Me olemme juuri nyt omituisessa tilanteessa. Toisaalta työuria pitäisi ehdottomasti pidentää, jotta eläkkeille ja muille yhteiskunnan palveluille saataisiin maksajat myös tulevaisuudessa. Toisaalta työttömänä nyt kituva nuoriso työllistyy sitä heikommin mitä kauemmin vanhukset roikkuvat mukana työelämässä.
Olen kuitenkin miettinyt, että tähän vaikeaa yhtälöön voisi olla ratkaisu, joka voisi auttaa molempien tavoitteiden saavuttamisessa yhtä aikaa.
Ajattelin nimittäin esittää osa-aikaeläkejärjestelmän rajua uudistamista niin, että se palvelisi juuri tätä tarkoitusta.

Käytännössä esitän lyhyesti seuraavaa: luodaan osa-aikaeläkejärjestelmä, jossa ihminen voi jäädä puolipäivä-eläkkeelle pari vuotta normaalia aikaisemmin, jos hän samalla sitoutuu jatkamaan osa-aikaisena työskentelyä myös kolme tai neljä vuotta normaalin eläkeiän täyttymisen jälkeen. Järjestelmään sitoutunut pääsisi siitä irti vain pätevällä lääkärintodistuksella.
Tässä järjestelmässä ihmisen työuransa aikana tekemien kokonaistyövuosien määrä kasvaisi, mutta viimeiset työvuodet olisivat pienemmän stressin kautta ja itselle ja lastenlapsillekin jäisi aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.
Eläkekertymä pitäisi tietysti taata samaksi kuin normaaliaikaan eläkkeelle jääville, jotta järjestelmä todella kiinnostaisi eläkettä odottelevia. Oikein pitkään eläkeiän jälkeen osa-aikaisella töissä sinnittelevät voitaisiin myös palkita normaalia kovemmilla eläkkeillä.

Miten tämä sitten auttaisi nuorisotyöttömiä? Jos järjestelmä yleistyisi, niin yrityksiin, kuntiin ja valtion laitoksiin syntyisi runsaasti erilaisia nykyistä pitkäaikaisempia puolipäiväisiä työtehtäviä ja vakansseja, jotka samalla toimisivat loistavasti nuorille pehmeänä laskuna työelämän vuosi vuodelta koventuneisiin vaatimuksiin.
Joka työpaikalla ja joka työtehtävään ei töiden jakaminen tietysti sovi, mutta ei tarvitsekaan. Kansantalouden kannalta riittäisi kun olisi merkittävä määrä työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa homma onnistuisi.

Järjestelmä auttaisi eniten kaikilla niillä aloilla, joilla työelämän vaatimukset ovat koko ajan tiukentuneet. On vahva tunne, että ihmiset hakeutuvat eläkkeelle yksinkertaisesti siksi, että he eivät enää jaksa puristaa vuosi vuodelta enemmän itsestään, kun mieli tekisi päinvastoin jo hieman hidastaa.
Pidennetyllä osa-aikaisella järjestelmällä saataisiin ihmisistä puristettua niitä yhteiskunnan kaipaamia lisävuosia, mutta selvästi inhimillisemmin kuin vain nostamalla eläkeikää. Jälkimmäinen vaihtoehto voi kuitenkin lopulta johtaa myös selkävaivojen, uupumukseen ja ylipäätään sairaseläkkeiden roimaan kasvuun.

Me olemme juuri nyt omituisessa tilanteessa. Toisaalta työuria pitäisi ehdottomasti pidentää, jotta eläkkeille ja muille yhteiskunnan palveluille saataisiin maksajat myös tulevaisuudessa. Toisaalta työttömänä nyt kituva nuoriso työllistyy sitä heikommin mitä kauemmin vanhukset roikkuvat mukana työelämässä.
Olen kuitenkin miettinyt, että tähän vaikeaa yhtälöön voisi olla ratkaisu, joka voisi auttaa molempien tavoitteiden saavuttamisessa yhtä aikaa.
Ajattelin nimittäin esittää osa-aikaeläkejärjestelmän rajua uudistamista niin, että se palvelisi juuri tätä tarkoitusta.

Käytännössä esitän lyhyesti seuraavaa: luodaan osa-aikaeläkejärjestelmä, jossa ihminen voi jäädä puolipäivä-eläkkeelle pari vuotta normaalia aikaisemmin, jos hän samalla sitoutuu jatkamaan osa-aikaisena työskentelyä myös kolme tai neljä vuotta normaalin eläkeiän täyttymisen jälkeen. Järjestelmään sitoutunut pääsisi siitä irti vain pätevällä lääkärintodistuksella.
Tässä järjestelmässä ihmisen työuransa aikana tekemien kokonaistyövuosien määrä kasvaisi, mutta viimeiset työvuodet olisivat pienemmän stressin kautta ja itselle ja lastenlapsillekin jäisi aikaa aivan eri tavalla kuin ennen.
Eläkekertymä pitäisi tietysti taata samaksi kuin normaaliaikaan eläkkeelle jääville, jotta järjestelmä todella kiinnostaisi eläkettä odottelevia. Oikein pitkään eläkeiän jälkeen osa-aikaisella töissä sinnittelevät voitaisiin myös palkita normaalia kovemmilla eläkkeillä.

Miten tämä sitten auttaisi nuorisotyöttömiä? Jos järjestelmä yleistyisi, niin yrityksiin, kuntiin ja valtion laitoksiin syntyisi runsaasti erilaisia nykyistä pitkäaikaisempia puolipäiväisiä työtehtäviä ja vakansseja, jotka samalla toimisivat loistavasti nuorille pehmeänä laskuna työelämän vuosi vuodelta koventuneisiin vaatimuksiin.
Joka työpaikalla ja joka työtehtävään ei töiden jakaminen tietysti sovi, mutta ei tarvitsekaan. Kansantalouden kannalta riittäisi kun olisi merkittävä määrä työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa homma onnistuisi.

Järjestelmä auttaisi eniten kaikilla niillä aloilla, joilla työelämän vaatimukset ovat koko ajan tiukentuneet. On vahva tunne, että ihmiset hakeutuvat eläkkeelle yksinkertaisesti siksi, että he eivät enää jaksa puristaa vuosi vuodelta enemmän itsestään, kun mieli tekisi päinvastoin jo hieman hidastaa.
Pidennetyllä osa-aikaisella järjestelmällä saataisiin ihmisistä puristettua niitä yhteiskunnan kaipaamia lisävuosia, mutta selvästi inhimillisemmin kuin vain nostamalla eläkeikää. Jälkimmäinen vaihtoehto voi kuitenkin lopulta johtaa myös selkävaivojen, uupumukseen ja ylipäätään sairaseläkkeiden roimaan kasvuun.