Verenpaine nollassa
Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiinnittää huomiota päästrategi Jussi Hyödyn linkissä olevaan kirjoitukseen ja kehottaisin lukemaan linkin tekstin pian, sillä Talentumilla on ikävä tapa arkistoida piiloon vanhempia tekstejä.
Olen ennenkin pitänyt Hyödyn tekstejä hyödyllisinä, mutta tällä kertaa minua ilahduttaa se, että hän on kirjoittanut aivan samoista asioista, jotka minua ovat jo kauan vaivanneet. Muotoilen kuitenkin käsitykseni itse ja haen perustelut muualta.
Joku lienee omaksunut käsityksen, että koron perinnän kielto uskonnollisista syistä Euroopassa keskiajalla tukahdutti taloudellisen kehityksen. Tällainen käsitys on tyypillinen tilanne, jossa syy ja seuraus menevät täysin sekaisin. Keskiajalla ei nimittäin ollut juurikaan taloudellista kasvua, joten koron perinnällä ei ollut edellytyksiä. Tällä reaalitaloudelliselle tilanteelle vain haettiin perusteluita uskonnon opinkappaleista. Ja kun renessanssin aikoihin tilanne muuttui, korostakin tuli sallittu.
Otetaan toinen ja tuoreempi esimerkki. Toisesta maailmansodasta aina 1980-luvulle asti Suomessa nimellistä korkoa toki oli, mutta inflaation jälkeen reaalikorko oli negatiivinen. Tällöin investointi teollisuuspaikkakunnan keskustassa olevaan tiiliseen tehdasrakennukseen oli aina oikea ratkaisu. Ei ollut mitään väliä, tuotettiinko kiinteistössä esim. tuohivirsuja. Jos tuotanto ei kannattanut, inflaatio oli kuitenkin syönyt velat ja jäljelle jäi kiinteistö, jolle joku toinen keksi älykkäämpää käyttöä. Olematon reaalikorko ei pakota investointeihin, joitten kustannustehokkuus kestäisi koron nousun positiiviseksi. Hyöty on esittänyt nämä samat asiat, mutta sijoittanut ne hyödyllisesti menneisyyden asemesta nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Lopuksi kiitän Hyötyä vielä siitä, että hän on kiinnittänyt huomiota talouspolitiikan epäjohdonmukaisuuteen. Noususuhdanteessa ollaan libertaareja, mutta hädän hetkellä parutaan äitiä ja keskuspankkia apuun.
Suunnilleen vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen korko on valunut alas kuin lehmän häntä. Likviditeettiä on Bernanken opein jaettu helikopterista, mutta elvyttävät vaikutukset ovat jääneet vähiin.
Alhaista korkoa en itse osaa pitää juuri sen parempana asiana kun otsikon tilannetta. Liian korkeakin verenpaine on vaarallista, mutta jos verenpaine on nollassa, ihminen kuolee. Alhaiset korot ovat oire talouden vakavasta sairaudesta eivätkä mikään taivaan lahja.
Pitäisikö korkoja nostaa?
Matalat korot ovat oire heikosta talouskasvusta, mutta pitäisikö korkoja sitten nostaa talouskasvun vauhdittamiseksi kuten Hyöty vihjaa?
En ota kantaa, mitä just nyt
En ota kantaa, mitä just nyt pitäisi tehdä, mutta ajalla 2001-15 korkoja on laskettu liikaa. Kun ne alunperin lyötiin nollaan, olin ällistynyt. Ongelmana on päättäjien kyvyttömyys tehdä mitään ikävää.
Minua on pitkään vaivannut kehuminen sillä, että korkojen alhaisuuden takia kantsii ostaa osakkeita. Jos korot tällä vuosituhannella
nousee, vaikutus on 2-kertainen. Firmat ovat tottuneet olemattomaan korkotasoon ja toisaalta osakkeiden tuotto ei näytä enää yhtä houkuttelevalta. Itselläni osakkeet – korkoinstrumentit ovat just nyt suhteessa 4:1 ja korkojen osuus laskee vuoden lopulla. Juu, ja korkotuotto on heikko, tiedän.
