Käyttäjän J.Vahe blogi

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kaiken takana on indeksi, mutta minkälainen

TE uutisoi WSJ:iin viitaten, että suunnitellaan eräitten venäläisyhtiöitten (tai koko Venäjän) poistamista tietyistä indekseistä.

Jutussa annetaan ymmärtää, että tämäkin olisi jonkinlainen osoitus solidaarisuudesta Ukrainaa kohtaan. TE:n jutun lopussa kuitenkin todetaan, että sijoittaja pystyy tekemään päätöksiä ilman indeksejäkin (joitten rakenteella toki on vaikutuksensa indeksiin perustuviin sijoitustuotteisiin).

Minulle tulee kuitenkin mätäkuussa mieleen paljon mätäisempi selitys. Jos oletetaan lännen pakotteiden laskevan pakotteiden kohteeksi joutuneiden yritysten kurssia, ko. yhtiöiden poistaminen indeksistä tekee indeksistä ”kauniimman”, ts. yhtiöiden lasku eliminoituu.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kaikilla tuoleilla ei voi istua yhtä aikaa

Suomen liittyessä EU:hun ulkoministerinä oli MTK:n pj Heikki Haavisto. Hän sanoi ääneen sen, mitä silloisissa vielä jälkisuomettuneissa oloissa yleensä vältettiin lausumasta julkisesti: Ratkaisun takana oli suuressa mitassa turvallisuuspolitiikka. Talouselämällä voi olla oma käsityksensä, mutta toisaalta EU-ratkaisua tuskin olisi voitu hyväksyä, jos kepun tupailloissa ei olisi painotettu turvallisuuspolitiikkaa.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Rakennusalan uutuudet

Kesäkuumalla on saatu jutun juurta vesijohtoputkissa käytettävästä PEX-muovista. Hiukan hämmentävää on lukea google-hakua    ”PEX tubes” sanalla. Ongelmia on ollut lähes yhtä kauan kuin muovia on käytetty, vaikka terveydellisiä haittoja ei ole pystyttykään näyttämään toteen. Vedessä ei Suomen lain mukaan saisi kuitenkaan olla makuhaittoja, kuten tuon kirjoituksen linkeissä mainitaan. Kaliforniassa asiasta väännettiin kättä lähes kymmenen vuotta.

PEX-putkista on nyt lausuttu niitten korvaamisen olevan kallista sekä esitetty havainto, että rakennusmateriaalia pitäisi kokeilla ennen käyttöön ottoa. Nerokas havainto!

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kiinteistönvälittäjän propagandaa

Kiinteistövälityksellä menee ilmeisesti siksi huonosti, että OP-Pohjolan kiinteistönvälitysjohtaja Kenneth Sandberg on julkaissut melkoisen propagandapläjäyksen.

Kiinteistöjen arvoa ei kuulemma mitatakaan rahassa vaan tunteissa eikä omistusasujaa kiinnosta asunnon hinta.

Tekstin luettuani ensimmäinen puoli tuntia meni ankarassa nauramisessa ja seuraava puoli tuntia pc:n putsaamisessa naurun pyrskähdysten jäljiltä.

Ensinnäkin aion tarjota kesämökkini hyyskän OP-Pohjolan välitettäväksi miljoonan euron hinnasta paikkaan liittyvien muistojen takia, joita en tässä julkisesti rupea sen tarkemmin ”erittelemään”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Poliittisesta vastuusta

Marko Karttusen väitöskirjan mukaan Suomen vei EMUun hyvin pieni joukko poliitikkoja ja virkamiehiä. Omasta mielestäni Suomen vei euroon tasan kaksi poliitikkoa, Lipponen ja Niinistö. Lipponen lienee eläkkeellä ja Niinistö valittiin suurella ääntenenemmistöllä presidentiksi. Niinistö on vielä myöhemminkin aliarvioinut euron ”valuvikoja” artikkelissaan Antti Satulin muistokirjassa "Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan unionissa 1989-2003", Tammi.

Mitä vakuuksiin tulee, seuraava sitaatti on suoraan hevosen eli silloisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen suusta:

Käyttäjän J.Vahe kuva

Pisteet Jouko Karviselle

Stora Enson väistyvä CEO Jouko Karvinen on harjoittanut huomattavaa itsekritiikkiä etenkin paperisessa TE:ssä, vrt.

Tavan soisi yleistyvän. Hyvä on muistaa, että SKOP:n Wegelius ja KOP:n Lassila koppavasti kieltäytyivät koskaan tunnustamasta mitään virheitä tapahtuneenkaan. Pankkien hävittyä pörssilistalta epäonnistumisia ei edelleenkään analysoitu, vaan ko. miehet turvautuivat katkeraan saivarteluun. On valitettu, ettei media ole pystynyt jotain asiaa täsmälleen oikein kertomaan ja unohdettu, että median epätarkkuuden takana on ollut kyseisten herrojen oma puutteellinen ja sekava tiedottaminen.

Käyttäjän J.Vahe kuva

No Sex Please, We're British

Kun 1989 silloinen OKO järjesti yleisöannin, merkitsin osakkeita ja myin ne pikaisesti pienellä ns. pikavoitolla. Alkaneessa pankkikriisissä huomioni kohdistui siihen tyylikkääseen tapaan, jolla konserni ongelmat minimoi, vaikka paikallisesti esim. Turussa niitä esiintyikin. Konsernin osalta kiitoksia voi jakaa vaikkapa Antti Tanskaselle ja Reijo Karhiselle. Ostin OKO:n osakkeita takaisin pitääkseni ne.

Kun olen nyt sattuneesta syystä joutunut tilannetta tarkastelemaan, olen lähinnä järkyttynyt ostohinnan alhaisuudesta. Päälle parista eurosta siinä puhutaan. Vuonna 2005 OKO osti Pohjola Yhtymän, jonka jälkeen konsernin nimikin muuttui Pohjola Pankiksi. Yhteenliittäminen ei sammakkoperspektiivistä katsoen sujunut ongelmitta. Kurssikäyrä on vakuuttavan näköinen ja nyt tämä salkkuni perusyhtiö on salkusta poistunut, koska yhtiö poistuu pörssistä kokonaan.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ei mitään veroja?

Joka kymmenennestä tukista on maksettu veroa

Björn Wahlroosin kirjautuminen Ruotsiin näyttää aloittaneen jälleen vaatimukset perintöveron alentamisesta tai poistamisesta, joitten vaatimusten uskon jatkuvan. Koska itse maksoin perintöveroa viimeksi viime kuussa, lienen sopiva henkilö asiaa kommentoimaan:

-Pienehköistä perinnöistä ei mene veroa. Huomatkaa puoliso- ja alaikäisvähennykset.

-Veroprosentit ovat ainakin minun mielestäni alhaisia.

-Useimmat perintöveron maksajat lienevät keski-ikäisiä ihmisiä, joitten ainakin pitäisi tulla omillaan toimeen. Jos heilläkään ei muka ole mahdollisuuksia veroja maksaa, kuka niitä sitten ylipäänsä pystyy maksamaan?

Käyttäjän J.Vahe kuva

Vaikenevan kansan kuiskauksia

1980-luvun alussa Suomessa ei kukaan puhunut julkisesti siitä, että virassa ollut tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen olisi jollain tavalla iäkäs. USA:n silloinen juuri valittu presidentti Ronald Reagan kylläkin oli täysin ikäloppu vanhuudenhöperö kehäraakki.

Johtajia tosin aina löytyy, mutta rahan kanssa rupeaa olemaan tiukempaa. Kymmenisen kilometriä Raumalta pohjoiseen sijaitsee Eurajoen Olkiluodon ydinvoimala-alue, jota hallitsee TVO. Kerronpa eräitä asioita, jotka ovat peräisin suoraan Rauman hevosmiesten tietotoimistosta:

Käyttäjän J.Vahe kuva

Toimittaja on aina oikeassa?

Arvosteltavan kirjan tiedot

Taloustieteen emeritusprofessori Jouko Ylä-Liedenpohja julkaisi jo 2009 talousjournalismia kritisoivan kirjan, josta media on ymmärrettävästi visusti vaiennut.

Ko. kirjan rakenteen ongelmana on hajanaisuus, sillä se on kokoelma professorin medialle lähettämiä ja osittain julkaisematta jääneitä moitteita. 

Kirjan alussa on eräänlainen johdanto, jossa hän selvittää käsitystensä taustaa. Taloustieteilijä ajattelee ex ante, ennen taloudellisten toimijoitten päätöksiä, kun hän analysoi esim. julkishallinnon toimia. Miten toimet vaikuttavat tehtäviin valintoihin? Tal. käyttäytyminen on valintojen tulosta. Siksi taloustiede selittää havaintojaan toimijoiden kannusteiden avulla.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kauheaa on

Raaka hallitus vei ruoan lasten suusta ja bensat mersuista.

Pari kysymystä. Väheneekö bensaa runsaasti kuluttavien vanhojen amerikanrautojen kortteliralli Rauman keskustassa ja lasten kilpailu kännyköiden hienouksista?

Kysyn sitä sillä kantilla, että omistan 55 euron kännykän ja puolet 14 v. vanhasta Ford Ka:sta. Auto on ruokakunnan ainoa. Varalla on kieltämättä 20 euron kännykkä.

Nuori mies valitteli minulle, ettei hänen älypuhelimensa applikaatiolla näe pörssikursseja. Vastasin, että silloin ani harvoin, kun tulee mökiltä tarve tehdä toimeksianto, soitan johonkin käyttämästäni kolmesta privatepankista ja teen toimeksiannon ilman mitään tunnuslukuja. Että silleen.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Puolustusliitto Kiinan kanssa

Yle on teettänyt gallupkyselyn, jonka mukaan suomalaiset kannattavat puolustusliittoa Ruotsin kanssa. Näyttää vahvasti siltä, että Ukrainan kriisi on lisännyt vapaan assosiaation, etten sanoisi vapaan hölynpölyn määrää. En nimittäin tiedä juuri tyhmempää aikaansaannosta kuin ko. gallup.

Ensinnäkin Ruotsi on tunnetusti luopunut asevelvollisuudesta ja supistanut meri- ja ilmavoimiaan sillä vauhdilla, että jopa piskuisesta Suomestakin on Itämeren puitteissa kehkeytynyt jonkinmoinen sotilas”mahti”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

”Suomen Pankista” kajahtaa

EKP:n Helsingin paikallistoimisto eli toiselta nimeltään ”Suomen Pankki” on tullut julkisuuteen parillakin hengentuotteella. Julkistukset eivät ehkä muutoin olisi merkittäviä, mutta ne antavat ikävän kuvan siitä realiteetista, miten vähän Suomen Pankilla mitään todellisia tehtäviä enää nykyään on jäljellä.

Ensinnäkin on julkaistu kirja eurorahojen fyysisestä käyttöönotosta. Vaikuttaa siltä, että kun yhteisvaluutassa on runsaasti erilaisia talouspoliittisia ongelmia, numismatiikasta puhuminen on huomion kääntämistä toisarvoiseen asiaan. Mieleen tulee myös Harri Holkerin ehkä merkittävin linjaus Suomen Pankissa. Hän vaati, että viimeisiin markan kolikkoihin saadaan Suomen luontoon aina niin kotoisasti sopiva – leijona. Jäänkin jännityksellä odottamaan, koska Suomen Pankki julkaisee ohjekirjan eurokolikoitten kiillottamisesta.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Buffett, Buffett ja Buffett

Buffettin lienee suomen kielellä esitelleet ensimmäiseksi Puttonen ja Kivisaari kirjassaan 1999, s. 57-69.

Vaikka aiheesta paljon puhutaankin, on selvintä rautalangasta vääntää mainitun kirjan esittely aiheesta. Laskusuhdanteessa Buffett sijoittaa erityisesti tunnettuihin brändeihin, jotka tuottavat hyvin ja ovat ison vahvataseisen yhtiön tuotteita. Kyseessä ovat isot ostot usein pörssin ulkopuolelta. Oston jälkeen Buffett pitää sijoituksensa vuosikymmeniä. Vähemmälle huomiolle näyttää jääneen Puttosen et al:n havainto, että Buffett esittelee käsityksiään peräti säästeliäästi ja pitää sijoituskohteiden löytämistä vaikeana, mitkä allekirjoitan.

Buffettia ovat Suomessa pitäneet esillä esim. Henri Elo ja Nordnet-pankin blogaajista etenkin Oksaharju. Näissä käsityksissä on mielestäni hyvin paljon kummallisuuksia:

Käyttäjän J.Vahe kuva

Länsi,Venäjä ja Ukraina

Gorbatšovia on lännessä kovasti kiitelty, kun hän ajoi Neuvostoliiton alas. Venäläiset ovat olleet vähemmän ilahtuneita. Neuvostoliitto oli venäläisen imperialismin huipentuma, jota ei luonut ”kansojen yhteinen tahto” vaan venäläisten johtama väkivaltakoneisto.

Koko sen ajan, kun Neuvostoliittoa ja IVYä ajettiin alas ja entisten neuvostotasavaltojen ydinaseita purettiin, muistan itse pelänneeni epätasapainon mukanaan tuomia seurauksia. Olin ainakin tilapäisesti väärässä.

Voi olla, että Baltiassa pyyhkii niin hyvin, ettei venäläisten joukossa ole kovin suurta halua Putinin alamaisiksi. Ukrainassa tilanne on toinen. Kun taloudella menee huonosti, halu riidellä kasvaa. Erottavia tekijöitä on muitakin kuin kieli. Itä-Ukrainan venäläiset ovat ortodokseja ja Länsi-Ukrainan ukrainalaiset katolilaisia ja uskonto tietysti heijastuu kulttuuriin laajemminkin.

Käyttäjän J.Vahe kuva

”Kansa”

Kun valta on kansalla, kenellä se on, kysyi aikoinaan Paavo Haavikko.

Medialla ja sen käyttäjillä on kova halu ottaa kantaa asioihin, joita ei oikeastaan tunneta. Monimutkaista maailmaa on helpompi hahmottaa, kun uskoo tietävänsä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, kuka on hyvä ja kuka on paha.

Kiovassa ensin kansaa ammuttiin ja sitten kansa syrjäytti presidentin. Krimillä kansa järjestää nyt kansanäänestystä. Taitaa vain olla kyse kahdesta eri kansasta?

Meillä Suomessakin kansalla oli 1918 kovasti mielipiteitä. Vieläkään ei ole oikein osattu päättää, kumpi kansa oli oikeassa. Jo tuolloin Suomen kahdella kansalla oli tukijoina toisaalta Neuvosto-Venäjä ja toisaalta Saksan keisarikunta.

Muutama vuosi sitten lännessä iloittiin, kun kansa syrjäytti Libyan johtajan, eversti Muammar al-Gaddafin. Linkissä on BBC:n selostus siitä, kuinka paljon brittien erikoisjoukot olivat hankkeessa mukana.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Nettipankeista

Elokuussa talletin muutaman tonnin erääseen ulkomaiseen nettipankkiin tarkoituksena solmia sinne pankkisuhde. Syksy oli lämmin ja katsoin minulla olevan parempaakin tekemistä kuin nettipankkiin perehtyminen, jota minulle puhelimitse tarjottiin.

Siirsin asian jopa vuodenvaihteen yli, kunnes tein ratkaisuni. Pyysin ohjeita rahojen siirtämiseksi takaisin lähtötilille ja asiakassuhteen loppumista siihen paikkaan.

Perusteluita ei olisi tarvittu, mutta totesin kuitenkin erään ”Nokian insinöörin” pitäneen myös ko. pankkia hankalana käyttää. Sain pankista ohjeet, joilla rahansiirto työläästi sujui, mutta myös pettyneen viestin, jossa sanottiin, että olimme muuta ”sopineet”, nettipankkia voi käyttää ilman DI-tutkintoa ja tuttavani arvio oli ollut ”pankin mustamaalaamista”.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Lastentarhan säännöt

Yllä olevaan merkintääni - aihe on muuten KEVYTTALOUS - tuli pian arvaus pankin nimestä, Poistaessani kommnettia mukana meni valitettavasti pari muutakin. Suostun kommentoimaan poistettua arvausta. Kun Suomen markka oli ylivahva, sijoitin 1980-1990-lukujen vaihteessa br. Save & Prosper rahastoon. Mitä rahalaitoksia olen sen jälkeen käyttänyt, en kerro, mutta paljon niitä maailmassa on. Talousjournalismin rajat ilmenevät tuosta. Kommentoijan väite, että ulkom. pankki petraisi suomenkielisen tekstin perusteella, on pöhkö.

Tiedän hyvin, että netti on täynnä joutilaita ihmisiä, jotka jankuttavat omaa olematonta asiaansa loputtomiin. Omaa nimeään he eivät voi tietenkään kertoa, koska ovat vuorineuvoksia tai ehkä jopa jotain tärkeitä henkilöitä.  

Koska minulla ei vastaavaa aikaa ole, otan käyttöön seuraavat toimet:

-poistan kommentteja, jos haluan

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ennakoimisen konkurssi

Kuvitellaanpa, että pörssianalyytikko analysoisi maataloutta. Toukokuussa näkymät ovat erittäin heikot, pelto on mustaa. Kesäkuussa alkaa jotain vihreätä näkyä, mutta kovin heikolta se näyttää. Heinäkuussa kasvua havaitaan, mutta vieläkin pitää seurata. Elokuussa saadaan lopullinen varmuus siitä, että kasvu on hyvällä mallilla. Nyt kannattaa holdata. Syyskuussa ilmat viilenevät, mutta sen arvellaan olevan tilapäistä, joten holdaaminen jatkuu.

Vaikka maataloutta paljon arvostellaankin, mielestäni on hyvä, että pörssianalyytikot eivät maatalouteen ainakaan vielä ole sekaantuneet. Vuoteen 2012 mennessä olin aina tarkkaan noteerannut kaikkien asiantuntijoitten mielipiteet ja sen jälkeen toiminut juuri päinvastoin aivan hyvin tuloksin.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kiinteistösijoitusta Evlin tyyliin

 

2005 Evli perusti ”kiinteistösijoitusrahaston” suomalaisille kohdealueena Baltian kiinteistöt. Kyseessä ei ollut lain tarkoittama sijoitusrahasto, vaan suljettu kiinteistöpääomarahasto. Rahastoa ei ole koskaan noteerattu julkisesti ja myöhemmin ilmenevistä syistä Evli on parhaansa mukaan pitänyt sen muutenkin poissa julkisuudesta. Sijoittajille luovutettu materiaali on ajoittain leimattu luottamukselliseksi liikesalaisuuteen vedoten.

Liikkeellelasku myöhästyi siinä mielessä, että Virosta ennätti jo tulla EU:n jäsen ja kiinteistöjen hinnat siten nousivat. Rahasto ei toteuttanut juuri mitään lupauksistaan, joista ensimmäinen liittyi jo toimialueeseen. Vajaa 90 % kiinteistöjen pinta-alasta (kaikkiaan vajaa 50.000 neliötä) sijaitsee nimittäin Virossa ja vain yksi kohde Liettuassa, joten koko Baltiasta on turha puhua.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Inhorealismia Björn Wahlroosista

Kun arvioin Jorma Ollilan muistelmia, viittasin siihen, että vaikutusvaltaisenkin henkilön mahdollisuudet ratkaista itsestään syntyvä jälkikuva ovat vähäiset. Oikeastaan ajattelin Mannerheimin ja Kekkosen tapaisia henkilöitä, mutta aivan sattumalta tulin lukeneeksi Tuomo Pietiläisen päätoimittaman ja 25 journalismin opiskelijan tuottaman kirjan Wahlroo$, Epävirallinen elämäkerta, 2013.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Ristiriitaisia näkemyksiä metsänhoidosta

Tehometsänhoidon lopputulos. Non, je ne regrette rien.

 

Käytetyt lähteet: OP-Pohjola ryhmän maa- ja metsälehti 5/2013 (lyh. OP); Metsänhoitoyhdistys Länsimetsän jäsenlehti 2/2013 (lyh. MHY); Metsälaki

 

Vuosisatojen ajan suomalaisia metsiä on vähäisessä määrin kaadettu ns. harsinnalla eli kaatamalla metsän suurimmat puut. Näin meneteltiin etenkin laivanrakennuksessa ja jossain mitassa myös rakennusten lattioitten osalta. Metsäteollisuuden syntymisen jälkeen 1850-luvun puolivälistä seuraavat sata vuotta laajamittainen ja järjestelmällinen harsinta oli erittäin yleinen hakkuumuoto.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Jorma Ollilan kepeät muistot

 

Jorma Ollila - Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys. Otava, Keuruu 2013.

Ollilan muistelmat on Piksussa arvioitu jo kertaalleen, mutta käsittelen muistelmakirjallisuuden alaa hiukan yleisemmällä tasolla.

Aiempina vuosikymmeninä oli tapana, että muistelmat kirjoitettiin vasta aktiivisen työelämän päätyttyä, kun oli riittävästi aikaa kirjan kirjoittamiseen. Urheilijat ja muut julkkikset ovat tosin viime vuosina kirjoituttaneet toimittajilla keveitä muisteluja, mutta Ollilan tasoisen henkilön ratkaisu on erikoinen. Hän aloitti muistelmien kirjoittamisen jo 2000-luvun alussa, vaikka oli tiukasti kiinni Nokiassa ja monissa muissakin tehtävissä.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kuntailua

 

Joulun jälkeen pitäisi varmaan kuntoilla, mutta hallitus ja sen kuntaministeri Henna Virkkunen ovat kehittäneet uuden urheilulajin, kuntailun.

Alun perin puhuttiin, että kunnan minimikoon pitäisi olla 20.000 asukasta, mikä saattaa olla varsin järkevä luku. Uusissa suunnitelmissa tämä ei kuitenkaan riitä, vaan mukaan on otettu ajatus, että alueet, joilla asutus jatkuu yhtenäisenä, tulisi liittää toisiinsa.   Ajatus on sinä mielessä erikoinen, että yhtenäistä asutusta on esim. Bostonista Washingtoniin, eikä sielläkään ole kuntia liitetty yhdeksi kaupungiksi.

Turun kaupungilla on vuosikymmeniä ollut periaate, että okt-tontteja on kaavoitettu aivan liian vähän. Kaiken huipuksi jopa Turun Sanomat myönsi, että vähätkin tontit on aiemmin varattu toisaalta jääkiekkoilijoille ja toisaalta jäsenkirjallisille kuntalaisille. Nykytilanteesta lehti ei tietenkään kertonut mitään.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Isännöitsijä on usein huono renkinä ja aina vielä huonompi isäntänä

 

Lain mukaan taloyhtiössä VOI olla isännöitsijä hoitamassa juoksevaa hallintoa. Isännöitsijä ei siis ole välttämätön toisin kuin hallitus.

Vanhan lain ilmaisusta on johdettu hauska sanonta, että isännöitsijä on juoksupoika. Isännöitsijät toki itse luulevat olevansa Kiinan keisareita ja mikä ikävintä, niin uskovat hallitukset ja yhtiökokouksessa istuvat mammat ja papat tilanteessa, jossa joku kaltaiseni risuparta erehtyy yhtiökokouksessa avaamaan suunsa muun kuin kahvin ryystämisen takia.

Käyttäjän J.Vahe kuva

HS:n henkilösupistukset

 

Tänään on jälleen tullut tuutin täydeltä valitusta siitä, miten HS:n irtisanomiset vaarantavat laadukkaan ja tasapuolisen median ja lähestulkoon koko suomalaisen demokratian. Pyydän syvästi anteeksi, mutten taaskaan voi yhtyä näihin irtisanottuja tukeviin lausumiin monestakaan syystä:

-Kun Nelosen uutiset alkoivat, siellä keksittiin tapa jäsentää asia neljään osaan. Pari päivää se nauratti, mutta muutamien vuosien kuluttua vahvistui käsitys, ettei kyseessä ole täyspäinen homma laisinkaan. Kehittäkää vaikka kirveelle ja lapiolle neljä osaa noin esimerkiksi.

-Nelosen uutisiin palkattiin tv-julkkiksia, joitten journalistista pätevyyttä epäiltiin juuri journalistien keskuudessa.

-Eräs kaukana Turusta vaikuttanut HS:n paikallistoimittaja valitti, ettei työssä ole mielekkyyttä, koska juttuja ei julkaista, vaikka palkka juokseekin.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kissanristiäisiä ja muita tapahtumia

 

 

Onko kuvassa kaivosinsinööri, joka on juuri kuullut Talvivaarassa ajoittain satavan vettä? Photo Tõnu Pani

Suuret ja rakastetut yritysjohtajat päättävät vuorovuosin liittää yrityksiä toisiinsa ja erottaa niitä toisistaan eli tehdä fuusioita ja diffuusioita. Toiminnassa on muutakin erikoista, mutta eräs näkyvä piirre on nimen antaminen yritykselle. Kun insinöörit ja juristit lyövät päänsä yhteen, niin kumeaa kolinaahan siitä syntyy.

