Ei mene viesti hevin perille
Oma näkemykseni jo viime syksystä eli Donald Trumpin vaalivoitosta asti on ollut, että hän järjestää kauppasodan ja sen myötä pahojakin vaikeuksia maailmantaloudelle. Pörssit allekirjoittivat näkemyksen huhtikuun alussa tullirevohkan alkaessa.
Sitten pikainen tulitauko rauhoitti mielet euforiaksi ja tästä moodista ei kesämarkkina näköjään irtaudu kuin ydinsodalla jos silläkään – sillä kaikki kielteinen informaatio valuu kuin vesi hanhen selästä. Kuten Donald Trumpin tuore tullisodan ohjusryväs.
Hän täräytti viikonloppuna rajun 30 % tariffin EU:lle ja Meksikolle höystettynä Valkoisen talon varoituksella, että ilman parempia tarjouksia tariffit ovat ”todellisia”. Vakuuttelu tuntuu senkin mielestä tarpeelliselta, koska markkinat eivät reagoi mihinkään.
Pörssien velttoilu tarkoittaa sijoittajien pitävän tätäkin tärskyä taktiikkana, jonka lopputuloksena ensin neuvottelut venyvät ja lopulta saadaan taloutta pahemmin keikuttamaton diili. Kivat meille kaikille jos tulkinta pitää kutinsa.
Olen kuitenkin enemmän perjantaina siteeratun Jamie Dimonin linjalla: markkinat ottavat tullisodan liian huolettomasti. Ja se vain rohkaisee Trumpia vielä dramaattisempiin päätöksiin.
Ydinase piilossa – mutta vilahti sentään
Poliittiset päättäjät sentään saavat suustaan muutakin kuin haukotuksia. Euroopan parlamentin kauppalautakunnan puheenjohtaja Bernd Lange kutsui Trumpin uhkausta lyönniksi päin pläsiä – ja EU:n valmistautuu vastatoimiin.
Saksa korostaa EU:n tarvitsevan päättäväisiä toimia. Italia listaa vamiiksi 21 miljardin euron vastatullit. Eivät nekään halua mihin asti tahansa joustaa.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korostaa yhä EU:n halua neuvotella, mutta varautuu oikeudenmukaisiin vastatoimiin – ja korostaa EU:n laajentavan kauppasuhteitaan Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.
Hän totesi EU:n pitävän edelleen täsmäydinaseensa ACI:n pressujen alla – mutta viittaus muistutti Yhdysvaltoja sen olemassaolosta ja Euroopan merkityksestä digijättien taloudelle. Aivan oikein.
Jos Trumpin kaltaista kiristäjää lähdet pakoon niin se juoksee kassaran kanssa perässäsi vaikka kuuhun asti. Psykologisesta vinkkelistä Trumpin itsevarmuutta on osatttava horjuttaa, jos siedettäviä ehtoja kaipaa.
Metsä Boardin asiakkaat säikkyivät
Rahamarkkinat ajoivat äkkiä Trumpin ruotuun huhtikuussa. Samanlainen satsi olisi taas tarpeen.
Ja vaihteeksi VIX taas heräilee pitkästä keväthorroksestaan. Alkaisi olla korkea aika muistuttaa niin sijoittajia kuin Trumpia, että kauppasodat lykkäävät myrkkyä talouteen ja siitä saavat osansa kaikki.
Eikä siitä merkkejä puutu. Syklisen teollisuuden yksi lämpömittari Metsä Board pukkasi tulosvaroituksen syynä yhtiön mukaan heikko kysyntä Euroopassa ja Kiinassa – sekä Yhdysvaltain tuontitullien aiheuttama epävarmuus.
Se karsii tehokkaasti ostohaluja. Metsä Boardin kohdalla kyse on kartongista, mutta eiköhän tilaajien nihkeys ja kassojen varjelu pilkota kohta vähän kaikkien syklisten raporteista.
Trumpin tullivyörytys kun ei kohdistu vain yksittäisiin sektoreihin, joskin osaan niistä kuten autoihin ja teräkseen kohdistuu erityistä intoa. Mutta epävarmuus heijastuu kaikkialle.
On riskialtista tehdä tilauksia nyt vaikka USA:sta Suomeen, kun kyse on isoista hankinnoista ja niiden tuottojen vuosien perspektiivistä. Tilaamasi investointituote saapuu rajalle vasta ehkä vasta vuoden päästä ja tullataan silloin.
Jos et tiedä edes karkeasti tullin tasoa liikut sentin paksuisella jäällä. Tilauskantojen kuihtuminen seuraa väistämättä.
Se näkyy jo nyt. Metsä Board arvioi oikaistun liiketuloksensa painuvan Q2:lla selvästi tappiolle. Q1 ennuste oli laihahko, muttei näin synkkä.
Markkinat olivat tästä hyvin perillä, Metsä Boardin osake on paahtanut alas kuukausia vailla kummoisia korjauksia. Olosuhteet heikkenivät äkkiä. Eikä syytä tarvitse kauheasti arpoa.
Kate vispaa rajusti
Kommenttien perusteella Yhdysvaltojen tuontitullit rassaavat tilauksia yhtiön odotuksia rajummin. Ja se koskee kysyntää kauttaaltaan, Eurooppaa myöten.
Metsä Boardin liiketoiminta perustuu suurelta osin volyymipohjaiseen kartongin bulkkimyyntiin spot- tai lyhytsopimuksilla. Materiaali- ja energiapainotteinen rakenne iskee Metsä Boardin kannattavuuteen suoraan.
Metsä Board valmistaa pääasiassa valkoisia ensikuitukartonkeja, joita käytetään esim. elintarvike-, lääkepakkaus- ja kuluttajatuotteiden ulkopakkauksissa. Metsä Board ei itse tee loppupakkauksia, vaan myy kartongin pakkausvalmistajille (kuten Huhtamäelle).
Tuotteet ovat standardisoituja massatuotteita, joissa hinta on keskeinen kilpailutekijä. Tärkeimmät asiakkaat ovat pakkausteollisuus, brändinomistajat ja tukkukauppa, ei loppukäyttäjä.
Kate vaihtelee nopeasti raaka-aine- ja energiakustannusten mukaan. Suhdannehuipuissa kannattava, mutta heikoissa sykleissä tulos romahtaa helposti, koska kiinteät kustannukset pysyvät.
Kehitys vaisua yli suhdanteiden
Tuloskunnon voimakas aaltoliike tekisi Metsa Boardista tavallaan houkuttelevan syklisen pelipaperin, koska kurssi saattaa tuplata vuodessa parissa. Mutta ajoitusvirhe tuuttaa salkkuun punaista samassa mitassa.
En ole kauhean ihastunut näistä vuoristoratayhtiöistä, elleivät ne kykene kasvamaan suhdanteiden yli ja madalla siten riskiä. Metsä Boardin liikevaihtokehitys ei pistä hihkumaan riemusta.
Kannattavuuskin on keskimäärin surkea, vain huippusuhdanteessa ok eikä silloinkaan enempää. Joten tuskin koskaan Pörssihaukkaan. Paljon parempia syklisiä ovat pörssit väärällään.
Mutta metsäsektorin indikaattorina Metsä Board on näppärä. Kun kartongin kysyntä on heikkoa, varastoja puretaan ja volyymit ovat matalat.
Metsä Boardin tulosvaroitus toimiikin varoitusmerkkinä koko kartonkiperusteiselle pakkausketjulle.
Huhtis vakaampi, syklinen silti
Kuten Huhtamälle. Huhtis käyttää juuri tämän kaltaista kartonkia kuluttajapakkauksissaan. Vaikka sen liiketoiminta on selvästi jalostetumpaa ja globaalimpaa, markkinaympäristö vetää aika väistämättä näkymiä alas.
Kysynnän heikkous ja hintapaine kartonkialalla kertovat molempien yhtiöiden näkymistä. Huhtamäen liiketoiminta on kyllä vakaampaa etenkin katteen osalta, mutta kysyntäketju on sama.
