Eksynyt EU

Euroopan komission taloustilan talvikatsaus kertoo hyvin pitkälle sen, ettei euroalueella ole oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä miksi mitäkin tapahtuu. Heti pääkirjoituksessa Marco Buti kertoo, että markkinoiden luottamus on palautunut ja jatkaa palautumistaan. Tämä sitten aikanaan poistaa talouden supistumisen ongelmat. Toimia tarvitaan, jotta epäsäännönmukaisuudet korjataan. Tällä mitä ilmeisimmin viitataan ”rakenteellisiin uudistuksiin”, siis vyönkiristelyyn. Samalla kuitenkin hän toteaa, että yritykset ja kuluttajat ovat tulleet varovaisiksi ja kysyntä pysyy ainakin hetken ajan heikkona, ja se viivästyttää talouskasvun alkamista.

Täysin ilman mitään ilmeistä syytä työttömyys on kuitenkin hälyttävästi noussut. Eksyneisyys alkaa nostaa profiiliaan näin heti pääkirjoituksessa. Koska euromailla ei ole esimerkiksi vaihtoehtona ruveta harjoittamaan tullimuurien säestyksellä protektionistista kauppapolitiikkaa ja antaa valuuttansa devalvoitua, niin jäljellä ei ole muita keinoja kuin ruveta raippaamaan oma kansa henkihieveriin. Tähänkin muistutuksena toki se, että ainahan voitte totuttautua ajatukseen maksaa naapurinkin törsäilevä ja tuhlaileva elämäntyyli. Espanjassa on työttömiä osapuilleen sama määrä kuin Suomessa on asukkaita. Jokainen suomalainen ottaa yhden espanjalaisen siivelleen ja ongelma poistuu ilman, että naapurit joutuvat kärsimään. Ettehän suomalaiset nyt sentään itseänne ajattele ja esimerkiksi omaa perhettänne ja ystäviänne?

Ettehän te. Tästä kielii esimerkiksi valtioneuvostomme lähestulkoon vankkumaton kannatus. Valtioneuvoston, jonka vetäjän, pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) mukaan kyse on nyt vain siitä pitäisikö kansan saada äänestää valuuttansa nimestä. Tässä ei siis niinkään ole kyse siitä, että kymmenet miljoonat eurooppalaiset ajetaan totaaliseen köyhyysloukkuun, ja jotta nämä eivät pistä hulinaksi niin heidän viulunsa (ja muutkin kulut) tulee maksaa. Tähän rooliin valtioneuvosto on kaavaillut juuri sinulle arvoisa lukija merkittävän osan.

Katsellaanpa hieman lukuja tässä välissä. Espanjan piti trimmata viime vuonna budjettivajeensa 5,3 prosenttiyksikköön bruttokansantuotteesta. Sitten tavoitetta löysättiin 6,3 prosenttiyksikköön. Lopulta selvisi, että roskalainojen vuoksi tämä vaje olikin 10,2%. Espanjalaisia on lähestulkoon yhdeksän kertaa suomalaisten määrä. Heidän bruttokansantuotteensa on pyörein luvuin siinä 1400 miljardia euroa. Nopea laskutoimitus kertoo, että 10% vaje tuosta ei ole kuin marginaaliset 140 miljardia euroa. Espanja oli ennen asuntokuplansa puhkeamista suorastaan julkisen taloudenpidon mallimaa (ainakin numeroiden valossa, korruptiot on sitten asia erikseen). Kun yksityisten jättivelkoja ei saneerattukaan niin nyt on aika hilkulla se, tuleeko Espanjasta jo tänä vuonna ”satasen kerhon jäsen”, joka tarkoittaa tässä yhteydessä maata, jolla on velkaa yhtä paljon kuin sen vuotuinen bruttokansantuote, siis tuo 1400 miljardia euroa. Viiden prosentin lainakorolla tämän paakun pelkkä ylläpitäminen maksaa 70 miljardia euroa, siis miltei puolet enemmän kuin Suomen koko budjetti.

Kyseessä oli nyt vain yksi maa euroalueelta, onhan tässä Italiaa, Portugalia, Kreikkaa, Kyprosta… sekä tällä tahdilla marssittaessa myös Hollanti, Ranska ja Belgia samassa köörissä. Jääkiekkokansana varmasti ymmärrätte, että kun jäähyboksiin ruvetaan komentamaan ukkoa tämän tästä niin se urakka jäljellejääneiden kesken alkaa kasvaa aika suureksi.

Palataanpa katsaukseen. Siinä todetaan, että koska tämä vuosi on investointien ja kulutuskysynnän vuoksi hyvin vaatimatonta niin talous pysyy tolpillaan viennin turvin. Kuka muistaa hollantilaisen ING-pankin pari laskennallista valuuttakurssilaskelmaa loppuvuodesta 2011? Tässä muistin virkistämiseksi: Kreikan ”laskennallinen” oma valuutta devalvoituisi nihkeät 80% ”laskennalliseen” Saksan markkaan nähden. Espanjan ja Portugalin vastaavat lukemat olisivat 50% , ja vielä Italialla ja Irlannillakin 25%.

Toisin sanoen, pelimerkit laitetaan katsauksessa sille numerolle, että Kreikka tempaisee mykistävät vientilukemat melko huimasti yliarvostetulla eurollaan (ei ihan niin paljon kuin ”laskennallinen” devalvoitumismäärä ”Saksan markkaan” nähden, mutta suunta on selkeä), ja saman taikatempun tekevät myös Espanja, Portugali ja Italiakin. Mielestäni komissio on täysin eksyksissä näiden visioidensa kanssa. Pidän ilman muuta selvänä, että näitä katsausnumeraaleja tullaan vielä tämän vuoden aikana rukkaamaan alas.

Mutta eihän tässä vasta katsottu kuin että euroalueen viennin varassa olemista. Visio muuttuu sitä hyytävämmäksi, mitä tarkempi otos euroalueelta otetaan. Olkoon se otos sitten vaikka Kreikka tai Espanja. Nimittäin näihin euroalueen sisäisiin vaihtotase-epätasapainoihin INGin laskelmat sopivat paremmin. Jotta esimerkiksi Espanja voisi kuroa kilpailukykynsä Saksaan nähden niin joko Saksan olisi ”romutettava” kilpailukykynsä, Espanjan petrattava rajusti. Taikka sitten näiden kahden tekijän summa käy sekin. Jos siis Saksa suostuu antamaan vastikkeetta rahaa Espanjaan, että espanjalaisilla olisi varaa ostaa saksalaisia tuotteita niin kaikki on hyvin. Tämä on sitä tulonsiirtoliittovaltiota. Toinen vaihtoehto on, että Espanja ottaa hatkat (tai Saksa!) euroalueesta, pistää tullimuurit pystyyn ja/tai antaa valuuttansa devalvoitua. Kolmas on sitten se massatyöttömyyden jatkaminen ja mitä ilmeisimmin vielä ainakin hetken aikaa sen pahentaminen.

