Aiemmin esille ottamani Japanin Nikkei 225 -indeksin flirtti karhunsyleilyssä lienee nyt tätä myöden selviö. Indeksi piiputti varsin rajuun 6,35 prosentin vapaaseen pudotukseen. Kymmenen eniten laskeneen osakkeen pudotus oli jäätävää. Shorttaajalistan 10. paras karisti yli 8,5 prosenttia jenejä turkistaan. Olen aiemmin maininnut, että minulla on "häiritsevä tunne". Siis se on ollut vain tunne, jota en ole osannut selittää. Pitkälti tämä tunne on johtunut velkakirjamarkkinoista, joissa on paikoitellen ollut mittaviakin myyntiaaltoja. Näitä rivejä kirjoittaessani Kreikan kymppisten korkopojot ovat 44 nousussa ja Portugalilla 21 paunaa ylös. Ei ihme, että Hollandekin mainitsi kriisin olevan ohitse. Parantuneet kasvunäkymäthän näiden liikkeiden takana ovat, eh?

Voimme hyvinkin olla nyt ajassa, jossa yhtäaikainen hehkulamppu syttyy sijoittajien mielessä. He hoksaavat, että makrodata on parhaimmillaan vaatimatonta ja huonoimmillaan täysin kelvotonta. Ja että tuloksenteko ei oikein millään onnistu pilaantunessa ympäristössä. Arvopaperien luovutusvoitot on kääritty talteen ja on aika odottaa parempia ostohetkiä. Kesän edetessä on tietysti mahdotonta sanoa, milloin keskuspankit taas reagoivat tilanteeseen. Huhujen mukaan ainakin Portugalista oltaisiin aneltu EKP:ta hätiin ostamaan valtiolainoja. Mikseivät he tee ratkaisua ja hoida itselleen sellaista keskuspankkia, jolla toimet onnistuvat? Bundesbank on kuitenkin 27 prosentin osuudellaan (näissä operaatioissa) EKP:n suurin tuki ja turva, eikä EKP voi silloin lähteä sooloilemaan Weidmannin kaltaisia henkilöitä vastaan.

Kesän laiskavaihtoisilla markkinoilla heilunta on todennäköisesti suurempaa, joten tämä leikki on liian rajua minun makuuni. Eikä minun "häiritsevä tunne" ole vielä kaikonnut mihinkään.