Käyttäjän J.Vahe blogi

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kiinteistösijoitusta Evlin tyyliin

 

2005 Evli perusti ”kiinteistösijoitusrahaston” suomalaisille kohdealueena Baltian kiinteistöt. Kyseessä ei ollut lain tarkoittama sijoitusrahasto, vaan suljettu kiinteistöpääomarahasto. Rahastoa ei ole koskaan noteerattu julkisesti ja myöhemmin ilmenevistä syistä Evli on parhaansa mukaan pitänyt sen muutenkin poissa julkisuudesta. Sijoittajille luovutettu materiaali on ajoittain leimattu luottamukselliseksi liikesalaisuuteen vedoten.

Liikkeellelasku myöhästyi siinä mielessä, että Virosta ennätti jo tulla EU:n jäsen ja kiinteistöjen hinnat siten nousivat. Rahasto ei toteuttanut juuri mitään lupauksistaan, joista ensimmäinen liittyi jo toimialueeseen. Vajaa 90 % kiinteistöjen pinta-alasta (kaikkiaan vajaa 50.000 neliötä) sijaitsee nimittäin Virossa ja vain yksi kohde Liettuassa, joten koko Baltiasta on turha puhua.

Käsitykseni on, että suomalaiset turistit ja liikemiehet ovat vuosikymmeniä kännäilleet Virossa siihen malliin, että suomalaisiin suhtaudutaan siellä usein vähintäänkin ”pidättyvästi” enkä siitä virolaisia yhtään moiti. 2005 Virolla oli ovet auki laajempiin kammareihin ja suomalaiset porot 70 milliä taskussaan vaikuttivat pelkällä olemassaolollaan Viron markkinoihin. Hinnat karkasivat lisää.

Tietyssä mielessä rahasto yritti aluksi toimia oikein. Se ei ostanut silmät kiilussa, vaan koetti tasoittaa markkinoita pelaamalla aikaa. Tosiasioille ei kuitenkaan voinut mitään, sillä raha poltti taskussa. Tässä vaiheessa rahasto teki suurimman strategiavirheensä.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Inhorealismia Björn Wahlroosista

Kun arvioin Jorma Ollilan muistelmia, viittasin siihen, että vaikutusvaltaisenkin henkilön mahdollisuudet ratkaista itsestään syntyvä jälkikuva ovat vähäiset. Oikeastaan ajattelin Mannerheimin ja Kekkosen tapaisia henkilöitä, mutta aivan sattumalta tulin lukeneeksi Tuomo Pietiläisen päätoimittaman ja 25 journalismin opiskelijan tuottaman kirjan Wahlroo$, Epävirallinen elämäkerta, 2013.

Pietiläinen näkee paljon vaivaa selittääkseen, että kyseessä on tutkiva journalismi. Mielestäni on täysin kiistatonta, että kyse on suurelta osin aiheeltaan kehnosti rajatusta juoruilusta – tosin huolella 35 sivun verran dokumentoidusta - jonka arvioiminen olisi kyseenalaista ilman erästä syytä. Björn Wahlroosin (jatkossa BW) asema on antanut hänen lausunnoilleen painoarvoa, jota niitten substanssi ei ansaitsisi. Esimerkiksi käy vaikkapa viittaus yksinhuoltajatukeen, joka lienee suuruudeltaan peräti n. 50 euroa kuukaudessa. Millä taustalla näitä möläyksiä sitten on annettu?

-BW on kehunut RUK:a johtamiskouluttajana. BW itse on saanut erikoisupseerikoulutuksen: jo alokasaikana kapiaiset tiesivät kyseessä olevan tulevan upseerin ja alokasajan jälkeen mentiin suoraan RUK:n erikoiskurssille, josta mentiin Helsinkiin, niin että BW saattoi ainakin periaatteessa asua kotonaan. Tällä kokemuksella ei tietenkään ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että oikeat varusmies- ja reservijohtajat joutuvat olemattomalla vallalla motivoimaan tavallisia rivimiehiä maastossa esim. talven ankarissa oloissa.   

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ristiriitaisia näkemyksiä metsänhoidosta

Tehometsänhoidon lopputulos. Non, je ne regrette rien.

 

Käytetyt lähteet: OP-Pohjola ryhmän maa- ja metsälehti 5/2013 (lyh. OP); Metsänhoitoyhdistys Länsimetsän jäsenlehti 2/2013 (lyh. MHY); Metsälaki

 

Vuosisatojen ajan suomalaisia metsiä on vähäisessä määrin kaadettu ns. harsinnalla eli kaatamalla metsän suurimmat puut. Näin meneteltiin etenkin laivanrakennuksessa ja jossain mitassa myös rakennusten lattioitten osalta. Metsäteollisuuden syntymisen jälkeen 1850-luvun puolivälistä seuraavat sata vuotta laajamittainen ja järjestelmällinen harsinta oli erittäin yleinen hakkuumuoto.

Vuonna 1948 kuusi silloista metsänhoidon auktoriteettia antoi ns. harsintajulistuksen. Harsintaa pidettiin epätaloudellisena ja sen katsottiin heikentävän metsiä geneettisesti. Etenkin jälkimmäinen perustelu oli hyvin erikoinen. Metsiä oli laajemmassa mitassa hakattu enintään vain yhden tukkipuun elinkaaren ajan – jos sitäkään - joten genetiikka ei siinä ajassa miksikään muuttunut. Valitettavaa oli myös se, että 1900-luvun loppuun asti maaseudulla olisi ollut runsaasti työikäistä ja –haluista väkeä harsintaa suorittamaan aluksi hevos- ja sittemmin maataloustraktorivetoisesti.

Tällä hetkellä myös maaseutu ikääntyy ja harventuvat aktiivi-ikäiset maanviljelijät osaavat jo katsoa tarkemmin kelloa ja laskea tuntipalkkaa. Etenkin tukkien hakkuu on siirtynyt yhä kasvavassa määrin koneyrittäjille.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Jorma Ollilan kepeät muistot

 

Jorma Ollila - Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys. Otava, Keuruu 2013.

Ollilan muistelmat on Piksussa arvioitu jo kertaalleen, mutta käsittelen muistelmakirjallisuuden alaa hiukan yleisemmällä tasolla.