Ei sentään mitään niin eksynyttä, etteikö jossain raportti olisi oikeassa. Raportissa todetaan, että suuri epävarmuus mm. työttömyyden vuoksi hidastaa kulutuskysyntää ja siten myös investointeja. Tasesupistaminen (sekä yritykset, että kotitaloudet) pitää huolen siitä, että luottokysyntä ja -tarjonta on heikkoa. Tähän toki lisäisin sen verran, ettei ideoidut pankkiverot sun muut ainakaan toimi luotontarjonnan moottorina.

Lisäksi raportissa on noteerattu se, että eri euromaiden kesken on suuria eroja esimerkiksi luotonsaannin suhteen. Ihme ja kumma. Siis ihanko on niin, ettei työttömät espanjalaiset asuntokuplan puhkeamisen jäljiltä olekaan jonottelemassa lisää asuntolainaa vasaroiden alle menetettyjen kämppien lainataakan päälle, kun vielä arvellaan hintakuplan tyhjenemisen olevan vasta puolessa välissä?

Edelleen, vuosia jatkuneen työttömyyden seurauksena raportissa arvellaan, että mahtaakohan sitä työtaidot säilyä jouten ollessa. Näin rakenteellinen työttömyys itse asiassa vain heikentää mahdollisuuksia päästä takaisin toimeen kiinni ja luomaan hyvinvointia, sekä talouskasvua.

On kerrassaan hämmästyttävää lukea Euroopan komissiolta tällaista raporttia ilman, että siitä osataan tehdä oikeat johtopäätökset ja toimia pragmaattisesti ongelmanratkonnan kanssa. EMU-mailla ei ole tepsiviä työkaluja tällaisten ongelmien korjaamiseen, vaan ongelmat vain eskaloituvat.

28 thoughts on “Eksynyt EU

  1. Liittovaltion rakenteet

    On totta että tulonsiirtoliittovaltiossa ne reaaliset resurssit todella siirtyvät, mutta ehkä kuvaus jää turhan yksioikoiseksi. Eihän mikään liittovaltio toimi niin, että rahaa vain annetaan jollekin osavaltiolle koska olisi kivat että sielläkin ihmisillä on varaa ostaa tuotteita. Resursseja käytetään myös kyseisen osavaltion rakenteiden korjaamiseen, usein varsin merkittävä osuus kokonaismäärästä.

    Jos katsotaan USA:ta niin voitaneen ajatella IRS:n ja FBI:n olevan tärkeimmät sisäisiä rakenteita ylläpitävät ja korjaavat virastot.

    IRS: Employees 106,000 (2010)

    FBI: Employees 36,074[1] (September 30, 2012)

    Euroopassa tämäntasoiset resurssit tuskin riittäisivät rakenteiden tarpeeksi nopeaan korjaamiseen. USA:ssa FBI voi yleensä luottaa paikallisen poliisin yhteistyöhaluun, Euroliittovaltiossa tilanne tuskin olisi tämä. Arvioin että Euro FBI:n resurssien pitäisi olla vähintään kolminkertaiset ja mafian vastaisissa operaatioissa heillä pitäisi olla käytössään vähän korruptoituneiden maiden (esim. Saksa) erikoisjoukkoja.

    Eli tulonsiirtojen vastineeksi osavaltiot todella olisivat osavaltioita ilman minkäänlaista suvereniteettia, aikaisemman vieraan vallan sotilasyksiköt operoisivat heidän alueellaan korjaten rakenteita, kun se olisi tarpeen. Tätä kautta tulonsiirtoliittovaltio ja "vastikkeeton" raha muuttuu ymmärrettävämmäksi. En tosin tiedä yhtään tapausta historiassa, jossa eri kielelliset ja kulttuuriset ryhmät olisivat muodostaneet liittovaltion tällä tavalla suvereniteettinsa luovuttaen. Jotta tällainen liittovaltio voisi olla kestävä, pitäisi perustuslaki suunnitella erityisen hyvin ja tehdä erittäin vaikeaksi muuttaa. Itse en kyllä usko että tällainen olisi mahdollista nyt, euron purkaminen on huomattavasti realistisempi lähestymistapa.

    1. Kyllä vain

      Joo kyllä, onhan tällaisilla toimilla mahdollisuus saada korjattua rakenteita. En vain usko näin käyvän. Siellä kun hakaristiliput liehuivat Ateenassa Saksan liittokansleri Angela Merkelin vieraillessa tunnelman ollessa teennäinen ja jopa kireä, on vaikea nähdä mahdollisena tällaista kapitulaatiota. Tällä mallilla hanketta tulevat vastustamaan sekä maksajamaat, että tuettavat maat. Enkä tässä yhteydessä puhu mistään komission asettamista virkamieshallituksista eri provinsseihin, vaan eurooppalaisista kansoista. Näiden pommien (epävakaus) virittäminen ei ole minusta mielekästä. Jopa ne M-kirjaimella alkavat maat muodostavat paremman alueen yhteiselle valuutalle kuin mitä EMU tekee.

      Tämän lisäksi huomauttaisin, ettei nykyinen tilanne ole vielä läheskään niin paha kuin mitä jatkossa. Nimittäin tämän federaation tuleva eläkevaje on jotain sellaista, että oksat pois. Julkisen kulutuksen supistaminen tarkoittaa yhtä kaikki eläkejärjestelmän täydellistä reformia, koska nämä ja julkisen sektorin palkat ovat suurimpia rohmuja julkisissa budjeteissa. Meillä on Suomessa sentään varauduttu eläkejärjestelmässä tykkänään eri tavoin, ja siitä huolimatta otsikoissa on tämän tästä termi "kestävyysvaje". Auta armias, kun näissä kriisimaissa pitää ruveta eläkkeitä nollaamaan. Pohtikaa ongelmaa vaikka sillä tavoin, että vertaatte Suomen "kestävyysvajeen" tuomiin poliittisiin mahdottomuuksiin ja sitten vertaatte toimia ja seurauksia siihen mitä muualla vaaditaan.

      Aiheesta kirjoitin yleisluonteisesti jo kesällä 2011. Yleisluonteisesti siksi, ettei eläkejärjestelmän kuviot ole minulle niin tuttuja, mutta en ole aiheesta nähnyt Suomessa käytävän debattia. Pitäisikö?

      1. Kuka maksaa eläkkeet?

        Itse olen jo pidemmän aikaa ollut siinä käsityksessä että Suomessa nuoremmat ikäluokat laitetaan maksamaan vanhempien eläkkeet ja sitä isommalla kertoimella mitä nuoremmista vs vanhemmista ikäluokista on kyse. Kuulun itse yli 50-vuotiaana tästä hyötyviin suuriin ja lapseni taas tästä kärsiviin nuoriin ikäluokkiin. Vaikka me olemmekin kartuttaneet eläkekertymää työuramme alusta asti ovat kertoimet vallankin alkuvaiheessa olleet aivan liian pieniä.

        Eläkejärjestelmämme on kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen hyvin rakennettu mutta kuitenkin yksi viimeisiä tsaarinajan periaattein (eli salailemalla) hoidettuja hallinnon aloja. Kansalaisille ei avata riittävästi niitä ehtoja, kaavoja, kertoimia, rajoituksia jne joiden perusteella kunkin ikäluokan eläkkeet määrätyvät palkkojen perusteella. Tarkoitan lähinnä aiempia TEL- ja nykyisiä TyEL-eläkkeitä mutta kyllä samalla voisi avata YEL- ja MYEL-eläkkeetkin.

