Eilispäivän vitsit ovat muuttuneet tämän päivän todellisuudeksi. Parikymmentä vuotta sitten Tekniikka ja Talous-lehdessä oli Timo Mikaman piirtämä sarjakuva myyntitykki Huikkasesta, joka ryntää salkkunsa kanssa toimitusjohtajan huoneeseen. ”Sain Jäyhävuoren kanssa 10–vuoden sopimuksen aivan toivomillamme ehdoilla,” Huikkanen toteaa. Seuraavan kuvan puhekuplassa toimitusjohtaja ilahtuneena toteaa: ”Loistavaa! Aivan uskomatonta! Se tietää reilua palkankorotusta.” Huikkasen ällistykseksi viimeisessä kuvassa johtaja sytyttää paksun sikarin ja toteaa tyytyväisen näköisenä ”Firman heikon tuloksen vuoksi olen nimittäin jo pitkään joutunut olemaan palkkakuopassa.”

Eilispäivän vitsit ovat muuttuneet tämän päivän todellisuudeksi. Parikymmentä vuotta sitten Tekniikka ja Talous-lehdessä oli Timo Mikaman piirtämä sarjakuva myyntitykki Huikkasesta, joka ryntää salkkunsa kanssa toimitusjohtajan huoneeseen. ”Sain Jäyhävuoren kanssa 10–vuoden sopimuksen aivan toivomillamme ehdoilla,” Huikkanen toteaa. Seuraavan kuvan puhekuplassa toimitusjohtaja ilahtuneena toteaa: ”Loistavaa! Aivan uskomatonta! Se tietää reilua palkankorotusta.” Huikkasen ällistykseksi viimeisessä kuvassa johtaja sytyttää paksun sikarin ja toteaa tyytyväisen näköisenä ”Firman heikon tuloksen vuoksi olen nimittäin jo pitkään joutunut olemaan palkkakuopassa.”

Olen vuosien aikana usean kerran nauranut makeasti kyseiselle sarjakuvalle, mutta nyttemmin hymynikin alkaa jo olla aika väkinäistä. Tämähän on tämän päivän todellisuutta. Vai mitä pitää ajatella maamme yliopistoista, jotka kerjäsivät sekä yhteisöiltä että yksityisiltä kansalaisilta rahaa ja saatuaan rahat, nostivat tuntuvasti rehtoreidensa palkkoja. Tai kun monopoliyhtiö Veikkauksen toimitusjohtaja keskittyy edustamaan lähinnä ulkomailla nauttien samalla vuorineuvostason palkka- ja eläke-eduista. Tai kun eläkevakuutusyhtiöiden toimitusjohtajiksi valikoituvat henkilöt ammattiyhdistystaustan tai pitkän virkauran perusteella ilman minkäänlaista sijoitusalan osaamista; hekin tietysti vuorineuvostason palkka- ja eläke-eduilla.

Kun valtion sijoitusyhtiö Solidiumiin palkattiin toimitusjohtaja, hänen palkkaetunsa määriteltiin pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien tasolle. Muutamaan pörssiyhtiöön sijoittamisessa eivät ainakaan työpaineet pitäisi rasittaa. Mielenkiinnolla odotan, miten yhtiön johto tulee perustelemaan mittavia sijoituksiaan kaivosyhtiö Talvivaaraan!

Valtio, kunnat ja muu isännätön raha tuntuvat näyttävän palkitsemisissa huonoa esimerkkiä. Mutta eivät pörssiyhtiötkään ahneudessa heikommalle jää. Keskinäisillä hallitusten jäsenten ristiin-kytkennöillä pieni piiri on onnistunut järjestelemään itselleen mittavat palkka- ja eläke-edut. On myös suoranainen uutinen, jos toimitusjohtaja ilmoittaa jatkavansa yhtiössä täytettyään 60 vuotta. Aika vaikea sellaisista lähtökohdista on vaatia muita jaksamaan työelämässä 68 vuoteen. Ei näytä uskottavalta.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ahneus on tätä päivää. En lainkaan ihmettele, että joku pitkän päivätyön tehnyt liikejuristi tulee omantunnon tuskiin. Niin paljon kyseenalaisia asioita yrityksissä ja yhteisöissä on tehty ja hallituksen käytössä oleva juristi on valvonut, että kaikki nämä operaatiot on tehty ainakin lain kirjainta noudattaen.

Hallitustyöskentelyyn tarvitaan kiireesti uusia kasvoja. Miten niitä saadaan, onkin jo vaikeampi kysymys. Pörssiyhtiöihin perustetuista, suurimmista osakkeenomistajista koostuvista nimitysvaliokunnista on haettu ratkaisua siihen, että hallituksiin saataisiin parasta oman alansa osaamista. Aika monessa pörssiyhtiössä käytännössä edelleen vanha hallitus täydentää itse itseään, mikä johtaa liialliseen sisäsiittoisuuteen.

Jorma Kokko
jorma.kokko@jamk.fi

Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton hallituksen jäsen. Osakesäästäjien Keskusliitto on osake- korko ja rahastosäästäjien edunvalvontajärjestö.

Voit tutustua Osakesäästäjien toimintaan ja etuihin Osakesäästäjien nettisivuilla http://www.osakeliitto.fi/

Löydät Osakesäästäjät myös Facebookista!