Käyttäjän Heikki Ikonen blogi

Markkinakatsaus

Olen jättänyt markkinakatsaukset harvalle välille, odottaen vain isompia mt-liikkeitä, joiden kesto on muutamia kuukausia tavallisesti. Haarukassa on toki heittoa, helppoahan tämä olisi muuten kuin heinänteko. Kohtuullisen todennäköisesti markkinasyklit silti tuohon mittakaavaan osuvat.

Olen samoilla linjoilla kuin Matias omassa katsauksessaan, eli odotan korjausliikkeen alas olevan lähiaikoina edessä. Ralli on kestänyt yli kaksi kuukautta, ja viikkotason oskillaattorit ovat yliostetun alueella, osa jo kiskoo alaspäin. Se tapahtuu yleensä vähän ennen kurssien liikkumista. SP 500 on kulkenut aika tarkasti näissä sykleissä: noussut parisataa pistettä kerrallaan, sitten dropannut sata. Huiput ovat nousseet 50 pistettä edellisestä parin vuoden ajan: 1350, 1400, 1450. Nyt on 1500 korkattu, joten alkaa olla pakituksen aika, jos tahti jatkuu. Voi siihen joku viikko silti mennä.

Draghi 6 - Konservatiivit 0

Kuten Kai jokin aika sitten esitteli, kriisimaiden korot ovat ropisseet reippaasti alas vuoden sisään. Euromaiden tuen varaan pari vuotta sitten ajautunut Portugali huutokauppasi vuonna 2017 erääntyviä velkakirjojaan usealla miljardilla viime viikolla. Korko jäi alle viiden prosentin, ja kysyntä ylitti tarjonnan. Vielä viime keväänä harva edes kuvitteli Portugalin saavan markkinaehtoista luottoa muutamaan vuoteen.

Myös Espanjan, Italian ja Irlannin pitkät korot ovat pudonneet neljän prosentin tuntumaan. Normaalissa tilanteessa neljä prosenttia on pitkälle valtionvelalle tavallinen taso. Suomi maksoi kovempaa korkoa koko 1990-luvun, ja toipui silti lamasta. Velkakriisi alkaa olla hallittavalla tasolla korkomenojen suhteen. Velkatasoa on toki yhä leikattava, mutta rahoitusmenojen lasku antaa siihen mahdollisuuden.

Suotuisan kehityksen takana on kriisimaiden budjettivajeiden leikkauksen ohessa EKP:n puoli vuotta sitten tekemä päätös kriisimaiden lyhytaikaisten velkojen tukiostoista. Keskuspankki lupasi kiskoa lyhyet korot alas vaikka rahaa painamalla.

Kustannustehokkuus ajaa kohti yhteistä EU-armeijaa

Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.

Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.

Salailu sortaa raskaasti demokratian ehtoa avoimuutta

Palaan vielä telakkasotkuun, koska yksi sen ulottuvuus on jäänyt täysin huomiotta, vaikka sen pitäisi olla kohinan keskeisiä opetuksia. Maan hallitus on tehnyt vähintään 50 miljardia ja ainakin satoja työntekijöitä koskevan päätöksen, joka kuumentaa kansalaisia suuntaan ja toiseen, sinänsä aiheesta, olipa millä kannalla tahansa. Oppositio puuhaa välikysymystä, joten hallitus voi periaatteessa kaatua, koska osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista pihisee kiukusta.

Miksi meriteollisuus ei osta STX Finlandia?

Kuten oli odotettavissa, valtion omistajuus telakkabisneksessä nousi saman tien poliittiselle agendalle. Nyt sen puolesta puhuu jo keskustan Mauri Pekkarinen. Perussuomalaiset kaatavat hallitusta asian tiimoilta jne.

Samaan aikaan Yle uutisoi, että meriteollisuus on Suomessa muilta osin säilyttänyt kannattavuutensa hyvin. Se on tietysti hieno asia, kun ala työllistää 21000 ihmistä. Meriteollisuuden toiminnanjohtaja kuitenkin totesi, että telakat ovat alalle niin tärkeä elementti, että ne pitää säilyttää keinolla tai toisella. Valtion omistajuus kelpaisi hänellekin, jos muualta ei omistajia löydy. Kuten asia selvästikin on.

