Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Odotan dollarin vahvistuvan

En kovin usein käsittele valuuttojen liikkeitä, jo sen takia, että ne liikkuvat verkkaan, vähintään kuukauden ja usein parin mt-trendeissä, ja pidemmät trendit kestävät puolesta vuodesta vuoteen. Näin siis normaalisti, mitään lakia siitä tuskin on. Mutta markkinoilla on tapansa, jotka toistuvat usein joskaan eivät automaattisesti.

Nyt odotan dollarin alkavan vahvistua suhteessa euroon näistä päivistä, ja vahvistumisen kestävän ainakin kuukauden verran, luultavasti useamman, joskaan liike ei ole nopeaa, ja korjausliikkeitä mahtuu mukaan. Käsitykseni on puhtaasti tekninen: euron ja dollarin kurssi liikkuu sykleissä, jotka kulkevat harvoin yhteen suuntaan kauemmin kuin kolme kuukautta. Tuo kolme kuukautta on euron nousulla nyt takana, ja viikko-oskillaattorit ovat jo ylimyydyn alueella. Päiväindikaattorit sojottavat jo laskua kohti.

Pientä irvailua sankariholdaajien mestarillisesta ajoituksesta

Sijoittamisessa liikkuu niin katulegendoissa kuin mediassa sankarimyyttejä osakeholdaajista, jotka osaavat aina hyödyntää pörssien rysähdykset. Toisaalta nämä samaiset holdaajat ovat aina niitä, joiden mielestä osakemarkkinoiden liikkeitä on turha ennustella, koska se on mahdotonta. Jostain taianomaisesta syystä he silti osaavat pitää kassassa rutkasti käteistä niiden tilanteiden varalta, kun osakkeet rytisevät alas. He siis eivät ennusta markkinoita tai pidä sitä edes mahdollisena, mutta osuvat kuitenkin aina markkinoiden pohjaan ostoissaan.

Jos tietää koska on hyvä aika ostaa, tietää myös koska siihen ei ole hyvä aika. Se tarkoittaa, että osaa ajoittaa kauppansa markkinoiden liikkeiden mukaan. Vaikka sitä ei tämän filosofian mukaan kannata edes yrittää. Melkoista noituutta.

Markkinakatsaus kitkerän teen kera

Huokailin jo helpotuksesta pari viikkoa sitten Fedin jatkaessa painokoneen rallatusta ja pörssien kiskaistessa uusiin ennätyksiin. Tosin totesin, että tilanne näyttää taas hyvältä, JOS pörssiralli kestää viikon parikin – mutta Fedin ilmoituksen nostama rieha haihtui nopeammin kuin satamajätkän tili. Pörssien MT-nousutrendi jäi reilusti alle kuukauden mittaiseksi, ellei se nyt jatka ripeästi ylöspäin - mikä edellyttäisi olosuhteiden selkeää muutosta Atlantin takana.

Poliittinen sirpaloituminen etenee Saksassakin

Saksan vaalituloksessa on keskitytty CDU:n ja Merkelin mahtivoittoon, mutta itse näen tuloksessa toisen merkittävän trendin, joka on tuttu monesta EU-maasta. CDU:n liberaali porvarillinen apupuolue FDP putosi parlamentista jäätyään alle viiden prosentin äänikynnyksen. FDP:n paikan vaihtoehtoisena porvaripuolueena on kaappaamassa eurovastainen AfD. Se lähes ylitti viiden prosentin äänikynnyksen, vaikka puolue perustettiin tänä vuonna. Se on kova saavutus, mikä lupaa nousevaa tulevaisuutta – etenkin kun katsotaan eurovastaisten puolueiden menestystä muissa EU-maissa.

AfD vastustaa nykymuotoista euroa. Puolue mieluummin hajottaa valuuttaunionin kuin jatkaa tukipolitiikkaa missään muodossa. Linja tekee AfD:sta mahdottoman kumppanin CDU:lle, vaikka puolueiden arvoissa on yhtäläisyyksiäkin. Jos AfD yltää seuraavissa vaaleissa parlamenttiin, hankaloituu CDU:n asema hallituksen muodostajana entisestään, vaikka se säilyisi valtapuolueena.

Markkinakatsaus, sekä Fedistä ja pitkistä koroista

Olin vajaa kuukausi sitten katsauksessani huolestunut pörssien mahdollisesta kolmoispiikistä ja sen kautta syntyvästä ison dropin mahdollisuudesta, jonka aiheuttajaksi oli tarjolla Fedin setelirahoituksen kiristäminen. Pari viikkoa sitten alkanut voimakas ralli – joka alkoi aika läheltä niitä liukuvien keskiarvojen tukitasoja joita jutussa kuvasin - on kuitenkin ajanut jo useimmat pörssit entisten huippujen päälle, ja etenkin Euroopassa. Jos trendi jatkuu vielä pari kolme viikkoa samaan suuntaan, kolmoispiikistä murehtimisen saanee lopettaa. Eli väärä hälytys, luojan kiitos, jos ei markkina nyt käänny äkkiä ja riuskasti.

Päällimmäisenä näkyvä syy markkinoiden euforiaan on tietenkin Fed, joka pari päivää sitten päättikin jatkaa setelirahoitusta entiseen tapaan varmistaakseen työllisyyden kohentumisen. Korot sukelsivat heti vauhdilla alas - ja osakkeet pomppasivat ylös. Tapering saa odottaa ainakin ensi vuoteen, eli käteisdouppia riittää vielä kuukausia ilman katkoksia.

Että tämmöisiä markkinatalouden puolustajia

Olen arvostellut täällä puoluetta jos toista talouskysymyksissä, joten jo tasapuolisuuden nimissä ja uskottavuuteni säilyttämiseksi lienee paikallaan suomaista taas yhtä puoluetta – tai tarkemmin sen nuoriso-osastoa, kokoomusnuoria. Puutun asiaan Piksussa sen takia, että kokoomusnuoret ovat markkinatalouden äänekkäitä kannattajia, ja kannatan markkinataloutta itsekin. Nyt on kuitenkin minulla ja muillakin markkinatalouden kannattajilla vaarana leimautua joukkoon ja asioihin, joita en ainakaan itse kannata, joten kritiikin kautta kulkeva puolustuspuhe sallittakoon.

Nokia, TeliaSonera, Solidium – on absurdia olla suomalainen

Moni suomalainen pitää Nokian puhelinten myyntiä Microsoftille liki maanpetoksena, vaikka kyseessä oli yksityisen yrityksen päätös, joka ei sinänsä kuulu muille kuin omistajille. Toki se koskettaa työpaikkojen kautta – edelleen vaikkakin takavuosiin verrattuna vähäisessä määrin – tuhansia suomalaisia. Mutta ei Nokia ole enää vuosiin ollut keräämiensä otsikoiden mittainen. Sen asema kansantaloudessa on hiipunut jo aikaa sitten.

Nokian ratkaisu oli ilmeisen välttämätön ja luultavasti oikea

En ole koskaan kirjoittanut täällä Nokiasta tai ylipäätään tietotekniikkabisneksestä, koska en tunne alaa juuri ollenkaan. Mutta liiketalouden lait ovat samat kaikilla sektoreilla ja yhtiöillä. Nokian puhelinten myynti ei ollut yllätys vuosien tappioiden ja markkinaosuuden kutistumisen jälkeen. Kassa kuihtui, eikä käännettä näkynyt. Oliko floppi missä määrin yksin Elopin vika, sen arvioinee historia. Kriisiyhtiöön hän kuitenkin tuli, ja sellaisena se pysyi kännyköiden osalta.

Päätös oli varmasti yhtiön johdolle vaikea, ja varsinkin pitkään mukana olleille suomalaisille. Mutta puhelimista on tullut harvinaisen tuulinen ala, eivätkä panostukset auttaneet Nokiaa. Nesteessä ovat monet muutkin entiset voittajat, kuten BlackBerry. Katteet ovat joutuneet paineeseen hyvässäkin nosteessa olleilla valmistajilla, sillä kilpailu on koventunut armottomaksi. Se ei ole vain Nokian ongelma, ja Microsoft kohtaa saman hikisen väännön.

