Osakepoiminnasta
Ennenvanhaan ajattelin, että osakemarkkinat toimivat aina tehokkaasti ja siksi ”tikkaa heittävä apina” pärjää yhtä hyvin kuin huolellistakin analyysiä tekevä sijoittaja. Tällähetkellä olen sitä mieltä, että osakkeita ostavan tai myyvän kannattaa panostaa arvonmääritykseen.
Perustelut tälle mielenmuutokselleni ovat:
1) Muiden sijoittajien (varsinkin isojen kalojen) toimia voi ohjata kylmänviileän arvonmäärityksen lisäksi erilaiset hallinnolliset ja sääntelyyn liittyvät seikat. Siksi he saattavat joskus toimia muiden näkökulmasta katsoen epärationaalisesti. Näitä tilanteita ei voi tunnistaa, mikäli luottaa sokeasti siihen että muiden sijoittajien määräämä hintataso on aina ”kohdallaan”.
2) Tyypillinen pankin analyytikko perehtyy noin tusinaan osakkeeseen. Jotkut piensijoittajat näkevät paljon vaivaa ja heidän yritysanalyysi on monissa tapauksissa jopa laadukkaampi kuin näiden ns. ammattilaisten. Piensijoittaja voi siis voittaa myös yksinkertaisesti tekemällä parasta ja laadukkainta työtä.
3) Osakepoimija tekee ”yleishyödyllistä” työtä tehostamalla markkinoiden toimintaa. Hyvin toimiva markkina luo välttämättömät kannusteet. Kannusteketjun alkupäässä on yrittäjä, joka sai idean, panttasi talonsa, kaupallisti tuotteen, loi työpaikkoja työttömille, jne. On kansantaloudellisestikin tärkeää, että kannusteet tässä ketjussa ovat optimaaliset. Jokainen osakepoimintaa tekevä sijoittaja kantaa oman pikku kortensa tähän kekoon.
4) Piksun salkkuseurannassa mukana olevat kolme (Piksussa elokuussa julkaistua) osakelistaa päihittävät (tällä hetkellä) vertailuindeksin. Tämä ei tietenkään ole mikään pitävä todiste osakepoiminnan eduista, mutta mielenkiintoinen havainto kuitenkin.
Yritysjohtaja käyttää käytännössä kaiken aikansa yhden yrityksen asioihin. Tyypillinen pankin analyytikko paneutuu noin kymmeneen. Piensijoittaja saattaa valita kohteensa satojen tai jopa tuhansien yritysten joukosta.
Suurta yritysmäärää kannattaa tutkia ”suhteellisilla menetelmillä” eli yritysten tunnuslukuja vertailemalla. Jos on tarve paneutua tiettyyn yhtiöön syvällisemmin, kannattaa tehdä ”absoluuttinen analyysi”. Siinä yrityksen varat, velat ja tulevaisuuden tuotot muutetaan – tavalla tai toisella – osakkeen tavoitehinnaksi. Tässä on haittana menetelmän työläys. Osareita ja tilinpäätöksiä on osattava lukea sujuvasti. Menetelmän etuna on vastaavasti se, että se ohjaa sijoittajaa listaamaan osakkeen arvoon vaikuttavat tekijät kattavasti ja tarkasti ja muodossa, jota myös toinen sijoittaja osaa lukea.
Kommentit