, huvittavaa tavallaan etenkin talouslehdissä. Valittajat huutavat pörssikuplaa, jonka romahtaminen tulee potkaisemaan liikkeelle uuden kriisin. Ajatus on, että rahavirta osakkeisiin ei nojaa reaalitaloudellisiin muutoksiin, joita pörssit heijastavat yleensä aika tehokkaasti. Arvostelijoiden mukaan setelielvytys ei siirry reaalitalouteen vaan pelkästään finanssimarkkinoille.

EU-armeija on tarpeen jo taloudellisista syistä

Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin vaatimus EU:n armeijasta on tervetullut avaus, jonka tekee ajankohtaiseksi Venäjän seikkailupolitiikka. Olen kirjoittanut aiheesta Piksuun – ja sitä ennen muualle - jo yli kaksi vuotta sitten:

http://www.piksu.net/artikkeli/kustannustehokkuus-ajaa-kohti-yhteist%C3%A4-eu-armeijaa

Minulla ei ole argumentteihini oleellista lisättävää, mutta muutamia detaljeja haluan tarkentaa ennen kaikkea taloudellisesta näkökulmasta näin talouslehdessä.

Kun kuuntelee EU-maiden johtajia ja keskustelua saa vaikutelman, että Eurooppa ei talouskurimuksensa keskellä voi kuin seurata alistuneesti Venäjän paluuta aggressiiviseksi suurvallaksi, jonka sotakoneiston edessä on kiskaistava hattu kouraan ja pillit pussiin. Suomessakin monien asenne on, että ainoa poliittinen ratkaisu tilanteessa on kaivaa Kekkonen haudasta ja palata urakalla suomettumiseen.

EU tuskailee vielä Putinin faniklubin kanssa

Venäjän yhä synkempi lähihistoria sai loogista jatkoa, kun Vladimir Putinin kärkevä arvostelija, edellisen presidentin Boris Jeltsinin luottomies Boris Nemtsov murhattiin Kremlin edessä. Olivat murhaajat motiiveineen ketä tahansa, teloituksesta ei ole vaikea löytää syvää symboliikkaa: hallituksen vastustajat lahdataan liki rituaalisesti vallan portilla kansan edessä. Pelote on varmasti tehokas.

Venäjällä poliittiset murhat selviävät harvoin, joten teloittajat tuskin löytyvät. Tutkintatekniseltä kannalta se on järjenvastaista, koska Nemtsov oli turvallisuuselinten jatkuvassa valvonnassa. Silti viranomaiset eivät voi kuin esittää hurjia teorioita murhaajista.

Yhtä erikoinen sattuma on, että kaikki Kremlin ympäristön valvontakamerat olivat huollossa murhan aikaan. Moisen toimenpiteen kuvittelisi tehtävän vaiheittain, kun kyse on äärimmäisen tarkasti vartioidusta alueesta.

Netflix oli pettymys ainakin kuluttajan näkökulmasta

Liityin kuukauden ilmaiseksi koejaksoksi maailman suurimpaan elokuvien nettivuokraamoon Netflixiin, jolla on yli 50 miljoonaa asiakasta kymmenissä maissa, pääosin kuitenkin Yhdysvalloissa. Viiden miljardin euron liikevaihdolla kasvuyhtiö painii jo samassa sarjassa kuin suurimmat suomalaiset teollisuusyritykset. Netflix tuottaa jo omia televisiosarjojaan. Se on ison mittakaavan mediatalo.

Netflix kiinnosti minua ennen kaikkea kuluttajana, mutta hiukan myös sijoittajana, koska tällaiset edulliset päivittäispalvelut ovat ehdottomasti mieleeni. Olen myös yksinkertaisesti toivonut tällaista palvelua jo pitkään, koska videovuokraamojen tarjonta on kapeaa, ja tällä toimintamallilla kustannukset ovat painettavissa mataliksi.

Sijoitusvinkkejä suoraan mestarilta

Kuinka tulla miljonääriksi? Vitsin mukaan se on helpointa, kun aloittaa miljardöörinä ja sijoittaa omaisuutensa lentoyhtiöihin. Jos haluaa kokeilla mieluisampaan suuntaan kulkevaa kehitystä, voi ottaa oppia vaikka kaikkien aikojen sijoittajasta Warren Buffetista. Hänen Berkshire Hathaway-yhtiönsä osakkaana pääsisi suoraan mukaan neron vainusta, mutta yli 200 000 dollarin hinnalla osake on sen verran kallis, ettei siihen ihan jokaisella ole varaa. Eikä BH maksa edes osinkoa – koska Buffet sijoittaa salkkuyhtiöiden tuotot osingot-, joten kassavirtasijoittajalle osake ei sovi. Mutta Buffetin salkun sisältö on julkista tietoa, joten mestaria on helppo halutessaan apinoida, sen kun rakentaa samansisältöisen salkun. Salkun koostumus löytyy tuolta:

http://www.cnbc.com/id/22130601

Venezuelasta on tulossa Venäjän roolimalli

Ukrainan tulitaukosopimus on lupaava merkki, vaikka vielä en ylettömästi sen varaan laske. Edellinen samansisältöinen sopimus vesittyi saman tien, ja ajanpeluuksi tämäkin saattaa paljastua etenkin Venäjän osalta. Toivottavasti ei, mutta siltä varalta voisin spekuloida Venäjän tulevaisuudella tilanteessa, jossa pakotteet ja vastapakotteet jatkuvat.

Axis meni jo, onnea osallistuneille!

Laitan asiasta lyhyen viestin tähän lähinnä sen vuoksi, että joku saattaa harkita reilu viikko sitten Pohjoismaisia laatuyhtiöitä –sarjassa esittelemäni ruotsalaisen kameratehtaan Axiksen ostamista. Se juna ehti mennä harvinaisen nopeasti, sillä Canon teki siitä tänään julkistetun ostotarjouksen, jonka pääomistajat hyväksyvät, ja suosittelevat samaa pienosakkaille. Tarjoushinta on 340 kruunua, jonka pinnassa osake nyt pyörii. Ilman ihmettä tarjous menee läpi.

Arvioin jutussani, että Axiksesta ei kannata odottaa pikavoittoja osakkeen hintavuuden vuoksi,  vaan harvoinpa olen ollut yhtä raikkaasti väärässä. En ole ylettömän riemastunut kuitenkaan, vaikka pikavoitto on melkoinen, koska hyviä kasvuyhtiöitä ei kasva joka oksalla - mutta voisihan sitä huonomminkin toki käydä.

Koska valtio siirtyy osakkeiden ostolaidalle?

Valtion salkkuyhtiöstä Solidiumista ei ole kuulunut aikoihin mitään, eikä siellä mitään uutta ole tapahtunutkaan. Yhtiö tulouttaa valtiolle kovaa osinkoa, joka on saatu aikaan salkun tyhjentämisellä. Suurella tohinalla tehdyt osakeostot kaivosalan yhtiöihin ovat yhtä kurjassa hapessa kuin asiasta viimeksi kirjoittaessani. Hankinnoista laadukkain Outotec on sekin vaikeuksissa, vaikka sentään pysyy tolpillaan ja maksaa vähän osinkoakin. Se onkin ainoa näistä teollisuuspolitiikan kukkasista.

Suurmyyntien kohteena olleet Sampo ja TeliaSonera maksavat kovaa osinkoa koko ajan, Sampo niistä kasvavaa, ja osakekurssi posottaa ylös. Valtion tappiot pelkästään menetettyinä osinkoina kuluneen vuoden miljardin myynneistä ovat päälle 50 miljoonaa vuodessa, jos Sampo vähänkään nostaa osinkoaan kuten on odotus. Valtion finanssiomaisuuden määrä laskee, eikä sille näy loppua.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 13: Axis

Isoveli valvoo, ja yhä useammin myös pienemmät sisarukset ja tuiki tuntemattomat. Turvallisuushakuisessa ja riskipitoisessa maailmassa valvontajärjestelmillä on kasvava kysyntä, jonka hyödyistä pääsee osalliseksi ruotsalaisen valvontakamerayhtiön Axiksen kyydissä. En tiedä alasta sinänsä höykäsen pöläystä, mutta eipä tuo kovin vaikeasti hahmotettava sektori taida olla pääpiirteissään. Meillä on taloyhtiössäkin tuollainen valvontasysteemi, ja analyytikkojen mukaan ala kasvaa toistakymmentä prosenttia vuodessa – samaa tahtia kuin Axiksen liikevaihto ja tulos.

Jenkkipörssit haiskahtavat kunnon dropilta

EKP:n odotuksiakin reippaampi Q€ kiskaisi euroalueen pörssit lentoon, ja vaikutukset heijastuivat muuallekin kuten tavallista. Jenkkipörsseissä lento kuitenkin loppui lyhyeen – perjantaina kurssit tulivat jo alas, eivät tosin paljoa, mutta pitkin päivää ja loppuun asti. Itselleni se ei tullut sikäli yllätyksenä, että viikkoindikaattorien perusteella jenkkipörssit ja etenkin SP 500 ovat näyttäneet reippaan dropin merkkejä jo jonkin aikaa. Kyseessä on puhtaasti tekninen tulkinta, jonka taustoja en vatkaa sen vuoksi, että tekniseen analyysiin perehtymättömälle argumentit eivät kerro mitään.

TA:n harrastajille totean sen verran, että viikkotason Directional Movement Index liputtaa pudotusta. Samoin viikkotason oskillaattorit ovat menossa alaspäin, eivätkä toisaalta ole vielä pohjassa – jossa ne kyllä ennen pitkää käyvät. Seuraava pudotus on luultavasti näiden teknisten indikaattorien perusteella reipas.

Deflaatio tulee, onko EKP valmis?

Euroalue vajosi lopulta jo nimelliseenkin deflaatioon eli hintatason yleiseen laskuun. Dramaattinen uutinen se ei varsinaisesti ole, koska inflaatio on matanut jo pitkään alle prosentissa. Lowflation (mikä olisi sopiva käännös? – laitan hatusta mataflaatio) vaikuttaa käytännössä samoin kuin lievä deflaatio, muutaman prosentin kymmenysten erot nollan tuntumassa eivät ole ratkaisevia. Aivan kuten säätilassa ei ole suurta eroa, onko keli miinus vai plus yksi aste – veden jäätymispisteen takia säässä ero on jopa suurempi.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 12: Intrum Justitia

Ruotsalainen perintä- ja luotonhallintayhtiö Intrum Justitia on monelle suomalaiselle tuttu, koska se toimii laajasti meilläkin. Yhtiön palveluvalikoimaan kuuluvat luottosuositukset, laskutus- ja reskontrapalvelu, maksumuistutukset ja perintä sekä luottotappiosaatavien perintä ja saatavien osto. Repertoaari on laaja ja ilmeisen toimiva, sen verran hyvin yhtiö kasvaa, näinäkin hankalina aikoina.

Toisaalta voi olla, että juuri tällä liiketoimintamallilla suhdanteet heiluttavat suhteellisen vähän. Kun ajat ovat huonot, luotto-ongelmia kasaantuu ja asiakkaita virtaa sen vuoksi. Hyvinä aikoina samoja ongelmia on vähemmän, mutta asiakaskunta lisääntyy talouskasvun kautta. Intrum vaikuttaa vähän kuin suutarilta: hyvinä aikoina porukka ostaa tilpehööriä ja huonona korjuuttaa vermeitään. Kassavirta säilyy suhdanteista riippumatta, kunhan suutari ymmärtää tarjota aina oikeaa tuotepalettia. On Intrumin liikevaihdossa ja tuloksessa toki heilahduksia, mutta ne ovat vaatimattomia verrattuna vaikka sykliseen teollisuuteen.

Avaako Kreikka eurokriisin uudestaan?

Kreikan pääministerin Antonis Samarasin uhkapeli epäonnistui ja kreikkalaiset marssivat ennenaikaisiin vaaleihin tammikuun lopussa. Tällä hetkellä näyttä siltä, että äärivasemmistolainen Syriza voittaa vaalit. Jos marginaali on tarpeeksi iso, nousee se hallituksen vetäjäksi. Voisiko se johtaa eurokriisin uuteen roihahdukseen?

Öljymatematiikka: suhteellinen ei ole aina suhteellista

Öljyn hintaromahduksen vaikutuksia arvioitaessa olen odotetusti törmännyt laskelmaan, jossa vertaillaan tilannetta Amerikassa ja Euroopassa tappioksemme. Mm. Handelsbanken toteaa markkinakatsauksessaan Euroopan hyötyvän halvasta öljystä vähemmän, koska meillä polttoaineen hinnasta suuri osa koostuu muusta kuin raaka-aineesta, ennen kaikkea verosta. Pankki toteaa:

”Öljyn hinnan putoamisen vaikutukset euroalueen kuluttajaan suhteessa amerikkalaiskuluttajaan jäävät vähäisemmiksi, sillä euroalueella energian verotus, erityisesti bensiinin verotus, on huomattavasti kireämpi. Bensiinin hinta on pudonnut USA:ssa 31 prosenttia toukokuusta, mutta euroalueella vain noin 10 prosenttia (pois lukien verot bensiinin hinta euroalueella on laskenut 20 prosenttia). Jäljelle jäävä ero verrattaessa bensiinin hintaa USA:n hintatasoon selittyy euron arvonlaskulla.”

Vladimir Titanic Putin

En odottanut yllätyksiä Putinin puheelta, eikä niitä tullut. Ruplan kurssin romahduksesta ja edessä olevasta syvästä taantumasta huolimatta Putin puhui kuin Churchill vastaavassa tilanteessa alamaisilleen: minulla on tarjota teille vain verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja niitä totisesti riittää, sillä Putin ei viitannut hitustakaan valmiuteen hakea poliittista ratkaisua Ukrainassa. Ilman sitä taas länsimaat eivät pakotteita pura, kuten oikein onkin. Sota jatkuu, ja toisin kuin Churchill, Putin häviää sen ainakin poliittisesti sata nolla.

Ruplan romahdus kuvaa osuvasti ja samalla tuottaa Venäjän surkeuden. Öljyn hinnan puolittuminen on paniikkiin vain yksi syy. Rupla on vajonnut paljon enemmän kuin öljy. Venäjän tulevaisuuteen eivät luota enää ketkään, venäläisetkään. Putin uhraa maan talouden suurvaltapolitiikalleen kuin Titanicin kapteeni. Nokka rysähti jo jäävuoreen, mutta Putin vakuuttaa vaikeuksien hoituvan vahvalla uskolla.

Öljysota hyödyttää useimpia maailmantaloudessa

Öljyn hinnasta on ollut Piksussa jo useampi hyvä juttu, mutta työnnänpä lusikkani soppaan minäkin laventamalla paria näkökulmaa, joita ovat muutkin jo kyllä sivunneet. Ensimmäinen kysymys on, onko rintaromahduksen takana kysynnän puute eli heikko suhdanne, mikä olisi selkäesti kielteinen tilanne. Alan tuntijoiden mukaan pehmeä kysyntä on yksi tekijä, mutta tärkeämpi on liuskeöljy, jonka Yhdysvalloista on tullut Saudi-Arabian veroinen tuottaja. Sen seurauksena öljystä on ylituotantoa ospuilleen Norjan koko tuotannon verran.

Opec ei lähtenyt tuotannon leikkauksiin nostaakseen hintaa eli se aloitti hintasodan. Kuten Jarno analysoi, matala hinta heikentää reippaasti liusketeknologian kannattavuutta, toki muidenkin, mutta liusketuottajat ovat Opecin kohde. Matala hinta pakottaa leikkaamaan investointeja. Jos Opec olisi manipuloinut hintaa ylös supistamalla tuotantoa, olisi se vain yllyttänyt liusketuotannon investointeja.

Ruotsi: blokkipolitiikka ulos tai ruotsidemokraatit sisään

Analysoin heti vaalien jälkeen Ruotsin blokkipolitiikan umpikujaa, joka realisoitui nopeammin kuin itsekään uskoin. Ruotsidemokraatit kaatoi hallituksen ensimmäisessä budjetissa, eikä porvariallianssilta tullut punavihreille tukea.

Ilman ihmettä uusintavaalit eivät avaa poliittista kriisiä. Gallupien perusteella kumpikaan blokki ei edelleenkään yllä enemmistöön, joten ruotsidemokraatit jatkaa vaa´ankieliasemassa. Se lupaa kaataa jokaisen hallituksen, joka ei kiristä oleellisesti maahanmuuttoa. Ruotsidemokraatit on ja pysyy blokkipolitiikan sulamattomana möykkynä.

Sääntelyllä on aina etunsa ja haittansa

Rikkaiden maiden G20:n finanssivalvontaelin FSB esitti pari viikkoa sitten, että kansainvälisten suurpankkien vakavaraisuusvaatimuksia on nostettava reippaasti. Sen mukaan suurimmilla pankeilla pitäisi olla 16-20 prosenttia omaa pääomaa luottokantaan verrattuna. Omistajien ohella pankkien pitkäaikaisten luotottajien olisi kannettava enemmän vastuuta. Niiden lainoja muutettaisiin kriisitilanteessa osakepääomaksi, mikä parantaisi tasetta. Luotottajat kärsisivät tappioita, jos pankki ei toipuisi kriisistä ja osakkeiden arvo putoaisi.

Antakaa nyt Draghille kunnon viemiset Frankfurtiin valtiojohto!

Tervetuloa Suomeen, Mario Draghi, ensi keskiviikkona omasta ja Piksunkin puolesta. Ja Suomen kovia kokevan kansan, sen puoleen. Edustajamme valtiojohdossa antakoot Draghille sen verran lämpimät viemiset kotimatkalle, että ne polttavat hyppysiä vielä Frankfurtissakin, sillä sinne pitäisi nyt saada selkeä viesti niistä euromaista, joilla ei mene hyvin. Ja niitä maita ovatkin melkein kaikki muut kuin Saksa. Suomi alkaa kuulua jo pahnanpohjimmaisiin ainakin talouskasvun osalta.

Draghi puhui jälleen torstaina, että EKP laajentaa poikkeustoimia, jos inflaatio ei pääse irti nollatasostaan, saati kääntyy deflaatioksi. Kuten olen ennenkin sanonut, linjalla on vastustajansa ja etenkin se on Saksa. Saksalaiset pelkäävät poikkeustoimien johtavan suurinflaation, kasaavan (saksalaisille) veronmaksajille riskejä ja poistavan hallituksilta paineen terveeseen talouspolitiikkaan.

Kirsikka kakun päällä: Yhdysvaltojen budjettivaje supistuu

Vieläkö muistatte, kuinka pelkäsimme – sinänsä aiheesta – kurat housussa Yhdysvaltojen kongressin ja Obama vääntöä liittovaltion lainakatosta, joka uhkasi sortaa maailmantalouden kaaokseen? Syynä oli republikaanien vastarinta katon nostamiseen, koska heidän mukaansa Yhdysvallat velkaantuu hengiltä. Oletteko kuulleet aiheesta aikoihin? Ette - koska Yhdysvaltojen budjettivaje on kääntynyt laskuun. Velka kasvaa vielä, mutta hitaammin.

Maailmantalouden harvoja valopilkkuja on Yhdysvallat. Työttömyys on pudonnut alle kuuteen prosenttiin, mikä on paras taso kuuteen vuoteen. Talouskasvu oli viime kvartaalilla parasta kymmeneen vuoteen, liki neljä prosenttia vuositasolla. Ukrainan kriisin rasittama euroalue voi vain unelmoida moisista luvuista. Saksakin yskii pahasti, vaikka vältti nipinnapin teknisen taantuman.

Eipä innosta Yhdysvaltojenkaan esimerkki blokkivaaleihin

Suomessa on surkeassa toimintakunnossa oleva hallitus, joka käytännössä odottaa vain tulevia vaaleja teeskennellen tekevänsä oleellisia päätöksiä. Joidenkin mielestä se on oire monipuoluejärjestelmän rappiosta, joka paranisi blokkivaaleilla. Silloin hallituksen sisäinen kähinä olisi vähäistä, koska kukaan ei voisi kurkkia olan yli tulevia vaaleja haistellen – blokki kun enimmäkseen on ja pysyy.

Saksan kompurointi voi tietää hyvääkin euroalueelle

Viime kuukausina on käynyt selväksi niin makrodatan kuin sukeltaneen Dax-indeksin pohjalta, että pitkään euroalueen ainoana valopilkkuna porskuttanut Saksa on vajonnut vaikeuksiin, ja on luultavasti jo taantumassa. Se on sikäli huono uutinen muille euromaille, että Saksa on EU:n sisäisessä viennissä tärkeä kohde, Suomelle myös. Mutta voi asiassa olla hyvätkin puolensa.

Saksa on rahapoliittisen perinteensä nimissä vastustanut koko ajan EKP:n poikkeustoimia, joiden se katsoo nostavan veronmaksajien riskejä ja kiihdyttävän pitkän aikavälin inflaatiota. Mikä on totuus, sitä emme saa tietää varmaksi koskaan. Aiheesta on väitelty usein Piksussakin, viimeksi Kaitsun Japani-artikkelin yhteydessä. Argumentit lentävät puolesta ja vastaan. Historian eksakti tulkinta on vaikeaa, saati ennustaminen. Minun mielestäni EKP:n olisi lisättävä oleellisesti poikkeustoimia, koska euroalueen heikko kasvu ja olematon inflaatio tuskin muulla keinolla taittuvat.

EKP:n pankkivalvonta tulee tarpeeseen

EKP:n stressitestit olivat ainakin minulle myönteinen yllätys, vaikka markkinat eivät niistä riemastuneet, ei tosin iskenyt paniikkikaan. Pitkällä tähtäimellä tulosten pitäisi lisätä taloudellista aktiviteettia, kun ongelmat on paikallistettu. Rajan tuntumassa olevia pankkeja jäi tosin haaviin eräiden arvioiden mukaan turhan paljon, vaikka varsinaisia pääoman nostamisen tarpeita ei asetettu kuin tusinalle pankille.

Yhden asian testit ainakin minusta tekivät selväksi: EKP:n pankkivalvonta, joka alkaa näinä päivinä, tulee tarpeeseen. Minusta se on ollut tosin selvää alusta asti.

Testit paljastivat pahimpien ongelmapankkien löytyvän Italiasta. Neljä sen suurpankkia tarvitsee uutta pääomaa nostaakseen vakavaraisuutensa niin korkeaksi, että se kestää viiden prosentin pudotuksen kansantuotteessa. Se ei tullut yllätyksenä, koska Italian talous on ollut vuosia euromaiden surkeinta päätä.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 11: Lagercrantz

Tunnetun sijoitussäännön mukaan kenenkään ei pitäisi ostaa yhtiötä, jonka liiketoimintaa ei ymmärrä selkeästi. Periaatteessa olen samaa mieltä, ja sillä perusteella minun ei pitäisi koskea ruotsalaiseen tietotekniikkayhtiöön Lagercrantziin, saati antaa siitä sijoitussuositusta. En tunne kunnolla yhtiötä kahdestakaan syystä. En ensinnäkään ymmärrä paljoakaan tietotekniikasta, minulla on riittävästi ongelmia näiden omien kotivärkkieni kanssa teutaroidesssani. Toisaalta Lagercrantz on yritysrypäs, joka koostuu yli 30 pienestä yhtiöstä, ja luku kasvaa hiljakseen yritysostojen kautta. Tuollaista rypästä on kenenkään vaikea tuntea kuin pinnallisesti, ellei ole asiasta kunnon liksaa nostava analyytikko tms. tai sitten toimi itse alalla.

Halventunut euro avittaa lopulta vientiyhtiöitä

Siitä asti, kun EKP lupasi Mario Draghin suulla pari vuotta sitten tehdä kaikkensa euron hajoamisen estämiseksi (eli julkisti OMT-ohjelman suurella menestyksellä), euroalueen ongelmana on ollut liian kallis valuutta. Sijoittajat ovat hakeneet euromaiden bondeista turvaa, kun takausta ei ole tarvinnut murehtia. Korkomenojen kannalta se on ollut hyvä asia, mutta viennille kallis euro on tietysti myrkkyä.

Tärkein kilpaileva valuutta dollari on pysynyt pitkään alihintaisensa. Maailmantalouden harvoja valopilkkuja on Yhdysvallat, mutta se ei ole dollarin hinnassa näkynyt, koska Fedin mittava rahaelvytys on työntänyt taaloja markkinoille. Elpymisen myötä Fed on kuitenkin hiljakseen vetäytynyt rahaelvytyksestä, ja kenties jo ensi vuonna edessä voivat olla jo koron nostot ensimmäistä kertaa sitten finanssikriisin.

Ruotsin esimerkki ei innosta blokkipolitiikkaan

Viime eduskuntavaalien jälkeen Suomessa vaadittiin siirtymistä blokkivaaleihin, koska jytkäyttänyt perussuomalaiset jäi ulos kuusikosta, joista useimmat olivat vaalien häviäjiä, joiden poliittinen yhtenäisyys oli surkea. Ennuste repaleisesta hallituksesta toteutui, eikä hallituksen lopullinen hajoaminenkaan ole poissuljettu vaihtoehto.

Blokkivaalin puolustajien mukaan äänien jakautuminen kahdelle blokille heijastaa automaattisesti äänestäjien tahtoa. Kun hallitusta ei kasata mielivaltaisesti vaalien jälkeisissä neuvotteluissa, paranee valitsijoiden oikeusturva. Äänestäjä saa mitä tilaa, eikä mitä poliitikot kabineteissa suhmuroivat.

Maakuntakentillä kannattaisi kokeilla uusia konsepteja

Täällä Tampereen suunnalla keskustellaan vilkkaasti Pirkkalan lentokentän kehittämisestä. Maakuntakenttien kohtalo kiinnostaa muitakin ulkohesalaisia, ja miksei pääkaupunkilaisiakin, koska valtionyhtiöstä ja subventioista on kyse. Taloudellista merkitystä maakuntakentillä on kuitenkin ennen kaikkea lähialueilleen.

Länsi tekee virheitä, mutta ei ole syyllinen kaikkeen

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi pari päivää sitten, että EU:n olisi pitänyt konsultoida Venäjää paremmin ennen kuin se tarjosi Ukrainalle assosiaatiosopimusta, jonka Kreml tulkitsi uhkaksi intresseilleen. Jos EU olisi tehnyt selkoa sopimuksen luonteesta, koko kriisi olisi kenties vältetty. EU:nkin on siten syytä katsoa peiliin Tuomiojan mielestä. Tuomioja on epäilemättä siinä oikeassa, että EU:n olisi kannattanut yrittää olla diplomaattisempi Venäjän suuntaan, koska tiedossa oli, kuinka tärkeänä osana omaa vaikutuspiiriään se Ukrainaa pitää jo maan idän venäjämielisten ja suurten talous- ja turvallisuusintressien vuoksi.

Pohjoismaisia laatuyhtiöitä osa 10: Nordnet

Nordnet on varmaankin osalle Piksun lukijoista  tuttu omasta kokemuksesta, koska se on Pohjoismaiden suurimpia arvopaperivälittäjiä - ainakin kun jätetään pois pankit, jotka tarjoavat samoja palveluja asiakkailleen. Vaihdoin perheemme arvo-osuustilit Nordnetiin syystä, jonka vuoksi pidän sitä hyvänä sijoituskohteena: se tarjoaa aktiiviselle itsepalvelusijoittajalle riittävän hyvän paketin edullisin ehdoin.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi