Brexit

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Iso-Britannia on kulkenut aina omia teitään. Vielä alle sata vuotta sitten Britannia hallitsi merten aaltoja ja puolta maailmaa. Sanottiin, että kuningaskunnan alueella aurinko ei koskaan laskenut. Britannia on osa Eurooppaa, vaikka sijaitseekin Euroopan laidalla. Briteille hyvät siteen Yhdysvaltoihin ovat kuitenkin aina olleet ensisijaisen tärkeitä ja hädän hetkellä apu onkin usein tullut juuri siitä suunnasta. Toisen maailmansodan aikana Britannia taisteli aluksi lähes yksin koko Euroopan demokratian puolesta. Historia on osoittanut, että britit voivat olla itsepäisiä ja uskaltavat tehdä itsenäisiä päätöksiä.

On paha lähteä arvailemaan, kuinka kesäkuussa järjestettävässä Britannian EU-äänestyksessä tulee käymään. Äänestys voi olla yllättävän tasainen. Pääministeri Cameron otti ison riskin päättäessään lähteä kysymään kansan mielipidettä. Siitä ei ole koskaan takeita. On kuitenkin vaikea kuvitella EU:ta ilman Britanniaa. Winston Churchill oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, jotka esittivät ”Euroopan Yhdysvaltojen” perustamista. Toisen maailmansodan opetukset olivat saaneet Churchillin vakuuttuneeksi siitä, että vain Euroopan yhdistyminen takaisi rauhan säilymisen. Tavoitteena oli kitkeä kansalliskiihko ja sodanlietsonta Euroopasta lopullisesti. Puutteistaan huolimatta EU on tässä tavoitteessaan onnistunut hyvin. Euroopan isot valtiot eivät ole sotineet keskenään toisen maailman sodan päättymisen jälkeen. Historian valossa jo tätä voidaan pitää saavutuksena.

Toivon, että Britannia säilyy EU:n jäsenenä. Britannia on tärkeä tasapainottava tekijä koko EU:n kannalta. Se edustaa usein järjen ääntä, johon Suomenkin on helppo yhtyä. Jos Britannia päättäisi erota, voisivat seuraukset olla varsin arvaamattomia – eräänlainen Pandoran lipas olisi avattu. Pääomamarkkinoilla on tänään rauhallista eikä äänestysajankohdan julkistus ole aiheuttanut mitään hässäkkää. Ennen kesäkuussa järjestettävää Britannian kansanäänestystä markkinat ehtivät kuitenkin seota äänestysspekulaatiosta perusteellisesti vielä monta kertaa.          

Lue Punaisen mukin blogia.

One thought on “Brexit

  1. Brexit

    Kun "Norvestia" blogissaan toteaa Britannian toisen maailmansodan alussa lähes yksin taistelleen Euroopan demokratian puolesta sekä että se usein edustaa järjen ääntä, on tähän pakko puuttua parilla kommentilla, vaikka suurin piirtein olisikin samaa mieltä siitä että Britannian pysyminen EU:ssa olisi yhteisölle eduksi ja että sen jäsenyys olisi tasapainottava tekijä. Britannian politiikka on nimittäin jo ainakin parisataa vuotta ollut Euroopan suhteen "tasapainottavaa" siinä mielessä etä sillä on pyritty estämään minkään manner-Euroopan valtion nousu Britannian kannalta liian voimakkaaksi, tilanteen mukaan liittoutuen kulloinkin voimakkaimman nitistämiseksi. Englanti ei 1939 alkaen  taistellut Euroopan demokratian vuoksi vaan tasapainopoliitiikkaansa toteuttaen omien valta-asemiensa turvaamiseksi. Asia on harvinaisen selvä kun muistetaan että Saksan ja Neuvostoliiton vallatessa yhteistuumin Puolan, Englanti julisti sodan vain Saksalle – se vain oli Britanniaa lähellä ja suuremmaksi uhaksi koettu kuin liittolaiseksi toivottu Neuvostoliitto, joka ei ollut julmana diktatuurina demokratian hävittäjänä Saksaa kummempi. Kun Hitler aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan, Britannia kiirehti heti liittoutumaan natsi-Saksan veroisen ellei pahemman diktatuurin kanssa – valtion joka oli murhannut kymmenin miljoonin omia kansalaisiaan. Toista maailmansotaa ei aloittanut Saksa vaan maailmansota siitä tuli Britannian ja Ranskan sodanjulistuksen kautta – Hitlerin hyökkäys Puolaan oli vielä paikallinen sota; tavoite oli koko ajan itä ja kommunismin hävitys. Sodanaikaisten liittoutuneiden voittajina kirjoittamassa historiassa niille ikävät tosiasiat yritetään tietysti häivyttää rummuttamalla jatkuvasti natsi-Saksan tekoja jotka olisivat muka ainutlaatuisia historiassa.

    Mitä sitten tulee Britannian toimien järkevyyteen poliittesena vaikuttajana, voi muistaa esimerkiksi järjettömän hyökkäyksen Suezille yhdessä Ranskan kanssa 1950-luvulla. Sen "ansiosta" Neuvostoliitto voi vapain käsin murskata Unkarin kansannousun ilman mitään puuttumista lännestä – kansannousun jota länsi itse oli rohkaissut. Jälleen demokratian puolustaminen oli toimista kaukana. Samoin nykyinen surkeus Lähi-idässä johtuu pitkälti nimenomaan Britannian ja Ranskan vallanhimosta niiden jaettua alueen kansat omien intressiensä nimissä mielivaltaisin rajoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Samasta syystä ja samaan aikaan, lähunnä Ranskan typerästä vallanhalusta, johtuen Euroopan valtioiden rajoja vedeltiin mielivaltaisesti niin että suuria kansallisia vähemmistöjä jäi toisten valtioiden alueille. Esimerkkejä olivat saksankieliset Puolassa, Ranskassa, Tsekkoslovakiassa ja Italiassa sekä unkarilaiset nykyisessä Slovakiassa, Serbiassa ja Romaniassa. Saatiine sitten aikaan se toinenkin maailmansota.

Comments are closed.

Related Posts