Monopoliorganisaatiot (esim. julkisen sektorin toimijat) voisivat ottaa mallia tuotantoteollisuuden yrityksistä

Yhteiskunta

Tuotantoteollisuuden yritykset osaavat varmistaa huoltovarmuuden ja ainutlaatuisen asiakasarvon syntymisen. Purkamalla turhia monopoleja saataisiin saman tyyppistä pirteää toimintaa myös julkiselle sektorille.

Osto-organisaatio vastaa yrityksen huoltovarmuudesta

Tuotantoteollisuuden yritykset osaavat toimia olosuhteissa, joissa niiden toiminta on riippuvaa monista kriittisistä komponenteista ja teknologioista. Tuotetussa laitteessa on satoja tai tuhansia eri alihankkijoilta tulevia komponentteja ja monia niistä toimittaa vain muutama alihankkija maailmanlaajuisesti. Valmiissa tuotteessa pitää olla kaikki nuo komponentit.  Mutta tuote pitää syntyä vaikka muutamalla alihankkijalla olisi toimitusvaikeuksia.  Luotettavaan toimintaan päästään seuraavasti:

  • Jokaisella alihankittavalla komponentilla on vähintäänkin kakkostoimittaja ja mielellään jopa kolme vaihtoehtoista toimittajaa
  • Edullisimmalta tai parhaalta toimittajalta ostetaan valtaosa (noin 70% tms. ) komponenteista ja kakkostoimittajalta ja kolmostoimittajalta ostetaan loput. Näin varmistetaan että usealla alihankkijalla säilyy toimituskyky ja toimitushalu. Alihankkijoiden välillä säilyy terve hinta- ja laatu- kilpailu.

Tuotantoteollisuuden yrityksillä on osto-organisaatio, jonka tehtävänä on varmistaa että tuotanto ei vaarannu ulkoisten riippuvuuksien takia ja että yritys ei joudu kalliiksi käyvään riippuvuussuhteeseen yksittäisestä alihankkijasta.

Liiketoimintayksiköt vastaavat ainutlaatuisen asiakasarvon luomisesta

Tuotantoteollisuuden yritykset pyrkivät luomaan tuotteeseensa ainutlaatuista asiakasarvoa (esim teknologian avulla), jota kilpailijoiden on vaikea tai mahdoton (patentit) kopioida.  Näin ne pyrkivät pääsemään ainutlaatuisuuden tuomaan monopoliasemaan suhteessa omiin asiakkaisiinsa.  Ja ainutlaatuinen asiakasarvo tuo ainutlaatuista hinnoitteluvoimaa.  Järkevästi hyödynnetty hinnoitteluvoima, yrityksen arvonlisä, on yrityksen toiminnan ainutlaatuisuuden kvantitatiivinen mitta.

Tuotantoteollisuuden yrityksillä on liiketoimintayksiköt vastaamassa siitä että ainutlaatuista asiakasarvoa syntyy ja että asiakasarvon tuoma hinnoitteluvoima reaalisoituu hyvänä hintatasona.

Hyvän -huoltovarmuuden ja -liiketoiminnan periaatteet osataan monopolistisissa organisaatioissa huonosti

Hyvän liiketoiminnan ja huoltovarmuuden periaatteet osataan tuotantoteollisuuden yrityksissä, mutta muualla yhteiskunnassa, julkisella sektorilla ja muilla yritysmaailman osa-alueilla asia osataan joskus huonosti. Organisaatioita kehitettäessä pitäisi aina yrittää varmistaa että:

  • Organisaation palveluksessa olevien henkilöiden palkkauksen tulisi ainakin osaksi riippua asiakasmäärästä.
  • Organisaation ja erityisesti esimiesten saama korvauksen tulisi riippua palvelun laadusta. Esimerkiksi sote alueen saaman  rahoituksen, ja esimiesten tulospalkkioiden tulisi pinentyä jos palvelu on huonoa.  Tällä hetkellä asia taitaa olla päinvastoin.
  • Asiakkaiden tulisi saada vapaus valita palvelutoimittajansa kuten esimerkiksi terveyskeskuksen tai jopa sote alueen.

Kun asiakasrajapinnassa on kilvoittelua niin huoltovarmuuden kannalta oleelliset osto-organisaatiot laitetaan yleensä automaattisesti terveeseen kuntoon.   Kilvoittelu asiakkaista varmistaa että organisaatio kantaa huolta myös alihankintaketjun luotettavuudesta.

Kuvan lähde: wikimedia

 

2 thoughts on “Monopoliorganisaatiot (esim. julkisen sektorin toimijat) voisivat ottaa mallia tuotantoteollisuuden yrityksistä

  1. hyvä havainto, että osto-organisaatio tekee huoltovarmuutta.

  2. Julkisen sektorin huonoon osto-osaamiseen on syitä:
    – Kunnat ja sote alueet joutuvat valtionhallinnon arvopäätösten seurauksena tuottamaan monet palvelut itse. Ei käytännössä voi olla esimerkiksi yksityisten päiväkotiyrittäjien joukkoa jolta ostetaan palvelut.
    – Kilpailutusten jälkeen pitää ostaa halvimmalta. Ei voi perustella sitä että miksi ostaa pienen osan kolmostoimittajalta tai kakkostoimittajalta.

    Nämä kaikki rajoitteet tulee siitä että julkisen sektorin yläpuolella on ketjussa aina joku korkeamman asteen julkinen sektori joka asettaa alemmalle tasolle omia ohjeitaan ja sääntöjään (wto -> eu -> suomi -> kouvola). Nuo säännöt eivät ota huomioon sitä että joku ketjussa alempana oleva haluaa varmistaa kakkos- ja kolmos- toimittajien säilymisen ja paikallisen kilpailun säilymisen.

Comments are closed.

Related Posts