Riski on sijoittajan ystävä
Useimpien mielestä osakesijoitusten tekeminen on tällä hetkellä äärimmäisen typerää. Kurssithan ovat viimeisen vuoden aikana laskeneet useita kymmeniä prosentteja ympäri maailmaa, eikä laskulle näy vielä loppua. Yleinen taloustilanne ei näytä yhtään sen ruusuisemmalta. Pankkiiriliikkeiden analyyseistä ja markkinakatsauksista päätellen useimmat ammattilaisetkin ovat sitä mieltä, että nyt ei ole oikea aika sijoittaa osakkeisiin. Riskit ovat liian suuret. Itse väitän, että riskit ovat juuri sopivat.
Vanha sijoittamiseen liittyvä sanonta, ”riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä”, kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen mistä on kysymys. Vielä pari vuotta sitten talous oli vahvalla kasvu-uralla ja tunnelma markkinoilla optimistinen. Osakkeiden hinnat nousivat nousemistaan ja riskit näyttivät pieniltä. Kaikki halusivat sijoittaa osakkeisiin, sillä takana oli usean vuoden nousuputki. Totuus kuitenkin on se, että samaan aikaan hintojen noustessa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotus laski.
Nyt elämme täysin vastakkaisessa ympäristössä. Markkinoiden riskipreemio on noussut huimasti ja aiheuttanut osaltaan osakekurssien laskun. Tulosennusteiden veivaaminen alaspäin ei siis ole ainoa syy osakkeiden hintojen romahdukselle. Itse asiassa riskipreemiolla on paljon suurempi vaikutus yritysten hinnoittelussa. Tämän tosiasian analyytikot ja taloustoimittajat usein unohtavat. Sijoittajat, jotka uskaltavat nyt ostaa osakkeita, voivat onnitella itseään muutaman vuoden kuluttua. Sijoittamalla silloin, kun riskit ovat kaikkein suurimmat, on tulevaisuudessa mahdollisuus päästä käsiksi parhaisiin tuottoihin. Osakkeiden tuotto-odotus siis nousee sitä mukaa, kun osakekurssit laskevat. Riski on itse asiassa sijoittajan ystävä, ei vihollinen. Ilman riskin olemassa oloa osakesijoittamisesta itse asiassa katoaisi koko idea. Kohteet joiden tuleviin tuottoihin ei liity lainkaan epävarmuutta, tuottavat vain riskittömän koron eli valtion obligaation verran.
Itse näenkin riskin täysin päinvastoin kuin perinteisesti ajatellaan. Noususuhdanteessa ja suhdannehuipulla sijoittavan ”riskit” ovat mielestäni kaikkein suurimmat. Suurta nousua seuraa jossain vaiheessa vääjäämättä suuri romahdus, niin kuin historia on meille opettanut. Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana tämä ilmiö on tapahtunut jo kahdesti. Laskusuhdanteessa pitkäjänteisen sijoittajan ”riskit” ovat pienet, sillä suhdannekierrosta johtuen hinnat ovat poikkeuksellisen alhaalla. Halvasta toki voi tulla vielä halvempaa, mutta sijoittaja ei olekaan spekulantti, joka yrittää arvailla missä osakekurssi on huomenna. Sijoittaja (jonka määritelmän mukaisesti tulisi aina olla pitkäjänteinen, muuten kyse ei ole sijoittamisesta) voi rauhassa hyödyntää kurssilaskun ja ostaa matalasuhdanteessa kasvavien riskien takia halventuvia osakkeita.
Mikäli talousteorian perusperiaatteet eivät nykyisen kriisin takia heitä kuperkeikkaa, tulevat riskipreemiot normalisoitumaan tulevaisuudessa. Tämä jo yksistään nostaa osakekursseja. Yritysten tulokset laskevat tänä vuonna ja mitä ilmeisimmin myös ensi vuonna, mutta tämä ajanjakso on vain pieni osa sijoittajan horisontista. Teoriassa yritykset tuottavat omistajilleen kassavirtaa ikuisuuteen asti. Yrityksen arvo on siis vain hyvin vähän riippuvainen parin seuraavan vuoden tuloksista. Ne selittävät yrityksen arvosta vain muutaman prosentin. Markkinat eivät tunnu tätä ymmärtävän, sillä osakkeita hinnoitellaan tällä hetkellä pitkälti vain parin seuraavan vuoden poikkeuksellisen huonojen tulosennusteiden perusteella. Monilta näyttää jäävän unohduksiin se, ettei yritystoiminta suinkaan lopu tähän taantumaan.
Tällaista markkinoiden epärationaalisuutta hyödyntämällä, pitkäjänteinen sijoittaja voittaa. Kaikki puhuvat nyt vain riskeistä, vaikka kolikolla on aina kaksi puolta. Molempia ei voi nähdä yhtä aikaa, mutta kuten me kaikki tiedämme, näyttäytyy se toinenkin puoli ennemmin tai myöhemmin.