Syyria ei ole leviämässä maailmansodaksi

Pörssien alamäki on jatkunut, mikä ei ole minua yllättänyt kuten pari päivää sitten totesin. En tosin edelleenkään väitä tietäväni missä droppi päättyy, mutta voi se vielä jonkin matkaa syventyä – tai vaikka paljonkin. Yhtä talouslehdissä viime päivinä esitettyä syytä paniikkiin ei kyllä kannata ottaa vakavasti: huolta Syyrian sodan leviämisestä johonkin toiseen mittaluokkaan sen myötä, että länsimaat siihen sekaantuvat. On kyllä todennäköistä – ja aiheellista – että Syyrian ruokotonta hallitusta rangaistaan kemiallisten aseiden käytöstä, mutta tuskin konfliktin nykyinen luonne siitä muuksi muuttuu.

Huolestuneita markkinamietteitä

Taantuma on päättynyt, eikä se pörssejä seuraavalle ollut yllätys. Olemme olleet jo kaksi vuotta nousumarkkinassa eli siitä asti, kun pörssit romahtivat 2011 loppukesästä. Tuolloin paniikin laukaisi Yhdysvaltojen lainakatto, jonka nostamisesta nousi holtiton poliittinen riita. Päälle tulivat pelot euroalueen hajoamisesta. Yllättävää tässä pörssiromahduksessa oli, ettei se johtanut pidempään laskumarkkinaan ainakaan suuremmissa pörsseissä. Tuollaiselle markkinakäytökselle ei löytyne kovin montaa historiallista rinnastuskohtaa. Ehkä siitä on tulossa markkinoiden uusi syklin muoto: hurja kertaropsaus, joka täyttää nallemarkkinan kriteerin (siis yli 20% pudotus) – mutta lasku ei viekään enää syvemmälle. Aika näyttää.

Pörssit ennakoivat euroalueen taantuman taittumisen jo syksyllä

Euroalueen taantuman katkeaminen keväällä tuntuu yllättäneen useimmat analyytikot, ei tosin kaikkia – toisaalta ainakin Suomessa tilastot on kyseenalaistettu tavalla jos toisella. Joka tapauksessa Eurostatin mukaan teollisuustuotanto kääntyi selvään kasvuun keväällä useimmissa euromaissa (Suomi yhtenä poikkeuksena), eikä tulosta ole muualla maailmalla tietääkseni potkittu.

Minulle taantuman taittuminen ei ainakaan tule yllätyksenä, sillä kirjoitin jo viime joulukuussa

(http://www.piksu.net/artikkeli/ennusteet-ovat-aina-j%C3%A4ljess%C3%A4-p%C3%B6rssi-ei)

Kepun surkea matematiikka

Kepulaiset pitävät tiukasti kiinni ajatuksestaan kasvurahastosta, joka rahoitettaisiin myymällä valtion pörssiomaisuutta. Eduskuntaryhmän pj Kimmo Tiilikaisen mukaan TeliaSonera maksaa kyllä hyvää osinkoa (kuten olen aiheesta aiemminkin kirjoittaessani jaksanut vatkuttaa), mutta sillä ei Tiilikaisen mukaan luoda Suomeen satoja työpaikkoja. Se on surkeaa matematiikkaa seuraavista syistä.

 

1.    Hyvää osinkovirtaa voi käyttää mihin tahansa työllisyyttä edistäviin hankkeisiin, kuten kustantamaan koulutusta, tutkimusta, tuotekehitystä jne. Osinkovirralla voidaan myös ylläpitää niitä työpaikkoja, jotka muuten joutuisivat leikkurin kitaan, kun julkiselta sektorilta haetaan säästöjä.

Tuetun tuotannon autuus: tapaus Espanjan aurinkosähkö

Ensinnäkin: juu, Suomi ja koko maailma tarvitsee uusiutuvaa energiaa, tai joka tapauksessa vähäpäästöistä ja sukupolvelta toiselle kestävää energiaa. Tuulivoima voi olla hyvä osa pakettia, jos se on tarpeeksi kustannustehokasta, eikä tuota suhteettomasti ongelmia (hervoton tuulipuisto merellä ei ole ainakaan minulle esteettinen haitta, mutta tuossa parvekkeeni edessä Näsijärvellä se sitä olisi).

Tuulivoiman suhteen Suomessa on mopo vain lähdössä käsistä. Tänne on suunnitteilla Tuulivoimayhdistyksen mukaan tuulivoimaa nimellisteholtaan yhteensä lähes 9000 megawattia, mikä olisi kaksi kertaa enemmän kuin ydinvoimaloidemme tuotanto Olkiluoto kolmosen valmistuttua. Virallinen tavoitekin on liki kymmenkertaistaa tuulivoimakapasiteetti vuoteen 2020 mennessä 2 500 megawattiin. Sekin vastaisi lähes nykyistä ydinvoimakapasiteettia. Aikamoisia lukuja, kun sähkön kulutuksen ei odoteta kasvavan näkyvässä tulevaisuudessa.

Luottokupla Kiinan huolena

Koneen pääjohtaja Martti Alahuhta onnistui säikyttämään sijoittajat toteamalla yhtiönsä jälleen kerran odotukset voittaneen tulosten yhteydessä, että Koneelle tärkeä Kiina on siirtymässä nopeasta kasvusta maltilliseen kasvuun. Tämä ei ole varsinainen uutinen, sillä kymmenen prosentin vuosikasvua takonut Kiina ei voi tietysti loputtomasti tuollaista kasvua pitää yllä, kuten ei mikään talous saavuttaessaan pikku hiljaa kehittyneiden talouksien tason. Silti Kiina pysyy kehittyvänä taloutena vielä pitkään verrattuna vanhoihin teollisuusmaihin, koska etenkin sisämaassa Kiina on vielä kaukana teollisuusmaasta. Kun lähtötaso on matala, kasvun varaa on paljon investointien ja tuottavuuden kasvattamisen kautta.

Melkein ei, jyrkkä ehkä, kattellaan – eurokuurupiiloa perussuomalaisittain

Perussuomalaisten Joensuun puoluekokous ei tehnyt radikaaleja linjauksia, mutta osa kokousväestä kuulemma halusi keskustella eurosta eroamisesta. Keskustelua ei kuitenkaan käyty, vaikka suurin osa Suomessa euroa vastustavista poliittisesti aktiivisista kansalaisista on pesuja. Tuoreen varapuheenjohtajan ja Timo Soinin seuraajaksi ennustetun Jussi Niinistön mukaan puolue ei eroa havittele, koska se ei ole nyt taloudellisesti mielekästä, eikä asia ole mustavalkoinen.

Se voi kuulostaa valtiomiestason viisaudelta: harvat asiat ovat politiikassa kyllä tai ei. Demokratia vaatii joustovaraa, muuten ei yhteistyö toisten puolueiden kanssa onnistu. Toisaalta, jokaisella puolueella pitäisi järjen mukaan olla pyhät arvonsa, jotka eivät ole kaupan - perussuomalaiset ovat itse pilkanneet etenkin vihreitä aatteellisesta selkärangattomuudesta mm ydinvoiman suhteen. Periaatteistaan ylpeän puolueen kannattaisi pitää kiinni omistaan jo imagosyistä - etenkin jos sen puutteesta irvailee toisia.

Fedin setelirahoituksen päättymisellä on monia seurauksia

Aihetta on jo käsitelty Piksusta Henrin toimesta, mutta tuon vielä esiin muutaman pointin niin sijoittajan kuin talouden yleensä kannalta. Fedin ilmoitus aiheutti rahamarkkinoilla pienen paniikin – sijoittajat myivät urakalla velkakirjoja ja osakkeita. Yhdysvaltojen valtionvelkojen korot pomppasivat parissa päivässä useita prosentin kymmenyksiä. Sama rysäys koettiin muilla markkinoilla.

Fed osasi omien sanojensakin mukaan odottaa voimakasta reaktiota, joten keskuspankkiirien on todella luotettava talouden vahvistumiseen. Markkinapaniikki ei kestä kauan, jos näkymät ovat niin valoisat kuin Fed uskoo. Siinä tapauksessa sijoittajat kiinnittävät huomionsa suhdanteen kohentumiseen, eivät rahapolitiikan kiristymiseen.

