Helsingin Sanomissa julkaistiin lauantaina 19.1.2013 mielipidekirjoitus, jossa äiti kertoo perheensä talousongelmista. Perheen isä tienaa hieman yli 100.000 euroa vuodessa, mutta rahat eivät riitä perheen elämiseen. Minulla on tästä kolme asiaa sanottavana.

1. Kuten näkyi nettiuutisten kommenttipalstalla (jotka harvoin ovat niitä hedelmällisimpiä ajatushautomoita), kysymys ei ole tuloista, vaan miten rahaa käytetään. Olen tästä jossain määrin samaa mieltä. Ei ole sellaista rahamäärää, jota ei pystyisi kuluttamaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat niin typeriä rahan kanssa, että heille jokainen tienattu lisäeuro edustaa vain mahdollisuutta ottaa yhä enemmän velkaa, ja lopputulos on arvattavissa.

Vaikka 100.000 eurolla vuodessa pitäisi tulla toimeen, olen samaa mieltä, miten leveästi perhe sitten elää?

“Meillä on neljä lasta, paljon asuntovelkaa ja talo, jossa olisi paljon remontoitavaa. On vanha auto, joka on vähän väliä rikki, ja siitäkin on vielä velkaa. Ja minun lääkkeisiini ja lääkärikuluihini menee rahaa. Meillä ei ole kesämökkiä eikä varaa etelän lomamatkoihin.”

Nyt on katsottava erästä toista seikkaa, joka monelta jää tässä keskustelussa huomiotta.

2. On selvää, että 100.000 EUR vuodessa on suuri tulo. Suurilla tuloilla pitäisi saada aikaan erinomainen elintaso. Mielestäni ei ole mitenkään hauskaa, että Suomessa voi elää perhe, jolle 100.000 EUR palkkaa vuodessa ostaa aivan tavallisen keskiluokkaisen elämän. Tämä osoittaa osaltaan sen, miten hirvittävän kallis maa Suomi on.

Toisaalta se osoittaa, kuinka omaisuuslajien (etenkin asuntojen) kalleus on pois keskiluokkaiselta ihmiseltä. Monet suomalaiset eivät vain ymmärrä, kuinka vähän ostovoimaa heidän rahallaan on. Moni matkailija on huomannut, että euro Suomessa ja euro Saksassa antaa eri ostovoiman, mutta harva ymmärtää, mikä vaikutus on heikon ostovoiman ja kireän verotuksen yhdistelmällä.

Näen eron itse päivittäin täällä USA:ssa, jossa on juuri ollut syvä lama, kuinka tavallinen keskituloinen perhe voi siitä huolimatta asua omakotitalossa ja ajaa isolla autolla! Asuntojen hinnat ovat tietenkin nyt matalat, voipa suurkaupungissa vuokrata omakotitalon 700-1100 EUR / kk. Helsingissä moni pienessä yksiössä asuva maksaa 700 EUR / kk. Yksiö Helsingissä on yhtä kallis kuin omakotitalo Las Vegasissa puhuttiinpa sitten vuokraamisesta tai ostamisesta.

Hesarissa mainitun perheen äidin toimeentulohuoli ei sittenkään ole täysin tuulesta temmattu. Tilanteen mielettömyyttä on vaikea nähdä, kun on Suomessa. Ei näe metsää puilta. Monelle ulkomailla asuvalle suomalaiselle tämä on päivänselvä asia. 

Toisaalta tilastotieto antaa helposti petollista lohtua. Joku sanoo nyt: “Kyllä, asuntojen hinnat ovat korkealla, mutta niin ovat nousseet palkatkin.” Tämä yhdistelmä minua huolestuttaakin, koska se rapauttaa Suomen kilpailykykyä entisestään.

3. Olen jo toistuvasti kirjoittanut inflaation seurauksista ja siitä, että akuutti omaisuuslaji-inflaatio leventää tulo- ja varallisuuseroja. Liialliset erot heikentävät yhteiskunnan sosiaalista sidettä. Vauraus on kautta historian kulkenut sykleissä. Kun tulo- ja varallisuuserot ovat liian suuret, tapahtuu yleensä varallisuuden uusjako, jonka jälkeen koko prosessi alkaa alusta. Välissä on usein ollut joko talousjärjestelmän systeeminen romahdus, sota tai muu vakava kriisi. 

Jos kansasta 95 % kokee tilanteen sietämättömäksi, ei ole mitenkään pois suljettua, että tämä 95 % kiristää 5 % verotuksen 100 % saakka. Huomautan että Ranskassa tämän kaltainen esitys sai jo kansan hyväksynnän. Tietenkin oivallinen kysymys on, kannattaako kapitalistit todella verottaa hengiltä. Jos muniva kana tapetaan, mistä saadaan ensi vuoden munat?

Mutta ensi vuosi ei kiinnosta kansaa, joka miettii, mistä saadaan huomisen päivän leipä. Kuten Kreikasta on kuultu, millään ei ole merkitystä, jos leipää ei riitä pöytään. Sanoisin itse samalla tavalla. 

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa?

(1) Rahaa ja sijoittamista pitäisi opettaa koulussa. Mikään tulomäärä ei auta, jos rahaa ei osaa käyttää. Tarkoitan tällä sitä, että raha on pantava töihin eikä vain kulutettava. 

(2) Inflaatio ja velkaantuminen ovat tulleet tavallisen kansan ongelmaksi sangen lyhyessä ajassa. Odotan sen johtavan omaisuuslajimarkkinoiden volatiliteettiin ja yhä suurempaan sosiaaliseen kuohuntaan. Tämä tekee elämän meille tavallisille rahojaan sijoittaville ihmisille sangen vaikeaksi.

(3) On mahdollista, että kotitalouksien ostovoima on palkkojen noususta huolimatta joko jo laskenut tai laskemassa. Nuorten perheiden elintaso ei tulevaisuudessa ole todennäköisesti vanhempiaan korkeammalla, mikä johtuu kiristyvästä verotuksesta, velan määrästä suhteessa tuloihin ja siitä, kuinka ylikevyt rahapolitiikka lopulta vaikuttaa.

Olen jo varannut lentolipun Suomeen, ja odotan jo valmiiksi sitä, kuinka elintasoni romahtaa, vaikka käytettävissä olevat tuloni ovat täsmälleen samat. 

www.jaakkosavolainen.fi