Viittaan Kai Nymanin kirjoitukseen alla.

Harri Holkerin hallitus puhui hallitusta rakennemuutoksesta. Se jäi toteutumatta, mutta eräästä asiasta haluan muistuttaa. Holkerin hallitus ja sen VM Erkki Liikanen elvyttivät tilanteessa, jossa Suomen talouselämä paahtoi laakerit punaisina. Elvytys sopi tuohon tilanteeseen yhtä hyvin kuin bensiini tukipalon sammuttamiseen. Tämä on siis SP:n PJ:n Liikasen pätevyys.

Seuraava eli Ahon hallitus keksi erikoisen ratkaisun, juustohöylän. Rakenneuudistusta ei tehty, mutta kaikkea höylättiin. Syrjäytyneille on taattu rahat ryyppäämiseen, mutta mielenterveyspalveluita on ajettu alas reippaasti sekä laitos- että avohoidossa.

Mistä sitten voisi karsia?

1) Rahan kierrättäminen Suomessa

Lapsiperheet ovat usein huomattavia veronmaksajia ja huomattavia julkisten palvelujen käyttäjiä. Onko varmaa, että järjestelmää ei voisi yksinkertaistaa? Erilaisten laskelmien tekeminen siitä, mitä lisääntyneet palkkatulot vaikuttavat päiväkotimaksuihin eivät lisää bkt:tä yhtään. Yksinkertaisin esimerkki kierrätyksestä on lapsilisien saaminen verotuloista, joita ensin on itse maksettu. Ja rahan kierrättämiseen tarvitaan hallintoa.

2) Rahan kierrättäminen EU:ssa

Olen ollut mukana ainakin yhdessä EU-projektissa (tai hankkeessa niin kuin pitäisi sanoa). Lukumäärästä olen siinä mielessä epävarma, että hallinto ei luojan kiitos minulle kuulunut ja hankkeet saattavat vaihtua, vaikka ihmiset ja tehtävät pysyvät samoina. Läheltä olen lisäksi seurannut useita hankkeita. Ne kaikki sijoittuvat kauas Länsi-Suomesta. Takahikiän maakunnan kulttuuritarjontaa on varmaan tutkittu enemmän kuin Rooman, Pariisin ja Lontoon kulttuuritarjontaa yhteensä. Valitettavasti virkamiestyönä itse kulttuuria ei synny.

Olen myös saanut käsityksen. että jos jokin matkailu- ym. hanke on liian pöljä yksityiselle sektorille, sitä tarjotaan valtion rahoitettavaksi. Jos hanke on liian pöljä valtiolle, sitä tarjotaan kunnalle, ja jos hanke on liian pöljä kunnalle, EU rahoittaa taatusti!

Vielä muutama vuosi sitten tätä järjestelmää ihasteltiin sanomalla, että huijataan rahat pois ranskalaisilta. Vasta viime aikoina on herätty huomaamaan, että oikeastaan Suomi myös maksaa EU:lle, joten viime kädessä huijaamme itse itseämme.

3) Valtionhallinto

Kun läänien määrä supistettiin viiteen, erehdyin pitämään ratkaisua järkevänäkin. Tosiasia kuitenkin on, että esim. Länsi-Suomen lääniä (nyk. aluehallintovirastot) johdetaan kaikista niistä virastotaloista kuin tähänkin asti.

Lääninhallinnon alapuolella pykättiin hirmuisen suuri uusi porras, maakuntahallinto TE-keskuksineen (nyk. ELY-keskus), jossa väkeä piisaa. Turussa esim. ovat toimeliaina puuhanneet kaksi pyöriäistarkkailijaa!

4) Järjestöt

Kaikenlainen puuhastelu ja harrastelu on varmaan mukavaa, virikkeellistä ja terveellisempää kuin pääharrastuksemme ryyppääminen. Onko sen ympärille kuitenkaan välttämätöntä palkata niin paljon ihmisiä, että varsinaiset harrastajat koostuvat enintään poliitikoista, jotka liittävät järjestön luottamistehtävän omaan ansioluetteloonsa ja nostavat varmaan siitäkin jotain palkkiota. Mitä Suomi- NL/Venäjä-järjestö on saanut aikaiseksi? Ennakoiko tämä kai paljolti kommareista koostuva järjestö ensimmäisenä sosialismin romahtamisen? Ovatko rekkajonot lyhentyneet? Pietarilaiseen ilotaloon päässee ystävyyttä harjoittamaan ilman ko. järjestöä eikä taida jäsenyys tuoda edes mitään alennusta.

Koko joukko tappeluja näitten järjestöjen sisällä on onnistuttu saamaan aikaiseksi. Esimerkiksi käy vaikkapa Mannerheimin lastensuojelujärjestö.

5) Liikunta

Liikunta edistää kansanterveyttä, mutta mikä liikunta?. Vähän on mietitty sitä, kuinka terveellistä liikuntaa esim. slalom tai tennis on. Vammat ovat yleisiä. Ovatko golfinharrastajat oikein erityisesti tuen tarpeessa? Itse ostin joskus puoli settiä mailoja romukaupasta satasella ja mäiskin pallot mökillä Huitsin Nevadaan. Verenpaine ja syke kohosivat takuuvarmasti, mutta tulipa samalla maa käännettyä. Vain tukea ei tullut.

6) Kulttuuri

Ovatko oopperassa kävijät kovasti tuen tarpeessa? Ooppera lienee kävijää kohti tuetuin taidemuoto. Syntyykö pelkistä musiikkitalojen seinistä taidetta? Onko järkevää, että museo ensin hukkaa taideteoksia ja sitten median riemuksi jopa löytää ne. (Esim. osa Valtion taidemuseon kokoelmiin kuuluneesta Francisco Goyan Sodan kauhut -grafiikansarjasta oli kateissa kunnes kadonneet 30 vedosta löytyivät samasta talosta.)

Priorisointia pitäisi edistää lainsäädäntö. Koulutus ja terveydenhoito ovat lakisääteisiä kunnan tehtäviä, musiikki vähemmän. Lisäksi on huomattava, että merkittävää kulttuuria on syntynyt apurahoin ja muutoin mesenaattien tuella. 10.000 euron apuraha voi olla positiivinen kannustin ja kädenojennus, mutta oopperatalon rakentamisesta saa inspiraatiota lähinnä vain rakennusfirma.

7) Kunnallishallinto

Eräs veteraanipoliitikko sanoi, että 1960-luvulla X:n kunnanvirastossa oli kunnansihteeri, puolipäiväinen kanslisti, piikki laskuja varten pöydällä ja homma toimi. Nyt on kunnanvirastossa 50 ihmistä töissä ja kaikki aika menee keskinäiseen riitelyyn.

Kuitenkin jo 1960-luvulla kunta tarjosi monenlaisia palveluja. Meikäläinenkin oppi 4 vuodessa kunnallisessa kansakoulussa enemmän kuin 7 vuodessa valtion oppikoulussa. Asiaan tosin vaikutti sekin, että vasta kahdeksantena vuonna aloin opiskella kunnolla.

Kuntien palvelut eivät ole kunnanlääkärijärjestelmän toteuduttua viime sotien jälkeen kehittyneet kovinkaan paljoa. Jos kouluissa käytetään PC:tä niin kuin kaikkialla muuallakin ja apteekissa on suurempi lääkevalikoima, nämä eivät ole kunnan ansioita.

Julkinen sektori tuottaa palvelujen ohella ja suorastaan niitten asemesta tolkuttomasti täysin hyödytöntä byrokratiaa. Tilastot antavat byrokratian määrästä väärää tietoa. Kuntien hallintomenoiksi ymmärretään yleensä vain kunnan-/kaupunginjohtajan, -sihteerin ja ns. keskustoimiston / -viraston menoja.

Todellisuudessa sivistys-, terveys- ja sosiaalisektori on väärällään ylilääkäriä ja -hoitajaa, rehtoria, johtajaa, johtavaa sos.työntekijää jne. Pahasti pelkään, että kovin monien intressit yhdistyvät byrokratian kasvattamisessa.

Ilmeisesti pidetään kohtuullisena, että kun on aikansa kestänyt kakaroita, potilaita ja köyhiä, etenee urallaan papereita pyörittämään. Puolueet voivat sijoitella hallintotehtäviin omaa väkeään. Hallintotieteilijät saavat tilastonsa. Ainoastaan palvelut kärsivät.

Lapsia opettavat epäpätevät sijaiset vakinaisten ollessa koulutettavina. Potilaat ovat opiskelijoiden hoidettavina.

Ilman strategiajohtajaa ja Bangkokissa pidettävää strategiapalaveriakin kunnan menot muodostuvat lähinnä sivistystoimesta ja hoivapalveluista ja tulot tulevat verotuksesta. Suomessa toimii rajallinen määrä yhtiöitä. Bkt ei kasva siitä, että kunnat kilpailevat keskenään teollisuustonttien tarjonnasta.

Lopuksi palaan alkuun. Väestön ikääntyessä poliittisten päättäjien on pystyttävä nousemaan ylös perunakuopastaan ja päätettävä priorisoinneista. Juustohöylän aika on ohi. On valittava oopperan, golfin ja terveydenhuollon välillä. Laki määrää jo valmiiksi, mistä on huolehdittava. On vain niin, että yhteydet golfiin ja oopperaan ovat poliitikoilla liian läheiset. Kaveria ei voi hylätä, mutta äänestäjiä voi aina sumuttaa, vai voiko?

Hallittu rakennemuutos ei välttämättä tuhoaisi hyvinvointia vaan saattaisi jopa antaa mahdollisuuden sen säilyttämiseen. 

Läänejä vähennettiin. Toiminta entisissä lääninhallituksissa jatkui tosin entiseen tapaan. 

Lääninhallitusten rinnalle perustettiin uusi byrokratia, TE eli nykyiset ELY-keskukset. Turussa siellä ovat toimineet mm. pyöriäistarkkailijat.