        Euroopan kriisissä yksi iso riski nuorisollemme lienee se, että kotimaassa kohtuullisesti hoidetun eläkejärjestelmän lisäksi he joutuvat maksamaan myös leväperäisemmin hoidettujen EU(ro)-maiden eläkejärjestelmien vajeita. Miten Suomen hallitus tulee reagoimaan silloin kun tukipyynnöt mitä ilmeisimmin johtuvat eläkepommista? Pahoin pelkään että solidaarisuus-lippua heiluttaen nuorisomme tulee näitäkin vajeita kattamaan!?

        Kaikki (ja kaikkien EU(ro)-maiden kaikkien) eläkejärjestelmien ehdot, kaavat, kertoimet, rajaukset jne tulisi avata julkisuudelle niin että tutkijoiden olisi mahdollista analysoida niiden oikeudenmukaisuutta. Samoin tulisi avata kaikki ne olettamukset ja skenaariot joita eläkejärjestelmissä tehdään tulevaisuuden tuottavuuden, tehokkuuden, BKT:n jne suhteen. Nämä eivät ole yrityssalaisuuksia vaan jokaisen kansalaisen perusturvan elementtejä!

      2. Eläkepohdintoja

        Mitä enemmän olen asiaa ajatellut (muutaman keskustelunkin siivittämänä), sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että kansalaisten tulisi itse huolehtia omista eläkkeistään. Totta kai koko nykyistä järjestelmää ei voida ajaa alas, koska itsevastuuta on vaikea sälyttää esimerkiksi kehitysvammaisille tai -häiriöisille. Luonnollisesti pitää olla mahdollista "ulkoistaa" eläkesijoittaminen toiselle osapuolelle, mitä nykyisin tehdään lainsäädännön kautta. Tällainen muutos vaatii sen, että talousasiain hallintaa tulee lisätä koulutuksessa, eikä kansalaisten tule olla aivan peruskäsitteistä taivaallisen pihalla. Lisäksi muutoksia tarvitaan muuallakin lainsäädännössä, esimerkiksi henkilökohtaisen taloussokin iskiessä pitää antaa valmiudet ylläpitää oman eläkekassan kerryttäminen edelleen.

        Olen kuitenkin valmis myös ehdotukseenne, että läpinäkyvyyttä lisätään. Sekin on askel oikeaan suuntaan.

      3. Eläkkeet ja indeksi

        Eläkkeiden maksu on yleensä julkisen sektorin näkökulmasta mekanismiltaan sosiaalituki. Joillain mailla toki olevinaan eläkerahastoja. Koko homma pysyy kuitenkin hanskassa samalla mekanismilla kuin sosiaalituet ja vaikkapa julkisen sektorin palkat; inflaation ja devalvaatioiden voimalla. Eli normaalissa maailmassa raha riittää aina eläkkeisiin, kyse on siitä mihin eläkkeet riittävät. Spekulaatio siitä pystyvätkö eurovaltiot maksamaan eläkkeitä johtuu puhtaasti eurosta.

        Luulen että työttömyys ja deindustrialisaatio tulee olemaan kuitenkin varsinaisesti se mekanismi joka purkaa euron. Tietysti kattamattomat eläkevastuut omalta osaltaan auttavat, vanhukset vain ovat sen verran lauhkeita, että valtion on helpompaa tylyttää heitä.

      4. Vanhusten lauhkeudesta

        Eikö Kreikassa ollut jo sellainenkin tapaus, jossa eläkeläinen hirtti itsensä parlamenttitalon edustalla siinä aukiolla? Sitten on nämä polttoitsemurhat. Näillä tempauksilla on kova vaikutus. Ei vähiten siksi, että lienee hallitsijoille hyvinkin kiusallista se, että porukka mielummin tappaa itsensä hyvinkin teatraalisesti (ja polttoitsemurhatapauksissa uskoakseni vieläpä kivuliaasti) kuin ovat tyytyväisiä hallintoon. Suuri painoarvo on myös sillä, että nuoremmat ikäluokat voivat siinä vanhusten oloja katsellessaan nähdä samalla tulevaisuuteensa. Jos kerran nyt vanhukset hirttävät itseään toreilla niin onko sama polku kuljettavana myös itsellään, vai pitäisikö politiikkaa muuttaa? Entä mitä ajattelevat omaiset, lapset ja lastenlapset tällaisesta?

        Vanhuksillakin on kaiken lisäksi äänioikeuskin.

  2. Populistien pelko on

    Populistien pelko on viisauden lku , vai miten se menikään. Italia saa joko Viisi Tähteä -populistiryhmän tai vanhan kelmin Berlusconin (populisti hänkin) tähän euroopan yhteiseen harmooniseen unioniin. Hollande Rankassa alkaa hikoilla tuskissaan kun Saksa jyrää kaikilla rintamilla ohi. Moody ´s kehtas näpäytää Brittejä ja lätkäistä uuden arvon Aa1 . Sen siitä saa kun pullikoi vastaan Angela Merkelille.

    Päiväni pelastuisi jos Italiaan tulisi oikeesti Viisi tähteä tai BUNGA BUNGA takaisin. Kaaosta tarvitaan kun oman maan hallituspuolueet aikovat ottaa osaa Kypros ( Venäjä ) rahanpesuun. Merkel täysi arvoitus. Voitto , niin Kreikka drakmaan ja ulos. Humaritaarinen apu ja muita keinoja enempi. Siellä ei muutu mikään vaikka vallassa olisi vasen – oikea tai siltä väliltä.

    Minä olen Suomalainen , pitkään elänyt ja loppupään ihmesenä seuraan kuinka tässä käy. Nuorisoa tulee sääli. Heillä ei ole vaihtoehtoja enää. Jos eivät ota työtä kuin työtä vastaan, tulee muiden maiden ihmiset joille se käy. Sitten huomaa Suomalainen , oho hupsista ! Minun on lähdettävä pois täältä kun sosiaalitoimistot suljetaan – KELA :t vähenee ja kaikki luukulla yhdessä pisteessä yhtä aikaa.

    Miksi arvoisa Myllyniemi sinun mielestäsi Suomi liukenee näin nopeasti ? Voisitko vastata minulle. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja onnea tulevaisuuteen.