Velkasykliin puututtu liian aikaisin
Taloudella on omat syklinsä. Sekä lyhyemmät että pidemmät. Keskuspankit ovat puuttuneet pidempään pakolliseen deflatoriseen vaiheeseen liian aikaisin mikä on johtanut jo edellämainittuun investointien laadun tippumiseen ja siihen etteivät ne ole saaneet aikaan pysyvää talouskasvua. Huonot investoinnit romuttavat pidemmän aikavälin kasvumahdollisuudet ja voivat aiheuttaa useamman kadotetun vuosikymmenen, kuten Japanissa kävi. Normaali deflatorinen sykli kestää noin vuosikymmenen ja se keskeytettiin ennen aikojaan. Seurauksena on nykytilanne. Toinen huomionarvoinen asia on mielestäni se, että maat joiden kelvottomat pankit päästettiin päiviltä kasvattavat paremmin talouttaan kuin ne maat, joiden elinkelvottomiin pankkeihin kylvettiin likviditeettiä keskuspankkien toimesta. Verratkaa Yhdysvaltoja, Iso-Britanniaa ja Espanjaa esimerkiksi Ranskaan ja Italiaan.
Francis Bacon lanseerasi 1600 luvulla koron siunauksellisuuden
Tuosta Juhan mainitsemasta keskiajan korkokäsityksestä on hyvä, Simo Knuutilan kirjoittama artikkeli täällä:
http://www.teologia.fi/artikkelit/etiikka/848-korko-kristillisessae-etiikassa
Korkoa ilmeisesti sai keskiajallakin ottaa, jos sijoitti oman pääoman ehtoisesti niin, että kantoi myös liiketoimintariskiä. Ainakin jo kirkkoisä Martti Luther piti Simo Knuutilan mukaan tämän tyyppisestä lainasta saatua 5% korkoa kohtuullisena. Ja jo 1600 luvun jälkeen, Francis Baconin innoittamana, tuota 5% korkoa alettiin pitää järkevänä myös silloin kun kysymyksessä oli kulutusluottoon verrattava laina ja korkoa alettiin muutenkin pitää eräänä kansantalouden tärkeänä tekijänä ja edistäjänä.
Islamilaiseen perinteeseen on jäänyt paljon Jeesuksen tarinaan kytkeytyviä ajattelutapoja ja siellä tuo suhtautuminen korkoon on pitkään ollut vähintäänkin ambivalentti.
Ps. Minulla on tällä hetkellä saman tapainen allokaatio kuin Juhalla. Hieman korkopapereita ja pääosa osakkeissa.
Laina vai tuki
Huomattava osa k-ajan lainoista liittyi katoon, jolloin korkoa saattoikin pitää jotenkin moraalittomana, siis toisen hädän hyödyntämisenä. Tuotannollisia investointeja oli vähemmän. Kuten Knuutila mainitsee, talous tosin elpyi jo ennen k-ajan loppua.
Ei liity aiheeseen, mutta tuo on mielenkiintoinen kirja k-ajan lopusta: Valtonen, Pekka: Puolen maailman valtias: Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-358-0.
Markkinakorotkin ovat olemattomat
Eivät korot ole yksin keskuspankkien määräämiä, vaan markkinatkin hinnoittelevat rahaa ilman keskupankkejakin, ja markkinakorot ovat pudonneet jo ilman niitäkin. Vakavaraisten valtioiden luotottamisen riemusta on saanut negatiivistakin korkoa, kun sijoittajat ovat etsineet turvaa miinusinflaation oloissa tai ainakin sitä peläten.
Kun tuotto-odotukset ovat koko taloudessa heikot, rahaa saa halvalla, jos on luotettava maksaja. Kysyntä ja tarjonta pitää siitä huolen. Näin kävisi, vaikka keskuspankit lakkautettaisiin. Matalat korot ovat oire surkeista odotuksista, mutta ei sitä voi yksin keskuspankkien piikkiin laittaa, markkinat hinnoittelisivat näissä oloissa koron alas ilman niitäkin – niille, joiden maksukykyyn luotetaan.
Heikki