Yksityisten tappioiden sosialisointi on surkeaa työllisyyspolitiikkaa

STX Finland jatkaa kiristystään. Se vaatii valtiota telakkayhtiön omistajaksi, myöntäen suoraan, että muita sijoittajia yhtiön osakkeet eivät kiinnosta. Eipä ihme, kun katsoo tappiohistoriaa. 

Telakkateollisuuden työntekijät kannattavat kiihkeästi valtion tuloa mukaan, ja varmasti samoilla linjoilla on ainakin Metalliliitto ja luultavasti SAK-väki laajemminkin. Demarit ja vasemmistoliitto eivät ole toistaiseksi lämmenneet ajatukselle ainakaan johtotasolla, mutta kaipa kelkka voi kääntyä, jos kentän paine kasvaa. Pesuista ja muistakin puolueista voi löytyä liittolaisia, ainakin välikysymysinnon perusteella. Telakkakaupungeissa poliitikot ovat erityisessä paineessa.

Terve elinkeino ei kaipaa tukea

J. Vahe on jo aihetta käsitellyt, mutta otanpa osaa vielä minäkin. Elinkeinoelämän ja palkansaajajärjestöjen kellokkaat kiehuvat kiukusta, kun Turussa toimiva telakka STX Finland ei saanut kaipaamaansa 50 miljoonan lainaa, ja jättiristeilijän tilaus lipsahti Ranskaan yhtiön sisartelakalle. Valtion liki 30 miljoonan innovaatiotuki ei riittänyt.

Miljardiluokan kaupan olisi mieluusti jokainen saanut Suomeen, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Eräiden asiantuntijoiden mukaan veronmaksajien vastuut olisivat voineet kasvaa mainittuja lukuja paljon suuremmiksi, etenkin jos valtio olisi lähtenyt telakan osaomistajaksi yhtiön toiveiden mukaisesti. Toive sinänsä jo kuvastaa jonkin asteen epätoivoa: olisi mukavaa, jos osaomistajana olisi periaatteessa pohjaton kassa, joka aina tarpeen tullen pääomittaisi horjuvan taseen. Vakavaraiset yhtiöt eivät haikaile valtiota omistajaksi, vaan keräävät voitot tyytyväisenä omaan taskuunsa.

Yhdysvallat tuskin putoaa julkisen talouden jyrkänteeltä

Yhdysvalloissa haetaan poliittista sopua julkisen talouden jyrkänteeseen, johon maa uhkaa pudota. Jos Obama ja republikaanienemmistöinen kongressi eivät löydä sopua, jo parin viikon päästä verot nousevat kaikilta, sosiaaliturva heikkenee ja julkinen kulutus kutistuu jyrkästi. Vyönkiristys rokottaisi arvioiden mukaan viisi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Ongelma juontaa jo George W. Bushin säätämiin veronkevennyksiin, joiden piti päättyä 2010. Obaman laati ensi töikseen mittavan laman elvytysohjelman, joka kelpasi republikaaneille sillä ehdolla, että Bushin verokevennyksiä jatkettiin 2012 loppuun. Seuraavana kesänä republikaanit hyväksyivät presidentin vaatiman velkakaton noston sillä ehdolla, että tammikuusta 2013 alkaen valtion menoja leikataan automaattisesti tuhannella miljardilla eurolla – jos parempaa vaihtoehtoa ei siihen mennessä ole keksitty.

Ennusteet ovat aina jäljessä, pörssi ei

Vuosi 2012 menee kirjoihin taantumavuotena, ja monen ennustelaitoksen sääkartta lupaa kurjaa keliä tulevallekin vuodelle. Poikkeuksiakin löytyy, sillä muun muassa Nordean mukaan talouden pohjakosketus on jo saatu, ja ensi vuosi tuo loivaa kasvua. Suomen Pankin ennuste on hyvin kalsea, eikä se poikkea yleisestä linjasta. Ketä uskoa?

Sijoittajana olen oppinut heittämään kuikkaa ennusteilla. Luotan vain yhteen ilmapuntariin – pörssiin, ja sen omakohtaiseen tulkintaan. Muuta tapaa sijoittamiseen ei mielestäni ole - muuten kuin holdaamalla osakkeita syklejä miettimättä.

Pörssit eivät koskaan katso taaksepäin tai tuijota ajankohdan ilmapiiriä, olkoon se iloinen tai synkkä. Pörssit voivat liioitella liikkeissään, mutta niiden suunta osoittautuu jälkikäteen aina oikeaksi. Tästä on pitävät todisteet myös viime vuosilta.

Valtion pörssiomaisuus on pian pelkkä muisto

 

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi viikko sitten puoluevaltuustonsa kokouksessa haluavansa luoda Suomen talouden pelastukseksi bioteknologian tukirahaston. Rahat hän hankkisi – yllätys yllätys - myymällä valtion ei-strategista omaisuutta, jollaiseksi hän määrittelee – yllätys yllätys - teleyhtiö TeliaSoneran. Samalla reseptillä Solidium maksoi Talvivaaran ja Outokummun osakeostot viime keväänä. Päätöksen saneli teollisuuspolitiikka. Jäljet eivät näy Sipilää pelottavan.

Markkinakatsaus

 

Arvioin viikko sitten, että pörssien pohjat ovat lähellä, joskin odotin niiden löytyvän vasta parin viikon sisään. Näin voi vieläkin käydä - mikä tarkoittaisi aika varmasti, että toissa viikolla tehdyt pohjat testataan ensi viikolla. Viime viikolla saatu rekyyli oli kuitenkin niin voimakas, että edellisten pohjien puhkaisemisesta ei voi antaa kovin suurta todennäköisyyttä, vaikka mahdollista se toki yhä on.

Päivätason oskillaattorit ovat nyt niin ylätapissa, että vahvan nousuviikon jälkeen odotan laskuviikkoa, enkä yllättyisi tuoreiden pohjien puhkaisuakaan kuten sanottu. Mutta rekyylin voiman perusteella tosiaan pienempi droppi tuntuisi ilmeisemmältä. Ostoaikoja nämä joka tapauksessa nyt ovat ainakin spekulaattorille, kunhan ei intoile ja osta rallin huipulta. Todennäköisesti paras ostoaika on ensi viikon lopulla, jahka tämä rykäys kääntyy alaspäin, ja siä on kestänyt joitakin päiviä.

Markkinakatsaus

 

Raikas paniikkimyyntihän siitä saatiin kuluneelle viikolle, kuten viikko sitten vähän ounastelin. Viikkotason oskillaattorit ovat jo pohjassa USA:ssa, joten kauan ei pudotuksen pitäisi enää kestää. (Kuten lokakuussa totesin, pari kertaa vuodessa weekly slow stochastic kiskaisee pohjaan, ja niin se teki tänäkin vuonna. TA ei ole taikakalu, mutta tietyt säännönmukaisuudet toistuvat niin usein, että niihin kannattaa luottaa. Isompia droppeja tulee aina jonkun kerran vuoteen. Ostojen ja myyntien ajoituksella on suuri merkitys, jopa holdaajille, koska osakkeet kannattaa tietysti ostaa kuopista eikä huipuilta.)

Mitään divergenssejä ei tosin näy vielä indikaattorien ja kurssien välillä, joten pudotuksen pohja ei sen perusteella ole vielä käsissä. Yleensä näin kova droppi tarjoaa MACD:ssa tai oskillaattoreissa selkeän divergenssin ennen käännettä, kuten Matiaskin viime katsauksessaan totesi.

Miksi kukaan ei älähdä Solidiumin tyräyksestä?

 

Valtion pörssiomaisuutta hallinnoiva sijoitusyhtiö Solidium otti keväällä kovan riskin, kun se vähensi omistustaan teleyhtiö TeliaSonerasta yli miljardilla, ja sijoitti rahat kaivosyhtiö Talvivaaraan, teräsyhtiö Outokumpuun ja metalliteknologian Outoteciin. Outotec on ollut hyvä kasvuyhtiö, mutta Talvivaara ja Outokumpu eivät olleet pärjänneet vuosiin edes hyvässä suhdanteessa. TeliaSonera taas oli ollut harvinaisen varma sijoitus.

Reilut puoli vuotta myöhemmin Talvivaara ja Outokumpu tarpovat edelleen miinuksella. Talvivaara tuskailee niin pahojen teknisten ongelmien kanssa, että yhtiön toimilupa uhkaa peruuntua. Ympäristötuhojen lasku voi käydä kalliiksi muutenkin velkaiselle ja heikosti kannattavalle yhtiölle.

Markkinakatsaus

 

Odotin kuukausi sitten, että olemme lopulta isommassa korjausliikkeessä alas, joka jatkuu marraskuulle asti loppua kohti syventyen. Näin kävi. Samoin toteutui viikko sitten tekemäni ennustus pörssien laskun jatkumisesta ja dollarin vahvistumisesta, jotka tapansa mukaan kulkevat käsikynkkää.

Kiintoisaa pudotuksessa on ollut, että se on iskenyt voimalla myös jenkkipörsseihin, jotka ovat olleet viime vuodet vahvoja ylisuorittajia europörsseihin verrattuna. Dax on liukunut alas huomattavasti vähemmän, tosin odotan senkin pudotuksen vielä kiihtyvän. Se on hangannut pitkään 7400-7200 pisteen markkinahaarukassa, ja jos se siitä nyt lopulta upposi ulos, jatkunee niiaus jonkin matkaa 7000 pisteen alle. Daxille ovat olleet ominaisia noin 500 pisteen korjaukset.

Valuuttojen arvostus on kuviteltua mutkikkaampi asia

 

Asiasta ei ole pidetty suurta ääntä, mutta olemme sodassa – valuuttasodassa. Valtiot heikentävät kilpaa valuuttojensa arvoa edistääkseen vientiään. Viimeksi näin teki Sveitsi, joka on perinteisesti ollut rahapolitiikassaan konservatiivinen Saksan tapaan. Yhdysvallat ja Japani ovat harjoittaneet setelirahoitusta jo useaan otteeseen. Toisin kuin valuutan vahvistaminen, on sen heikentäminen helppoa. Keskuspankkien täytyy vain lisätä rahan määrää, ja sen arvo suhteessa toisiin valuuttoihin putoaa. Tai näin perinteisen rahateorian mukaan on asia.

Syyt, miksi Ruotsi vastustaa rahoitusmarkkinaveroa

 

Kirjoitin jo jokin aika sitten rahoitusmarkkinaverosta, mutta palaan vielä siihen, koska törmäsin Ruotsin keskuspankin julkaisemaan pienoistutkielmaan aiheesta lehdessään :

( http://www.riksbank.se/Documents/Rapporter/POV/2012/rap_pov_artikel_4_120210_eng.pdf )

Esittelen tiiviisti tutkimuksen pääkohdat, hitusen kommentoiden.

Ruotsihan vastustaa veroa – josta sillä on kokemusta vuosilta 1984-1991. Veron astuttua voimaan Tukholman pörssin vaihto putosi 30 prosenttia, vaikka Ruotsissa oli tuolloin voimassa pääomaliikkeiden voimakas sääntely. Kun sääntely poistettiin, puolet osakekaupasta siirtyi Lontooseen. Velkakirjojen kauppa romahti 85 prosenttia, kun niiden kauppa siirtyi veronalaiseksi 1989.

Markkinakatsaus

 

Olen pitänyt taukoa markkinakatsauksissa, koska olen ollut kohtuullisen pihalla markkinoiden käytöksestä. Odotin pörssien kääntyvän reippaaseen laskuun jo elokuun lopussa, jolloin oli takana joitakin viikkoja kestänyt loiva korjausliike, mutta sellaiseksi se jäikin. Kohta pörssit kiskaisivat taas muutamassa päivässä reippaasti ylemmäs – korjauksen jälkeisten nousujen tapaan kovalla tempolla. Tämä siitä huolimatta, että nousua oli kestänyt jo kolme kuukautta, joka on normaalisti mt-syklien keston ylärajoilla.

Transaktiovero tappaa pörssit

 

Transaktioveroa on Piksussa jo käsitelty, Kai tuoreeltaan, mutta tartun silti asiaan, koska mielestäni sen dramaattisia seurauksia ei oikein hahmoteta. Ruotsissahan vastaava malli oli käytössä jonkin aikaa, ja siitä luovuttiin, koska arvopaperikauppa katosi Ruotsista kokonaan. Nyt Ruotsi vastustaakin veroa.

EU:n veron kohdalla ei kuulemma käy samalla tavalla, koska Ruotsissa vero oli selvästi korkeampi, ja EU on niin suuri markkina-alue, että se pitää sijoittajat täällä verosta huolimatta. Oletus nojaa rankkoihin harhaluuloihin.

Vero koskisi siis isoja instituutioita, mutta käytännössä kaikkia, koska instituutiot ovat käytännössä aina kaupan toinen osapuoli, kuten Kai totesi. Ja pörssien kannalta vaikutus tulee instituutioiden kautta, koska ne pyörittävät valtaosan kaupasta.

Toimistotyö vieraannuttaa todellisuudesta

 

Oletko toimistotyöläinen, sisällöntuottaja, tiiviin tiimityön sankari? Ahdistaako? Koetko työsi epämääräiseksi, hyödyttömäksi, todellisuudesta irtaantuneeksi? Haetko helpotusta nikkaroinnista, käsitöistä, metsäpalstan perkaamisesta? Jos, niin tartu yhdysvaltalaisen Matthew B. Crawfordin kirjaan Elämän korjaajat (Niin & Näin 2012).

Akateemisessa perheessä kasvanut Crawford on räplännyt ikänsä moottoripyöriä. Intohimonsa ohessa hän luki itsensä filosofian tohtoriksi, ja teki jonkin aikaa töitä koulutuksensa mahdollistamassa hyväpalkkaisessa asemassa yksityisellä sektorilla, ajatushautomon (think tank) johtajana. Ne ovat poliittisesti sitoutuneita tutkimuslaitoksia, jotka tuottavat arvomaailmansa pohjalta yhteiskunnallisia ratkaisumalleja ja tutkimuksia – eli osallistuvat käytännössä poliittiseen keskusteluun tieteeseen tukeutuen.

Markkinakatsaus

 

EKP sitten onnistui katkaisemaan pörssien laskun bondiohjelmallaan. Syy sinänsä oli hyvä, koska Draghin malli on mielestäni välttämätön euron selviytymiselle. Nythän EKP sitoutuu ostamaan jälkimarkkinoilta kriisimaiden lyhyitä velkoja rajattomasti, kunhan ne pyytävät apua vakausrahastoilta, mikä taas on ehdollista. Tästä en jaarittele enempää, olen käsitellyt Draghin mallia seikkaperäisesti aiemmin.

Markkinakatsaus

 

Olen pitänyt kesäkiireiden vuoksi taukoa markkinakatsauksissa, mutta eipä ole markkinoillakaan tapahtunut mitään mainittavaa kuukauteen. Olemme todistaneet harvinaisen pitkäkestoista ja kapeaa markkinahaarukkaa indeksitasolla – Dax on pyörinyt kohta kuukauden 6800-7100 pisteen välissä.

Todella pitkäksi venyneestä kesärallista saanemme kiittää ennen muuta EKP:n suunnitelmaa euron pelastamiseksi. Mutta kuten varoittelin 8.8. katsauksessa ja lukemattomat kerrat sitä ennen, keskipitkät trendit eivät kestä tavallisesti paria kuukautta kauemmin, ja sen tultua kasaan spekulaattorilla on syytä suureen varovaisuuteen - eikä tämäkään nousu lopulta tehnyt poikkeusta kuin parilla viikolla. Nousuhan alkoi heti kesäkuun alussa, ja huiput piikattiin 20.8. vain hitusen korkeammalta kuin 8.8. Tuon jälkeen olemme olleet loivassa laskutrendissä, joka on havaittavissa OMX:ssa selkeämmin kuin suurissa pörsseissä – kuten tavallista.

Draghi ei unohtanut inflaatiota

 

Käsittelin asiaa jo omassa blogissani ”Draghin mallista vielä tarkemmin”, mutta palaan asiaan kommenttina Juha Kasaselle Norvestian blogiin. Kasanen pelkää monien tavoin  - saksalaisten enemmistö heidän muassaan – että EKP:n Mario Draghin suunnitelma euron pelastamiseksi johtaisi hyperinflaatioon. Kyllä Draghi tämän kuitenkin huomioi.

Draghi olisi siis valmis laajamittaisiin tukiostoihin estääkseen euron hajoamisen, koska palomuuriksi tarkoitetun EVM:n ongelma on, ettei sen luottokapasiteetti riitä suurten maiden pelastamiseen. Mutta keskuspankin setelirahoituksen seurauksena on teorian mukaan inflaatio – joka kylläkään ei ole realisoitunut enempää USA:ssa kuin Japanissa, joissa setelirahoitusta on harjoitettu, kuten Kai totesi kommentissaan. Kiintoisa seikka, josta kannattanee keskustella tarkemmin vielä.

Draghin mallista hiukan tarkemmin

 

Käsittelin pikaisesti Mario Draghin esittämää ratkaisumallia markkinakatsauksessani, mutta perkaan sitä hiukan tarkemmin, se kun on tärkeimpiä ulostuloja eurokriisin ratkaisussa – ja erittäin hyvä sellainen mielestäni.

Draghi lupasi keskuspankin ostavan kriisimaiden velkoja jatkossa ”riittävässä mitassa”. Sen voi ymmärtää vain siten, että EKP pistää vaikka setelikoneen laakerit sauhuamaan, jos se on tarpeen korkojen laskemiseen ja euron hajoamisen estämiseen. Vakausrahastojen ongelmahan on, ettei niiden kapasiteetti riitä suurten maiden pelastamiseen. Eikä kapasiteetin kasvattamiseen ole poliittista valmiutta niissä harvoissa maissa, joiden taloudelliset resurssit sen mahdollistaisivat edes jossain määrin – kuten Suomessa, mutta ennen muuta Saksassa.

Markkinakatsaus

 

EKP:n Mario Draghin viikontakaiset kommentit nostivat markkinoilla euforian, joka torstaisen kokouksen jälkeen lässähti pahan kerran – mutta päivän pureskelun jälkeen osakemarkkinat ryntäsivätkin vielä hurjasti ylös. Muilta osin uutiset ovat olleet aika ikäviä, mihin nähden jo yli kaksi  kuukautta kestänyt ralli on ollut yllättävän sitkeä.

Draghin linjaukset olivat kyllä erittäin älykkäitä. Hän lupasi keskuspankin olevan valmis kriisimaiden korkotason laskemiseen velkaa ostamalla, mutta vain sillä ehdolla, että maa ensin hakee apua vakausrahastoilta. Niiden apu taas on ehdollista, eli rahaa tulee vain, jos maa sitoutuu vajeet leikkaavaan budjettipolitiikkaan ja kasvun mahdollistaviin rakenneuudistuksiin. Juuri tätä konseptia on etsitty toisaalta korkotason hillitsemiseksi, toisaalta moraalikadon estämiseksi.

Kiinasta vetoapua maailmantaloudelle

Euroopan talouskriisin laineet ovat rantautuneet odotetusti ympäri maailman. Yhdysvalloissa vaikutukset tuntuivat jo keväällä, ja kesän mittaan talous alkoi yskiä myös Aasiassa. Maailmantalouden veturina vuodet toimineessa Kiinassa suhdanne tosin loiveni jo pari vuotta sitten. Kyseessä oli paljolti hallittu jarrutus, koska vuoden 2008 finanssikriisin voimakkaan elvytyksen seurauksena inflaatio kiihtyi yli sietorajan. Kiinan kaltaisessa kehittyvässä taloudessa inflaatio on ikuinen huolen aihe.

Erityisen kiivasta oli asuntojen hintojen nousu, liki 20 prosenttia parissa vuodessa. Toisin kuin länsimaissa, Kiinassa virkavalta tiedosti tarkkaan kiinteistösektorin ylikuumentumisen riskin. Ohjauskorkoa nostettiin, luototusta kiristettiin ja asuntosijoittamisen sivukustannuksia nostettiin. Asuntojen hinnat putosivatkin reilussa vuodessa takaisin samalle tasolle kuin 2009.

Markkinakatsaus

 

Eipä Dax montaa pistettä ennusteestani 6800 jäänyt ennen droppiaan. Kun tuo rysäys osui perjantaille, eikä siihen ollut mitään dramaattista syytä uutisten muodossa, kertoo se markkinan olevan ylikuumentunut ja siten hermostunut. Se oli odotettavaakin, koska rallia on kestänyt lähes pari kuukautta, joten syklisin perustein taite ei voi olla kaukana.

Oliko perjantain pudotus jo sen lähtölaukaus, kenties, vaikka viikon pari ralli voi vielä puuskuttaa ylös. Itse ainakin seuraan tilannetta varovaisesti, kovin kauan ylös ei enää mennä joka tapauksessa. Ensi viikon alkupää ainakin mennään miinusmerkkisenä.

Jos pudotaan hurjasti lisää pari päivää, mt-trendi on kääntynyt. Seuraavaa pidempää nousua saamme siinä tapauksessa odottaa taas kuukauden pari. Riskit ovat joka tapauksessa sitä luokkaa osakkeissa, että parempi odotella, parempia ostopaikkoja tulee taas ennen syksyä.

Markkinakatsaus

 

Niin vain taittui vielä tämäkin ralli takaisin ylös, vaikka EKP:n korkopäätös otettiin vastaan pettyneesti, kun se ei tehnyt odotettuja kummempia tukitoimia. Parin päivän dropin jälkeen sentimentti kuitenkin taas kääntyi. Rallissa oli perjantaina niin vahva draivi, että ellei Daxissa 6600 osoittaudu kovaksi vastustasoksi, niin seuraavaksi kolistellaan 6800 pistettä jo ensi viikolla.

Päivätason oskillaattorit puhuvat tämän vaihtoehdon puolesta, eli alkupuolesta viikkoa jatkettaneen ylös ilman rumia uutisia. Viikkotason trendi-indikaattorit alkavat kääntyä jo ylös, joten näyttää vahvasti siltä, että toukokuun pohjat jäävät pitäviksi – tietysti edellyttäen, että eurokriisi ei pullahda pahan kerran uunista aivan sauhuten.

EVM tarvitsee EKP:n velkavivun

 

EU päätti, että Euroopan vakausmekanismi EVM voi ostaa valtioiden velkakirjoja suoraan markkinoilta, ja pankkejakin voidaan tukea sen varoilla. Tavoitteena on hillitä kriisimaiden rahoitusmenojen nousua, josta on tullut valtava rasite Espanjalle ja Italialle. Ne ovat nyt euron kohtalon avain.

EU:n päätökset laskivatkin hiukan Espanjan ja Italian korkoja, mutta ne heiluvat yhä kuuden prosentin tuntumassa. Se on aivan liikaa taantumaa poteville valtioille. Jos ne eivät saa rahoitusmenojaan kuriin, ei muuta vaihtoehtoa oikein jää kuin omaan valuuttaan paluu. Se olisi aika varmasti euron loppu, ja samaa tietä menisi EU.

Pohjoisessa Euroopassa on ihmetelty, miksi Merkel taipui tuoreisiin päätöksiin, joita pidetään Saksan tappiona ja oliivimaiden voittona. Mutta tässä se syy oli: Monti teki selväksi, että Italian aika ja vaihtoehdot loppuvat äkkiä. Sitten on edessä hullunmylly, jonka keittäjänä Merkel ei halua jäädä historiaan.

Markkinakatsaus

 

Euroalueen oikein hyvät päätökset saivat aikaan rajun rallin, joka katkaisi viikko sitten alkaneen pudotuksen. Näin lopulta saatiin kuin saatiin koko kesäkuun kestävä ralli, kuten pari viikkoa sitten ounastelin mahdolliseksi, vaikka viikko sitten se näytti jo päättyneen.

Vaikka euroalueen ongelmat eivät päätöksillä katoa, on niiden suunta ehdottomasti oikea. Niin osakemarkkinoiden kuin reaalitalouden kannalta oleellista on, että luottamus palautuu. Ja sitä nämä päätökset tukevat.

Viikkotason oskillaattorit pamahtivat jo kattoon, mikä enteilee viikkotason MACD:n kääntyvän kuukauden parin sisään, ellei uusia kriisejä puhkea. Sen kääntyminen nousuun johtaa lähtökohtaisesti aina pidempään nousuputkeen.

Markkinakatsaus

 

Kuten olen jatkuvasti todennut, mt-trendit eivät tavallisesti kestä kuin pari kuukautta, maksimissaan kolme. Tämä laskuputki on kestänyt epätavallisen kauan varsinkin reunapörsseissä, mutta viime viikolla monet päivä- ja viikkotasonkin indikaattorit värähtivät voimakkaasti ylös. Se näkyi erityisen vahvasti jenkkipörsseissä. Taustalla oli ainakin EKP:n ilmoitus rahapolitiikan mahdollisesta löyhentämisestä.

Kun nyt Kreikassa Uusi demokratia näyttää ottaneen selkeän voiton Syrizasta, ja se voi jopa saada hallituksen kasaan, muuttui Kreikan eurosta lähtö huomattavasti epätodennäköisemmäksi kuin vielä viikko pari sitten. Vaikutus voi olla melkoinen pitkän markkinadepression jälkeen.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän Heikki Ikonen blogi