Tytöt tietävät, Suomen talous on menossa moneen suuntaan, Nokia ja Apple ovat napit vastakkain. Vientiteollisuuden tilauskannat ja muut mittarit osoittavat edelleen jyrkästi alaspäin. On aloja, joilla pohjakosketus on saavutettu ja elämän hallintaa yritetään pohjamudissa: yleensä se onnistuu happiköyhissä olosuhteissa niin, että väkeä vähennetään vinhaa vauhtia.

Rakennusteollisuus saattaa hyötyä valtiovallan elvytysrahoista. Lievää nousua tiedossa ja pankit ovat haltioissaan, kun kämppien hinnat eivät ole romahtaneet. Kuntatalous porskuttelee kuntaliitosalueilla huippujoustamattomasti, kun väkeä ei voi irtisanoa 5 – 8 vuoteen, jos kuntaliitoksia tehdään peräjälkeen. Näin käy muun muassa Loviisan-seudulla.

Teknologiateollisuus eli oikeammin konepajat ovat hätää kärsimässä. Lukuisten firmojen tilauskertymä on laskenut puoleen ja elpymistä ei vielä näy. Suuret veturiyritykset karkaavat Kiinaan ja Intiaan, suomeen jäävät alihankkijat, joiden pitäisi keksiä "kasvun eväät" tyhjästä.

Kiina vetää maailman taloutta nousuun. Eurooppa on seisovassa vedessä. Kiinan kansantalous kasvaa keskusjohdon tavoitteiden mukaisesti tänä vuonna noin kahdeksan prosenttia. Australian talous pysyy kunnossa, koska kiinalaiset ostavat raaka-aneita kiihtyvällä tahdilla. Amerikassa Obama-ilmiön pitäisi tarttua talouselämään.

Nokia heittelee lakimiesten keksimiä kapuloita Apple rattaisiin: ettei iPhone varasta sädekehää maailman suurimmalta halpapuhelinten toimittajalta alta aikayksikön. Kännyjättimme ottaa samalla suuren riskin. Tämän torjuntataistelun jälkeen tulemme ehkä näkemään Nokian toimitusjohtajan vaihtumisen. Kenestä on maailman suurimman kapuloiden vlamistajan nostajaksi? Siirtyykö valtikka vähitellen amerikkalaisen käsiin? Pohjois-Amerikan valloitus sujuu Nokialta kuin jenkeiltä Afganistanin rauhoittaminen. Uutta usvaa putkeen kaivataan.

Suomi elää metsässä ja yhdistää ihmisiä kännyköillä, mutta sodanjohtomme ei tiedä, miten kauan sotilaamme pakottavat talibaneja rauhaan. Informaatiokatkos osoittaa, että suomalaisten sisäinen viestintä on riemastuttavalla tavalla solmussa. Onneksi rakastamamme ruotsalaiset valvovat presidenttivaalien sujumista puolestamme. Suomalaista sotilasta ei voi käskeä, koska sodimme sodassa, jota ei ole sodaksi nimitetty, vapaaehtoisesti.

Karvisen Stora Enso on löytänyt tunnelin, mutta ei vielä osaa sanoa, milloin sen päästä näkyy valoa. UPM:n Pesonen haluaisi maahamme sisäisen devalvaation, mutta tuppeen sahatun pääministerin mielestä yritykset hoitakoot bisneksensä kuntoon omin voimin: devalvaattiota ei tule. Aikaisemmin tämä kielto tarkoitti sitä, että se tulee muutaman viikon kuluttua. Ehkä poliitikoilla nyt riittää töitä vaalirahoituksen järjestelyissä? Kuluttaja voi elää siinä illuusiossa, että hyvivointivaltio pysyy pystyssä, vaikka fundamentit horjuvat.

Asiantuntijoiden mielestä Suomi selviää tästä lamasta pienemmin vaurioin kuin 1990-luvun alussa. Toiset ovat toista mieltä: taloutemme laahaa pitkään ja hartaasti ja pääsemme irrottelemaan vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nähtäväksi jää, miten tästä syöksystä selvitään. Yhtä mieltä voimme korkeintaan olla siitä, että velkojen maksaminen alkaa viimeistään seuraavan hallituksen astuessa remmiin ja silloin rospuuttokuntien veroäyrit nousevat yli kahdenkymmenen prosentin.

Selviämme joskus! Aikataulusta voitte kysellä "neiti Ajalta!" Onko hän vielä hommissa?

