Kävin perjantaina katsastamassa Aallon Product Development Project – kurssin tuotokset. Kyseessähän on projekti jossa opiskelijoista koostuva projektitiimi saa yritys-sponsorilta tuotekehitysprojekti-toimeksiannon. Lopputuloksena on toimintaprototyyppi tai demo. Osa opiskelijoista j(ja sponsoreista) ovat toki ulkomaalaisia, mutta olen silti vaikuttunut suomalaisesta kekseliäisyydestä joka tulee esiin tässä n. 20 projektin tuloksissa. Alla muutama omista suosikeistani:

• Yhteistyössä Airbusin kanssa kehitetty lennonaikaisten jätteiden käsittelyn ratkaisu. Tämä sisältää mm. uudistetun trelleyn, lajittelun ja lopuksi jätteen kokoonpuristamisen vakuumipusseissa pölynimurin kanssa.
• Uutisissakin esitetty Winemill:in kanssa kehitetty viinin alhoholipitoisuutta laskeva vekotin. Suoraa vertailua alkuperäiseen ei tarjottu, mutta 30% alennetulla alkoholipitoisuudella punaviini maistui meikäläisen mielestä hyvältä.
• Kotiinpäinkin saa hieman vetää. Mielestäni Vaisalan kanssa kehitetty mailman ensimmäinen kädessäpidettävä kosteuskalibraattori oli huikea esitys. Nyt ei enää tarvitse lähettää mittalaitteita laboratorioon kalibroitavaksi, vaan laboratoria tulee mittalaitteen luokse.

Tällaista saa siis aikaan pienellä rahoitus-sponsiilla ja käyttämällä vähän aikaa toimeksiannon kuvaamiseen. Lopputuloshan ei ole vielä tuotantovalmis tuote, vaan toimintakonsepti, mutta voi olla silti todella arvokas yritykselle. Tuoreet aivot näkevät helpommin ”laatikon ulkopuolelle”. Osa tuoteudesta johtuu varmaankin siitä että tiimi ei ole liian sisällä siinä mitetä on tehty ennen tai ”mikä ei toimi”.

Uskon että varsinkin suomalaiset teknologiayritykset ovat varsin hyvin tietoisia tästä (ja muistakin) yhteiskunnan tarjoiamista kehitysmahdollisuuksista. Mutta epäilen että jopa enemmän uutta voisi syntyä ”perinteisessä” teollisuudessa ja palveluntuotannossa jossa ehkä vähemmän satsataan kehitystoimintaan. Ennakkoluulottomalla lähestymsitavalla saattaa löytyä ”matalalla roikkuvia hedelmiä”. Miten on teidän yrityksessä?