Toki Huhtamäen ja Metsä Boardin taloudellinen dynamiikka eroaa silti merkittävästi. Huhtamäellä on joustavampi ja kevyempi kustannusrakenne, mikä näkyy erityisesti sen kyvyssä suojata käyttökatettaan heikossa suhdanteessa.
Huhtamäellä tuotannon hajautus ja asiakassegmenttien moninaisuus tasaavat iskuja. Silti se ei ole immuuni markkinoiden heikkoudelle – vaikka liiketoimintamalli tekee siitä vakaamman ja paremmin sopeutuvan kuin Metsä Boardista.
Se yhtiössä viehättää, kuin myös jonkinmoinen kasvu yli suhdanteiden. Vauhti ei huimaa mutta halvaksi hinnoitellulle vähempikin riittää.
Huhtamäen Yhdysvaltain liiketoiminta on sinänsä tärkeä ja kannattava osa yhtiötä, mutta ei riittävä puskuri, jos Euroopan ja Aasian kysyntä laahaa. USA:ssakin kulutus on kääntynyt tarkkailevammaksi, ja vaikka inflaatio on hellittänyt, volyymien puute pitää katteet ohuina.
Siihen viittaa Metsä Boardin kartongin vaisu kysyntä. Varastoja puretaan ja volyymit ovat matalat. Yhdistelmä vihjaa Huhtamäenkin kehnoon kysyntään.
Tullirumbalta harvat suojassa
Huhtamäki ei välttämättä anna negaria, mutta kuohujuomien poksautteluun tuskin aihetta siunautuu. Positiivinen yllätys olisi tässä markkinassa juuri sitä – yllätys.
Teknisesti osake on toki jo varsin ylimyyty, mutta eräät pitkät indikaattorit viittavat laskun vielä jatkuvan. Ne eivät ole vielä yhtä syvällä kuin aiemmissa kriiseissä.
Eivät tietysti automaattisesti menekään. Mutta pidän olosuhteita aika surkeina, vallankin jos Trump saa lisää kierroksia tulliriehaansa.
Silloin ei auta, että Huhtiksen tuotanto USA:ssa kattaa sen paikallisen kysynnän. Koska asiakkaiden mielialojen hapantuminen nakertaa sitä siitä huolimatta.
Mitä pidän ainakin mahdollisena ja jopa ilmeisenä. On hän tätä niin kauan hautonut – ja varannut budjettiinsakin tullituottoja veroalennusten kompensoijaksi.
Eli antaa olla toistaiseksi. Huhtamäen tuototkaan eivät hääveiksi yllä ilman napakkaa ajoitusten osumista.
Axfoodilla ei tullihuolia
Suhdannekuopissa on syytä painottaa salkussa käteistä, kontrakohteita, defensiivisiä. Jälkimmäiset ovat tosin tässä suhdanteessa olleet kimurantteja, kun etenkin lääketeollisuuteen kohdistuu poliittista painetta kuinka ollakaan Donald Trumpilta.
Ja kauppaliikkeetkin tuskailevat tulleja, tosin kukin omien valikoimiensa ja niiden muokkaamisen mahdollisuuksien rajoissa. Joillekin tilanne on siltä osin ongelmaton.
Vaikkapa Axfoodilla, jonka pelkästään elintarvikkeita myyvänä ei tarvitse Trumpia murehtia muuten kuin asiakkaiden mielialojen osalta. Mutta ruoan kysyntään nekään eivät herkästi vaikuta, ostoskorin hintaan jonkin verran.
Osake onkin posottanut iloisesti huhtikuun alusta asti liehitellen taas 300 kruunun huippua. Edelliset osta-leimat se sai 240 kruunusta ja sen alta.
Kurssi virkosi kuten aina
Ei hassumpi kiihdytys. Etenkin kun se kulki aivan perinteisen kaavan mukaan.
Ajoittain Axfood romahtaa pahasti ylimyydyksi, tosin hiukan olosuhteidenkin painamana. Mutta tavallista sille kuten kaikille osakkeille ajoittain, kun markkinan innostus ryntää yhteen suuntaan ja ynseily toiseen.
Axfoodin kaltaisen liki riskittömän kohteen suosittelu montuista on harvinaisen helppoa. Ja silloin tällä defensiivisten pohjoismaisella aatelisella pääsee makeille tuotoille joskus äkkiäkin.
Tuo kuvaaja on vuoden alusta osakkeen sakattua jopa alle 230 kruunun. Teknisesti paraatipaikka ja hinta kunnon alennuksessa.
Paraatikappale markkinan aaltoilua
Liki puoli vuotta Axdoodin osake jumitti 240 alla kuin halvauksen saaneena. Kunnes pam! kuin taikaiskusta säntäsi lentoon, joka saattaa vielä aikansa jatkua ennen seuraavaa korjausta alemmas.
Axfoodin pitkät tuotot hykerryttävät vielä enemmän – kun tietää miten vähällä riskillä ja tuskalla niihin yltää. Vaatimatta muuta kuin kärsivällisyyttä.
Afxood on nyt liki tuplannut kurssinsa reilussa viidessä vuodessa ja osingot korkoa korolle laskien tuoneet vipua tuottoon noin +25%. Se tekee kumuloituvaa tuottoa eli CAGR noin +17% vuodessa.
Se menee aika päikseen Berkshire Hathawayn kanssa. Ei hassummin, naapurin arkiselta ruokakauppiaalta.
Ja Berkkahan on kohta ostoraossa. Aina ostettavaa jostain tunkee esiin, vaikka ajoittain valikoimaa vaivaa niukkuus.
Ukraina saamassa Patriotinsa
Viikon alkuun vielä iloinen uutinen: Donald Trump lupaa edelleen Yhdysvaltojen toimittavan lisää Patriot-ilmatorjuntajärjestelmiä Ukrainalle. Se tarvitse niitä todella kipeästi suojautuakseen Venäjän ilmaiskuilta.
Trump kertoi toimittajille, että Yhdysvallat ”ei maksa mitään” uusista toimituksista, vaan ne rahoitetaan Euroopan unionin toimesta. Saksa ainakin ilmoitti osallistuvansa rahoitukseen ilmeisesti keskeisessä roolissa.
Jos päätös pitää, merkitsee se muutosta Trumpin aiempaan linjaan. Tähän asti hän torjui uudet asejärjestelmätoimitukset Ukrainalle, vaikka Joe Bidenin hallinto niistä oli jo tehnyt päätöksen ja rahoitusmallin.
Toivottavasti linja kestää. On tietysti ikävää ja riskaabeliakin, että Trumpin strategia heiluu henkilökohtaisten tunteiden ja suhteiden mukana.
Ei kovin valtiomiesmäistä, nätisti sanoen. Mutta parempi näinkin, joka tapauksessa.
Pakotteet päälle niin avot!
Nythän taustalla on Trumpin pettymys Vladimir Putiniin, jonka Trumpkin nyt ymmärtää vedättävän häntä ja kaikkia Ukrainassa. Ei ole aikomustakaan rauhaan ennen kuin Ukraina on täysin Venäjän kontrollissa.
Trumpin mielihän kiepahtaa 180 astetta tuosta vain. Mutta nöyryyttämisen maailman edessä hän muistaa. Eikä hän kuulu lyöjälle toisen posken kääntäjiin.
Sotaa tämä ei valitettavasti ratkaise, mutta mahdollistaa Ukrainan jatkaa puolustamista. Ja jos USA asettaa sekundaariset pakotteet Venäjää tukeville maille kuten Trump jo vihjailee ne hyväksyvänsä, tulee Putinillekin kohta hätä käteen.
Venäjän sotakassa alkaa kolista tyhjyyttään, inflaatio jyllää, pankkien taseet natisevat luottotappioiden riskistä ja sotatalous imee resurssit jokapäiväisten tarpeiden tuottamiselta. Tyytymättömyys taatusti turpoaa.
Neuvostoliitto romahti vastaavissa oloissa Afganistanin sodan ryvetettyä maan ja surkean talouden lopullisesti. Putinin Venäjä matkaa samaan suuntaan, toivottavasti myös lopputuloksen osalta.
Tekisi hyvää Euroopalle, myös taloudelle.