Aiempina vuosikymmeninä oli tapana, että muistelmat kirjoitettiin vasta aktiivisen työelämän päätyttyä, kun oli riittävästi aikaa kirjan kirjoittamiseen. Urheilijat ja muut julkkikset ovat tosin viime vuosina kirjoituttaneet toimittajilla keveitä muisteluja, mutta Ollilan tasoisen henkilön ratkaisu on erikoinen. Hän aloitti muistelmien kirjoittamisen jo 2000-luvun alussa, vaikka oli tiukasti kiinni Nokiassa ja monissa muissakin tehtävissä.

Kaikkien muistelmien ongelmana ovat ne vuodet, jolloin henkilö on ollut merkittävässä asemassa. Perusteluja ja puolusteluja omille ratkaisuille riittää. Itse pidän muistelmissa yleensä parhaana osana aikaa ennen julkisuutta. Vähemmän tunnetut muistelijan lapsuuskodin arvot, opintojen antamat vaikutteet ja työvuosien alussa tehdyt valinnat pystytään tavallisesti kertomaan ilman suurempia selittelyjä ja ne tuovat usein arvokasta taustatietoa muuten tunnetusta henkilöstä. Juuri näistä taustoista jokainen ihmisen keski-iässä ponnistaa siihen asemaan, johon lopulta päätyy.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuntailua

 

Joulun jälkeen pitäisi varmaan kuntoilla, mutta hallitus ja sen kuntaministeri Henna Virkkunen ovat kehittäneet uuden urheilulajin, kuntailun.

Alun perin puhuttiin, että kunnan minimikoon pitäisi olla 20.000 asukasta, mikä saattaa olla varsin järkevä luku. Uusissa suunnitelmissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan mukaan on otettu ajatus, että alueet, joilla asutus jatkuu yhtenäisenä, tulisi liittää toisiinsa.   Ajatus on sinä mielessä erikoinen, että yhtenäistä asutusta on esim. Bostonista Washingtoniin, eikä sielläkään ole kuntia liitetty yhdeksi kaupungiksi.

Turun kaupungilla on vuosikymmeniä ollut periaate, että okt-tontteja on kaavoitettu aivan liian vähän. Kaiken huipuksi jopa Turun Sanomat myönsi, että vähätkin tontit on aiemmin varattu toisaalta jääkiekkoilijoille ja toisaalta jäsenkirjallisille kuntalaisille. Nykytilanteesta lehti ei tietenkään kertonut mitään.

Turun käytäntö on ohjannut tuhansia lapsiperheitä Raisioon ja Kaarinaan, joitten molempien väkiluku ylittää 25.000 henkilöä. Molemmat kaupungit ovat paljon Turkua elinvoimaisempia ja pärjäisivät selvästi paremmin ilman kuntaliitosta, jota taasen Turku kyllä kaipaa.

Ajatus, että valtion toimilla palkitaan asiansa huonosti hoitanutta Turkua, ei tunnu reilulta. Minulla on parempi ajatus.

Aurajoen pohjoisosa Turusta (jota läntiseksi osaksi kutsutaan) liitetään Raisioon ja eteläosa (eli itäinen osa) Kaarinaan. Näin saadaan kaksi elinvoimaista kuntaa ja Aurajoki katkaisee mukavasti asutuksen jatkuvuuden.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Isännöitsijä on usein huono renkinä ja aina vielä huonompi isäntänä

 

Lain mukaan taloyhtiössä VOI olla isännöitsijä hoitamassa juoksevaa hallintoa. Isännöitsijä ei siis ole välttämätön toisin kuin hallitus.

Vanhan lain ilmaisusta on johdettu hauska sanonta, että isännöitsijä on juoksupoika. Isännöitsijät toki itse luulevat olevansa Kiinan keisareita ja mikä ikävintä, niin uskovat hallitukset ja yhtiökokouksessa istuvat mammat ja papat tilanteessa, jossa joku kaltaiseni risuparta erehtyy yhtiökokouksessa avaamaan suunsa muun kuin kahvin ryystämisen takia.

Turun Sanomissa 8.1. oli peräti mielenkiintoinen juttu siitä, miten jo vuonna 2008 Uudessakaupungissa useassa taloyhtiössä heräsi epäilyjä varojen väärinkäytöksestä. Oikeuteen rikosjuttuna asia meni vasta 2014. 18 taloyhtiön ja kahden pankin epäillään menettäneen yli 600.000 euroa. Kaksi taloyhtiötä ei jäänyt odottamaan rikosprosessia, vaan hakivat vahingonkorvauksia siviilikanteena jo 2012. Näitten vahingonkorvausten jälkeen isännöintitoimiston konkurssipesä on tyhjä, joten lisää korvauksia ei ole tulossa. Muitten taloyhtiöitten hallitukset seisoivat kai isännöitsijänsä takana viimeiseen puuttuvaan kuittiin asti.

Peräti paljon ihmettelen tämän maan taloyhtiöitten hallituksia ja tilintarkastajia. Millään muulla ei näytä olevan mitään väliä kuin sillä, että yhtiökokouksessa kerran vuodessa hallituksen arvovallan naurettava ja perin näennäinen fasadi säilyy. Myös tilintarkastajia voi ihmetellä.

Käyttäjän J.Vahe kuva

HS:n henkilösupistukset

 

Tänään on jälleen tullut tuutin täydeltä valitusta siitä, miten HS:n irtisanomiset vaarantavat laadukkaan ja tasapuolisen median ja lähestulkoon koko suomalaisen demokratian. Pyydän syvästi anteeksi, mutten taaskaan voi yhtyä näihin irtisanottuja tukeviin lausumiin monestakaan syystä:

-Kun Nelosen uutiset alkoivat, siellä keksittiin tapa jäsentää asia neljään osaan. Pari päivää se nauratti, mutta muutamien vuosien kuluttua vahvistui käsitys, ettei kyseessä ole täyspäinen homma laisinkaan. Kehittäkää vaikka kirveelle ja lapiolle neljä osaa noin esimerkiksi.

-Nelosen uutisiin palkattiin tv-julkkiksia, joitten journalistista pätevyyttä epäiltiin juuri journalistien keskuudessa.

-Eräs kaukana Turusta vaikuttanut HS:n paikallistoimittaja valitti, ettei työssä ole mielekkyyttä, koska juttuja ei julkaista, vaikka palkka juokseekin.

Vielä hiljattain Turun aluetoimituksessa oli kolme toimittajaa. Monia lehtiä tehdään tässä maassa pienemmällä porukalla. Onko

joku nähnyt HS:ssä Turusta niin paljon juttuja, että niitten tekemiseen tarvitaan tosiaan 3 – 4 ihmistä?  Eräs aluetoimittaja on nykyisen kansanedustajan puoliso ja toimittajan töykeydestä päätellen häntä tuskin on valittu ainakaan joviaalisuuden takia. Olisivatko suhteet vaikuttaneet?

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kissanristiäisiä ja muita tapahtumia

 

 

Onko kuvassa kaivosinsinööri, joka on juuri kuullut Talvivaarassa ajoittain satavan vettä? Photo Tõnu Pani

Suuret ja rakastetut yritysjohtajat päättävät vuorovuosin liittää yrityksiä toisiinsa ja erottaa niitä toisistaan eli tehdä fuusioita ja diffuusioita. Toiminnassa on muutakin erikoista, mutta eräs näkyvä piirre on nimen antaminen yritykselle. Kun insinöörit ja juristit lyövät päänsä yhteen, niin kumeaa kolinaahan siitä syntyy.

Kansallispankin rahoittamassa teollisuudessa esiintyi sotien jälkeen vuosikymmeniä sellainen nimi kuin Repola. Ottaen huomioon idänkaupan merkityksen, nimi oli aika erikoinen. Vuonna 1920 Tarton rauhassa Suomi oli aivan vapaaehtoisesti luopunut Repolan kunnasta saadakseen Petsamon. Nimi oli siis huomattavan revansistinen.

Repola Oy:n alaisuudessa oli Rauma Oy. Kun Rauma Oy:sta telakat olivat erkaantuneet omille teilleen, Rauman kaupungissa ei ollut mitään Rauma Oy:n toimintaa. Tilanne oli erittäin johdonmukainen, koska myöskään Repolan kunnassa ei ollut Repola Oy:n toimintaa.

Sitten Rauma Oy liitettiin yhteen Valtion metallitehtaiden eli Valmetin kanssa. Uuden firman nimeksi tuli Metso, vaikka yhtiöllä ei lintujen kanssa ollut mitään tekemistä. Oikeastaan on hyvä muistaa, että metsäteollisuus ei varsinaisesti toimi metsässä, vaikka ratkaisut usein menevätkin metsään.

Nyt Metso Oy:stä on irrotettu Valtion metallitehtaat eli Valmet. Valmetille tuli metsäteollisuuden koneet ja kaivosteollisuuden koneet jäivät Metsolle.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kovat halut, mutta vääränlaiset värkit

 

Kirjoitukseni käsittelee UPM:ää. Myönnän, että ko. yhtiön osalta otsikkoni on kohtalaisen provosoiva, mutta voin sitä perustella.

1970-luvulta lähtien olen suomalaisessa teollisuudessa naureskellut seuraavaa ilmiötä. Hieman kärjistäen yhtiön tuotannosta voi 99 % olla vaikkapa tervankeittoa, mutta kun tj. on kiinnostunut mikrosiruista, mikrosiruista puhutaan ja terva halutaan unohtaa.

Silmäilin UPM:n sidosryhmälehden Griffinin ykkösjuttua (s. 4-8), joka käsitteli UPM:n uutta organisaatiota.

Jutun kuvitus oli kuin suoraan neuvostokaupan ajoilta. Kuvitus koostui 7 passikuvasta, jotka esittivät perin lyhythiuksisia miehiä. Jollain taisi olla aitoakin kaljuuntumista, mutta joku oli taasen ilmeisestä solidaarisuudesta ajattanut hiuksensa millin terällä. Kovin värikäältä ei näyttänyt sekään, että yksi oli paitahihaisillaan ja toiselta puuttui peräti kravatti.

Varsinainen teksti koostui UPM:n uuden 6 liiketoiminta-alueen esittelystä, joista esim. Raflatacin lv 1.+ 2. Q / 2013 oli 600 miljoonaa. Paper Asia pääsi lähes samaan. Plywood ja Energy pyörivät 200 millin paikkeilla.

Hienojen nimien sekaan (kyseessä oli sentään periaatteessa suomenkielinen teksti...) oli mahdutettu sellainenkin yksikkö kuin Paper ENA, josta sivumennen sanotaan, että sillä on aikakaus-, sanomalehti- ja hienopaperitehtaita 19 kpl Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (mitä aluetta ENA tarkoittaa). Tämän yksikön liikevaihto oli 2,7 miljardia (kaikki lv-luvut olivat siis 1.+ 2. Q / 2013). Yksikkö ”sellu ja sahatavara” toi vielä miljardin lisää.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Työeläkevakuuttajien joulutervehdys

 

Jouluevankeliumi alkaa sillä, miten koko maailma oli verolle pantava. Varmaan tämänkin takia työeläkevakuuttajat, jotka ovat menneenäkin vuonna olleet yhtä tyhmiä ja tuhmia kuten aikaisemminkin, ovat muistuttaneet hallintoalamaisia siitä, että joulupukin eläkeasiat pitää hoitaa kuntoon.

Aluksi hieman vanhan kertausta. Vuonna 2007 Iltalehti kertoi, miten silloisen oikeusministerin Leena Luhtasen puoliso oli selittänyt, miten vaalimainoksista SDP:n osuus maksetaan kuitilla ja ”henkilökohtainen” osa ilman kuittia. Luhtanen lupasi uutisen julkaisemisesta laittaa lakimiehet liikkeelle, mutta ei ole siitäkään asiasta sen jälkeen kuulunut, joten taisi olla sekin peräti perätön vaalilupaus. Leena Luhtanen itse oli muuten Suomen historian ensimmäinen oikeusministeri ilman juristin koulutusta.

Entisen ympäristöministerin Heidi Hautalan miesystävän kokonaisen kartanon korjausta on käsitelty oikeudessa Hautalan ollessa todistajana. Epäselvyyksiä on ollut sen verran, että asialla on varmaan ollut useampikin tonttu kuin Heidi Hautalan omassa oviremonttiasiassa, joka sekin siis tehtiin ilman kuittia.

Kaiken tämän jälkeen poliitikot eivät ole kuittailuun mitään parannuksia keksineet, vaan edellyttävät, että jouluaattona kuten kaikkina muinakin päivinä verot, aksiisit, tullit, alvit ja ällit maksetaan mukisematta.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Mediasta

 

Sanoma Oyj:n ongelmat ovat tuoneet vilkkaaseen keskusteluun otsikon aiheen. Kun olen alaa seurannut joskus melko läheltäkin, eräitä näkemyksiä:

1970-luku oli siinä mielessä erikoista aikaa, että vasemmiston kannatus oli vahvaa, mutta vasemmistolehdet näivettyivät avokätisestä valtion tuesta huolimatta.

Syntyi alueellisia faktisia monopoleja, esim. ns. maakuntalehdet. Hallitsevaa asemaa pönkitettiin seuraavalla vuosikymmenellä estämällä parhaan mukaan muita yhtiöitä perustamasta paikallisradioita, -televisiokanavia ja ilmaisjakelulehtiä. Keinona oli se, että johtava media perusti ne itse kaikki, täytti kanavataajuuksia ja löi muutoinkin kapuloita mahdollisten kilpailijoitten rattaisiin. Kilpailevia ilmaisjakelulehtiä myös ostettiin lihaa säästämättä ja rahasta tinkimättä.

Lopputuloksena oli, että esim. Turussa TS-Yhtymällä oli vain yksi tilattava media Turun Sanomat ja ilmaismedioina paikallisradio, -televisiokanava ja ilmaisjakelulehti. Faktisesti TS-Yhtymä kilpaili itsensä kanssa alueen mainosrahoista, jotka tietenkään eivät mihinkään kasvaneet.  Internetin ilmaisuus mediana ei ole siis mikään uusi asia.

Tämä järjestelmä jo sinänsä rasitti mediayhtiöitten taloutta esim. Raumalla, mikä hyvin ilmenee mm. Mikko Uolan kirjoittamasta sanomalehti Länsi-Suomen historiasta.

Tilanteella oli kuitenkin muitakin ongelmia. Lähinnä voi sanoa kaikista tuuteista tulleen samaa heppoista tavaraa, jota on kuvattu ilmaisulla, että Turun Sanomat on ainoa urheilulehti, joka julkaisee myös kuolinuutisia.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Itsenäisyyspäivänä 2013

Suomen itsenäisyys on ollut paljolti itsenäisyyttä suhteessa Venäjään. Itsenäistyttyämme liityimme kiireesti Saksan keisarikunnan etupiirin ja valitsimme sieltä kuninkaankin Saksan samalla hävitessä ensimmäistä maailmansotaa. Huono alku Suomen itsenäisyydelle.

Itsenäistymistä vuonna 1917 seurasi sisällissota seuraavana vuonna, sillä suomalaiset olivat silloinkin itsenäisyyden sisällöstä kovin erimielisiä.

Sama näyttää olevan tilanne nykyäänkin. Himas-tutkimuksen apumies koetti väittää Suomen saaneen ratkaisevaa tukea Neuvostoliittoa vastaan lännestä. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, enkä usko Suomen poliittisen johdon laskevan muistoseppelettä edes Hitlerille, jos sellainen muistomerkki jonnekin tehtäisiin.

Ennen viime sotia runoiltiin:

”Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.”

[Uuno Kailas]

Länteen Suomi on kokenut kuuluvansa. Ennen viime sotia Suomi turhaan etsi sieltä kaveria, mutta Venäjän-suhteiden eteen ei paljon tehty, en tiedä olisiko siitä ollut hyötyäkään. Talvisodassa olimme yksin, ja vaikka jatkosodassa Saksa Suomea auttoikin, en tiedä, missä kiitollisuudenvelassa olemme sinnekään. Suomi sentään sitoi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 50 vihollisen divisioonaa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuntien menoista

 

Eläkkeellä oleva Helsingin kaupungin entinen ylipormestari Raimo Ilaskivi on blogimerkinnässään kritisoinut ankarasti hallituksen päätöstä leikata 300 miljoonaa vanhusten laitosmenoista, jotka muutoinkin ovat vain noin miljardin luokkaa. Yhdyn Ilaskiven arvosteluun.

Sanapari ”vanhusten kotihoito” kuulostaa kauniilta. Reaalimaailmassa kuitenkin jopa laitoksista karkailee dementikkoja. Miten tällaisen vanhuksen karkaaminen alasti pakkasyöhön aiotaan estää kotihoidossa? Yhtenä vaihtoehtona toki on ottaa vanhukselta hänen oman kotinsa avaimet pois ja takalukita ovi. Sinä vaiheessa minä tosin saatan asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Voi sinne kai muutkin kannella kuin Uoti vankien oloista – jotka ovat olleet huikeasti vanhusten oloja parempia jo vuosikymmeniä, vrt. esim.

HS:n julkaisema lista kuntien yhteenlaskettujen menojen erittelyistä (linkki alempana) on ensinnäkin epätarkka. Toimitilojen vuokrat ja sisäiset palvelut ovat miljardien eriä, jotka pitäisi kohdistaa kuntien eri käyttäjäsektoreille. 

Lisäksi toimitilojen osalta suuret kunnat voisivat ottaa esimerkkiä pienistä kunnista, joissa koulun liikuntatilat ovat iltaisin ja viikonloppuisin kaikkien kuntalaisten käytössä ja koulun juhlasalia käytetään vastaavalla periaatteella. Aikoinaanhan jopa kunnanvaltuusto saattoi kokoontua illalla koululuokassa!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Reipas kapitalisti saa paikan

 

Työeläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander on ymmärrettävästi protestoinut kansanedustaja Sampsa Katajan ehdotusta yhdestä ainoasta suomalaisesta työeläkeyhtiöstä.

Kianderin mukaan työeläkesijoitukset kohdistuisivat silloin jatkossa ulkomaisten sijoitusjohtajien ohjaamina pääasiassa ulkomaille. Tällaista hajauttamista apul.prof. Peltomäki on kirjassamme muuten pitänyt erittäin terveellisenä ratkaisuna (esim. s. 98-100). Nykyistä suurta Suomi-riskiä tulisi pienentää työeläkesijoituksissa.

Toisaalta Kiander on nähnyt arveluttavana sen, että nykyään suomalaisten työeläkevakuuttajien laajasti omistamille suomalaisyrityksille tulisi ulkomaalaiset pääosakkaat.

Tämä ehkä on aiheellinenkin huolenaihe. Voi vain kysyä, eikö tämä ole looginen lopputulos sille politiikalle, jota pitkään on maassamme harjoitettu. Kaikkeen mahdolliseen julkiseen rahapulaan on lääkkeeksi löydetty omaisuustulojen verojen kiristämisen.

Jos nyt tullaan toisiin ajatuksiin, julkisen sektorin looginen ratkaisu lienee laittaa työvoimatoimistoon työpaikkailmoitus:  ”Palvelukseen halutaan kotimainen kapitalisti. Sopiva tausta on merkonomi tai muuten reipas poika.”

Käyttäjän J.Vahe kuva

Pyhä Byrocraticus

 

Piksu julkaisi uutisen kiinteistökaupan siirtymisestä paperittomuuteen. Melko tavalla epäilen järjestelmän toimivuutta, sillä byrokratia – kuten kaikki muutkin virukset - elää ja voi hyvin myös sähköisissä järjestelmissä, vrt. esim. sähköiset potilastietojärjestelmät.

Itse kirjoitin aiemmin lainhuudatuksesta. Nyt tiedän jo termin taustan. Siinä ärsytetään ihmistä niin paljon, että ainakin minä rupesin huutamaan.

Varsinais-Suomen maanmittarit käsittelivät hakemukseni kolmessa kuukaudessa ja kehtasivat veloittaa hitaasta työstään yli sata euroa.

Toimeen ryhdyttyäni päätin myös rekisteröidä vuonna 1988 perimäni tilan. Tampereelta soitettiin ja kerrottiin, että minun pitää toimittaa sinne kahdessa viikossa 1988 kuolleen isäni virkatodistukset.

Eräitä kummallisuuksia pyynnössä on:

- Virkatodistukset on jo kertaalleen toimitettu Rauman raastuvanoikeuteen, joka 1988 vahvisti lainvoimaisesti perukirjan.

- Virkatodistuksia 1988 toimitettaessa äitini oudoksui järjestelmää. Isäni vaihtoi asuinseutua kolmasti ollen silloin ns. nainut mies (ja siis äitini valvonnassalaugh), jolla oli varmaan joku käsitys mahdollisista sivuperillisistä, joita virkatodistuksilla kai pyritään kartoittamaan. Paljon muuta jäi kuitenkin hämärän peittoon.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Todella syvällistä sijoittamista

Vilkaisin hyvin hätäisesti nimim. Laimean Sillin merkintää jostain ihmeen 3D-firmasta. En edes lukenut merkintää kunnolla enkä taatusti käynyt firman kotisivuilla tai missään muuallakaan lisätietoa hakemassa. IPO:sta kurssi oli jo noussut yli 100 prossaa.

Sitten ostin ko. osaketta sellaisella summalla, joka hyvin soveltui tähän tekemääni syvälliseen analyysiin. Oston jälkeen kurssi laski, jonka olen havainnut lakisääteiseksi tapahtumaksi viimeisen 43 v aikana.

Unohdin merkittävän investointini, enkä käytä edes ko. välittäjää kovinkaan paljoa. Kului us. viikkoja ja huomasin syväanalyysini tuloksen kaksinkertaistaneen hintansa. Myin osan mutta pidin myös jotain, sillä saattaahan se vielä esim. 20-kertaistua.

Seuraava vaihe tässä buumissa lienee se, että jostain ilmestyy joku Sam Inkisen nykyistä nuorempi painos, joka listauttaa firmaa, joka vasta SUUNNITTELEE 3D-tulostuslaitteiden valmistusta. Lv:tä ei vielä ole, mutta rahaa on mennyt tuotekehittelyyn (vähän) ja listautumisen järjestämiseen (paljon). Osakemyynnissä pääomia kerätään alustavasti 2 ziljoonaa dollaria tai euroa, punnatkin käyvät.

Käyttäjän J.Vahe kuva

”Terve mies joutui teho-osastolle”

Harva lienee nähnyt tuollaista otsikkoa. Sitäkin yleisempiä ovat olleet otsikot siitä, miten terve yritys joutuu saneeraukseen tai konkurssiin. Pari kommenttia.

Ensinnäkin aivan vakavasti olen harkinnut pyytää Fivaa selvittämään kuinka paljon Talvivaara ja Perä ovat puhuneet perättömiä. Tuossa on yksi esim. ja kymmenen muuta on varastossa. ”Kaupallinen tuotanto aloitettiin alkuvuodesta 2009, ja vuosittainen nikkelin tuotantomäärä on noin 50 000 tonnia” lähde.

Toisekseen ihmettelen sitä hokemaa, jonka mukaan 1980-ja 1990-luvuilla kymmeniä tuhansia terveitä yrityksiä joutui konkurssiin.

Jo ennen teollisuutta Suomessa sanottiin: "Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa.” Miten ihmeessä firma, jonka menot ovat tuloja suurempia, voisi olla terve?

Lopun sanon sillä varauksella, että olen jäävi kahdestakin syystä.

Ensinnäkin olen 20 ensimmäistä elinvuottani asunut Raumalla. Toisekseen kaksi raumalaista telakkayhtiötä on kolmessa korjaan neljässä tutkimusprojektissa maksanut minulle palkkaa ja palkkiota ehkä 7 ns. miestyövuoden verran.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Monenlaisia ”laatuyhtiöitä”

Nordnetin meklarin Jukka Oksaharjun kirja Hajauta tai hajoa vuodelta 2013 käynnistyy peruskurssilla Markowitzista, Sharpesta, Grahamista ja Buffettista. Esille tulevat melko luonnolliset kriteerit valita sijoituskohde. Isolla yrityksellä on etunsa niin hinnoitteluvoimassa kuin tunnettavuudessa ja siten brändeissä.

Sivulla 86 luetellaan kiinteistösijoittajan moninaisia riskejä. Mainitaan mm. se, että on ”perittävä vuokraa vuokralaiselta, jos hän ei maksa itse”. Talvivaaran osakkailla ei onneksi ole tällaista taakkaa kannettavanaan.

Peruskurssia seuraa mielenkiintoinen ”case”-luettelo, jossa tuodaan esille hyödyllisiä näkökohtia siitä, miten monen kulutustavarafirman markkinat ovat tällä hetkellä etupäässä Euroopassa ja Amerikassa Afrikan ja etenkin Aasian ollessa vasta kasvavia markkina-alueita.

Erikoinen on tosin alaluku 3.3. Case: Hennes & Mauritz. Luvun alussa on kaavio H&M:n hallintomallista, mutta koko kaaviota seuraavassa luvussa ei yhtiöstä mainita yhtään ainutta sanaa.

Caseja seuraa 75-kohtainen mietelmäluettelo, josta kohtaa 19. hämmästelin: ”Osakesijoittaminen ei sovellu lainkaan yksilölle, joka ei kestä henkisesti salkun markkina-arvon hetkellistä vajoamista 80-90 %:lla.” Tuollaisia vajoamisia kunnolla globaalisti hajautetussa salkussa ei ole tapahtunut kai sitten 1930-luvun enkä usko kovinkaan monen ihmisen tuollaista laskua käytännössä kestävän. Rahoitusala muuten kestäisi sitä vielä vähemmän.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Talvivaaran veteen piirretty viiva

”Valtio ei ole mikään tukiautomaatti”, sanoi ministeri Vapaavuori Rauman telakasta.

Toisaalta Suomen valtio on aivan varmasti ollut tukiautomaatti esim. Kreikan ja eräitten muiden euromaitten kansantaloudelle ja mm. Turun telakalle. Jo alkeellisin poliittinen horoskoopintulkinta osoittaa, että myös Talvivaaran osalta ko. automaatti löytyy.

Jos joku löytää tästä kaikesta logiikan, kuulisin mielelläni perustelut.

Muistin virkistämiseksi kehotan lukemaan Talvivaaran omilta sivuilta kuvauksen: Outokumpu totesi Talvivaaran esiintymän pitoisuudeltaan köyhäksi ja kas kummaa, kasaliuotuksen ympäristölle hankalaksi. Nikkelin hintakäyrään voi tutustua tuossa.

Pidän tekniikan tohtori Tuula Pohjolan lausumia tv:ssä tässä tilanteessa kohtalaisen hankalina. Hän sanoi, ettei kasaliuotusta voi pysäyttää. Tarkempi määrittely olisi täysin välttämätön, koska Australiassa se on pysäytetty ja kas kummaa, kasaliuotuksen ympäristöongelmien takia. Jos tri. Pohjolan väittämä pitää paikkansa, kasaliuotus pitää kategorisesti kieltää kaikissa oloissa aina täysin arvaamattomana ratkaisuna.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Tuloja ja menoja

Lauantaiaamuna katsoin TV1:stä ohjelmaa, jossa kehuttiin solmittua tulosopimusta. Palkat nousivat vähintään 20 eurolla, jos nyt oikein kuulin. Tulosta kiittelivät työmarkkinajohtajat ja VATT:n johtaja Juhana Vartiainen. Peräti sopimattomasti itse pohdin sitä, nouseeko kyseisten johtajien palkka 20 euroa vai 30 %.

Pohdintojani täydensi mukavasti TV4:stä tullut auto-ohjelma, joka on saanut JSN:n huomautuksen. Linkin kuvassa oleva toimittaja esitteli autoa, jonka kallein malli maksaa 200.000 euroa. Isokokoinen citymaasturi kiihtyy 0-100 viidessä sekunnissa. Sitä ohjelmassa ei mitenkään käsitelty, miten ok-talon kokoinen ”auto” saadaan parkkeerattua.

20 euron palkankorotuksilla ostellaan siis 200.000 euron autoja?

On tietysti totta, että toimittajan on kiva ajella autolla, johon hänellä itsellään ei ole varaa. Väittävät, että katsojille tarjotaan unelmia.

Kun kokemuksesta tiedän, miten paljon markkina-arvoltaan 2000 euron autolla saa ylinopeussakkoja, asettaisin unelman hiukan toisin. Omalla tai vuokratulla helikopterilla pääsisi nopeasti ja laillisesti.

Päätän tv-katsauksen Kiinteistökuningattareen. Ohjelman jaksossa opetettiin itsepuolustustaitoja ja nimenomaan taitoja irrottautua hyökkääjän otteesta. Sellaiset taidot ovat todella tarpeellisia. Niillä pääsee nimittäin irti kiinteistövälittäjän otteesta asiakkaaseen.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Asuntosijoittamisesta

 

Tätä kirjoitusta ei voi pitää kirja-arvosteluna ensinnäkään jääviyden takia eikä toisekseen sen takia, että Talentum ei ole aiemmin edes vaivautunut vastaamaan arvostelukappalepyyntöön. Sitä saa mitä tilaa.

Joka tapauksessa Orava ja Turunen ovat tehneet kirjan asuntosijoittamisesta ja kirjan kannessa lukee, että kyseessä on ensimmäinen alan kirja Suomessa. Niin akateemisessa maailmassa kuin kaupallisissa kustanteissa on tapana korostaa alan neitseellisyyttä totuutta venyttämällä.

Peltomäen ja minun kirjoittamassa kirjassa olen itse maininnut alalta kaksi aiempaa kirjaa, Antti Riihimäen 1970 ja Hultkrantz-Masalinin 2007. Oikein älykäs lukija ehkä ymmärtää, että se kolmas kirjoittaja olen minä, joita yhtäkään ei Orava-Turusen lähdeluettelossa ole mainittu. Em. kirjoissa kiinteistösijoittamista myös verrataan muihin sijoituskohteisiin. Riihimäen kirjasta on ollut minulle hyvin paljon enemmän hyötyä kuin kaiken maailman Buffett-teksteistä, joista Suomessa innostuttiinkin vasta vuosituhannen vaiheessa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Omistajaohjausta

Photo by Brady Holt, enWikipedia.

Ensinnäkin totean, etten olisi ennakkoon uskonut, että niin kokenut poliitikko kuin Heidi Hautala jää kiinni suoraan kasan päältä. Hautala rikkoi politiikan ainoaa moraalisääntöä: älä jää kiinni.

Terminologia tarvitsisi täsmennystä. Sanotaan, että valtio-omistaja ei puutu operatiiviseen johtamiseen. Sotataito tuntee kolme tasoa, strategian, operaatiotaidon ja taktiikan. Outokummun Saksan-ostokset olivat niin kyseenalaista strategiaa, että niitä olisi yhden Hautalan asemesta pitänyt pohtia koko valtioneuvoston. Rikosilmoituksen tekeminen tai tekemättä jättäminen ei ole operatiivista toimintaa eikä edes taktiikkaa. Se on nysväämistä, johon yhdenkään harkintakykyisen valtioneuvoston virkamiehen saati ministerin ei pitäisi itseään sotkea.

Hautalan tapauksessa esiin on vilahtanut etäisesti tuttu nimi ja tutut kasvot. Sallamaari Muhosen sukunimi on vaihtunut pari kertaa, mutta etunimi on pysynyt sentään samana. Taustalla on epämääräisiä tv-juontajan tehtäviä. Oma puolue esittelee hänet  48-vuotiaaksi rouvaksi, joka opiskelee liiketaloutta amiksessa. Siis nyt hän on hallinnoimmassa valtion omistajaohjausta ja taustalla on ehkä haave eläkepäivinä valmistua amiksesta. Oh my God!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Mistä rahat?

 

Aioin alun perin kommentoida Heikki Ikosen merkintää, mutta omalla merkinnälläni otan paremmin vastuun sanomisistani.

Lindströmit ja Sinkko ovat esiintyneet julkisuudessa niin paljon, että suurempaa täsmällisyyttä kaipaisi, mutta sen puutteessa mielestäni on vapaus tulkita kokonaisuutta.

Kumpikin taho on puhunut jatkuvasti vain osinkojen sijoittamisesta. Mukana ei ole mainittu palkkatuloja, eläkkeitä, realisointeja, velkaa, perintöjä, saaliita, lottovoittoja, runsaudensarvea, sampoa, merenpohjasta löydettyä aarrelaivaa tai sateenkaaren juurella köllöttävää kultakippoa. On täysin kohtuullista kysyä Ikosen tavoin, miten ~4 %:n osinkotuotoista (brutto!) riittää sijoitettavaa niin, että ostoista kannattaa puhua jossain mediassa harva se viikko.

Lisäksi valotan problematiikkaa omien ja lähipiirin kokemusten perusteella.

2007 julkaisin TalSassa ja KL:ssä yli 20 merkintää siitä, miten suhdannekäänne on edessä. Linkissä on vain yhden kirjoitussarjan ensimmäinen osa.

Tyhjensin oman salkkuni, mutta ei-taloudellisista syistä lähipiiriin kuuluneen henkilön salkku jäi tyhjentämättä. Se on nykyään vähemmän kaunista katsottavaa.

2008 alussa Lindströmit arvioivat laskun olevan lopussa. Minä ilmoitin aloittavani ostot saman vuoden lopussa eli vielä sittenkin liian aikaisin. Koska käytin velkavipua, vähensin positiota jo 2009 loppuvuodesta eli liian aikaisin.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Marimekko ja keisarin vanhat vaatteet

 

Osallistuin 1970-luvulla Armi Ratian johdolla järjestettyyn ensimmäiseen IPO:on sekä myös jälkimmäiseen Paakkasen aikana tehtyyn antiin.

Itse tuotteista sanoisin, että räikeäkuvioiset kankaat ovat minulle aiheuttaneet lähinnä päänsärkyä eikä niitä muutoinkaan ole tässä huushollissa nähty.

Alaa tunteva henkilö on minulle kertonut, että silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa 1960 – 1980-luvuilla keskeisin suunnittelukohde oli Вели́кая Социалисти́ческая Револю́ция (siis ei mikään Red October…) ja tyylisuuntana sosialistinen tragikomedia (jota tosin realismiksi kutsuttiin…), joten kankaiden suunnittelu jäi vähälle.

Noita kahta linkkiä katsomalla Marimekkoa on turha hakea. Marimekon omien tuotteiden vastaanoton arviossa puhutaan 1950- ja 60-luvuista. Pitäisikö ongelmat tiedostaa?

Meillä suomalaisilla on kuitenkin sellainen käsitys, että Marimekko on maailmalla äärimmäisen tunnettu aivan kuten Paavo Nurmi ja Jean Sibeliuskin. Asian selventämiseksi pyydän lukijoita muistelemaan ulkoa, ketkä ovat 1980-luvun jälkeen pärjänneet pitkänmatkanjuoksussa maailmalla ja mitkä ovat esim. Griegin tunnetuimmat teokset. Tulee tätä ”maailmankuuluisuttakin” vähän suhteutettua.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Elop, kannustimet ja vanhan kertaus

 

Linkin tietojen mukaan siivoojan keskipalkka on alle 1800 euroa. Juuri tällaisiin siivoojiin EK:n, TT:n ja kaikkien Etelärannan järjestöjen mielenkiinto kohdistuu. Työtä pitäisi tehostaa, palkkaa laskea ja työaikaa ja –ikää pidentää.  Eteläranta itse on näyttänyt mainiota esimerkkiä alkaen Mika Tiivolan vävyn laittamisesta käytännössä eläkkeelle alle 45-vuotiaana. Siivoojien tulisi myös ymmärtää johtajien erityistarpeet, esim. se, miten verot heitä rasittavat. Vehviläinen tartti asunnon ja Elopille tulee avioero. Siivoojalla ei liene varaa kumpaakaan?

Mitäpä jos syyllistyisin sellaiseen majesteettirikokseen, että arvioisin johtajien työtä samoin kriteerein kuin millä he arvioivat siivoojien työtä. 

Työn tuottavuus

Nokialle tullessaan Elop haukkui Nokian tuotteet ja sitoi Nokian toiseen elefanttiin Microsoftiin. Nokian kurssi romahti. 2013 Nokian hallitus kokoontui 50 kertaa Microsoft-kaupan takia ja Elop lienee ollut asiasta sivussa. Mielestäni Elopin työt voidaan jakaa kahteen osaan. Ensin hän teki vahinkoa ja sitten ei mitään. Oliko työ 40 millin arvoista?

Käyttäjän J.Vahe kuva

”Perheyrityksistä”

 

Perhe on pahin

Kun Matti Vanhanen siirtyi valtioneuvoston johdosta Perheyritysten liiton johtoon, liitossa tapahtui profiilin nosto, mitä siellä varmaan oli toivottukin. Tulokset ovat näkyneet mm. keskustelussa yritysverotuksesta.

Kuitenkin jo käsite ’perheyritys’ on varsin keinotekoinen alkaen nimestä. Sisilian ulkopuolella perheellä yleensä tarkoitetaan samassa kotitaloudessa asuvia henkilöitä. Perheyritykset ovat kuitenkin lähes säännönmukaisesti sellaisia jossa, ei perheellä vaan suvulla katsotaan olevan keskeinen rooli. Suvut tunnetusti voivat olla hyvinkin laajoja. (Wikipedia: ”Ennen listautumistaan pörssiin vuonna 2006 Ahlström-yhtiö oli suvun omistama perheyhtiö. Yhtiöllä oli vain 270 omistajaa, useimmat Antti Ahlströmin jälkeläisiä.”) Suvun jäsenet voivat edelleen olla toisilleen etäisiä tai jopa vihamielisiä.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Rauman telakan alasajo

(Alla oleva teksti on jossain mitassa pyritty kirjoittamaan siinä toivossa, voisiko menneisyydestä oppia mitään.)

Jatkosodan jälkeen sotakorvaukset pakottivat perustamaan Raumalle peräti kaksikin telakkaa, Hollmingin ja Rauma-Repolan telakat, jotka nyt syksyllä päätettiin lakkauttaa nykyisessä muodossaan.

Tilanne 1940-luvulla oli siinä mielessä erikoinen, että Raumalla oli pitkät ja merkittävät perinteet merenkulun alalla sekä 1920-luvulta lähtien myös konepajaosaamista, mutta vapaaehtoista tietä telakoita ei syntynyt. Olen joskus muulloinkin epäillyt suomalaisilta puuttuvan aloitekykyä siirtyä uusille aloille.

Kun telakoitten tilauskanta romahti Neuvostoliiton mukana, joissain yhteyksissä epäiltiin Raumalta puuttuneen riittävää teknistä osaamista. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Raumalla rakennettu laiva Akademik Keldysh ja Rauma-Repolan Tampereella valmistamat sukelluspallot ovat niittäneet mainetta moneenkin kertaan esim. Titanic-elokuvassa. Sukelluspallojen kohtaloksi vain koitui se, että USA pelkäsi NL:n käyttävän sukelluspalloja sotilaallisiin tarkoituksiin ja kielsi niitten enemmän valmistuksen. Se oli sitä vapaakauppaa se. Rauman telakan kohtalona on ollut ”kilpailun” vinous, esim. tuossa.

Kun nyt Jan Vapaavuori on ilmoittanut ”ettei valtio ole mikään tukiautomaatti” (ei taida koskea Kreikan tukea?angry), on syytä tarkastella valtion ja median roolia.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Nokiasta ja vastuun kollegiaalisuudesta

 

Historiankirjoituksen vikana pidetään liikaa keskittymistä johtajiin. Kritiikki tiivistyy sutkaukseen ”Caesar valtasi Gallian – oliko kokki mukana?”

Johtajakeskeisessä tarkastelussa on kaksikin vikaa. Galliat vallataan ja menetetään legioonien avulla ja toisekseen, latteasti sanoen johtajille on sosiaalinen tilaus. Parempi olisi ehkä sanoa, että johtajat täyttävät olosuhteiden luoman aukon.

Tarkastellaanpa Suomen Gallian-retkeä. Ollila ei tuonut kännyköitä Nokian tuotevalikoimaan. Hän kylläkin päätti keskittyä niihin samalla tavalla kuin hukkuva keskittyy pelastusrenkaaseen. Jos tätä pidetään suurenakin viisautena, tehdään välttämättömyydestä hyve.

Edelleen on tavallista, että menestynyt johtaja valitsee itselleen värittömän seuraajan. Mika Tiivola valitsi Ahti Hirvosen ja Ollila valitsi Kallasvuon. Lopuksi Elop täytti oman roolinsa haukkumalla firman(sa?) tuotteet. Olihan melkoinen roolisuoritus.

Näiden kolmen miehen asemesta huomio pitäisi kohdistaa laajemmalle. Nokia menestyi, kun sen työntekijöillä oli intoa ja mahdollisuus muuttaa työnsä tulos tuotteiksi. Nokia taantui, kun jotain muuttui. Ehkä laaja matriisiorganisaatio vieraannutti ihmisiä lopputuloksesta. Ehkä laajalle jaetut kannustimet veivät huomiota liiaksi osakekauppaan. Ilmeistä on, että ei vain johto ylpistynyt, vaan myös työntekijät. Tämä näkyi hyvin vuosia kestäneessä iPhonen haukkumisessa. Onkohan kukaan Nokian työntekijä ymmärtänyt, että iPhonen haukkuminen nettipalstoilla napapiirin tuntumassa marginaalisella kielialueella oli harvinaisen typerää puuhaa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Lainhuuto

 

Vrt. myös.

Lainhuudatus on vanha mutta yhä käytössä oleva termi, jolla tarkoitetaan maanomistuksen kirjaamista. As.oy pitää osakkaistaan kirjaa, mutta maanomistukset kirjaa Maanmittauslaitos.

Kiinteistön ostajalle annetaan aiheesta kaksi neuvoa. Kaupantekotilaisuuteen pitää saada mahdollisimman tuore rasitustodistus sen tarkistamiseksi, ettei myyjä ole viime hetkessä hakenut kiinteistölle kiinnitystä. Vastaavasti kaupanteon jälkeen ostajan tulisi mahdollisimman nopeasti kirjauttaa oma omistuksensa, ettei myyjä kaupan jälkeen vanhojen rekisteritietojen avulla kiinnittäisi jo myymäänsä kiinteistöä. En totta puhuen tiedä, kuinka paljon tällaisia väärinkäytöstapauksia on ollut, mutta tällaisia neuvoja annetaan.

Siinä oli teoriaa, mutta entä käytäntö? Ostin halvalla pienen kiinteistön alkukesästä. Kaupantekotilaisuudessa oli LKV:n hankkima tuote rasitustodistus. Seuraavana päivänä esitin tarvittavat paperit Maanmittauslaitokselle omistukseni kirjaamista varten. Kului päivälleen kaksi kuukautta, jonka jälkeen V-S:n maanmittaustoimisto tiedotti, että kirjaamishakemukseni on vastaanotettu ja se on vireillä.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Suomalaisen yhteiskunnan rakenneongelmat

 

Viittaan Kai Nymanin kirjoitukseen alla.

Harri Holkerin hallitus puhui hallitusta rakennemuutoksesta. Se jäi toteutumatta, mutta eräästä asiasta haluan muistuttaa. Holkerin hallitus ja sen VM Erkki Liikanen elvyttivät tilanteessa, jossa Suomen talouselämä paahtoi laakerit punaisina. Elvytys sopi tuohon tilanteeseen yhtä hyvin kuin bensiini tukipalon sammuttamiseen. Tämä on siis SP:n PJ:n Liikasen pätevyys.

Seuraava eli Ahon hallitus keksi erikoisen ratkaisun, juustohöylän. Rakenneuudistusta ei tehty, mutta kaikkea höylättiin. Syrjäytyneille on taattu rahat ryyppäämiseen, mutta mielenterveyspalveluita on ajettu alas reippaasti sekä laitos- että avohoidossa.

Mistä sitten voisi karsia?

1) Rahan kierrättäminen Suomessa

Lapsiperheet ovat usein huomattavia veronmaksajia ja huomattavia julkisten palvelujen käyttäjiä. Onko varmaa, että järjestelmää ei voisi yksinkertaistaa? Erilaisten laskelmien tekeminen siitä, mitä lisääntyneet palkkatulot vaikuttavat päiväkotimaksuihin eivät lisää bkt:tä yhtään. Yksinkertaisin esimerkki kierrätyksestä on lapsilisien saaminen verotuloista, joita ensin on itse maksettu. Ja rahan kierrättämiseen tarvitaan hallintoa.

2) Rahan kierrättäminen EU:ssa

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän J.Vahe blogi