Hajautus vähentää suurten menetysten riskiä ja siksi jokaisen sijoittajan kannattaisi aina hajauttaa useampaan kohteeseen.  Mutta miten moneen erilliseen kohteeseen pitää hajauttaa?

Alla oleva graafi antaa yksinkertaisen käytännön vastauksen. Puolet hajautushyödystä saadaan jo neljällä instrumentillä, jos sijoitetun pääoman jakaa tasaisesti kaikkiin näihin osake- tai sijoituslajeihin. Tämä tarkoittaa sitä, että salkun volatiliteetti putoaa parhaimmillaan puoleen, jos käyttää neljää osakelajia. Kuudellatoista instrumentilla volatiliteetti voi pudota jopa neljäsosaan. Suurempaan hajautukseen ei yleensä tarvitse edetä. Lisähyötyjä on vaikea saada ilman satoja eri sijoitusinstrumentteja ja muut tekijät alkavat tämän jälkeen syödä hajautuksen hyödyn. Useimmille ammattisijoittajillekin riittää hajautus noin 5…16 erilliseen instrumenttiin.    

Osakelajien lukumäärän vaikutus volatiliteettiin

Hajautuksessa kannattaa kuitenkin olla huolellinen. Hajauttamisen edut menettää, jos sijoittaa samantyyppisiin instrumentteihin kuten esimerkiksi saman toimialan yrityksiin. Parhaaseen tulokseen pääsee, jos pystyy jakamaan sijoituksensa tasaisesti erilaisiin kohteisiin kuten kiinteistöihin, korkosijoituksiin, raaka-aineisiin ja osakkeisiin. Ja osakkeiden osalta kannattaa hajauttaa maantieteellisesti ja myös erilaisiin toimialoihin.

Otetaanpa käytännön esimerkki. Monet sijoittajat haluaisivat juuri nyt vähentää Suomi riskiä. Mutta mikä pitäisi olla kotimaisten osakkeiden paino kun kuitenkin haluaisi pitää mahdollisimman suuren osan rahoista kotimaisissa yrityksissä? Yllä oleva käyrä antaa tähän erään vastauksen. Yksittäisen maan painoarvo saa olla salkussa korkeintaan 25%, jos haluaa vähentää yksittäisten maiden volatiliteetin aiheuttaman maariskin puoleen. Tämä koskee myös Suomi- osakkeita. Suomen painoarvo osakesalkussa saisi olla noin 25% luokkaa.  Juuri näin ovat esimerkiksi vakuutusyhtiöt menetelleet. Ne ovat pudottaneet Suomen painoarvon osakesalkussa 30% luokkaan.

Hajauttamisen teoria kehitettiin nykyiseen, "Modern portfolio theory (MPT)" nimiseen muotoonsa niinkin myöhään kuin 1950- luvulla. Investointipankit hyödyntävät tätä teoriaa suurin piirtein sen alkuperäisessä muodossaan ja rakentavat sijoitussalkkujensa hajautuksen tämän teorian perusteella. Tavalliselle yksityssijoittajalle riittää kuitenkin paljon yksinkertaisempi teoriasta johdettu käytännön sääntö, jonka mukaan salkun heilunta saadaan kaavasta:

Tässä yksinkertaisessa yllä oleva kuvan esittämässä säännössä oletetaan, että instrumenttien liikkeet ovat toisistaan riippumattomia. Hajautuksen tekemisessä kannattaakin olla tarkkana. Hyvin hajautettuun salkkuun kuuluu mahdollisimman erilaisia insrumentteja ja silitikin täytyy varautua yllätyksiin.