Kovaa europeliä Karlsruhessa

Saksan Karlsruhessa alkoi perustuslakituomioistuimen oikeudenkäynti, joka voi periaatteessa heiluttaa koko euroaluetta rajummin kuin mikään tähän asti koetuista eurokriisin vaiheista. Oikeus päättää, rikkooko Euroopan keskuspankin kriisiohjelma sen omia sääntöjä ja Saksan perustuslakia. Vuosi sitten julkistettu kriisiohjelma mahdollistaa euromaiden lyhyiden valtionvelkojen tukiostot jopa rajattomasti, jos niiden maksukyky on uhattuna.

Tarjoaako joku arvopaperikauppaa kiinteällä maksulla?

Sattuuko joku tietämään, onko millään arvopaperivälittäjällä mahdollisuutta kiinteään hintaan, jonka puitteissa voisi käydä kauppaa joko rajattomasti tai määrättyyn rajaan (siis kohtuullisen paljon)? Eli samaan tapaan kuin puhelinoperaattorit tarjoavat kiinteää hintaa tietylle maksimimäärälle puheaikaa ja tekstiviestejä. Tällaisella palvelulle olisi taatusti kysyntää aktiivisten treiderien keskuudessa.

Japanin suuri elvytys alkoi hyvin - entä loppu?

Japanin tuore hallitus ja keskuspankki lupasivat talvella katkaista maata vuosia vaivanneen deflaation eli hintatason laskun. Keskuspankki lupaa painaa rahaa prosentin kansantuotetta vastaavan määrän joka kuukausi, kunnes inflaatio yltää kahteen prosenttiin vuodessa. Omistamiensa Japanin valtionvelkakirjojen määrän keskuspankki nostaa kaksinkertaiseksi. Setelirahoituksen ohella massiivinen elvytys koostuu julkisista investoinneista ja rakenteellisista uudistuksista.  Jonkin asteen deflaatio on vaivannut Japania 1980-luvun suuresta pankkikriisistä ja pörssiromahduksesta asti. Talouskasvu on ollut heikkoa.

Lisää HYVIÄ osakkeita valtion salkkuun!

 

Valtiota kaavaillaan taas STX-telakan omistajaksi, vaikka toiminta pyörii raskaasti tappiolla. Pääministeri Katainen on sentään todennut valtion osallistuvan omistajaryppääseen vain siinä tapauksessa, että pääosan telakoista ostavat yksityiset yritykset. Jos ne eivät usko toiminnan kannattavan, ei ole aihetta valtiollakaan. Kaikki poliitikot eivät kuitenkaan näe asiaa siten. Populistiset sankarit ovat kukkona tunkiolla: me pelastamme suomalaisen telakkaosaamisen, oli sillä kysyntää tai ei.

Toki valtion kannattaa mennä mukaan, jos mukana on riittävästi yksityisiä alan yrityksiä, jotka todella uskovat kannattavaan toimintaan. Valtiokapitalismi on hyvä systeemi, jos se todella toimii liiketalouden ehdoilla, eli luo sekä työpaikkoja että tuottoa omistajille, eikä vain ime resursseja ja työpaikkoja muualta yhteiskunnasta. Meikäläisen valtiokapitalismin ihanteeksi on kuitenkin muotoutumassa palokunta: veronmaksajien lompakko pelastaa käryäviä yhtiöitä työllisyyden nimissä.

Euromaat työlääntyivät säästöihin – mutta mistä rahat vajeisiin?

Suuri osa euroalueesta on saanut tarpeekseen säästökuurista. Se ei sinänsä ihmetytä, kun työttömyys paukkuu ennätyksissä ja talous kituu, vaikka talvella merkit olivat jo valoisammat. Espanja löyhentää budjettikuria, Ranskan hallituksen mielestä menoleikkaukset palvelevat vain saksalaisia säästäjiä. Italian tuore koalitiohallitus on samoilla linjoilla, hiukan yllättäen myös komission presidentti Jose Manuel Barroso ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Saksa vaatii yhä budjettivajeiden painamista alle kolmen prosentin, joskin Ranskalle Angela Merkel antaisi lisää aikaa. Se kertoo Saksan kaipaavan liittolaisia, jotka lasketaan jo sahurin sormilla - Hollantikin suitsii säästöjä.

