Kepulaiset pitävät tiukasti kiinni ajatuksestaan kasvurahastosta, joka rahoitettaisiin myymällä valtion pörssiomaisuutta. Eduskuntaryhmän pj Kimmo Tiilikaisen mukaan TeliaSonera maksaa kyllä hyvää osinkoa (kuten olen aiheesta aiemminkin kirjoittaessani jaksanut vatkuttaa), mutta sillä ei Tiilikaisen mukaan luoda Suomeen satoja työpaikkoja. Se on surkeaa matematiikkaa seuraavista syistä.

1.    Hyvää osinkovirtaa voi käyttää mihin tahansa työllisyyttä edistäviin hankkeisiin, kuten kustantamaan koulutusta, tutkimusta, tuotekehitystä jne. Osinkovirralla voidaan myös ylläpitää niitä työpaikkoja, jotka muuten joutuisivat leikkurin kitaan, kun julkiselta sektorilta haetaan säästöjä.

2.    Kasvurahasto ei sinänsä ole huono ajatus ollenkaan, sikäli kun se toimii tarkoitetulla tavalla eli luo uusia tuotantotapoja ja sektoreita, joita Suomi tietenkin tarvitsee. Jos kepu todellakin uskoisi hankkeensa menestykseen niin vilpittömästi kuin väittää, hankkeen voisi kustantaa velkarahalla, nyt kun Suomi saa sitä pilkkahintaan. Kymmenvuotisen velkapaperin korot ovat parin prosentin tasoa, ja jos investoinnit ovat hitusenkaan kannattavia, tuo hinta niiden pitää kattaa. Jos ne eivät sitä kata, ei investointia ole järkeä tehdä. Kasvurahastosta ei ole iloa vaan haittaa, jos siitä tulee rahareikä hyödyttömien yritystukien muodossa.

3.    TeliaSonera ja muut valtion parhaat pörssiyhtiöt (yllätys yllätys tämä  ei edelleenkään koske teollisuuspolitiikkamme nerojen sydänhankkeita Talvivaaraa ja Outokumpua) maksavat niin hyvää osinkoa, että niillä voidaan hoitaa po velan korot, ja vielä jää rahaa ylikin velan lyhentämiseen. Sen sijaan että valtio suunnittelee pörssiomaisuutensa myymistä, sen pitäisi haalia sitä lisää vaikka velaksi, kun parhaita yhtiöitä yhä halvalla saa. Vain idiootti myy parasta omaisuuttaan ja pistää sen riskihankkeisiin, jos vaihtoehtoja on.

Kaikkiaan keskustan linjasta tuoksuu vahvasti se, ettei puolue luota omaan ideaansa, mutta haluaa antaa vaikutelman tarmokkaasta ja visionäärisestä talouden kunnostajasta. Se ei halua markkinoida kansalaisille valtion velkaantumisen lisäämistä teollisuuspolitiikan edistämiseksi, joten on mukavampaa turvautua lyhytnäköiseen tuottavan omaisuuden myyntiin.

Mutta voisimmehan me myydä huonompaa pörssiomaisuutta – vaikka Talvivaaraa ja Outokumpua, niistähän ei ole omistajille mitään iloa? Ai niin, niistähän ei saa mitään. Mikä ei ole tullut ainakaan minulle uutisena, kuten totesin saman tien, kun valtio tälle hirvittävän kalliiksi käyneelle seikkailupolitiikan tielle lähti. Menetyksemme kadonneena pörssiomaisuutena ovat jo vaivatta samaa luokkaa kuin se raha, jota hallitus nyt kaavailee elvytysvaraksi.