Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen jälkeen kun Jussi vuosien työllä oli ensin pellot raivannut raakaan korpeen. ”Lohtu” tuli vain siitä, ettei varmuutta ollut ennenkään ollut.

Me emme kukaan tiedä huomisesta mitään. Mitä enemmän on hallintoa ja taloudellisia ennusteita, sitä hallitsemattomampaa ja arvaamattomampaa tulevaisuus näyttää olevan. Hyvinä aikoina luulemme tulevan olevan vieläkin parempaa ja huonoina aikoina pelkäämme tulevaisuuden olevan nykyistä huonompaa. Kyse on kummassakin tilanteessa liioittelusta.

Kahdeksan vuotta sitten kuvailin Trumpin voiton pelkääjiä ivallisella ilmaisulla ”saatana saapuu Washingtoniin”. Silloin kirjoittamani on ihan validia tekstiä nytkin, mutta otetaan pari uutta faktaa.

Biden ja EU ovat onnistuneet kyseenalaisesti Ukrainassa. Ko. politiikalla on esikuvansa, reaktiivisuus eli patoaminen (containment), jossa aloite luovutetaan vastapuolelle. Nixon loi (Kissingerin tuella) uuden doktriinin eli oman aktiivisuuden ja arvaamattomuuden, joka meni niinkin pitkälle kuin ”hullun miehen teoriaan”. Nixon muuten lupasi lopettaa Vietnamin sodan hetkessä, jo 1968 hänellä oli valmis suunnitelma (sota loppui 1975). Trump on arvaamaton, mutta liittolaisten lisäksi se on myös vastustajien ongelma.

Olen saanut mediasta lukea, että Suomi varautuu sotaan. En ymmärrä, luullakseni Suomen armeija on varautunut sotaan syksystä 1918 lähtien koko ajan ihan samaa maata vastaan. Jos yhä useampi suomalainen asian nyt ymmärtää, onko se kovinkin paha asia?

Olen aina ollut ylpeä pessimistisyydestäni. Se on järkevää varautumista ja pessimisti ei koskaan pety😊. Mutta nyt mielestäni synkistely on saavuttanut kovan ja realistisen pohjan, josta voidaan mennä eteenpäin ja ylöspäin.

Kun Suomen historian suurin ikäluokka syntyi 1947, itänaapuri oli todellinen supervalta ja koko länsi oli kääntänyt Suomelle selkänsä. Nykyään Venäjä on Italian kokoinen talousmahti (ilman Italian elintasoa) ja kaulaansa myöten uponnut Ukrainan liejuun. Kun selvisimme 1947, selviämme tästäkin!

Hyvät joulut ja uudet vuodet.

Juha Vahe

Kuvan lähde