Tytöt tietävät, Suomen talous on menossa moneen suuntaan, Nokia ja Apple ovat napit vastakkain. Vientiteollisuuden tilauskannat ja muut mittarit osoittavat edelleen jyrkästi alaspäin. On aloja, joilla pohjakosketus on saavutettu ja elämän hallintaa yritetään pohjamudissa: yleensä se onnistuu happiköyhissä olosuhteissa niin, että väkeä vähennetään vinhaa vauhtia.

Rakennusteollisuus saattaa hyötyä valtiovallan elvytysrahoista. Lievää nousua tiedossa ja pankit ovat haltioissaan, kun kämppien hinnat eivät ole romahtaneet. Kuntatalous porskuttelee kuntaliitosalueilla huippujoustamattomasti, kun väkeä ei voi irtisanoa 5 – 8 vuoteen, jos kuntaliitoksia tehdään peräjälkeen. Näin käy muun muassa Loviisan-seudulla.

Teknologiateollisuus eli oikeammin konepajat ovat hätää kärsimässä. Lukuisten firmojen tilauskertymä on laskenut puoleen ja elpymistä ei vielä näy. Suuret veturiyritykset karkaavat Kiinaan ja Intiaan, suomeen jäävät alihankkijat, joiden pitäisi keksiä "kasvun eväät" tyhjästä.

Kiina vetää maailman taloutta nousuun. Eurooppa on seisovassa vedessä. Kiinan kansantalous kasvaa keskusjohdon tavoitteiden mukaisesti tänä vuonna noin kahdeksan prosenttia. Australian talous pysyy kunnossa, koska kiinalaiset ostavat raaka-aneita kiihtyvällä tahdilla. Amerikassa Obama-ilmiön pitäisi tarttua talouselämään.

Nokia heittelee lakimiesten keksimiä kapuloita Apple rattaisiin: ettei iPhone varasta sädekehää maailman suurimmalta halpapuhelinten toimittajalta alta aikayksikön. Kännyjättimme ottaa samalla suuren riskin. Tämän torjuntataistelun jälkeen tulemme ehkä näkemään Nokian toimitusjohtajan vaihtumisen. Kenestä on maailman suurimman kapuloiden vlamistajan nostajaksi? Siirtyykö valtikka vähitellen amerikkalaisen käsiin? Pohjois-Amerikan valloitus sujuu Nokialta kuin jenkeiltä Afganistanin rauhoittaminen. Uutta usvaa putkeen kaivataan.

Suomi elää metsässä ja yhdistää ihmisiä kännyköillä, mutta sodanjohtomme ei tiedä, miten kauan sotilaamme pakottavat talibaneja rauhaan. Informaatiokatkos osoittaa, että suomalaisten sisäinen viestintä on riemastuttavalla tavalla solmussa. Onneksi rakastamamme ruotsalaiset valvovat presidenttivaalien sujumista puolestamme. Suomalaista sotilasta ei voi käskeä, koska sodimme sodassa, jota ei ole sodaksi nimitetty, vapaaehtoisesti.

Karvisen Stora Enso on löytänyt tunnelin, mutta ei vielä osaa sanoa, milloin sen päästä näkyy valoa. UPM:n Pesonen haluaisi maahamme sisäisen devalvaation, mutta tuppeen sahatun pääministerin mielestä yritykset hoitakoot bisneksensä kuntoon omin voimin: devalvaattiota ei tule. Aikaisemmin tämä kielto tarkoitti sitä, että se tulee muutaman viikon kuluttua. Ehkä poliitikoilla nyt riittää töitä vaalirahoituksen järjestelyissä? Kuluttaja voi elää siinä illuusiossa, että hyvivointivaltio pysyy pystyssä, vaikka fundamentit horjuvat.

Asiantuntijoiden mielestä Suomi selviää tästä lamasta pienemmin vaurioin kuin 1990-luvun alussa. Toiset ovat toista mieltä: taloutemme laahaa pitkään ja hartaasti ja pääsemme irrottelemaan vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nähtäväksi jää, miten tästä syöksystä selvitään. Yhtä mieltä voimme korkeintaan olla siitä, että velkojen maksaminen alkaa viimeistään seuraavan hallituksen astuessa remmiin ja silloin rospuuttokuntien veroäyrit nousevat yli kahdenkymmenen prosentin.

Selviämme joskus! Aikataulusta voitte kysellä "neiti Ajalta!" Onko hän vielä hommissa?