    1. Luottoluokittajista ja muista teemoista

      Luottoluokittajiin jokainen suhtautukoon miten itse parhaakseen näkee. Ongelmalliseksi näiden näkemykset aiheutuvat instituutionaalisista sijoittajista, joiden omien sääntöjen mukaan painotukset tulee olla luokittajien mukaisessa arvioinneissa. Tietty määrä pitää olla tripla-A:ta jne. Totta kai tämäkin on ihan näiden instituutioiden itsensä aiheuttama ongelma, jossa lainsäädännöllä on oma merkittävä osuutensa. Sivuaa jo hieman aiheesta, mutta ottaako luokittajat esimerkiksi huomioon Suomessa kansanterveyden riittävässä määrin, kun meillä laitoksissa pienestä pitäen kökötellään homevaurioisissa rakennuksissa ja imetään keuhkot täyteen itiöitä aamusta iltaan? Yksi mahdollinen seuraus tällaisen trendin pahentuessa on se, että harva enää 50 vuotta täytettyään välttää hengityskoneet ja sairaalavuoteet. Itänaapurissa aikanaan asbestipommin jäljiltä mielikuvat olivat tärkeässä asemassa: kuka voisi ajatellakaan asbestin olevan huonosta terveydelle, kun sen foneettinen ääntäminenkin on niin hienoa?

      Italian vaaleista voisi todeta, että niin kauan äänestetään – tarpeen tullen vaikka vartin välein – kunnes Bersani voittaa. Toinen vaihtoehto tietysti on, että Brysseli asentaa oman marionettihallituksen Roomaan, aivan kuten tietyissä määrin tehtiin 2011 lopulla. EU-demokratiaan kuuluu se, että äänestää toki saa, mutta äänestystuloksen ollessa "väärä" katsotaan sopivaksi muokata tulos sellaiseksi kuin mitä ilman äänioikeutta olevat tahot katsovat parhaaksi. Mallien pioneerityön tekivät irlantilaiset (Lissabonin sopimus) ja Itävalta (Haider parlamenttivaaleissa).

      Suomen ongelma tässä eurooppalaisessa sotkussa on totta kai pienuus. Ehkä täällä on aikanaan pelätty globalisaation tuomia ongelmia ja katsottu, että liittoutumalla isojen kanssa tätä vastaan voidaan puolustautua. Suomi on kuitenkin ollut avotalous ja siksi herkkäkin kaiken maailman myllerryksille. Suljetun kansakunnan ääripää on varmaankin Pohjois-Korea, ja näitä teemoja tuodaankin esille hanakasti. Minkäänlaisia välimalleja ei haluta arvioida, vaan ollaan joko em. P-K tai sitten liittovaltiossa EMU:n sisällä.

      Liittolaisten hakeminen ei minusta ole mielestäni kuitenkaan typerää, mutta soisin uskallettavan kysyä onko velkakriisissä venkuroiva ja tulevan eläkepommin haltija nyt se ideaalisin liittoutumiskumppani? Suuruus on sokaistanut rationaalisen ajattelun, enkä pidä sitä lainkaan mahdottomana, että Saksa mukaanlukien euromaat menettävät ennen pitkää hermonsa tässä venkoilussa. Jos katsoo pitkälle eteenpäin ja näkee Kiinan nousevan, ja tällä olevan perinteisenä liittolaisena Venäjän niin millaiseksi käy Euroopan asema tässä kuviossa? Sitoutumaton ja jouhevan diplomaattinen Suomi hyvät kauppasuhteet ylläpitäen niin itään kuin länteenkin olisi mielestäni se ideaali asema. Voi olla, että valtataistelu äityy vielä niin pahaksi, ettei tällaiselle lähestymistavalle ole mahdollisuuksia, mutta silloin meidän pitäisi rationaalisesti ajatellen varustautua sotaan, vaan sitäkään me emme tee.

  3. Mitä olisi

    ne oikeat johtopäätökset ja pragmaattinen toiminta ongelmien ratkaisemiseksi?

     

    1. Ongelmanratkontaa

      Ensimmäisenä kannattaa pohtia ihmisen valintoja. Jos tismalleen samanlainen tuote on kolmella eri hintalapulla (1x, 2x ja 5x), esimerkiksi vaikka saman kerrostalon yhtä tilavat asunnot samassa kunnossa niin minkä ihminen (yleensä) näistä ostaa? Jos vastaus on, että sen tietenkin missä on kaksinkertainen hinta niin Espanjaan tulvii investointeja, ja mikäli viisinkertainenkaan hinta ei aiheuta ongelmia niin Kreikassakin on investointeja – eli tehtaita, työpaikkoja, virkeää elinkeinoelämää ja talouskasvua. Tämä malli on INGin laskelmien mukaisesti Saksan, sekä Espanjan ja Kreikan "omien valuuttojen" ero.

      Pääomien, siis investointien vapaa liikkuvuus euroalueella tarkoittaa sitä, että hakeudutaan sinne missä saa samalla rahalla paljon enemmän aikaiseksi. Ongelma on siinä, ettei työvoima liiku samalla lailla. Kulttuurierot, kielierot, perheet, sukulaiset ja ystävät pitävät eurokansalaiset suhteellisen paikoillaan ja tästä yhteisvaikutuksesta syntyy massatyöttömyysalueita. Jos siis Euroopan komissio katsoo tämän huolestuttavaksi niin ratkaisumalleja ovat:

      • Rajoittaa pääomien liikkuvuutta euroalueella.
      • Purkaa valuuttaunioni ja antaa eri Euroopan maiden kelluttaa valuuttansa "omalle tasolleen".
      • Yhteisvastuulla tehdä tarpeeksi suuret tulonsiirrot, joilla investointien houkuttelevuutta voidaan lisätä alueellisin subventioin.

      Koska toinen ja kolmas vaihtoehto eivät ole "suunnitelmissa" juuri millään muotoa niin todennäköisesti tässä ajaudutaan ensimmäiseen vaihtoehtoon. Kriisimaille toki sopii vallan hyvin myös kolmas vaihtoehto, mutta Saksa nyt ei ainakaan ennen syyskuun vaaleja tällaisia tuo esille. Suomen kanta Berliinin sylikoirana on tietenkin sama, mikä on Saksankin kanta. Jotta tulonsiirtoihin perustuva unioni olisi meillekin helpompaa tehdä väkipakolla niin meilläkin olisi syytä pitää tänä vuonna ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotta uusi hallitus saisi neljä vuotta aikaa puuhata rauhassa suomalaisten varallisuuden siirtämisestä Etelä-Eurooppaan. Jos meillä on ek-vaalit normaalissa järjestyksessä keväällä 2015 ja vuoden 2014 aikana ruvetaan puuhastelemaan perussopimuksia auki pohjaksi tulonsiirtounionille niin suomalaiset voisivat mahdollisesti äänestää "väärin". Ongelma on vielä joissain maissa se, että perussopimuksen muuttaminen aiheuttaa suoraan kansanäänestyksiä parissa euromaassa. Suomalaisten "väärinänestämisen" mahdollisuuksia ei sovi vähätellä. Kovin paljon närää aiheutti esimerkiksi se, että Ranska subventoi omaa telakkateollisuuttaan siinä määrin, että jättiristeilijätilaus lipui sinne.

      Luontevaa siis olisi, että ensin tuodaan pääomakontrollit tuomaan lisäaikaa tulonsiirtounionin perustamiselle. Näitä massatyöttömyysalueita kun ei ole mielekästä ylläpitää, jopa komissio arvasi nähdä osan seuraamuksista. Sopivasti "unohtamalla mainita" jäi pois seuraamuksista esimerkiksi Kreikan kolmanneksi suurin puolue (uusnatsit) ja sen nousujohteinen kannatuskäyrä, sekä Katalonian itsenäistymisaikeet.

      Toisin sanoen, jotta nämä massatyöttömyysalueet saadaan rauhoitettua niin pääomaa ei saisi siirtää pois näistä maista. Tämä on se, mitä muutoksella sitten haetaan. Muodollisesti toki (tasapuolisuuden vuoksi) pääomakontrollit tulisivat siten koskemaan myös suomalaisten omaisuutta.

      Vaan en itse kannata tällaista suunnitelmataloutta, niin minun ehdotukseni on valita se EMU:n purkaminen ja antaa markkinatalouden tasata epätasapainot. Se on totta, että silloin tuontituotteet nykyisissä kriisimaissa kallistuisivat rajusti. Tällä on kuitenkin työllistävä vaikutus, koska ajatus "tehdään mielummin itse" tulee kannattavammaksi. Periaatteessa kyseessä on silmänkääntötemppu: kansalaisille on vain paljon helpompaa "myydä" ulkoinen devalvaatio kuin sisäinen. Tässä mielessä valitettavasti näen niin, että vasta sitten kun kaduilla kiehuu pahanpäiväisesti niin EMU:a aletaan purkaa. Miksei sitä korjaavaa toimenpidettä voisi tehdä sen sijaan edes kohtuullisen hyvän saan aikana?

      1. lisää ongelmanratkontaa

        Olen samaa mieltä siitä että

        – tarvitaan Euron devalvaatio

        – sisäinen devalvaatio on poliittisesti mahdoton toteuttaa

        Olen eri mieltä siitä, että EMUn purkaminen olisi järkevää.

        Mielestäni EMU ja (EU yleisesti) toi hyödyllisiä mittakaavaetuja asioihin, joiden hoitaminen kansallisilla tasoilla olisi valtavan tehotonta. Valuutta-alueen talouksien ei tarvitse olla kovin homogeenisia. Kreikka voi pysyä eurossa vaikka siellä laskettaisiin palkkoja vielä 99% alle Omanin palkkatason. Eihän US dollari valuutta-alueenkaan hajoittamiselle tunnu olevan mitään painetta vaikka siihen kuuluvat hyvinkin erilaiset New Jersey ja Zimbabwe.

        Mielestäni EMUn hajoittamisen vaatimuksissa aika on kullannut muistot. Hajoittamalla EMU päätyisimme hoitamaan talousvaikeuksia 1990 tyyliin: kunnon massatyöttömyys ja köyhyys. Olimme silloin sekä tuloilla, että varallisuudella mitattuna paljon köyhempiä kuin nyt ja sitä saisimme tälläkin kertaa sulkeutumalla omaan kuoreemme. Olisiko EMUn hajoittajien mielestä parempi perustaa suomeen kuntakohtaiset valuutat, jotta vältyttäisiin Helsingin harjoittamalta suunnitelmataloudelta jossa ei ymmärretä Kainuun erilaisuudesta mitään?

         

         

      2. Euron devalvaatio

        Olisin kiinnostunut kuulemaan miten euro devalvoitasiin nykyisillä rakenteilla. Oletetaan siis ettemme siirtyisi tulonsiirtoliittovaltioon, vaan rupeaisimme nykyisillä rakenteilla devalvoimaan euroa. Miten? Minkälaisia sivuvaiktuksia uskot kyseisen operaation aiheuttavan euroalueelle?

      3. Olikohan kysymys minulle?

        Yritin seurata viestien sisennystä ja tulin siihen tulokseen, että kysymyksenne kohdistui viestiin: Kirjoittanut Vierailija Su, 24/02/2013 – 10:39.

        Toisaalta ketjussa on ajatuksenvaihtoa, joka saattaa vastata kysymyksiinne. Itse en näe koko euron devalvoinnista mainittavia hyötyjä kuin paikallisesti. Nykyinen kurssitaso palvelee hyvin Saksaa, mutta monelle muulle euromaalle se on suorastaan haitallinen. Jos taas euron arvo määritellään kriisimaiden mukaan niin ongelmia syntyy eritoten Saksaan.

      4. QE

        Olen toki kiinnostunut kaikkien halukkaiden vastauksista. Olen samaa mieltä siitä että Saksa ylikuumenisi. Ei välttämättä kuitenkaan niin nopeasti ja pahasti kuin ensin uskoisi. Olin siellä vuosia sitten töissä ja heillä oli kekseliäitä ratkaisuja tuotannon tekemiseksi elastiseksi. Esim. Viikonloppu töitä sai tehdä verottomasti eräässä auto tehtaassa kiirehuipun aikaan, joten ihmiset olivat hyvin halukkaita siihen. Toisaalta se ei nostanut pysyvästi kustannustasoa.

        Varsinaisen mitä kysymyksen tarkoitin konkreettisella tasolla. Mitä ehdotettiin ostettavaksi euron heikentämiseksi. Epäillen että jos nopeaa ja rajua heikennystä lähdetään hakemaan, saatamme saada kyytipojaksi myös kauppasodan. Tämä voisi olla Suomelle erityisen tuhoisaa. Euron arvoa pidettäneen nykyisin aika reiluna. Syy tähän on saksan hillitön vienti.

         

      5. Omalta osaltani

        vastaukseni oli tämä: "eiköhän euron arvoa voisi laskea normaaleilla valuuttasodan konsteilla eli lisäämällä rahan tarjontaa ja sitä kautta rapauttamalla luottamusta sen arvoon. Näitä konsteja on jo käytetty, mutta tulokset ovat valjuja koska taala ja jeni on samassa tilanteessa ja niinpä onkin puhuttu, että ollaanko valuuttasodassa. Ei tämä varmaan ongelmatonta ole ja senkin takia euron arvon laskeminen onkin takellellut toistaiseksi."

      6. Voisitteko tarkentaa?

        Miten euron devalvaatio poistaa tämän ongelman, että Kreikan valuutta on toivottman yliarvostettu verrattuna Saksan valuuttaan? Molemmat "omat valuutat" ovat siis näitä laskennallisia, eivätkä siten varmastikaan ole eksakteja prosenttilukuja (mitä ING esitti), mutta riittävän poikkeavia tuodakseen esille ongelman.

        Jos Kreikan palkkoja laskettaisiin vielä rajusti niin mitä muuta tämä on kuin sisäistä devalvaatiota, joka on mielestänne "poliittisesti mahdoton toteuttaa"?

        Mitä kriisimaissa nyt on toisin verratessanne kunnon massatyöttömyyteen ja köyhyyteen?

        Suomen sisällä olemme "suostuneet" toteuttamaan eräänlaista liittovaltiota, joskin nykyisin "osavaltioiden" määrää ollaan vähentämässä kuntaliitoksin. Suomen sisällä työvoima liikkuu todella eri helppousasteella. Kieli on sama, kulttuurierot eivät ole kovin suuria (joitain poikkeuksia on, esimerkiksi Helsingissä autoilijat antavat jalankulkijoiden käyttää suojateitä), sukulaisia ja ystäviä voi silti tavata helpommin. "Liittovaltiomme" sisällä on toki joitain alueellisia eroja, kärjistyneenä asuntojen hintoihin.

        Mutta pohditaanpa tätä näin: jos espanjalainen marssitetaan nyt kilometritehtaalle ja hän aikoisi hakea Suomeen töihin. Hän myisi asuntonsa tällä markkinatilanteella ja saisi perheelleen Helsingistä minkä kokoisen asunnon sillä rahalla?

      7. tarkennusta

        Vastakommentti tuohon toiseen kommenttiin: eiköhän euron arvoa voisi laskea normaaleilla valuuttasodan konsteilla eli lisäämällä rahan tarjontaa ja sitä kautta rapauttamalla luottamusta sen arvoon. Näitä konsteja on jo käytetty, mutta tulokset ovat valjuja koska taala ja jeni on samassa tilanteessa ja niinpä onkin puhuttu, että ollaanko valuuttasodassa. Ei tämä varmaan ongelmatonta ole ja senkin takia euron arvon laskeminen onkin takellellut toistaiseksi.

        Ajatukseni oli siis, että sisäiseltä devalvaatiolta voisi välttyä niin, että jos vaikka Saksan ja Kreikan vinoutuma on tuo mainittu 5x niin euron arvoa alas 80%. Kreikkalaiset saavat pitää palkkatasonsa (tai vaikka 1% palkankorotukset jos kansan tyytyväisenä pitäminen sitä vaatii). Saksalaisille pitäisi sitten antaa 400% palkankorotus, jotta heidän reaaliansionsa pysyisivät vakiona. Suomessa pitäisi sopia 200% palkankorotukset tms. Voila, ollaan yhä eurossa ja kukin tienaa todellisen suorituskykynsä mukaisesti. Tämä on varmaankin kaikinpuolin epärealistista, mutta vastaan kuitenkin tarkennuspyyntöön siitä, miten ajatuksenjuoksuni kulki.

        Kriisimaissa on tosiaankin massatyöttömyyttä. Tuossakohti ajatukseni oli, että EU aikana meidän suomalaisten reaaliansiot ja varsinkin reaalinen varallisuutemme on noussut valtavasti (kuten tilastokeskuksen "tulos ja kulutus" raporteista voi lukea) ja suuri osa tästä on EUn ansiota. Kaikki tähänastisissa keskusteluissa olleet tulonsiirrot eteläeurooppaan ovat kohinaa (ja siten epärelevantti puheenaihe) verrattuna näihin EUn etuhin. Hylkäämällä nämä EUn edut saisimme kyllä joitain pikkuetuja kuten paremmat keinot välttää näitä (marginaalisia) tulonsiirtoja ja kyvyn devalvoida markkaamme ketterästi, mutta samalla menettäisimme nuo isot edut ja palaisimme sille tasolle jolla olimme 1990-luvulla, jolloin meilläkin oli massatyöttömyys ja tulomme ja varallisuutemme olivat oleellisesti nykyistä pienempiä. Tämän asian suhteen taidan olla täysin linjassa vallitsevan virallisen viestin kanssa: unohtakaa tulonsiirrot eteläeurooppaan. ne ovat marginaalisia suhteessa EUn isoon kuvaan ja myös marginaalisia suhteessa muihin tulonsiirtoihin: Suomen omille kehitysalueille, naapurin työttömälle ja Kongoon ynnämuihin vielä Kreikkaakin kauempana oleviin maihin. Miksi tulonsiirrot juuri 3000km päähän ovat niin huonossa maineessa, mutta kaikille muille etäisyyksille ne ovat OK?

         

      8. Lisämietteitä

        Njoo, siis Kreikalle varmasti sopii hyvin se, että euron ulkoinen arvo pienenee rajusti, Espanjalle "riittäisi" toki muutaman kymmenen prosentin kurssilasku. Mutta voidaanko tällaista, sanotaanko nyt varovaisesti edes 33% euron ulkoista devalvaatiota EKP:n valuuttainterventioin suorittaa? Näkisittekö siinä mitään muuta riskiä kuin sen, että Saksasta on kantautunut viesti, että he ovat kyllä valmiita inflatoimaan palkkatasoaan. Puhuivat jostain 3-4% korotusmahdollisuuksista. Riittäisikö se? Saksan vienti varmasti vetäisi, mutta kun se vetää jo nyt, eikä lisävientiin ole Saksan nykyisissä työttömyysluvuissa paljon varaa parantaa (eli reserviä ei ole mainittavasti tuomaan lisätuloja) ja siten euron arvon heikentäminen ei käy heidän pirtaansa.

        Mutta jos tosiaan Saksaan tehtäisiin reipas palkannostokierros niin olisiko vaarana lisäksi vielä se, että työpaikat siirtyvät pois myös Saksasta?

        Olisiko interventiossa muita riskejä? Miten itse toimisitte euromääräisten talletuksien kanssa, ehkä olette kiinnittäneet eurot joksikin muuksi, mutta suomalaisilla on kutakuinkin pyörein luvuin muistaakseni n. 80 miljardin euron edestä talletuksia. Kannattaisiko ne säilyttää tileillä vai ostaa tilalle muita valuuttoja tällaisen toimenpiteen ajaksi? Mitä suosittelisitte suomalaisille tallettajille, jos olisitte EKP:n johtokunnassa päättämässä 33% devalvaatiosta?

        Puhuitte "marginaalisista tulonsiirroista" Etelä-Eurooppaan. Tästä julkean olla eri mieltä. Nimenomaan kattamattomat vastuut nousevat nähdäkseni jatkossa sellaisiin lukemiin, ettei määritelmänne ole mielestäni aivan oikeutettua. Esittelen tässä erään näkemyksen Edward Hughilta, ja minua kiinnostaisi tietää minkälaisina ajatuksia hänen kirjoituksensa herättää, vai näettekö hänet vain turhan pitkälti "synkistelijänä"?

        Saatatte olla siinä mielessä oikeassa, että EMU on tuonut meille myös paljon hyötyjä, mutta niistä suurin osa toteutettu velkahumalan voimalla näihin Etelä-Euroopan kriisimaihin. Ja ehkä juuri me suomalaiset emme ole tässä olleet niinkään mukana, Suomessa toimivien pankkien riskisijoitukset etelään olivat kovin pienessä.

        Voidaanko muuten tämä selittää "euron hyödyllä"?

        Kuvaan olen rajannut mukaan myös lähteen, Suomen Pankin.

      9. Espanjalainen Suomessa

        Kyllä espanjalaista, hakeutuipa hän asuntonsa huonoon hintaan myyneenä Helsinkiin tai vaikkapa Turkuun, odottaisi Suomessakin kilometritehdas – paitsi erityisin poikkeuksin. Sitä paitsi kallis hintataso, kova veronmaksu ja hieman toinen työ- ja korruptiokulttuuri sekä kielitaitovaatimus olisivat vastassa.

  4. Palataanpa katsaukseen. Siinä

    Palataanpa katsaukseen. Siinä todetaan, että koska tämä vuosi on investointien ja kulutuskysynnän vuoksi hyvin vaatimatonta niin talous pysyy tolpillaan viennin turvin. Kuka muistaa hollantilaisen ING-pankin pari laskennallista valuuttakurssilaskelmaa loppuvuodesta 2011? Tässä muistin virkistämiseksi: Kreikan ”laskennallinen” oma valuutta devalvoituisi nihkeät 80% ”laskennalliseen” Saksan markkaan nähden. Espanjan ja Portugalin vastaavat lukemat olisivat 50% , ja vielä Italialla ja Irlannillakin 25%.

    Ei Kreikka voi siirtyä omaan valuuttaan ja devalvoida. Niillä ei ole vientiteollisuutta, joten sellainen yhtälö ei toimi jossa tuontihinnat nousevat huomenna ja vientitulot pelastavat 20 vuoden kuluttua. Tämäkin ainoastaan mikäli siellä kyetään johdonmukaiseen teollisuuspolitiikkaan seuraavat vuosikymmenet, mikä on enemmän kuin kyseenalaista.

    Kreikkalaiset tietävät tämän itsekin. Suurin osa haluaa pysyä eurossa, eikä mikään suurempi puolue aja euro-eroa. Jopa kommunistien Tsirpunen halusi pysyä eurossa, joskin hänen resepteillään Merkel olisi kyllä heittänyt porukan kyllä ulos.

    1. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

      Päättelyketjunne on looginen, ettei Kreikalla ole vientiteollisuutta. Mutta johtuuko se siitä, että heillä on toivottoman korkea valuuttakurssi? Muistellaanpa, miten 1990-luvun alun "vahvan markan politiikasta" me selvisimme. Kyllähän silloin Iiro Viinanen oli roadshow'lla jatkuvasti yrittäen vakuuttaa sijoittajia ympäri planeettaa, että meillä on tällainen strategia ja aiomme todella toteuttaa sen. Se riitti. Onneksi.

      Kreikalla on samanlainen tilanne. Vientiteollisuus elpyy aikanaan, ja on totta, että ensimmäiset vuodet ovat kriittisiä Kreikan kannalta. Tässä kohtaa maa tarvitsee tukea ja tämä on yleensä ollut IMF:nkin toimintaperiaate.

      1. Liian suuri ulkoinen velka saneerataan "kestävälle tasolle". (Jotain muuta kuin 120% bkt:sta, ehkä 50% Kreikan kohdalla.)
      2. Valuutta devalvoituu / devalvoidaan investointien houkuttelemiseksi.
      3. IMF antaa muutaman vuoden hätäajan lainoituksen.

      Kohtia 1) ja 2) ei olla noudatettu ja tästäkin syystä IMF:n Euroopan ulkopuoliset rahoittajat Yhdysvaltoja ja Japania myöden ovat hieman käärmeissään näille bail-outeille, joissa pelastetaan sijoittajat ja jätetään valtiot liemeen, mutta julkisen tahon velkojilla ja mm. IMF itse on yksi velkoja.

      1. Päättelyketjunne on looginen,

        Päättelyketjunne on looginen, ettei Kreikalla ole vientiteollisuutta. Mutta johtuuko se siitä, että heillä on toivottoman korkea valuuttakurssi? Muistellaanpa, miten 1990-luvun alun "vahvan markan politiikasta" me selvisimme. Kyllähän silloin Iiro Viinanen oli roadshow'lla jatkuvasti yrittäen vakuuttaa sijoittajia ympäri planeettaa, että meillä on tällainen strategia ja aiomme todella toteuttaa sen. Se riitti. Onneksi.

        Kreikalla on samanlainen tilanne. Vientiteollisuus elpyy aikanaan, ja on totta, että ensimmäiset vuodet ovat kriittisiä Kreikan kannalta. Tässä kohtaa maa tarvitsee tukea ja tämä on yleensä ollut IMF:nkin toimintaperiaate.

         

        Ei johdu valuuttakurssista. Saksalla on ollut täsmälleen sama valuuttakurssi kun Kreikalla ja ovat tänä päivänä maailman toiseksi suurin vientimahti.

        Kansantaloudellisesti merkittävän kokoista vientiteollisuutta ei polkaista tyhjästä pystyyn muutamassa vuodessa, se vie muutamia vuosikymmeniä. Näin pitkää aikaa ei Kreikkaa kukaan tule rahoittamaan. Ei varsinkaan IMF joka muutenkin karsastaa ajatusta pistää lisää rahaa rikkaiden euromaiden rahoitukseen – eikä niiden rahaston koko muutenkaan riittäisi, ja halukkuutta kasvattaa rahastoa ei ole.

        Devalvointi historiallisesti onnistuu yleensä vain silloin kun maalla on jokin merkittävä luonnonvara jonka vienti saadaan nopeasti polkaistua vauhtiin. Kreikalla ei näitä luonnonvaroja ole.

         

         

      2. Vaihtotaseesta

        Saksan tuotteet ovat haluttuja, vaikka ne maksaisivatkin. Kreikkalaisten taas ei. Olette oikeassa, että Kreikan tapauksessa aikaa menee tolkuttomasti vientiteollisuuden rakentamiseksi, jos kohta turismin voi sellaiseksi kenties laskea: se kun tuo maahan rahaa. Pahoitteluni, että toisinaan ilmaisen itseäni epäselvästi. Jo toisaalla tämän aloituskirjoituksen viesteissä kirjoitin siitä, mitä tämä tällainen eri valuuttakurssi tarkoittaisi vientituotteille. Niin kauan kuin saksalaiset tuotteet tulevat samalla kurssilla Kreikkaan niin Kreikassa ei ihan hetkeen ole mielekästä ja kannattavaa tehdä itse. Tuontihintojen noustessa rajusti kannattavuus paranee ja investointeja syntyy täyttämään sisäisen kysynnän tarpeet. Tähän menee se muutama vuosi.

        Se on totta, että IMF:ä risoo tämä touhu piffata euromaita, mutta se johtuu siitä, ettei IMF:n toimintastrategiaa noudateta, senkin kirjoitin toisaalle:

        1. Ulkoiset velat saneerataan kestävälle tasolle.
        2. Valuuttakurssi devalvoidaan / devalvoituu "oikealle tasolleen".
        3. IMF myöntää de facto super senior hätäluottoja, koska saneerauksessa näpeilleen saaneet rahoittajat eivät välttämättä ole heti hinkumassa saada laittaa lisää rahaa kohteeseen.

        Miten euromaiden kohdalla ollaan menetelty toisin? Miksi?

      3. Saksan tuotteet ovat

        Saksan tuotteet ovat haluttuja, vaikka ne maksaisivatkin. Kreikkalaisten taas ei. Olette oikeassa, että Kreikan tapauksessa aikaa menee tolkuttomasti vientiteollisuuden rakentamiseksi, jos kohta turismin voi sellaiseksi kenties laskea: se kun tuo maahan rahaa. Pahoitteluni, että toisinaan ilmaisen itseäni epäselvästi. Jo toisaalla tämän aloituskirjoituksen viesteissä kirjoitin siitä, mitä tämä tällainen eri valuuttakurssi tarkoittaisi vientituotteille. Niin kauan kuin saksalaiset tuotteet tulevat samalla kurssilla Kreikkaan niin Kreikassa ei ihan hetkeen ole mielekästä ja kannattavaa tehdä itse. Tuontihintojen noustessa rajusti kannattavuus paranee ja investointeja syntyy täyttämään sisäisen kysynnän tarpeet.

         

        Kreikassa turismin osuus BKTsta on jo pitkään ollut Euroopan korkeimpia, ellei peräti korkein. Sieltä ei lisärahaa ole odotettavissa koska kaikki kreikkalaiset eivät kumminkaan kykene näihin hommiin.

        Ei Kreikassa voida korvata myöskään tuontia mitenkään merkittävässä mittakaavassa omalla tuotannolla. Pienen maan resurssit eivät riitä siihen että tavaroita aletaan tehdä laidasta laitaan kilpailukykyisin hinnoin, ja kisaahan ei käydä saksalaisia vastaan vaan kiinalaisia ja muita aasialaisia tuotteita vastaan.

      4. Tilastotietoa

        Kreikan suurimmat tuontimaat:

          (thousands) (%) (% 5yr)
         Germany 9,928,342 12.47 41.29
         Italy 9,492,125 11.92 39.67
         Russia 6,529,312 8.20 128.91
         China 4,536,532 5.70 157.09
         France 4,134,221 5.19 22.24
         Netherlands 3,750,409 4.71 27.84
         Iran 2,975,781 3.74 107.22
         Belgium 2,832,611 3.56 43.47
         Spain 2,770,734 3.48 36.73
         United Kingdom 2,526,333 3.17 14.85

        Lähde: http://globaledge.msu.edu/countries/greece/tradestats

        Kiina ja Venäjä tuovat tavaraa Kreikkaan osapuilleen yhteensä niin paljon kuin pelkästään Saksa. M.O.T.

        Muokkaus: Saksasta saa hieman tuoreempaa tietoa. https://www.destatis.de/EN/FactsFigures/NationalEconomyEnvironment/ForeignTrade/TradingPartners/Tables/OrderRankGermanyTradingPartners.pdf?__blob=publicationFile

        Kreikkaan vienti oli sijalla 39. ja lukemat 4692,4 M€ ja tuonti Kreikasta sijalla 47. (1839 M€). Tuonti on siten Kreikassa romahtanut verrattuna Kreikan tilastoihin (päivitetty 2010). Saksan merkittävyyttä ei voi siten mielestäni aliarvioida.

  5. EU hukassa – entä Suomi

    Hieman kotimaista EU-vinkkeliä:
    Käsittelit havainnollisesti mm. Espanjan budjettivajetta, lainanhoitokuluja ja ns. devalvointitarvetta. Toki työttömyyden ja yhteiskuntarauhan osa on myös merkittävä. Euroalueen eri kokoisten talouksien ongelmien keskiarvot hämärtävät myös suomalaisten keskustelua, etenkin ns. turvallisuudentunnetta. Esimerkiksi näin:

    "Julkisen talouden alijäämä EMU-sopimuksen yläraja 3% Suomi 1,5. Julkisen talouden velka EMU-sopimuksen yläraja 60% Suomi 56.4, Työttömyysaste euro-valtiot keskim. 12.2, Suomi 8.0, mm Viro 9,8." – Tämän älkeen todetaan, että Suomessa kaikki on hyvin.

    Logiikka on simppeliä. Kun euroalueen suuret ja väkirikkaat taloudet (PIGS) etelässä kiemurtelevat, ne heikentävät koko euroalueen lukemia, joihin sitten Suomen nykylukemat antavat vielä ns. lohtua. Mutta kehityksen suunta ja vauhti eivät. Huolestuttavaa on pitää Suomen viiteryhmänä euroaluetta, jossa velka-, kasvu-, työttömyys ja euro-ongelmat vellovat – sanoipa EU-komissio mitä tahansa.

    Sen sijaan näkisin, että Suomen todellisena viiteryhmänä nähtäisiin Pohjoismaat, riippumatta siitä, että niillä on erilainen EU-status. Kukin maa on kuitenkin edelleen olemassa ja kullakin on myös omat tarpeensa tulla käsitellyksi ja ymmärretyksi mm. yhtenä ja yksilöllisenä entiteettinä – ei vain EU:n tai EMU:n osasena.

    Haetaanko tai tarvitaanko katteetonta tuvallisuudentunnetta julkisen talouden alijaamän, velkakehityksen ja työttömyyden osalta?

    1. Kiitos hyvästä pohdinnasta

      Halusin noilla muutamilla lukemilla vain osoittaa sen, millaisesta murheenkryynistä tässä on kyse. Muutaman prosentin budjettivaje yli tavoitellun ei välttämättä "tunnu" kovin pahalta, vaan kun lukemia muuttaa absoluuttiseen muotoon havainnointi on helpompaa.

      Suomen kohdalla suunta on eittämättä sekin huono ja vauhti hirvittää. Toisaalta "kaikki on hyvin" johtuu pääosin siitä, että Suomen lainarahan hinta ei ole huima. Tähänkin löytyy kyllä selitys, kun tarpeeksi pohtii nykytilannetta. Nythän on ns. turvasatamista huutava (tai ärjyvä) pula. Näiden "safe assets" kohdalla Suomi on kuitenkin tarjontapuolella. Velkakirjojemme arvostus on korkealla, koska Saksan Bundejakaan ei kaikille riitä. Sitten arvostuspumpun kahvassa keskuspankkiirit veivaavat tauotta ja huhkiessaan muistavat mainita, miten luottamus on palannut.

      Eipä kai tässä siitä syystä vaaraa olekaan? Lainanhoitokulumme ovat varsin vähämerkityksellisiä: 10 miljardin lisävelka ei juuri n. kahden prosentin hinnalla paljoa merkitse. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun talous alkaa ihan oikeasti elpyä jossain ja keskuspankkiirit saavat huilata? Mitenkä käy, jos nyt vaikka Yhdysvallat tokenee ja Bernanken ei tarvitse enää poimia ostoskoria täyteen Treasuryjä ja MBS:iä?

      Todennäköinen vastaus on, että safe assets ei enää olekaan päivän tavoite, vaan kelpo tuotto. Siitä syystä velkakirjojen arvostustaso lähtisi laskuun. Kimurampi kysymys on, millä nopeudella? Jos keskuspankkiirit ovat herkässä tilassa niin kaikki menee hyvin ja korkotaso lähtee maltillisesti kasvuun ja siirtymä riskipitoisempiin tuotteisiin käy käsi kädessä talouden elpymisen kanssa. Jos taas jokin menee pieleen niin velkakirjoissa, ja nimenomaan "turvasatamissa" alkaa myyntiaallot. Silloin voikin ruveta kaduttamaan, että tulipa sitä vuonna 2012 haettua lähes 10 miljardia lisää lainaa, joita pitää todennäköisesti suurelta osin rullata. Lisäksi painetta aiheuttaa se, että jos Yhdysvalloissa 4-5% 10 vuoden Treasuryssä on käypä hinta niin tämä "tarttuu" myös tänne, olimme itse kasvussa tai emme.

Comments are closed.

Related Posts