Talvivaara on epäonnistuneen valtiokapitalismin paraatitapaus

 

Talvivaara on jo paraatitapaus epäonnistuneesta valtiokapitalismista. Ensin luodaan poliittisesti motivoitunut idea kaivosklusterista Suomen viennin pelastajana. Suuresta ja komeasta Talvivaarasta, joka hyödyntää aiemmin pitoisuudeltaan liian vähäiset malmivarat, tehdään klusterin kärkihanke. Valtiolla kun on pääomia, joista meillä on pulaa riskialtteissa hankkeissa.

Tässä ei sinänsä ole pahaa vikaa, koska jotainhan valtiovallankin pitää keksiä vaikeassa tilanteessa, ja riskit kuuluvat talouteen. Aika nopeasti kuitenkin käy selville, että Talvivaara ei ole kaksisen kannattava yhtiö edes hyvässä suhdanteessa, saati heikossa. Tekniset ongelmat romuttavat yhtiön muutenkin vaikeaa taloudellista tilannetta ja tuovat ovelle roppakaupalla kiukkuisia paikallisia ja huonoa julkisuutta. Valtio vain lisää omistustaan, kun linja on valittu, ja yhtiön kaatuminen loisi työttömyyttä muutenkin vaikeassa raossa olevalle kehitysalueelle. Uskoa tulevaisuuteen vakuutetaan.

Luottokatto tyrmättiin, onko hallituksella parempia lääkkeitä?

Pankkivalvonnasta vastaava Fiva esitti asuntolainoille luottokattoa, joka vaatisi 10-20 prosentin omarahoitusosuutta. Katon tavoite olisi asuntokuplan ja pankkikriisin kehittymisen ehkäisy. Fiva ei näe tilannetta vielä kriittisenä, mutta haluaa reppuunsa riittävät eväät markkinoiden ylikuumentumisen varalta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) tyrmää luottokaton, koska asunto- tai luottomarkkinat eivät ole ylikuumentuneet. Pankkisektori on samaa mieltä. Fiva pitää päätöstä uhkarohkeana.

Yksi peruste tyrmäykselle on, että ilman rikkaita vanhempia kynnys omistusasuntoon kasvaisi liian korkeaksi. Peruste on sinänsä vahva: on vaikea maksaa vuokraa ja säästää. Eivätkä asuntokuplien takana yleensä ole niinkään ensiasunnon ostajat kuin kiinteistöbuumit, jotka perustuvat pikavoittojen tavoitteluun. Mutta aivan yksioikoinen ei asia ole.

Korean tilannetta ei kannata hermoilla

 

Vaikka tällä asialla on vain välillinen kytkentä talouteen, niin tuon sen esiin, kun työni puolesta seuraan kansainvälisiä tapahtumia. Moni on saattanut pelästyä Korean tilannetta, uutisten perusteellahan siellä on sota ovella. Sen syttyminen olisi tietysti kova isku maailmantalouden vakaudelle etenkin sen vuoksi, että sota käytäisiin Aasian talousmahtien liepeillä, ja Yhdysvallat ja Kiina joutuisivat kovalle törmäyskurssille. Yhdysvallathan kävisi sotaa aivan Kiinan takaovella, millä olisi arvaamattomat poliittiset ja sitä kautta taloudelliset seuraukset.

Kumpi Dijsselbloemin linjauksista mahtaa olla virallinen europolitiikka?

Kyproksen velkapaketin syntymisen jälkeen euroryhmän presidentti Jeroen Dijsselbloem totesi kv-medialle, että samaa mallia käytetään jatkossakin, eli sijoittajavastuuta toteutetaan laajasti toisin kuin euroalueen aiemmissa pankkikriiseissä. Hänen mukaansa lähtökohta on, että Euroopan vakausmekanismin varoja ei tarvitse käyttää pankkien pääomittamiseen, vaan sijoittajien – niin omistajien kuin luotottajien - on pidettävä huolta pankkiensa kunnosta hyvissä ajoin. Riskitason noustessa myös vakavaraisuutta ja lainarahan hintaa on nostettava. Tavoite on, että veronmaksajat eivät kanna rahoituksen riskejä. Dijsselbloemin lausunnossa on tietysti mieltä niin moraaliselta kuin ekonomiselta kannalta – tiettyyn mittaan. Ja vain siihen.