Kansallispankin rahoittamassa teollisuudessa esiintyi sotien jälkeen vuosikymmeniä sellainen nimi kuin Repola. Ottaen huomioon idänkaupan merkityksen, nimi oli aika erikoinen. Vuonna 1920 Tarton rauhassa Suomi oli aivan vapaaehtoisesti luopunut Repolan kunnasta saadakseen Petsamon. Nimi oli siis huomattavan revansistinen.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Kovat halut, mutta vääränlaiset värkit

 

Kirjoitukseni käsittelee UPM:ää. Myönnän, että ko. yhtiön osalta otsikkoni on kohtalaisen provosoiva, mutta voin sitä perustella.

1970-luvulta lähtien olen suomalaisessa teollisuudessa naureskellut seuraavaa ilmiötä. Hieman kärjistäen yhtiön tuotannosta voi 99 % olla vaikkapa tervankeittoa, mutta kun tj. on kiinnostunut mikrosiruista, mikrosiruista puhutaan ja terva halutaan unohtaa.

Silmäilin UPM:n sidosryhmälehden Griffinin ykkösjuttua (s. 4-8), joka käsitteli UPM:n uutta organisaatiota.

Jutun kuvitus oli kuin suoraan neuvostokaupan ajoilta. Kuvitus koostui 7 passikuvasta, jotka esittivät perin lyhythiuksisia miehiä. Jollain taisi olla aitoakin kaljuuntumista, mutta joku oli taasen ilmeisestä solidaarisuudesta ajattanut hiuksensa millin terällä. Kovin värikäältä ei näyttänyt sekään, että yksi oli paitahihaisillaan ja toiselta puuttui peräti kravatti.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Työeläkevakuuttajien joulutervehdys

 

Jouluevankeliumi alkaa sillä, miten koko maailma oli verolle pantava. Varmaan tämänkin takia työeläkevakuuttajat, jotka ovat menneenäkin vuonna olleet yhtä tyhmiä ja tuhmia kuten aikaisemminkin, ovat muistuttaneet hallintoalamaisia siitä, että joulupukin eläkeasiat pitää hoitaa kuntoon.

Aluksi hieman vanhan kertausta. Vuonna 2007 Iltalehti kertoi, miten silloisen oikeusministerin Leena Luhtasen puoliso oli selittänyt, miten vaalimainoksista SDP:n osuus maksetaan kuitilla ja ”henkilökohtainen” osa ilman kuittia. Luhtanen lupasi uutisen julkaisemisesta laittaa lakimiehet liikkeelle, mutta ei ole siitäkään asiasta sen jälkeen kuulunut, joten taisi olla sekin peräti perätön vaalilupaus. Leena Luhtanen itse oli muuten Suomen historian ensimmäinen oikeusministeri ilman juristin koulutusta.

Käyttäjän J.Vahe kuva

Mediasta

 

Sanoma Oyj:n ongelmat ovat tuoneet vilkkaaseen keskusteluun otsikon aiheen. Kun olen alaa seurannut joskus melko läheltäkin, eräitä näkemyksiä:

1970-luku oli siinä mielessä erikoista aikaa, että vasemmiston kannatus oli vahvaa, mutta vasemmistolehdet näivettyivät avokätisestä valtion tuesta huolimatta.

Syntyi alueellisia faktisia monopoleja, esim. ns. maakuntalehdet. Hallitsevaa asemaa pönkitettiin seuraavalla vuosikymmenellä estämällä parhaan mukaan muita yhtiöitä perustamasta paikallisradioita, -televisiokanavia ja ilmaisjakelulehtiä. Keinona oli se, että johtava media perusti ne itse kaikki, täytti kanavataajuuksia ja löi muutoinkin kapuloita mahdollisten kilpailijoitten rattaisiin. Kilpailevia ilmaisjakelulehtiä myös ostettiin lihaa säästämättä ja rahasta tinkimättä.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Käyttäjän J.Vahe blogi