Useimpien mielestä osakesijoitusten tekeminen on tällä hetkellä äärimmäisen typerää. Kurssithan ovat viimeisen vuoden aikana laskeneet useita kymmeniä prosentteja ympäri maailmaa, eikä laskulle näy vielä loppua. Yleinen taloustilanne ei näytä yhtään sen ruusuisemmalta. Pankkiiriliikkeiden analyyseistä ja markkinakatsauksista päätellen useimmat ammattilaisetkin ovat sitä mieltä, että nyt ei ole oikea aika sijoittaa osakkeisiin. Riskit ovat liian suuret. Itse väitän, että riskit ovat juuri sopivat.
Vanha sijoittamiseen liittyvä sanonta, ”riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä”, kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen mistä on kysymys. Vielä pari vuotta sitten talous oli vahvalla kasvu-uralla ja tunnelma markkinoilla optimistinen. Osakkeiden hinnat nousivat nousemistaan ja riskit näyttivät pieniltä. Kaikki halusivat sijoittaa osakkeisiin, sillä takana oli usean vuoden nousuputki. Totuus kuitenkin on se, että samaan aikaan hintojen noustessa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotus laski.
Nyt elämme täysin vastakkaisessa ympäristössä. Markkinoiden riskipreemio on noussut huimasti ja aiheuttanut osaltaan osakekurssien laskun. Tulosennusteiden veivaaminen alaspäin ei siis ole ainoa syy osakkeiden hintojen romahdukselle. Itse asiassa riskipreemiolla on paljon suurempi vaikutus yritysten hinnoittelussa. Tämän tosiasian analyytikot ja taloustoimittajat usein unohtavat. Sijoittajat, jotka uskaltavat nyt ostaa osakkeita, voivat onnitella itseään muutaman vuoden kuluttua. Sijoittamalla silloin, kun riskit ovat kaikkein suurimmat, on tulevaisuudessa mahdollisuus päästä käsiksi parhaisiin tuottoihin. Osakkeiden tuotto-odotus siis nousee sitä mukaa, kun osakekurssit laskevat. Riski on itse asiassa sijoittajan ystävä, ei vihollinen. Ilman riskin olemassa oloa osakesijoittamisesta itse asiassa katoaisi koko idea. Kohteet joiden tuleviin tuottoihin ei liity lainkaan epävarmuutta, tuottavat vain riskittömän koron eli valtion obligaation verran.
Itse näenkin riskin täysin päinvastoin kuin perinteisesti ajatellaan. Noususuhdanteessa ja suhdannehuipulla sijoittavan ”riskit” ovat mielestäni kaikkein suurimmat. Suurta nousua seuraa jossain vaiheessa vääjäämättä suuri romahdus, niin kuin historia on meille opettanut. Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana tämä ilmiö on tapahtunut jo kahdesti. Laskusuhdanteessa pitkäjänteisen sijoittajan ”riskit” ovat pienet, sillä suhdannekierrosta johtuen hinnat ovat poikkeuksellisen alhaalla. Halvasta toki voi tulla vielä halvempaa, mutta sijoittaja ei olekaan spekulantti, joka yrittää arvailla missä osakekurssi on huomenna. Sijoittaja (jonka määritelmän mukaisesti tulisi aina olla pitkäjänteinen, muuten kyse ei ole sijoittamisesta) voi rauhassa hyödyntää kurssilaskun ja ostaa matalasuhdanteessa kasvavien riskien takia halventuvia osakkeita.
Mikäli talousteorian perusperiaatteet eivät nykyisen kriisin takia heitä kuperkeikkaa, tulevat riskipreemiot normalisoitumaan tulevaisuudessa. Tämä jo yksistään nostaa osakekursseja. Yritysten tulokset laskevat tänä vuonna ja mitä ilmeisimmin myös ensi vuonna, mutta tämä ajanjakso on vain pieni osa sijoittajan horisontista. Teoriassa yritykset tuottavat omistajilleen kassavirtaa ikuisuuteen asti. Yrityksen arvo on siis vain hyvin vähän riippuvainen parin seuraavan vuoden tuloksista. Ne selittävät yrityksen arvosta vain muutaman prosentin. Markkinat eivät tunnu tätä ymmärtävän, sillä osakkeita hinnoitellaan tällä hetkellä pitkälti vain parin seuraavan vuoden poikkeuksellisen huonojen tulosennusteiden perusteella. Monilta näyttää jäävän unohduksiin se, ettei yritystoiminta suinkaan lopu tähän taantumaan.
Tällaista markkinoiden epärationaalisuutta hyödyntämällä, pitkäjänteinen sijoittaja voittaa. Kaikki puhuvat nyt vain riskeistä, vaikka kolikolla on aina kaksi puolta. Molempia ei voi nähdä yhtä aikaa, mutta kuten me kaikki tiedämme, näyttäytyy se toinenkin puoli ennemmin tai myöhemmin.
Kommentit