Kypros alleviivaa pankkiunionin tarvetta

Kyproksen pankkikriisi osoittaa, kuinka kipeästi EU kaipaa pankkiunionia. Kypros on suorastaan pankkikriisien oppikirjatapaus, joskin kärjistetty sen suhteen, että pankkisektorin koko suhteessa kansantalouden kokoon on hillitön. Mutta sitä se on syistä, jotka ovat yleensäkin pankkikriisien takana. Kypros on himoinnut pankkikeskukseksi riskeistä piittaamatta. Se on tukenut pankkiensa taseiden ja riskitason turpoamista veroalennuksilla ja löyhällä sääntelyllä. Kyproksen pankeilla oli pääomaa puoli prosenttia suhteessa talletuksiin, ja talletuksia oli viisi kertaa maan bkt:ta enemmän. Tuollaisella yhtälöllä kyse on vain siitä, koska rysähtää. Siihen asti se on toki hyvää bisnestä. Tässä tapauksessa riski iski Kreikan luotottamisesta, mutta olisi se jossain vaiheessa tärähtänyt jotain muutakin kautta.



Eurotyöttömyyskorvauksesta apua yhteisvaluutan ongelmiin

Olli Rehn on joutunut nobelisti Krugmanin sanasodan kohteeksi New York Timesissa. Keynesläinen Krugman syyttää komission syventäneen euroalueen taantumaa budjettikurivaatimuksilla, kun talouskriisit vaatisivat julkista elvytystä. Rehn on vastannut, että elvytys olisi pitänyt tehdä velaksi, jota kriisimaat eivät saisi kestävällä hinnalla kuin toisilta euromailta. Yhteisvastuun kasvattamiseen ei ole edellytyksiä, kun budjettivajeet ja taantuma vaivaavat kaikkia euromaita. Vaikka Krugmanin olettaisi olevan enemmän tai vähemmän oikeassa, Rehnin poliittista realismia on vaikea kiistää. Toisaalta on kysyttävä sitäkin, koska Yhdysvallat alkaa maksaa elvytystään takaisin - jonka turvin se on kieltämättä pärjännyt finanssikriisin jälkeen ihan hyvin.

Chávezista, sääntelytaloudesta ja eurokriisistä

Vastikään kuolleita on rumaa haukkua, mutta en malta olla nostamatta esiin Venezuelan Hugo Chávezia tämän talouspolitiikan vuoksi, sen kun voi jossain määrin kytkeä eurokriisiin. Chávezin sosialististen ihanteiden osa oli voimakas hintasääntely, joka kohdistui lukuisiin perushyödykkeisiin. Tuottajien oli myös pakko myydä tuotteitaan valtiolle sen määräämään alennushintaan. Järjestelmällä Chávez halusi turvata vähävaraisten kulutuskyvyn, hänen mielestään kun elämisen kalleus johtui spekulaattoreista ja ahneista kapitalisteista. Tietysti joissain oloissa – kuten monopolien hallitessa taloutta – tämä voi pitääkin paikkaansa, mutta Chávezin kohdalla kyse oli varmasti paljolti tosiasioiden tulkitsemisesta omien ideologisten silmälasien läpi, ja se yhdistettynä heikkoon talouden toiminnan ymmärrykseen.

Italian vaalitulos markkinoiden kannalta

Henri tuossa esittikin jo hyvää analyysia Italian vaaleista, mutta vilkaisen asiaa markkinoiden kannalta. Italialla on käsissä hallituskriisi, koska Bersani ei saa ylähuoneeseen eli senaattiin enemmistöä luontevan yhteistyökumppaninsa Montin kanssa. Hallituksella täytyy olla molempien kamarien luottamus. Grillon puolue ei liittoudu kenenkään kanssa. Uusia vaaleja ei kuitenkaan tule, koska ne muuttaisivat tulosta korkeintaan Grillon hyväksi. Sitä riskiä muut tuskin ottavat.

Hollande ampuu tykillä kottaraista

Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Hollande syyttää markkinaspekulaattoreita euron vahvistumisesta. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta. En kuitenkaan yllättyisi, vaikka Hollande saisi ajatukselleen kannatusta muualta euromaista. Vasemmistossahan kaikenlainen julkinen sääntely koetaan yleensä myönteisenä, etenkin kun vastapuoleksi määritellään markkinavoimat. Monen populistin korvissa ajatus on varmasti mainio.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi