Sijoittaja vai sittenkin spekulantti?
Ahneita johtajia on viime aikoina haukuttu lyhytnäköisiksi kvartaalitalouden lakeijoiksi. Tähän heitä ajaa palkkiojärjestelmät jotka palkitsevat lyhytnäköistä kurssien vedätystä yrityksen pitkäaikaisen kehittämisen kustannuksella.
Vastakohtana tähän on nähty ns omistajanäkökulma jossa aikajänne on pidempi. Mutta onkohan tämä totta? Entä jos omistajatkin ovat aivan yhtä lyhytnäköisiä? Tänä vuonna Nokian osakkeista on vaihtanut omistajaa keskimäärin 0.73% per päivä. Vuoden aikana omistajat vaihtuvat lähes kaksi kertaa. Keskimääräinen omistusaika on 253 pörssipäivällä siis 0.53 vuotta. Omistajan pitkä aikajänne on tässä tapauksessa melko tasan kaksi kvartaalia.
Suoraselkäinen sitoutunut omistaja – sijoittaja joka tutkii yrityksen liiketoimintaa ja sitoutuu siihen pitkäksi aikaa koska uskoo yrityksen liiketoimintaideaan – on juonut markkinamyrkkyä ja muuttunut luihuksi keinottelijaksi joka yrittää arvata pörssikurssien liikkeet.
Tästä seuraa lisääntynyttä epävakautta. Jopa teknistä analyysia avukseen käyttäen päivänvaloa pelkäävä mr Hyde myy pelinappulansa pois heti ensimmäisen laskuoireen aavistettuaan. Suoraselkäinen Dr Jekyll sensijaan ajattelee kurssilaskun kohdalla saavansa arvopaperin alennusmyynnistä ja ostaa lisää.
Eipä ihme jos yritysjohto hätäilee jos omistajatkin ovat näin lyhytnäköistä porukkaa.
Millä tämän estäisi? Kansainvälinen sopimus omistusajan mukaan porrastetusta luovutusvoiton verotuksesta purisi, mutta taitaa olla toiveajattelua jopa tässä kriisitietoisessa ajassa. Alle kuukauden omistus, 50%, alle puoli vuotta 40%, alle vuoden 30%, alle kaski vuotta 20% ja yli kaksi vuotta 10%. Eiköhän mr Hyde joutuisi vieroitushoitoon.
Ahneita johtajia on viime aikoina haukuttu lyhytnäköisiksi kvartaalitalouden lakeijoiksi. Tähän heitä ajaa palkkiojärjestelmät jotka palkitsevat lyhytnäköistä kurssien vedätystä yrityksen pitkäaikaisen kehittämisen kustannuksella.
Vastakohtana tähän on nähty ns omistajanäkökulma jossa aikajänne on pidempi. Mutta onkohan tämä totta? Entä jos omistajatkin ovat aivan yhtä lyhytnäköisiä? Tänä vuonna Nokian osakkeista on vaihtanut omistajaa keskimäärin 0.73% per päivä. Vuoden aikana omistajat vaihtuvat lähes kaksi kertaa. Keskimääräinen omistusaika on 253 pörssipäivällä siis 0.53 vuotta. Omistajan pitkä aikajänne on tässä tapauksessa melko tasan kaksi kvartaalia.
Suoraselkäinen sitoutunut omistaja – sijoittaja joka tutkii yrityksen liiketoimintaa ja sitoutuu siihen pitkäksi aikaa koska uskoo yrityksen liiketoimintaideaan – on juonut markkinamyrkkyä ja muuttunut luihuksi keinottelijaksi joka yrittää arvata pörssikurssien liikkeet.
Tästä seuraa lisääntynyttä epävakautta. Jopa teknistä analyysia avukseen käyttäen päivänvaloa pelkäävä mr Hyde myy pelinappulansa pois heti ensimmäisen laskuoireen aavistettuaan. Suoraselkäinen Dr Jekyll sensijaan ajattelee kurssilaskun kohdalla saavansa arvopaperin alennusmyynnistä ja ostaa lisää.
Eipä ihme jos yritysjohto hätäilee jos omistajatkin ovat näin lyhytnäköistä porukkaa.
Millä tämän estäisi? Kansainvälinen sopimus omistusajan mukaan porrastetusta luovutusvoiton verotuksesta purisi, mutta taitaa olla toiveajattelua jopa tässä kriisitietoisessa ajassa. Alle kuukauden omistus, 50%, alle puoli vuotta 40%, alle vuoden 30%, alle kaski vuotta 20% ja yli kaksi vuotta 10%. Eiköhän mr Hyde joutuisi vieroitushoitoon.
Näin yksinkertaista se voi olla
Asiaa. Julkista pörssisysteemiä ei varmaankaan aikanaan luotu Day Tradereita varten, vaan mahdollistamaan pääomien keräämisen laajemmista piireistä mikä aikaisemmin oli ollut mahdollista. Spekuloinnin rajoittaminen ja pitkäjänteiseen sijoittamiseen siirtyminen minimoisi monen lieveilmiön vaikutuksia.
toinen näkökulma
Tänä vuonna Nokian osakkeista on vaihtanut omistajaa keskimäärin 0.73% per päivä
Jos esim. ajatellaan, että samat 0.73% osakkeista vaihtaa koko ajan omistusta treidaajien toimesta, tällöin jää vielä 99% pitkäkestoisia omistajia. Todennäköisesti totuus on jossain tässä välillä. Eli, että esim 75% on pitkäjänteistä omistusta. Veikkaan, että treidaajien omistus ei kuitenkaan ole kovin suuri osuus yhtiön omistuksesta, koska muuten positioiden likvidointi saattaisi osottautua vaikeaksi ja aiheuttaa riskiä koko treidaukseen.