Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Huolestuneita markkinamietteitä

Taantuma on päättynyt, eikä se pörssejä seuraavalle ollut yllätys. Olemme olleet jo kaksi vuotta nousumarkkinassa eli siitä asti, kun pörssit romahtivat 2011 loppukesästä. Tuolloin paniikin laukaisi Yhdysvaltojen lainakatto, jonka nostamisesta nousi holtiton poliittinen riita. Päälle tulivat pelot euroalueen hajoamisesta. Yllättävää tässä pörssiromahduksessa oli, ettei se johtanut pidempään laskumarkkinaan ainakaan suuremmissa pörsseissä. Tuollaiselle markkinakäytökselle ei löytyne kovin montaa historiallista rinnastuskohtaa. Ehkä siitä on tulossa markkinoiden uusi syklin muoto: hurja kertaropsaus, joka täyttää nallemarkkinan kriteerin (siis yli 20% pudotus) – mutta lasku ei viekään enää syvemmälle. Aika näyttää.

Pörssit ennakoivat euroalueen taantuman taittumisen jo syksyllä

Euroalueen taantuman katkeaminen keväällä tuntuu yllättäneen useimmat analyytikot, ei tosin kaikkia – toisaalta ainakin Suomessa tilastot on kyseenalaistettu tavalla jos toisella. Joka tapauksessa Eurostatin mukaan teollisuustuotanto kääntyi selvään kasvuun keväällä useimmissa euromaissa (Suomi yhtenä poikkeuksena), eikä tulosta ole muualla maailmalla tietääkseni potkittu.

Minulle taantuman taittuminen ei ainakaan tule yllätyksenä, sillä kirjoitin jo viime joulukuussa

(http://www.piksu.net/artikkeli/ennusteet-ovat-aina-j%C3%A4ljess%C3%A4-p%C3%B6rssi-ei)

Kepun surkea matematiikka

Kepulaiset pitävät tiukasti kiinni ajatuksestaan kasvurahastosta, joka rahoitettaisiin myymällä valtion pörssiomaisuutta. Eduskuntaryhmän pj Kimmo Tiilikaisen mukaan TeliaSonera maksaa kyllä hyvää osinkoa (kuten olen aiheesta aiemminkin kirjoittaessani jaksanut vatkuttaa), mutta sillä ei Tiilikaisen mukaan luoda Suomeen satoja työpaikkoja. Se on surkeaa matematiikkaa seuraavista syistä.

 

1.    Hyvää osinkovirtaa voi käyttää mihin tahansa työllisyyttä edistäviin hankkeisiin, kuten kustantamaan koulutusta, tutkimusta, tuotekehitystä jne. Osinkovirralla voidaan myös ylläpitää niitä työpaikkoja, jotka muuten joutuisivat leikkurin kitaan, kun julkiselta sektorilta haetaan säästöjä.

Tuetun tuotannon autuus: tapaus Espanjan aurinkosähkö

Ensinnäkin: juu, Suomi ja koko maailma tarvitsee uusiutuvaa energiaa, tai joka tapauksessa vähäpäästöistä ja sukupolvelta toiselle kestävää energiaa. Tuulivoima voi olla hyvä osa pakettia, jos se on tarpeeksi kustannustehokasta, eikä tuota suhteettomasti ongelmia (hervoton tuulipuisto merellä ei ole ainakaan minulle esteettinen haitta, mutta tuossa parvekkeeni edessä Näsijärvellä se sitä olisi).

Tuulivoiman suhteen Suomessa on mopo vain lähdössä käsistä. Tänne on suunnitteilla Tuulivoimayhdistyksen mukaan tuulivoimaa nimellisteholtaan yhteensä lähes 9000 megawattia, mikä olisi kaksi kertaa enemmän kuin ydinvoimaloidemme tuotanto Olkiluoto kolmosen valmistuttua. Virallinen tavoitekin on liki kymmenkertaistaa tuulivoimakapasiteetti vuoteen 2020 mennessä 2 500 megawattiin. Sekin vastaisi lähes nykyistä ydinvoimakapasiteettia. Aikamoisia lukuja, kun sähkön kulutuksen ei odoteta kasvavan näkyvässä tulevaisuudessa.

Luottokupla Kiinan huolena

Koneen pääjohtaja Martti Alahuhta onnistui säikyttämään sijoittajat toteamalla yhtiönsä jälleen kerran odotukset voittaneen tulosten yhteydessä, että Koneelle tärkeä Kiina on siirtymässä nopeasta kasvusta maltilliseen kasvuun. Tämä ei ole varsinainen uutinen, sillä kymmenen prosentin vuosikasvua takonut Kiina ei voi tietysti loputtomasti tuollaista kasvua pitää yllä, kuten ei mikään talous saavuttaessaan pikku hiljaa kehittyneiden talouksien tason. Silti Kiina pysyy kehittyvänä taloutena vielä pitkään verrattuna vanhoihin teollisuusmaihin, koska etenkin sisämaassa Kiina on vielä kaukana teollisuusmaasta. Kun lähtötaso on matala, kasvun varaa on paljon investointien ja tuottavuuden kasvattamisen kautta.

Melkein ei, jyrkkä ehkä, kattellaan – eurokuurupiiloa perussuomalaisittain

Perussuomalaisten Joensuun puoluekokous ei tehnyt radikaaleja linjauksia, mutta osa kokousväestä kuulemma halusi keskustella eurosta eroamisesta. Keskustelua ei kuitenkaan käyty, vaikka suurin osa Suomessa euroa vastustavista poliittisesti aktiivisista kansalaisista on pesuja. Tuoreen varapuheenjohtajan ja Timo Soinin seuraajaksi ennustetun Jussi Niinistön mukaan puolue ei eroa havittele, koska se ei ole nyt taloudellisesti mielekästä, eikä asia ole mustavalkoinen.

Se voi kuulostaa valtiomiestason viisaudelta: harvat asiat ovat politiikassa kyllä tai ei. Demokratia vaatii joustovaraa, muuten ei yhteistyö toisten puolueiden kanssa onnistu. Toisaalta, jokaisella puolueella pitäisi järjen mukaan olla pyhät arvonsa, jotka eivät ole kaupan - perussuomalaiset ovat itse pilkanneet etenkin vihreitä aatteellisesta selkärangattomuudesta mm ydinvoiman suhteen. Periaatteistaan ylpeän puolueen kannattaisi pitää kiinni omistaan jo imagosyistä - etenkin jos sen puutteesta irvailee toisia.

Fedin setelirahoituksen päättymisellä on monia seurauksia

Aihetta on jo käsitelty Piksusta Henrin toimesta, mutta tuon vielä esiin muutaman pointin niin sijoittajan kuin talouden yleensä kannalta. Fedin ilmoitus aiheutti rahamarkkinoilla pienen paniikin – sijoittajat myivät urakalla velkakirjoja ja osakkeita. Yhdysvaltojen valtionvelkojen korot pomppasivat parissa päivässä useita prosentin kymmenyksiä. Sama rysäys koettiin muilla markkinoilla.

Fed osasi omien sanojensakin mukaan odottaa voimakasta reaktiota, joten keskuspankkiirien on todella luotettava talouden vahvistumiseen. Markkinapaniikki ei kestä kauan, jos näkymät ovat niin valoisat kuin Fed uskoo. Siinä tapauksessa sijoittajat kiinnittävät huomionsa suhdanteen kohentumiseen, eivät rahapolitiikan kiristymiseen.

Kovaa europeliä Karlsruhessa

Saksan Karlsruhessa alkoi perustuslakituomioistuimen oikeudenkäynti, joka voi periaatteessa heiluttaa koko euroaluetta rajummin kuin mikään tähän asti koetuista eurokriisin vaiheista. Oikeus päättää, rikkooko Euroopan keskuspankin kriisiohjelma sen omia sääntöjä ja Saksan perustuslakia. Vuosi sitten julkistettu kriisiohjelma mahdollistaa euromaiden lyhyiden valtionvelkojen tukiostot jopa rajattomasti, jos niiden maksukyky on uhattuna.

Tarjoaako joku arvopaperikauppaa kiinteällä maksulla?

Sattuuko joku tietämään, onko millään arvopaperivälittäjällä mahdollisuutta kiinteään hintaan, jonka puitteissa voisi käydä kauppaa joko rajattomasti tai määrättyyn rajaan (siis kohtuullisen paljon)? Eli samaan tapaan kuin puhelinoperaattorit tarjoavat kiinteää hintaa tietylle maksimimäärälle puheaikaa ja tekstiviestejä. Tällaisella palvelulle olisi taatusti kysyntää aktiivisten treiderien keskuudessa.

Japanin suuri elvytys alkoi hyvin - entä loppu?

Japanin tuore hallitus ja keskuspankki lupasivat talvella katkaista maata vuosia vaivanneen deflaation eli hintatason laskun. Keskuspankki lupaa painaa rahaa prosentin kansantuotetta vastaavan määrän joka kuukausi, kunnes inflaatio yltää kahteen prosenttiin vuodessa. Omistamiensa Japanin valtionvelkakirjojen määrän keskuspankki nostaa kaksinkertaiseksi. Setelirahoituksen ohella massiivinen elvytys koostuu julkisista investoinneista ja rakenteellisista uudistuksista.  Jonkin asteen deflaatio on vaivannut Japania 1980-luvun suuresta pankkikriisistä ja pörssiromahduksesta asti. Talouskasvu on ollut heikkoa.

Lisää HYVIÄ osakkeita valtion salkkuun!

 

Valtiota kaavaillaan taas STX-telakan omistajaksi, vaikka toiminta pyörii raskaasti tappiolla. Pääministeri Katainen on sentään todennut valtion osallistuvan omistajaryppääseen vain siinä tapauksessa, että pääosan telakoista ostavat yksityiset yritykset. Jos ne eivät usko toiminnan kannattavan, ei ole aihetta valtiollakaan. Kaikki poliitikot eivät kuitenkaan näe asiaa siten. Populistiset sankarit ovat kukkona tunkiolla: me pelastamme suomalaisen telakkaosaamisen, oli sillä kysyntää tai ei.

Toki valtion kannattaa mennä mukaan, jos mukana on riittävästi yksityisiä alan yrityksiä, jotka todella uskovat kannattavaan toimintaan. Valtiokapitalismi on hyvä systeemi, jos se todella toimii liiketalouden ehdoilla, eli luo sekä työpaikkoja että tuottoa omistajille, eikä vain ime resursseja ja työpaikkoja muualta yhteiskunnasta. Meikäläisen valtiokapitalismin ihanteeksi on kuitenkin muotoutumassa palokunta: veronmaksajien lompakko pelastaa käryäviä yhtiöitä työllisyyden nimissä.

Euromaat työlääntyivät säästöihin – mutta mistä rahat vajeisiin?

Suuri osa euroalueesta on saanut tarpeekseen säästökuurista. Se ei sinänsä ihmetytä, kun työttömyys paukkuu ennätyksissä ja talous kituu, vaikka talvella merkit olivat jo valoisammat. Espanja löyhentää budjettikuria, Ranskan hallituksen mielestä menoleikkaukset palvelevat vain saksalaisia säästäjiä. Italian tuore koalitiohallitus on samoilla linjoilla, hiukan yllättäen myös komission presidentti Jose Manuel Barroso ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Saksa vaatii yhä budjettivajeiden painamista alle kolmen prosentin, joskin Ranskalle Angela Merkel antaisi lisää aikaa. Se kertoo Saksan kaipaavan liittolaisia, jotka lasketaan jo sahurin sormilla - Hollantikin suitsii säästöjä.

Talvivaara on epäonnistuneen valtiokapitalismin paraatitapaus

 

Talvivaara on jo paraatitapaus epäonnistuneesta valtiokapitalismista. Ensin luodaan poliittisesti motivoitunut idea kaivosklusterista Suomen viennin pelastajana. Suuresta ja komeasta Talvivaarasta, joka hyödyntää aiemmin pitoisuudeltaan liian vähäiset malmivarat, tehdään klusterin kärkihanke. Valtiolla kun on pääomia, joista meillä on pulaa riskialtteissa hankkeissa.

Tässä ei sinänsä ole pahaa vikaa, koska jotainhan valtiovallankin pitää keksiä vaikeassa tilanteessa, ja riskit kuuluvat talouteen. Aika nopeasti kuitenkin käy selville, että Talvivaara ei ole kaksisen kannattava yhtiö edes hyvässä suhdanteessa, saati heikossa. Tekniset ongelmat romuttavat yhtiön muutenkin vaikeaa taloudellista tilannetta ja tuovat ovelle roppakaupalla kiukkuisia paikallisia ja huonoa julkisuutta. Valtio vain lisää omistustaan, kun linja on valittu, ja yhtiön kaatuminen loisi työttömyyttä muutenkin vaikeassa raossa olevalle kehitysalueelle. Uskoa tulevaisuuteen vakuutetaan.

Luottokatto tyrmättiin, onko hallituksella parempia lääkkeitä?

Pankkivalvonnasta vastaava Fiva esitti asuntolainoille luottokattoa, joka vaatisi 10-20 prosentin omarahoitusosuutta. Katon tavoite olisi asuntokuplan ja pankkikriisin kehittymisen ehkäisy. Fiva ei näe tilannetta vielä kriittisenä, mutta haluaa reppuunsa riittävät eväät markkinoiden ylikuumentumisen varalta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) tyrmää luottokaton, koska asunto- tai luottomarkkinat eivät ole ylikuumentuneet. Pankkisektori on samaa mieltä. Fiva pitää päätöstä uhkarohkeana.

Yksi peruste tyrmäykselle on, että ilman rikkaita vanhempia kynnys omistusasuntoon kasvaisi liian korkeaksi. Peruste on sinänsä vahva: on vaikea maksaa vuokraa ja säästää. Eivätkä asuntokuplien takana yleensä ole niinkään ensiasunnon ostajat kuin kiinteistöbuumit, jotka perustuvat pikavoittojen tavoitteluun. Mutta aivan yksioikoinen ei asia ole.

Korean tilannetta ei kannata hermoilla

 

Vaikka tällä asialla on vain välillinen kytkentä talouteen, niin tuon sen esiin, kun työni puolesta seuraan kansainvälisiä tapahtumia. Moni on saattanut pelästyä Korean tilannetta, uutisten perusteellahan siellä on sota ovella. Sen syttyminen olisi tietysti kova isku maailmantalouden vakaudelle etenkin sen vuoksi, että sota käytäisiin Aasian talousmahtien liepeillä, ja Yhdysvallat ja Kiina joutuisivat kovalle törmäyskurssille. Yhdysvallathan kävisi sotaa aivan Kiinan takaovella, millä olisi arvaamattomat poliittiset ja sitä kautta taloudelliset seuraukset.

Kumpi Dijsselbloemin linjauksista mahtaa olla virallinen europolitiikka?

Kyproksen velkapaketin syntymisen jälkeen euroryhmän presidentti Jeroen Dijsselbloem totesi kv-medialle, että samaa mallia käytetään jatkossakin, eli sijoittajavastuuta toteutetaan laajasti toisin kuin euroalueen aiemmissa pankkikriiseissä. Hänen mukaansa lähtökohta on, että Euroopan vakausmekanismin varoja ei tarvitse käyttää pankkien pääomittamiseen, vaan sijoittajien – niin omistajien kuin luotottajien - on pidettävä huolta pankkiensa kunnosta hyvissä ajoin. Riskitason noustessa myös vakavaraisuutta ja lainarahan hintaa on nostettava. Tavoite on, että veronmaksajat eivät kanna rahoituksen riskejä. Dijsselbloemin lausunnossa on tietysti mieltä niin moraaliselta kuin ekonomiselta kannalta – tiettyyn mittaan. Ja vain siihen.

Kypros alleviivaa pankkiunionin tarvetta

Kyproksen pankkikriisi osoittaa, kuinka kipeästi EU kaipaa pankkiunionia. Kypros on suorastaan pankkikriisien oppikirjatapaus, joskin kärjistetty sen suhteen, että pankkisektorin koko suhteessa kansantalouden kokoon on hillitön. Mutta sitä se on syistä, jotka ovat yleensäkin pankkikriisien takana. Kypros on himoinnut pankkikeskukseksi riskeistä piittaamatta. Se on tukenut pankkiensa taseiden ja riskitason turpoamista veroalennuksilla ja löyhällä sääntelyllä. Kyproksen pankeilla oli pääomaa puoli prosenttia suhteessa talletuksiin, ja talletuksia oli viisi kertaa maan bkt:ta enemmän. Tuollaisella yhtälöllä kyse on vain siitä, koska rysähtää. Siihen asti se on toki hyvää bisnestä. Tässä tapauksessa riski iski Kreikan luotottamisesta, mutta olisi se jossain vaiheessa tärähtänyt jotain muutakin kautta.



Eurotyöttömyyskorvauksesta apua yhteisvaluutan ongelmiin

Olli Rehn on joutunut nobelisti Krugmanin sanasodan kohteeksi New York Timesissa. Keynesläinen Krugman syyttää komission syventäneen euroalueen taantumaa budjettikurivaatimuksilla, kun talouskriisit vaatisivat julkista elvytystä. Rehn on vastannut, että elvytys olisi pitänyt tehdä velaksi, jota kriisimaat eivät saisi kestävällä hinnalla kuin toisilta euromailta. Yhteisvastuun kasvattamiseen ei ole edellytyksiä, kun budjettivajeet ja taantuma vaivaavat kaikkia euromaita. Vaikka Krugmanin olettaisi olevan enemmän tai vähemmän oikeassa, Rehnin poliittista realismia on vaikea kiistää. Toisaalta on kysyttävä sitäkin, koska Yhdysvallat alkaa maksaa elvytystään takaisin - jonka turvin se on kieltämättä pärjännyt finanssikriisin jälkeen ihan hyvin.

Chávezista, sääntelytaloudesta ja eurokriisistä

Vastikään kuolleita on rumaa haukkua, mutta en malta olla nostamatta esiin Venezuelan Hugo Chávezia tämän talouspolitiikan vuoksi, sen kun voi jossain määrin kytkeä eurokriisiin. Chávezin sosialististen ihanteiden osa oli voimakas hintasääntely, joka kohdistui lukuisiin perushyödykkeisiin. Tuottajien oli myös pakko myydä tuotteitaan valtiolle sen määräämään alennushintaan. Järjestelmällä Chávez halusi turvata vähävaraisten kulutuskyvyn, hänen mielestään kun elämisen kalleus johtui spekulaattoreista ja ahneista kapitalisteista. Tietysti joissain oloissa – kuten monopolien hallitessa taloutta – tämä voi pitääkin paikkaansa, mutta Chávezin kohdalla kyse oli varmasti paljolti tosiasioiden tulkitsemisesta omien ideologisten silmälasien läpi, ja se yhdistettynä heikkoon talouden toiminnan ymmärrykseen.

Italian vaalitulos markkinoiden kannalta

Henri tuossa esittikin jo hyvää analyysia Italian vaaleista, mutta vilkaisen asiaa markkinoiden kannalta. Italialla on käsissä hallituskriisi, koska Bersani ei saa ylähuoneeseen eli senaattiin enemmistöä luontevan yhteistyökumppaninsa Montin kanssa. Hallituksella täytyy olla molempien kamarien luottamus. Grillon puolue ei liittoudu kenenkään kanssa. Uusia vaaleja ei kuitenkaan tule, koska ne muuttaisivat tulosta korkeintaan Grillon hyväksi. Sitä riskiä muut tuskin ottavat.

Hollande ampuu tykillä kottaraista

Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Hollande syyttää markkinaspekulaattoreita euron vahvistumisesta. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta. En kuitenkaan yllättyisi, vaikka Hollande saisi ajatukselleen kannatusta muualta euromaista. Vasemmistossahan kaikenlainen julkinen sääntely koetaan yleensä myönteisenä, etenkin kun vastapuoleksi määritellään markkinavoimat. Monen populistin korvissa ajatus on varmasti mainio.

Markkinakatsaus

Olen jättänyt markkinakatsaukset harvalle välille, odottaen vain isompia mt-liikkeitä, joiden kesto on muutamia kuukausia tavallisesti. Haarukassa on toki heittoa, helppoahan tämä olisi muuten kuin heinänteko. Kohtuullisen todennäköisesti markkinasyklit silti tuohon mittakaavaan osuvat.

Olen samoilla linjoilla kuin Matias omassa katsauksessaan, eli odotan korjausliikkeen alas olevan lähiaikoina edessä. Ralli on kestänyt yli kaksi kuukautta, ja viikkotason oskillaattorit ovat yliostetun alueella, osa jo kiskoo alaspäin. Se tapahtuu yleensä vähän ennen kurssien liikkumista. SP 500 on kulkenut aika tarkasti näissä sykleissä: noussut parisataa pistettä kerrallaan, sitten dropannut sata. Huiput ovat nousseet 50 pistettä edellisestä parin vuoden ajan: 1350, 1400, 1450. Nyt on 1500 korkattu, joten alkaa olla pakituksen aika, jos tahti jatkuu. Voi siihen joku viikko silti mennä.

Draghi 6 - Konservatiivit 0

Kuten Kai jokin aika sitten esitteli, kriisimaiden korot ovat ropisseet reippaasti alas vuoden sisään. Euromaiden tuen varaan pari vuotta sitten ajautunut Portugali huutokauppasi vuonna 2017 erääntyviä velkakirjojaan usealla miljardilla viime viikolla. Korko jäi alle viiden prosentin, ja kysyntä ylitti tarjonnan. Vielä viime keväänä harva edes kuvitteli Portugalin saavan markkinaehtoista luottoa muutamaan vuoteen.

Myös Espanjan, Italian ja Irlannin pitkät korot ovat pudonneet neljän prosentin tuntumaan. Normaalissa tilanteessa neljä prosenttia on pitkälle valtionvelalle tavallinen taso. Suomi maksoi kovempaa korkoa koko 1990-luvun, ja toipui silti lamasta. Velkakriisi alkaa olla hallittavalla tasolla korkomenojen suhteen. Velkatasoa on toki yhä leikattava, mutta rahoitusmenojen lasku antaa siihen mahdollisuuden.

Suotuisan kehityksen takana on kriisimaiden budjettivajeiden leikkauksen ohessa EKP:n puoli vuotta sitten tekemä päätös kriisimaiden lyhytaikaisten velkojen tukiostoista. Keskuspankki lupasi kiskoa lyhyet korot alas vaikka rahaa painamalla.

Kustannustehokkuus ajaa kohti yhteistä EU-armeijaa

Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.

Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.

Salailu sortaa raskaasti demokratian ehtoa avoimuutta

Palaan vielä telakkasotkuun, koska yksi sen ulottuvuus on jäänyt täysin huomiotta, vaikka sen pitäisi olla kohinan keskeisiä opetuksia. Maan hallitus on tehnyt vähintään 50 miljardia ja ainakin satoja työntekijöitä koskevan päätöksen, joka kuumentaa kansalaisia suuntaan ja toiseen, sinänsä aiheesta, olipa millä kannalla tahansa. Oppositio puuhaa välikysymystä, joten hallitus voi periaatteessa kaatua, koska osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista pihisee kiukusta.

Miksi meriteollisuus ei osta STX Finlandia?

Kuten oli odotettavissa, valtion omistajuus telakkabisneksessä nousi saman tien poliittiselle agendalle. Nyt sen puolesta puhuu jo keskustan Mauri Pekkarinen. Perussuomalaiset kaatavat hallitusta asian tiimoilta jne.

Samaan aikaan Yle uutisoi, että meriteollisuus on Suomessa muilta osin säilyttänyt kannattavuutensa hyvin. Se on tietysti hieno asia, kun ala työllistää 21000 ihmistä. Meriteollisuuden toiminnanjohtaja kuitenkin totesi, että telakat ovat alalle niin tärkeä elementti, että ne pitää säilyttää keinolla tai toisella. Valtion omistajuus kelpaisi hänellekin, jos muualta ei omistajia löydy. Kuten asia selvästikin on.

Yksityisten tappioiden sosialisointi on surkeaa työllisyyspolitiikkaa

STX Finland jatkaa kiristystään. Se vaatii valtiota telakkayhtiön omistajaksi, myöntäen suoraan, että muita sijoittajia yhtiön osakkeet eivät kiinnosta. Eipä ihme, kun katsoo tappiohistoriaa. 

Telakkateollisuuden työntekijät kannattavat kiihkeästi valtion tuloa mukaan, ja varmasti samoilla linjoilla on ainakin Metalliliitto ja luultavasti SAK-väki laajemminkin. Demarit ja vasemmistoliitto eivät ole toistaiseksi lämmenneet ajatukselle ainakaan johtotasolla, mutta kaipa kelkka voi kääntyä, jos kentän paine kasvaa. Pesuista ja muistakin puolueista voi löytyä liittolaisia, ainakin välikysymysinnon perusteella. Telakkakaupungeissa poliitikot ovat erityisessä paineessa.

Terve elinkeino ei kaipaa tukea

J. Vahe on jo aihetta käsitellyt, mutta otanpa osaa vielä minäkin. Elinkeinoelämän ja palkansaajajärjestöjen kellokkaat kiehuvat kiukusta, kun Turussa toimiva telakka STX Finland ei saanut kaipaamaansa 50 miljoonan lainaa, ja jättiristeilijän tilaus lipsahti Ranskaan yhtiön sisartelakalle. Valtion liki 30 miljoonan innovaatiotuki ei riittänyt.

Miljardiluokan kaupan olisi mieluusti jokainen saanut Suomeen, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Eräiden asiantuntijoiden mukaan veronmaksajien vastuut olisivat voineet kasvaa mainittuja lukuja paljon suuremmiksi, etenkin jos valtio olisi lähtenyt telakan osaomistajaksi yhtiön toiveiden mukaisesti. Toive sinänsä jo kuvastaa jonkin asteen epätoivoa: olisi mukavaa, jos osaomistajana olisi periaatteessa pohjaton kassa, joka aina tarpeen tullen pääomittaisi horjuvan taseen. Vakavaraiset yhtiöt eivät haikaile valtiota omistajaksi, vaan keräävät voitot tyytyväisenä omaan taskuunsa.

Yhdysvallat tuskin putoaa julkisen talouden jyrkänteeltä

Yhdysvalloissa haetaan poliittista sopua julkisen talouden jyrkänteeseen, johon maa uhkaa pudota. Jos Obama ja republikaanienemmistöinen kongressi eivät löydä sopua, jo parin viikon päästä verot nousevat kaikilta, sosiaaliturva heikkenee ja julkinen kulutus kutistuu jyrkästi. Vyönkiristys rokottaisi arvioiden mukaan viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ongelma juontaa jo George W. Bushin säätämiin veronkevennyksiin, joiden piti päättyä 2010. Obaman laati ensi töikseen mittavan laman elvytysohjelman, joka kelpasi republikaaneille sillä ehdolla, että Bushin verokevennyksiä jatkettiin 2012 loppuun. Seuraavana kesänä republikaanit hyväksyivät presidentin vaatiman velkakaton noston sillä ehdolla, että tammikuusta 2013 alkaen valtion menoja leikataan automaattisesti tuhannella miljardilla eurolla – jos parempaa vaihtoehtoa ei siihen mennessä ole keksitty.

Ennusteet ovat aina jäljessä, pörssi ei

Vuosi 2012 menee kirjoihin taantumavuotena, ja monen ennustelaitoksen sääkartta lupaa kurjaa keliä tulevallekin vuodelle. Poikkeuksiakin löytyy, sillä muun muassa Nordean mukaan talouden pohjakosketus on jo saatu, ja ensi vuosi tuo loivaa kasvua. Suomen Pankin ennuste on hyvin kalsea, eikä se poikkea yleisestä linjasta. Ketä uskoa?

Sijoittajana olen oppinut heittämään kuikkaa ennusteilla. Luotan vain yhteen ilmapuntariin – pörssiin, ja sen omakohtaiseen tulkintaan. Muuta tapaa sijoittamiseen ei mielestäni ole - muuten kuin holdaamalla osakkeita syklejä miettimättä.

Pörssit eivät koskaan katso taaksepäin tai tuijota ajankohdan ilmapiiriä, olkoon se iloinen tai synkkä. Pörssit voivat liioitella liikkeissään, mutta niiden suunta osoittautuu jälkikäteen aina oikeaksi. Tästä on pitävät todisteet myös viime vuosilta.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi