Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Ahvenkukkoa pöytään – mutta mistä?

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uuden ruokasuosituksen mukaan kalaa pitäisi syödä pari kolme kertaa viikossa –mieluiten lajeja, joiden kalastus on ekologisesti kestävää. Ehdon täyttävät ennen kaikkea yleisimmät järvikalamme: hauki, ahven, kuha, made, lahnaa, muikku (ja särkikin, mutta kuka sitä syö kuin ehkä säilykkeenä). Mikäpä siinä, ahvenkukkoa ja savukuhaa saan aivan liian harvoin muualla kuin mökillä.

Arhinmäen Solidium-kanta on vanhojen virheiden toistoa

Solidiumista on lopulta noussut keskustelu julkisen vallan huipulla. Kun itse kirjoitin ensimmäiset kommenttini liki pari vuotta sitten, ei aihe kiinnostanut ketään, vaikka yhtiö teki satojen miljoonien kauppoja. Ne sivuttiin pikku-uutisina, eikä yksikään poliitikko eväänsä heilauttanut. Nyt jo usea ministeri on ottanut reippaasti kantaa aivan eri tavoittein. Rkp:n pj Haglund haluaa purkaa Solidiumin ja myydä kaikki valtion pörssiosakkeet. Tähän otin kantaa jo aiemmin Piksussa reilu kuukausi sitten, mutta lyhyesti: miksi valtion pitäisi myydä hyvin tuottavaa omaisuuttaan? Vain siksi, että omistukset tuottavat päänsärkyä päättäjille? Todella sankarillista.

Liikesalatun tiedon puute ei ole kansalaisten ja median vika

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kirjoitti hyvin argumentoidun blogin valtion ja yritystoiminnan suhteesta. Aiheen tekstiin on antanut STX Finland, jota Helsingin Sanomat oli käsitellyt taas laajasti. En ole ao juttua nähnyt, mutta Vapaavuoren teksti on siitä riippumatta hyvä (http://www.vapaavuori.net/index.php?p=1_3&nid=259 ). Yksi kohta tekstissä on kuitenkin sellainen, jota julkisessa keskustelussa on kritisoitu ällistyttävän vähän, siis aiemminkin. Vapaavuori toteaa, että:

Turkki syöksykierteessä

Turkki rämpii vakavimmassa kriisissä kymmeneen vuoteen, kun tuon ajan maata hallinnut maltillisesti islamistinen AK-puolue kouristelee korruptiovyyhdessä ja sisäisissä riidoissa. Jo kymmeniä hallituksen sisäpiiriin kuuluneita on pidätetty, ja usea ministeri on jättänyt paikkansa. Myrsky horjuttaa liki itsevaltiaan asemaan noussutta pääministeri Recep Tayyip Erdoğania. Vastaiskuna hallitus on erottanut jo pari tuhatta poliisia ja tutkijaa sekä puolueen jäseniä. Oikeuslaitoksen puhdistusta Erdoğan ajaa peräti perustuslain muutosta myöten. Sotku on paljastanut, kuinka kaukana oikeusvaltiosta Turkki yhä on.

Pari ehdokasta teknologian seuraaviksi vallankumoussankareiksi

Talouskeskusteluissa kuulee usein väitteen, että talouskasvun esteeksi on noussut merkittävien teknologisten innovaatioiden katoaminen. Minua tämä ihmetyttää. Emme toki ole todistaneet aikoihin höyrykoneen kaltaisia tuottavuutta hurjasti kertarysäyksellä edistäviä keksintöjä, mutta vähän pienempiä mullistuksia on riittänyt. Viime vuosikymmeniä on hallinnut tieto- ja kommunikaatioteknologian vallankumous, jonka vähättelyä on vaikea käsittää. Itse olen ansainnut elantoni jo kymmenen vuotta hyödyntämällä internetiä, josta ei nähty vielä untakaan 1980-luvun alussa.

Sijoittamisesta Scorsesen ja yleensä elokuvan silmin

Sijoittamista käsitteleviä elokuvia tupsahtaa markkinoille silloin tällöin. Niiden lähestymistapa on käytännössä aina jonkinlainen moraliteetti. Se on sikäli helppo ymmärtää, että pohjimmiltaan aika arkisesta toiminnasta on muuten vaikea löytää taiteen tai edes viihteen kaipaamaa draamaa. Sijoittaminen tarjoaa myös loistavaa materiaalia aatteelliselle populismille, siihen kun voi kytkeä kaikki mahdolliset vainoharhat, virhekäsitykset ja talousjärjestelmän demonisaatiot, jotka uppoavat suureen ja taloudellisesti ei aina niinkään valveutuneeseen yleisöön. Oliver Stone demonisoi Wall Streetissä (1987) pörssiyhtiöiden pilkkomisen, vaikka kyseessä on aika arkinen toimi. Meillä on viime vuosina irrotettu Outotec Outokummusta ja tuoreeltaan Valmet Metsosta ilman suurta draamaa. Jälkimmäisen kohdalla muutokseen liittyi irtisanomisia, mutta tuskinpa ne pilkkomisesta sinänsä johtuivat.

Markkinakatsaus

Ounastelin edellisessä markkinakatsauksessa 12.12. pörssien tulevan vielä hiukan alemmas, ja nippa nappa näin kävikin.  Osa pörsseistä pohjasi parin päivän päästä, toiset – mm jenkkipörssit – koppasivat päivänsisäiset pohjat 18.12. eli kyllä pudotukseen se standardi kolmisen viikkoa saatiin kasaan. Kun Fed antoi kuumeisesti odotetun päätöksen etenkin setelirahoituksen osalta, riemu oli suuri ja trendi kääntyi saman tien. Se oli tietysti odotettavaa, että kohtuullisen reippaasti markkinat reagoivat suuntaan tai toiseen päätöksestä riippuen. Kun setelirahoitusta kevennetään vain 10 miljardilla  kuukaudessa, otettiin tieto riehakkaasti vastaan. Rahapolitiikka pysyy löysänä, joskin kiristymisen merkit on nyt annettu.

Droppi oli sitten mielestäni siinä. Kovin alas se ei tullut, jääden aika kauas pitkien liukuvien kuten 12 kk suojatasosta. No, jos Fedin linja olisi ollut tiukempi, ropsaus olisi voinut hyvinkin niille nurkille päätyä.

Hyvä analyysi Solidiumista, ministeri Haglund – mutta väärä johtopäätös

Kauppalehden mukaan RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Carl Haglund olisi valmis ajamaan alas valtion omistaman sijoitusyhtiö Solidiumin. Hän pitää ongelmallisena Solidiumin rakennetta: järjestely on epäterve kahden lajin risteymä.  Nyt ollaan sekamuodossa, jossa ministerit vedetään mukaan esimerkiksi Talvivaara-soppaan, Haglund sanoo. Hänestä Solidiumin on oltava vain sijoitustoimintaa, johon ei sekaannuta, tai koko salkusta on pitkän päälle luovuttava. Haglund olisi valmis myymään osakkeet ajan kanssa, koska Solidium harrastaa sijoitustoimintaa veronmaksajien riskillä.

Markkinakatsaus

Odottelin reilumpaa pudotusta pörsseihin jo kuukausi sitten, mutta markkinat osaavat aina yllättää. Loiva nousutrendi jatkui vielä jonkun viikon, mutta sitten saatiinkin kunnon pulkkamäki hohtavalla vitilumella. Euroopan pörssit ovat sujutelleet erityisen reippaasti, ja eiköhän jenkkipörssien pudotuskin vielä syvene.

Merkille pantavaa markkinoiden toiminnan kannalta tässäkin dropissa on, että se lähti liikkeelle ilman kummempia uutisia. Yleensä niitä on edes joitakin senlaatuisia, että talousmedia voi paremman tekemisen ja tiedon puutteessa selittää niillä markkinaliikkeet. Totuus kuitenkin on, että markkinat liikkuvat usein ilman uutisia, kun ne ovat ylikuumentuneet suuntaan tai toiseen. Kun hinnat ovat vääristyneet tarpeeksi,  laukaisee se myynnit tai ostot, ja joukkopsykologia kiihdyttää liikkeen.

Miksi ThyssenKruppia kiinnostaisi Outokummun osakeannin onnistuminen?

ThyssenKruppin sitoumus myydä mittava omistuksensa Outokummusta nosti äläkän, kun tunnetut sijoittajat Kim ja Tom Lindström katsoivat kaupan rikkovan pienomistajien oikeuksia. Heidän silmissään alennushintainen kauppa oli osa diiliä, jolla ThyssenKrupp maksoi Outokummulle hankinnoistaan muita omistajia sortavalla tavalla:

http://www.nordnetblogi.fi/perin-outo-suurkauppa-outokummun-osakkeilla/07/12/2013/

Outokumpu vastasi nopeasti tällaisella tiedotteella (tämä on katkelma kokonaisuudesta, joka löytyy:

https://newsclient.omxgroup.com/cdsPublic/viewDisclosure.action?disclosureId=585271&lang=fi

Solidium - luksusluokan saattohoitoa

Silläkin uhalla, että olette jo kurkkuanne myöten täynnä aihetta - mutta pidän tätä jo kansalaisvelvollisuutena. Eli en voi kuin jälleen kerran taivastella finanssiomaisuutemme systemaattista tuhoamista, jota valtion salkkuyhtiö Solidium toteuttaa äärimmäisellä tarmolla. Kopautusta vaille konkurssissa oleva Talvivaara ei Solidiumia säikäyttänyt, vaan se jatkaa matalaliitoon päätyneiden yhtiöiden fiskaalista saattohoitoa. Nyt on vuorossa jälleen kerran Outokumpu, joka yrittää katkaista tappiokierteensä rakennejärjestelyillä ja tietysti osakeannilla turvatakseen rahoituksensa. Ja tietysti Solidium on sitoutunut ottamaan osaa osakeantiin liki parilla sadalla miljoonalla.

Rahapoliittisen sodan liekit loimottavat EKP:n ikkunoista

Yleisen käsityksen mukaan keskuspankkien tärkein tehtävä on inflaation torjuminen. Finanssikriisien ravistelemassa maailmassa keskuspankkien suurimmaksi huoleksi on kuitenkin nousemassa deflaatio, hintatason lasku. Vauraissa OECD-maissa hinnat ovat nousseet vuodessa vain reilun prosentin, kun keskuspankkien tavoitteena on hiukan alle kahden prosentin inflaatio. Matalan inflaation takana ovat tuotannon ylikapasiteetti, korkea työttömyys, ylivelkaantuminen ja kiristyneet luottomarkkinat.

Deflaation riski on todellinen – ja se on inflaatiota vaikeammin hoidettava tauti. Hintojen laskiessa kuluttajat ja yritykset siirtävät hankintojaan, koska odottavat saavansa ne kohta halvemmalla.  Heikko kysyntä ja putoavat hinnat luovat vaikeasti katkaistavan kierteen. Keskuspankin paras ase ohjauskorko ei tehoa, jos se on jo nollassa tai sen tuntumassa, kuten on tilanne teollisuusmaissa. Euroalueella inflaatio on jo alle prosentissa. EKP:n ohjauskoron pudotus historiallisen alas 0,25 prosenttiin on perusteltu, mutta muitakin lääkkeitä sen on vielä mietittävä.

Talvivaara: mistä eduskunta löytää ylivertaisen viisaat asiantuntijansa?

Yritän olla juuttumatta Talvivaaraan liiaksi, mutta se tuottaa näköjään väistämättä jatkuvasti kommentin arvoisia tilanteita, joten tartun niistä yhteen tuoreeseen (muitakin oli tarjolla, otin tämän tiiviyden vuoksi). Useat kansanedustajat sanovat olevansa mahdollisesti valmiit Talvivaaran rahoituksen jatkamiseen, mutta sen edellyttävän asiantuntijaraporttia, joka katsoo yrityksellä olevan edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Kuulostaa hyvältä – mutta mistähän asiantuntijoista poliitikot puhuvat? Mistä ne kerätään?

Espanja ei hajota euroa

Terveiset Espanjasta. Meno siellä ei näyttänyt niin pahalta kuin pelkäsin, tosin liikuin enimmäkseen vauraissa isoissa taajamissa. Talouskriisin silmiinpistävät merkit olivat myytävien asuntojen ja kauppaliikkeiden loppuunmyyntien suuri määrä. Toisaalta hotelleissa, ravintoloissa ja kulkuvälineissä riitti väkeä - tilastojen mukaan Espanja lyö tänä vuonna turistivierailujen ennätyksen. Eikä ihme: ilmasto on entisensä, hintataso eurooppalaisittain alhainen ja palveluiden taso hyvä.

Espanjakin sai taantuman poikki, vaikka kasvu on yhä vaatimatonta - mutta todellisuutta kuitenkin. Turismin ohella ja sitä kenties tärkeämpikin tekijä pudotuksen taittumisessa on vienti, joka vetää paremmin kuin vuosiin. Kauppatase on pitkästä aikaa plussalla, eikä kyse ole vain tuonnin vähenemisestä. Viennin osuus kansantuotteesta on lähes tuplaantunut kriisiä edeltävistä ajoista. Auto- ja koneteollisuus ovat erityisen vahvoilla.

Talvivaara: surullista olla liian oikeassa

Kenenkään haudalla riekkumista karsastan noin yleensä ottaen, ja vielä enemmän kun on kyse veronmaksajien pääomistamasta yhtiöstä ja sadoista työpaikoista. Ja olen tästä asiasta vatkuttanut jo monet kerrat, mutta senpä takia katson oikeudekseni siitä vielä muistuttaa: sanoin selvästi jo valtion Talvivaaran ostojen jälkeen, että kyseessä on iso riski, jota on vaikea perustella muulla kuin teollisuuspolitiikalla. Ja valtion rahapumppaus on taas kallis tapa edistää kansantaloutta, kun kyse on kannattavuudeltaan erittäin heikoksi osoittautuneesta yhtiöstä vahvasti syklisellä alalla, eikä yhtiö ollut pärjännyt edes hyvässä suhdanteessa. Mutta näin siinä tuppaa käymään, kun poliitikot ryhtyvät talouselämän insinööreiksi julkisella rahalla.

Pikamarkkinakatsaus

Pörssien lainakattosopimuksesta alkanut ralli (tarkkaan ottaen se alkoi jo vähän ennen sitä, merkittävää treidauksen kannalta: markkinat veikkasivat tuloksen oikein etukäteen - ellei joku peräti tiennyt…) näyttäisi hiipuvan. Päivätason DMI on saapunut asemaan, jota jokseenkin aina seuraa lasku lyhyen ajan sisään. Päiväoskillaattorit ovat jos laskussa, ja kymmenen päivän SMA:n alle putoaminen on monessa pörssissä aivan huulilla – Daxissa se on vähän alle 9000 pisteessä. Daily MACD on noussut tasolle, josta korjausliikkeet tapaavat alkaa. Dollari on vahvistunut nopeasti ja reippaasti, mikä yleensä liittyy pörssien laskuun (Dollarin nousu alkoi myöhemmin kuin jokin aika sitten ounastelin – no, tämän takia spekulaatio ei ole helppoa). Kun trendit ovat viime aikoina jääneet alle kuukauden mittaisiksi, taite on senkin vuoksi ilmeinen.

Pankkiunionin pettäminen kävisi kalliiksi

Henri jo käsitteli jo laajasti ja ansiokkaasti stressitestejä, jotka EKP aloittaa löytääkseen euroalueen vakavaraisuudeltaan liian heikot pankit. Jatkan hieman sen ehdoista ja seurauksista, sillä pankkiunionin keskeisiä tavoitteitahan on horjuvien pankkien ja talousongelmaisten valtioiden napanuoran katkaiseminen.

Kuka pääomittaa pankit? Jos pankilla on liikaa roskalainoja ja liian vähän pääomaa, ei sillä ole resursseja täyttää tehtäväänsä kansantaloudessa: kanavoida pääomia yrityksille ja kuluttajille. Se vain kituu lyhytaikaisen rahoituksen varassa ja toimii talouskasvun tulppana. Kyse on todella isosta asiasta. Japani jätti 1980-luvun suuren pankkikriisinsä siivoamatta paljolti politiikan ja talouselämän törkyisten ristisiitosten vuoksi, eikä se ole toipunut leväperäisyydestään täysin koskaan. Heikosta talouskasvusta ovat kärsineet etenkin nuoret, joiden asema horjuvilla työmarkkinoilla on pysynyt heikkona. Japanissa puhutaan kadotetuista sukupolvista.

Eurobondit Yhdysvaltojen hovisisällissodan valossa

Tervetuloa takaisin helvetin portilta. Amerikkalaisten lehtien mukaan oli vain muutaman tunnin takana, että luottoluokittajat eivät pudottaneet USA:ta velkakattokähinän vuoksi roskalainojen luokkaan. Siitä seurannutta sotkua en halua kauheasti kuvitella, sen verran tuoreessa muistissa kirvistää Lehman-romahdus. Mikä lystikkäintä, Yhdysvaltojen kaoottinen valtataistelu ei varmasti ollut lajissaan viimeinen. Teenlitkijät ovat entistä kiukkuisempia, joten kolmen kuukauden päästä on luvassa ilman ihmeitä samaa herkkua. Ei käy aika pitkäksi taloutta seuraavilla. Ja rahaakin säästyy, jos on kauhuviihteen ystävä.

Omistajaohjaus on väärässä salkussa

Heidi Hautalan eroa ja aiempiakin omistajaohjaukseen liittyviä sählinkejä seuranneena en voi nähdä asiaa muuten kuin niin, että omistajaohjaus on hallituksessa väärässä salkussa. Ja varsinkin kun asiaa katsoo vasemmistopuolueiden tai vihreiden kannalta, mutta sama ongelma on luultavasti muillakin puolueilla johonkin mittaan.

Kehitysministerin duunihan on vasureille ja vihreille periaatteessa unelmahommaa. Omistajaohjauksesta vastaaminen taas sisältää lähinnä riskejä, sillä valtionyhtiöitä on lähtökohtaisesti omistajaohjattava valtion taloudellisten etujen mukaan, ja lakeja noudattaen. Usein se tarkoittaa ikävien päätösten siunaamista, olkoon kyse yhtiöiden työvoimapolitiikasta tai muista poliittisesti arkaluontoisista tilanteista. Poliitikoille se on yhtä painajaista.

Tuurilla ne valtiotkin seilaa - varsinkin Yhdysvaltojen hajautettu demokratia

Vaikka sovun merkit ovat jo ilmassa, Yhdysvaltojen poliittinen umpikuja uhkaa edelleen levitä taloudelliseksi katastrofiksi. Velkakaton nostamatta jättäminen johtaisi rahamarkkinoiden halvaukseen tavalla, jonka mittakaavaa lähinnä arvaillaan kauhusta kankeana. Toisaalta umpikuja on ymmärrettävä: Obama ei suostu perääntymään keskeisessä tavoitteessaan terveydenhuoltouudistuksessa, ja republikaanit taas haluavat kiivaasti leikata valtion menoja. Kyse on molempien leirien kärkitavoitteista. Tällaiset ristiriidat ovat sinänsä arkea jokaisessa demokratiassa ja muissakin hallinnoissa. Avainkysymys onkin, kuinka nuo ristiriidat on mahdollista käsitellä järjestelmän raameissa.

Pikamarkkinakatsaus

Pörssit ottivat sinänsä odotetun hirmuloikan pitkän pudotuksen päätteeksi, kun markkinoille levisi tieto republikaanien tarjoavan demokraateille kuuden viikon mittaista velkakaton nostamista. Se siirtäisi velkakattokiistan ja siihen kytketyn budjettikiistan marraskuun loppuun, johon mennessä lopullinen ratkaisu pitäisi saada – taas vuodeksi.

2011 ratkaisu venyi niin viime tippaan, että markkinat ehtivät menettää hermonsa, ja pörssit rysähtivät kymmeniä prosentteja. Ilmeisesti tällä kertaa siltä vältytään, mutta vannomatta paras. US-pörsseissä pitkät indikaattorit kurvaavat jo vahvasti alaspäin - varsinkin Dow Jonesissa, joka on jumittunut kapeaan markkinahaarukkaan välille 14800 – 15600  ja on nyt tehnyt kolmoishuipun, josta varoittelin jo kuukausi sitten - tarkempi analyysi sen merkityksestä löytyy sieltä.Teknisesti tilanne on täsmälleen samanlainen kuin 2007 ja 2011. Se ei vielä ole varma todiste rompusta, mutta mielestäni on edelleen syytä suureen varovaisuuteen.

Odotan dollarin vahvistuvan

En kovin usein käsittele valuuttojen liikkeitä, jo sen takia, että ne liikkuvat verkkaan, vähintään kuukauden ja usein parin mt-trendeissä, ja pidemmät trendit kestävät puolesta vuodesta vuoteen. Näin siis normaalisti, mitään lakia siitä tuskin on. Mutta markkinoilla on tapansa, jotka toistuvat usein joskaan eivät automaattisesti.

Nyt odotan dollarin alkavan vahvistua suhteessa euroon näistä päivistä, ja vahvistumisen kestävän ainakin kuukauden verran, luultavasti useamman, joskaan liike ei ole nopeaa, ja korjausliikkeitä mahtuu mukaan. Käsitykseni on puhtaasti tekninen: euron ja dollarin kurssi liikkuu sykleissä, jotka kulkevat harvoin yhteen suuntaan kauemmin kuin kolme kuukautta. Tuo kolme kuukautta on euron nousulla nyt takana, ja viikko-oskillaattorit ovat jo ylimyydyn alueella. Päiväindikaattorit sojottavat jo laskua kohti.

Pientä irvailua sankariholdaajien mestarillisesta ajoituksesta

Sijoittamisessa liikkuu niin katulegendoissa kuin mediassa sankarimyyttejä osakeholdaajista, jotka osaavat aina hyödyntää pörssien rysähdykset. Toisaalta nämä samaiset holdaajat ovat aina niitä, joiden mielestä osakemarkkinoiden liikkeitä on turha ennustella, koska se on mahdotonta. Jostain taianomaisesta syystä he silti osaavat pitää kassassa rutkasti käteistä niiden tilanteiden varalta, kun osakkeet rytisevät alas. He siis eivät ennusta markkinoita tai pidä sitä edes mahdollisena, mutta osuvat kuitenkin aina markkinoiden pohjaan ostoissaan.

Jos tietää koska on hyvä aika ostaa, tietää myös koska siihen ei ole hyvä aika. Se tarkoittaa, että osaa ajoittaa kauppansa markkinoiden liikkeiden mukaan. Vaikka sitä ei tämän filosofian mukaan kannata edes yrittää. Melkoista noituutta.

Markkinakatsaus kitkerän teen kera

Huokailin jo helpotuksesta pari viikkoa sitten Fedin jatkaessa painokoneen rallatusta ja pörssien kiskaistessa uusiin ennätyksiin. Tosin totesin, että tilanne näyttää taas hyvältä, JOS pörssiralli kestää viikon parikin – mutta Fedin ilmoituksen nostama rieha haihtui nopeammin kuin satamajätkän tili. Pörssien MT-nousutrendi jäi reilusti alle kuukauden mittaiseksi, ellei se nyt jatka ripeästi ylöspäin - mikä edellyttäisi olosuhteiden selkeää muutosta Atlantin takana.

Poliittinen sirpaloituminen etenee Saksassakin

Saksan vaalituloksessa on keskitytty CDU:n ja Merkelin mahtivoittoon, mutta itse näen tuloksessa toisen merkittävän trendin, joka on tuttu monesta EU-maasta. CDU:n liberaali porvarillinen apupuolue FDP putosi parlamentista jäätyään alle viiden prosentin äänikynnyksen. FDP:n paikan vaihtoehtoisena porvaripuolueena on kaappaamassa eurovastainen AfD. Se lähes ylitti viiden prosentin äänikynnyksen, vaikka puolue perustettiin tänä vuonna. Se on kova saavutus, mikä lupaa nousevaa tulevaisuutta – etenkin kun katsotaan eurovastaisten puolueiden menestystä muissa EU-maissa.

AfD vastustaa nykymuotoista euroa. Puolue mieluummin hajottaa valuuttaunionin kuin jatkaa tukipolitiikkaa missään muodossa. Linja tekee AfD:sta mahdottoman kumppanin CDU:lle, vaikka puolueiden arvoissa on yhtäläisyyksiäkin. Jos AfD yltää seuraavissa vaaleissa parlamenttiin, hankaloituu CDU:n asema hallituksen muodostajana entisestään, vaikka se säilyisi valtapuolueena.

Markkinakatsaus, sekä Fedistä ja pitkistä koroista

Olin vajaa kuukausi sitten katsauksessani huolestunut pörssien mahdollisesta kolmoispiikistä ja sen kautta syntyvästä ison dropin mahdollisuudesta, jonka aiheuttajaksi oli tarjolla Fedin setelirahoituksen kiristäminen. Pari viikkoa sitten alkanut voimakas ralli – joka alkoi aika läheltä niitä liukuvien keskiarvojen tukitasoja joita jutussa kuvasin - on kuitenkin ajanut jo useimmat pörssit entisten huippujen päälle, ja etenkin Euroopassa. Jos trendi jatkuu vielä pari kolme viikkoa samaan suuntaan, kolmoispiikistä murehtimisen saanee lopettaa. Eli väärä hälytys, luojan kiitos, jos ei markkina nyt käänny äkkiä ja riuskasti.

Päällimmäisenä näkyvä syy markkinoiden euforiaan on tietenkin Fed, joka pari päivää sitten päättikin jatkaa setelirahoitusta entiseen tapaan varmistaakseen työllisyyden kohentumisen. Korot sukelsivat heti vauhdilla alas - ja osakkeet pomppasivat ylös. Tapering saa odottaa ainakin ensi vuoteen, eli käteisdouppia riittää vielä kuukausia ilman katkoksia.

Että tämmöisiä markkinatalouden puolustajia

Olen arvostellut täällä puoluetta jos toista talouskysymyksissä, joten jo tasapuolisuuden nimissä ja uskottavuuteni säilyttämiseksi lienee paikallaan suomaista taas yhtä puoluetta – tai tarkemmin sen nuoriso-osastoa, kokoomusnuoria. Puutun asiaan Piksussa sen takia, että kokoomusnuoret ovat markkinatalouden äänekkäitä kannattajia, ja kannatan markkinataloutta itsekin. Nyt on kuitenkin minulla ja muillakin markkinatalouden kannattajilla vaarana leimautua joukkoon ja asioihin, joita en ainakaan itse kannata, joten kritiikin kautta kulkeva puolustuspuhe sallittakoon.

Nokia, TeliaSonera, Solidium – on absurdia olla suomalainen

Moni suomalainen pitää Nokian puhelinten myyntiä Microsoftille liki maanpetoksena, vaikka kyseessä oli yksityisen yrityksen päätös, joka ei sinänsä kuulu muille kuin omistajille. Toki se koskettaa työpaikkojen kautta – edelleen vaikkakin takavuosiin verrattuna vähäisessä määrin – tuhansia suomalaisia. Mutta ei Nokia ole enää vuosiin ollut keräämiensä otsikoiden mittainen. Sen asema kansantaloudessa on hiipunut jo aikaa sitten.

Nokian ratkaisu oli ilmeisen välttämätön ja luultavasti oikea

En ole koskaan kirjoittanut täällä Nokiasta tai ylipäätään tietotekniikkabisneksestä, koska en tunne alaa juuri ollenkaan. Mutta liiketalouden lait ovat samat kaikilla sektoreilla ja yhtiöillä. Nokian puhelinten myynti ei ollut yllätys vuosien tappioiden ja markkinaosuuden kutistumisen jälkeen. Kassa kuihtui, eikä käännettä näkynyt. Oliko floppi missä määrin yksin Elopin vika, sen arvioinee historia. Kriisiyhtiöön hän kuitenkin tuli, ja sellaisena se pysyi kännyköiden osalta.

Päätös oli varmasti yhtiön johdolle vaikea, ja varsinkin pitkään mukana olleille suomalaisille. Mutta puhelimista on tullut harvinaisen tuulinen ala, eivätkä panostukset auttaneet Nokiaa. Nesteessä ovat monet muutkin entiset voittajat, kuten BlackBerry. Katteet ovat joutuneet paineeseen hyvässäkin nosteessa olleilla valmistajilla, sillä kilpailu on koventunut armottomaksi. Se ei ole vain Nokian ongelma, ja Microsoft kohtaa saman hikisen väännön.

Syyria ei ole leviämässä maailmansodaksi

Pörssien alamäki on jatkunut, mikä ei ole minua yllättänyt kuten pari päivää sitten totesin. En tosin edelleenkään väitä tietäväni missä droppi päättyy, mutta voi se vielä jonkin matkaa syventyä – tai vaikka paljonkin. Yhtä talouslehdissä viime päivinä esitettyä syytä paniikkiin ei kyllä kannata ottaa vakavasti: huolta Syyrian sodan leviämisestä johonkin toiseen mittaluokkaan sen myötä, että länsimaat siihen sekaantuvat. On kyllä todennäköistä – ja aiheellista – että Syyrian ruokotonta hallitusta rangaistaan kemiallisten aseiden käytöstä, mutta tuskin konfliktin nykyinen luonne siitä muuksi muuttuu.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi