Pari ehdokasta teknologian seuraaviksi vallankumoussankareiksi

Talouskeskusteluissa kuulee usein väitteen, että talouskasvun esteeksi on noussut merkittävien teknologisten innovaatioiden katoaminen. Minua tämä ihmetyttää. Emme toki ole todistaneet aikoihin höyrykoneen kaltaisia tuottavuutta hurjasti kertarysäyksellä edistäviä keksintöjä, mutta vähän pienempiä mullistuksia on riittänyt. Viime vuosikymmeniä on hallinnut tieto- ja kommunikaatioteknologian vallankumous, jonka vähättelyä on vaikea käsittää. Itse olen ansainnut elantoni jo kymmenen vuotta hyödyntämällä internetiä, josta ei nähty vielä untakaan 1980-luvun alussa.

Teknologinen kehitys ei yleensä tapahdu suurina harppauksina, vaan pieninä mutta laajapohjaisina kehitysaskeleina. Saamme siitä todisteita päivittäin. Minua viimeksi myönteisesti hätkäyttänyt uutinen on sähköauton nopea kehitys. Tesla toi markkinoille mallin, jota Aamulehden tekniikan toimittaja Kari Pitkänen luonnehtii vallankumoukselliseksi. Sen toimintasäde yhdellä latauksella on 500 kilometriä, mikä riittää jo melko vaativaan käyttöön. Ominaisuuksiltaan malli on puhdas urheiluauto, jonka moottori vastaa 400 hevosvoiman hirmua – kiihtyvyys nollasta sataan vie rapian neljä sekuntia. Pitkänen sanoo ajo-ominaisuuksia loistaviksi. Mikä ällistyttävintä, muskelivehje kuluttaa sähköä sadalla kilometrillä vain parin euron verran. Huoltokustannuksetkin ovat olemattomat.

Kaikkiaan kustannukset ovat kuin tieteisutopiasta – etenkin kun tietää, että kehitys etenee tässäkin asiassa varsin nopeasti, kun kysyntä tuo yrityksiin kassavirtaa ja siten varoja tuotekehitykseen ja investointeihin. Tesla on jo Norjan ostetuin automerkki – reippaan julkisen tuen ansiosta, mutta kuitenkin.

Ajan mittaan sama teknologia siirtyy karvahattumalleihin. Jos urheiluauto nielee tänään pari euroa satasella, pieni perheauto selvinnee urakasta kymmenen vuoden päästä alle eurolla. Se vastaa nykyhinnoilla puolta litraa bensaa. Jos ajaa 20 000 kilometriä vuodessa, kustannuksia katoaa reilusti toista tuhatta.

Tesla on kallis, mutta samassa hintaluokassa pyörivät myös polttomoottoriverrokit, joten hinta on kilpailukykyinen. Se johtaa sähköauton läpimurtoon, koska tekniikka on käyttökustannuksiltaan polttomoottoria oleellisesti halvempi. Hinnan markkinoita ohjaava vaikutus näkyy dramaattisesti lentomatkailussa, jossa halpayhtiöt jyräävät perinteiset tuotantomallit. Lentäminen on tänään suorastaan naurettavan halpaa verrattuna aikaan ennen halpalentoyhtiöitä.

Matkakustannusten putoaminen nostaa elintasoa. Jos kuluttaja ei matkusta enempää kuin aiemmin, hänelle säästyy rahaa muihin menoihin – ja tämä raha hyödyttää hyödykkeiden tarjoajiakin. Jos hän matkailee enemmän, on se itsessään parempaa elintasoa – ja tuo rahaa ja työtä ainakin lentoyhtiöille.

Maailmassa on kuusi miljardia autoa, joten sähköauto leikkaa valtavia summia niin kotitalouksien kuin yritysten menoista. Autokannan vaihtuminen vie vuosia, mutta ajan mittaan se antaa vahvan potkun kaikille talouksille, koska säästöt luovat uutta ostovoimaa. Vapautunut raha kanavoituu jonnekin luoden kasvua ja työpaikkoja.

Maailmantalouden vahva nousukausi 1980-luvulla perustui öljyn hinnan romahdukseen öljykriisin päättymisen myötä. Kustannusten putoamisen syy ei ollut teknologinen (osin tosin sitäkin, koska öljykriisi opetti säästämään energiaa) vaan poliittinen, mutta yhtä kaikki vaikutus oli sama. Kun menot putosivat jyrkästi kaikilla talouden sektoreilla, säästöt paransivat rytisten kuluttajien ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta. Ei ihme, että suomalaiset muistelevat 80-lukua parhaana aikanaan. Tietysti sen lopulla porskuteltiin Suomessa jo velkavetoisessa kulutusorgiassa rahamarkkinoiden vapautumisen seurauksena, mutta öljykriisin päättyminen ei liittynyt mitenkään kasinotalouteen.

Toisen kiintoisan uutisen kertoi Ajankohtainen kakkonen viime tiistaina esitellessään Saksassa kehitettyä teknologiaa, jossa sähköstä tehdään keinotekoista maakaasua. Se kelpaa sellaisenaan auton tankkiin. Teknologian ajurina toimii Saksan innostus aurinkosähköön, jota se subventoi raskaalla kädellä. Aurinkosähköä ei ole voinut tähän asti varastoida, vaan se on tungettu tuotantopiikkien aikana kuluttajille pilkkahintaan Saksan rajojen ulkopuolellakin. Teknologian etu on puhtauden ohella juuri se, että nyt aurinkosähköä voidaan varastoida.

En pidä kyseistä innovaatiota yhtä suurena kuin sähköautoa ainakaan toistaiseksi, koska aurinkosähkö on todellisilta tuotantokustannuksiltaan yhä aivan liian kallista ratkaistakseen mitään taloudellisia ongelmia (ekologisia toki), sehän elää raskaiden subventoiden varassa. Mutta ajan mittaan aurinkoteknologiakin kehittyy toivon mukaan niin kustannustehokkaaksi, että se on aidosti kilpailukykyinen. Sähkön kaasutuksesta on silloin suuri etu (ellei muita ratkaisuja ole siihen mennessä keksitty), koska se mahdollistaa sähkön tuotannon sille optimaalisissa oloissa eli aurinkoisilla aavikkoseuduilla, ja energian varastoinnin ja kuljetuksen kaasuna kuluttajakeskittymiin. Se varmistaa energiahuollon riittävyyden, sillä aurinko ei lopu. Sinne on tietysti matkaa, mutta yllättävän isoin harppauksin matka sujuu. 

Resurssipulaa on pidetty talouskasvun varmimpana esteenä, ja toki siitä ongelmia seuraa. Mutta väite ei ota huomioon teknologian ja talouden itseohjautuvuutta. Jos jonkun raaka-aineen puute muodostuu pullonkaulaksi, nousee sen hinta, ja teknologia hakee korvaavia ratkaisuja. Se ei edellytä idealismia tai kovia yhteiskunnallisia päätöksiä, vaan taloudellinen paine riittää. Nämä kaksi innovaatiota ovat siitä oivallisia todisteita.

Reilut parikymmentä vuotta sitten tulevaisuudentutkijat ennustivat kuparin puutteen katkaisevan maailmantalouden kasvun, koska puhelinjohdoista loppuu materiaali. Sen vuoksi kehittyvät taloudet eivät voi rakentaa moderneja kommunikaatioverkostoja ja niiden teollistumisprosessi katkeaa, päättely kulki. Kyseiset ennustajat eivät edes uneksineet kännyköistä, vaikka ne hautuivat jo insinöörien työpöydillä. Nyt lankapuhelin on haudassa ja jopa kehitysmaiden asukkaiden enemmistöllä on kännykkä, ja niissä on kehitetty juuri omiin tarpeisiin soveltuvia palveluita. Ne ovat mahdollistaneet ennennäkemättömän talouskasvun muun muassa Afrikassa, jota on pidetty vuosikymmeniä toivottomana maanosana.

Yhdysvaltojen povattiin ajautuvan kestävään taantumaan talouden liiallisen öljyintensiivisyyden ja öljypulan vuoksi. Nyt liuske-energia on tehnyt Yhdysvalloista jo maailman suurimman energiantuottajan, ja halpa energia vauhdittaa sen taloutta. Teknologinen murros tapahtui alle vuosikymmenessä. Liuske-energian olemassaolo tiedettiin pitkään, mutta sitä pidettiin hyödyntämiseen soveltumattomana.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa varsinkin teknologiassa. Mutta joistakin asioista voi olla varma. Kun tarve on suuri – kuten energiaratkaisujen kohdalla -, ovat sitä myös panostukset. Hinta ohjaa kehitystä, jonka suunta on aina kustannustehokkuus. Maailmassa koulutetaan vuosittain miljoonia insinöörejä, joten inhimillisistä resursseista kehitys ei varmasti ole kiinni.

Todistamme jatkossakin teknologisia vallankumouksia – vaikka ne eivät höyrykoneen dramatiikkaan yltäisikään. Minulle tämä on ollut selvää pitkään – nykyisiä kehityslinjoja ounastelin jo kirjassani Suuri harppaus: Miten kehitysmaiden talouskasvu vaikuttaa ympäristöön? (Edita 2006, yhdessä Antti Kivimäen kanssa) vajaat kymmenen vuotta sitten. En ymmärrä paljoakaan tekniikasta, mutta taloudesta ja yhteiskunnasta jotain käsitän. Siltä pohjalta voi mielikuvituksella varustettu onnistua teknologian aavistelijana yllättävän hyvin.

6 thoughts on “Pari ehdokasta teknologian seuraaviksi vallankumoussankareiksi

  1. Off topic

    kiihtyvyys nollasta sataan vie rapian neljä sekuntia" – ja ilmeisesti äänettömästi. Sähköautoihin kai suunnitellaan jotain keinotekoista ääntä, joka otettaneen pois päältä tavalla tai toisella. Eli kyllä siinä kolareita tulee crying

    1. hiljainen tiemmä on

      Pitkäsen mukaan ääni on niin hiljainen, että nastarenkaat ulvoisivat siihen nähden kuin myrsky. En kyllä pistä pahakseni, kun asun sen verran lähellä nelikaistaista, suurkaupungeissa ongelma on vielä pahempi.

      Heikki

  2. Näköpiirissä on monia mahdollisia teknologisia läpimurtoja

    Olen viime kuukauden aikana osallistunut keskusteluihin, joissa on haettu seuraavaa merkittävää teknologista innovaatiota. Kyllä tuo artikkelin lähtökohta "merkittävien teknologisten innovaatioiden katoaminen" on ollut niissäkin esillä. Mukana keskustelussa on ollut myös nuoria, ajan hermolla olevia henkilöitä. Ainakin minä tiesin monet merkittäviksi muodostuvat innovaatiot noin viisitoista vuotta sitten, mutta nyt tilanne on monisyisempi kuin silloin. On vaikeampaa hahmottaa seuraavaa suurta aaltoa, jonka harjalla voisi ratsastaa.

    Näköpiirissä on paljon mahdollisia pieniä aaltoja:

    • suuriresoluutioisten (double full HD) ja suurikokoisten läheltä katsottavien näyttölaitteiden tuleminen työpöydille ja niiden tarjoama lähes todellisuuden omainen kokemus
    • silmälasin muotoiset ja oloiset näytöt
    • 3D internet, joka on nykyisen fyysisen maailman peilikuva ja jossa voi seikkailla aivan kuin itse olisi paikan päällä
    • 3D valokuvaus, joka mahdollistaa täydellisten 3D mallien tekemisen ja käyttämisen osana internet kokemusta
    • 3D elokuvien yleistyminen siten että työpöydällä on 3D kokemus joka vastaa sitä että itse olisi "elokuvassa mukana" aivan vieressä
    • virtuaalirahan synty internettiin (esim. bitcoin)
    • itseorganisoituvat, virtuaalisista ohjelmisto-olioista koostuvat verkostot jotka toimivat "älykkäästi" kuten muurahaiset täällä meidän fyysisessä maailmassamme
    • autojen automaattinen navigointi ja ohjaus
    • etäohjattavat työmaarobotit, jotka eivät vaadi työntekijän paikalla oloa (kuten esim. etäohjauksella toimivat metsäkoneet)

     

    1. Nuo kaksi ovat minusta tärkeitä tuottavuuden kannalta

      Kokemusperäiset tuotteet varmaan lyövät läpi kuluttajaelektroniikassa, ja niillä voi sijoittajakin leipoa rahaa jos osuu oikeisiin trendeihin ja yhtiöihin. Laajemmin talouden kannalta kasvua edistävät teknologiset muutokset ovat kuitenkin ne, jotka nostavat tuottavuutta. Noista selvästi näen sitä tekevän autojen automaattisen navigoinnin ja ohjauksen sekä etäohjattavat työmaarobotit, jotka eivät vaadi työntekijän paikalla oloa (kuten esim. etäohjauksella toimivat metsäkoneet). Ne pudottavat tuotantokustannuksia kuten kaikki riittävän edullinen automatiikka, ja luovat siis kasvua.

      Heikki 

       

      1. PS Yksi eli 3D-printtaus uupuu

        Itse listaan tuohon vielä 3D-tulostimet, joilla teollinen tuotanto muovautuu aika erilaiseksi kenties piankin. Nato on jo kokeillut kolmiulotteisella printterillä tehtyjä osia hävittäjissä ja osat kestivät hyvin testauksen lennoilla. Tuotantokustannukset olivat todella halvat verrattuna perinteiseen menetelmään. Tekniikka laajennee nopeasti, ensin tietty yksinkertaisiin kappaleisiin.

        Heikki 

    2. Nuoret, ajan hermolla olevat henkilöt

      Vedän tämän nyt ihan hatusta, mutta veikkaan että tuollaisten ihmisten perspektiivi voi olla tietyllä tavalla rajoittunut – siten, että heidän näkökulmansa on, mistä tulevat uudet kuluttajia kiehtovat trendit. Sijoittajan kannalta se on oleellista ymmärrystä, mutta kuluttajavetoiset tuotteet eivät ole talouskasvun ajureita, jos ne eivät tuo merkittäviä säästöjä (kuten sähköauto tekee). Peliohjelmat ja televisiotekniikan kehittyminen on kivaa, mutta Angry Birds, laajatauluruudut ja kolmiulotteisus tuskin juuri edistävät kasvua sinänsä (tuotantopanosten ja tuotannon suhdetta), toisin kuin tuotannolliset innovaatiot. Ne eivät taas ole olleenkaan seksikkäitä alueita, ja tuotantotekniikan kehitys tapahtuu paljon yritysten sisällä vailla suurta huomiota ja etenkään mediaseksikkyyttä. Mutta sieltä se todellinen kasvu tulee, kun tuottavuus nousee ja hyödykkeiden hinnat putoavat. Mm 3D-printterit ovat saaneet lähinnä negatiivista huomiota, kun harrastelijat ovat väsänneet niillä aseita yms, mutta tekniikan todellinen merkitys on sen tuotantokustannuksia pudottavassa muutoksessa, joka alkaa kohta realisoitua. Mutta suuren yleisön silmissä se ei ole kiinnostavaa – kansantalous sitä harvoin on.

      Heikiki

Comments are closed.

Related Posts