Hyvin jäähtyy Yhdysvalloissa keskuspankeille jopa tärkein inflaatiomittari Personal Consumption Expenditure Price Index. Se putosi vuositasolla jo liki kahta prosenttia eli tavoitehaarukkaansa.

Suurin ero henkilökohtaisen kulutuksen (PCE) hintaindeksin ja kulutushintaindeksin (CPI) välillä on niiden laajuudessa ja hyödykevalikoimassa. PCE mittaa yksityishenkilöiden ja kotitalouksien kuluttamien tavaroiden ja palveluiden keskimääräistä hintatasoa.

Se sisältää kaikki kuluttajan ostamat tavarat ja palvelut kuten CPI. Mutta toisin kuin CPI se kattaa myös yritysten ja julkisten instanssien kulutuskohteet.

Lisäksi PCE käyttää painotettua kaavaa, joka mahdollistaa tavara- ja palvelukorin kehittymisen ajan myötä kulutustottumusten muutosten perusteella. Jos siis jonkun hyödykkeen osuus kuluttamisen kokonaisuudessa kasvaa, nousee myös sen painoarvo indeksissä.

PCE ei ylipainota asumista

Yksi ja ehkä tärkein hinta-painoero on ollut viime aikoina asuntokauppa. Kuluttajahintaindeksissä asunnon omistajien ja vuokralaisten asumiskustannusten osuus indeksin painosta on noin 34 prosenttia, PCE:ssä vain 15 prosenttia.

Asuntokustannukset nostivat noin kaksi prosenttiyksikköä kuluttajahintaindeksiä tammikuussa, kun koko indeksi nousi 3,1 prosenttia. PCE-inflaatiota samat kustannukset lisäsivät alle prosenttiyksikön.

Eli ydininflaatiota pitää yllä keskeisesti hitaasti liikkuva asumisen hinta. Muissa keskeisissä hyödykeryhmissä tilanne on jo paljon parempi, kuten PCE todistaa.

Samaa kertoo asumiskustannuksista siivottu kuluttajahintaindeksi. Se jauhaa edelleen paikallaan alle 280 pisteessä kuten jo yli puolitoista vuotta!

Työn yksikkökustannusten ralli ohi

Fedin noin 5,5% ohjauskorko on jo peräti noin kolme prosenttiyksikköä yli PCE:n kasvuluvun eli reippaasti kiristävä. Vaikka muunkinlaisia tulkintoja tilanteesta liikkuu.

Moni data puoltaa rahapolitiikan löyhäämisen puolesta vaikka heti, mutta ainakin piakkoin. Työn yksikkökustannusten nousu taittui jo puoli vuotta sitten. Indeksi pysyy paikallaan.

Kyseinen mittari kertoo paljon enemmän kuin pelkkä palkkakehitys. Kun työn tuottavuus jatkaa kohentumista lyhyestä aallonpohjasta, työn todelliset kustannukset eivät nouse huolimatta nimellispalkkojen kasvusta.

Syntyy enemmän tulostakin. Se tietää hyvää inflaatiolle ja myös yritysten tuloksille.

Tuottavuuden kasvu on talouskasvun moottori. Se huolehtii osaltaan inflaatiostakin, rahapolitiikka toki toisena keskeisenä tekijänä.

Kireän rahapolitiikan leikkaama kysyntä on kuitenkin ikävä tapa hillitä inflaatiota. Tuottavuuden kasvu taas myönteinen ja vaurautta kohentava.

Teollisuus yhä rähmällään

Synkempänä puolena vaakakupissa on nyt talouden ilmasto. Yritysten luottamus lojuu yhä pohjilla.

Konkurssit ovat kiihtyneet samaa tahtia ohjauskoron kanssa. Jälkimmäinen alkoi raketoida keväällä 2022, konkurssit pari kuukautta myöhemmin.

Teollisuuden aktiivisuutta mittaava Philly Index makaa yhä rähmällään nollan tuntumassa kuten jo pari vuotta. Se koskee niin tätä hetkeä kuin lähiajan odotuksia.

Hyvä puoli on, että myös yritysten hintaindeksi lojuu liki taantumaluvuissa (harmaat palkit alakuvassa). Hintaralli laantui jo aikaa sitten.

Pakastimessa värjöttelee yritysten luottamuskin. Joten Fedillä pitäisi olla jo paljon tärkeämpää murehtimista kuin inflaatio.

Ja kyllä Fed tavan mukaan hereillä onkin. Paljon paremmin kuin saksalaissyndroomaa poteva EKP – vaikka sillä olisi vielä paljon enemmän aihetta huoleen reaalitalouden tilasta.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta