Samoihin aikoihin kun julkaisin superyksilöitä käsittelevän kirjoitukseni, internetissä alkoi leviämään katkelma tuoreesta Barack Obaman puheesta, joka oli täysin sanomani vastainen. Obama julisti, etteivät menestyksekkäät yritykset ole itse luoneet tuotteitaan, vaan joku muu (abstraktimpi kollektiivi, yhteiskunta). Analyyttisempi Obaman kanssa samaa mieltä oleva henkilö saattaisi tulkita Obaman tarkoittaneen, että kaikki sovellukset ja löydöt rakentuvat jonkun entuudestaan oivaltamien ideoiden tai löytöjen päälle. Onko se kuitenkaan peruste kieltää tunnustamasta edelläkävijöiden ansioita?

Obaman ajattelutapa on kuitenkin sokea sille tosiasialle, että jonkun ihmisen on silti sovellettava asioita ja vietävä niitä eteenpäin. Vaikka joku olisi oivaltanut matemaattiset lainalaisuudet, löytänyt luonnonvaroja, organisoinut niiden logistiikan raaka-ainemarkkinoille, jonkun on silti yhdisteltävä resurssit mielekkääksi lopputuotteeksi miellyttämään asiakasta. Soveltamaton teoria, komponentti tai vanhojen jo olemassaolevien konseptien tason saavuttaminen eivät riitä. Jonkun on tuotava omat ajatuksensa peliin. Jonkun on oltava se ensimmäinen, joka luo jotain ennennäkemätöntä.

Tästä aiheesta päästäänkin helposti koti-Suomeen, jossa nousi kohu Lenita Airiston provosoivasta näkökulmasta, että "taviksena" ei pärjää maailmanmarkkinoilla. Airisto vertasi keskinkertaisuutta luuserina olemiseen, mihin suomalaiset tapansa mukaan ovat reagoineet massahysteerisesti. Viestipalstojen vihaiset kommentit pyrkivät perustelemaan "tavisten" olemassaoloa ja tärkeyttä, vaikkei Airiston tarkoituksena edes ollut syyllistää tai väittää heitä turhiksi.

Näen, että Airisto on samoilla linjoilla kuin minäkin edellisessä superyksilökirjoituksessani. Edelläkävijöitä juuri tarvitaan antamaan suunta "tavisten" enemmänkin rutiininomaiselle työlle. Kyse ei ole mistään vastakkainasettelusta, vaan työnjaosta. Strategiset valinnat ja ennennäkemättömät ratkaisut ihan pienimmistä parannuksista lähtien muuttavat jatkuvasti markkinoiden kilpailuasetelmaa antaen tarkoituksen rutiinityölle. 

Kilpailullisilla markkinoilla ainoastaan luovuus ja kyky saavuttaa edelläkävijän asema mahdollistavat vaurastumisen rutiininomaisellakin työllä.