Pieter Brueghel vanhempi: Veronkerääjä

Hyvä verojärjestelmä on yksinkertainen, oikeudenmukaiseksi koettu ja tuottoisa. Ongelmia syntyy kun yksittäisiä koettuja ongelmia yritetään ratkaista veroja muuttamalla. Yksi tyyppillinen ongelmia aiheuttava tekijä on erilaisten tulotyyppien kovin erilainen verotus.

Aikaisempi esimerkki epäsuhdasta oli suuri ero palkkatulojen ja osinkojen verotuksen välillä, joka aiheutti kovan paineen muutta palkkatuloja osingoiksi. Tätä sittemmin jouduttiin suitsimaan tulkitsemalla erilaisia osinkoja palkoiksi.

Jos olen käsittänyt oikein on nyt esitetty että osinkoverotusta ja mahdollisesti luovutusvoittojen verotusta kiristettäisiin samalla kun yritysverotusta kevennettäisiin. Muutosta perustellaan investointien houkuttelemisella suomeen, eli työpaikkojen luomisella. En ole kovin varma siitä että tämä muutos on tehokas, onhan monikansallisella yrityksellä monta keinoa siirtää voitot verotuksellisesti edulliseen maahan. Siirtohinnoittelu ja erilaisista aineettomista oikeuksista laskuttaminen vain pari mainitakseni.

Toinen epäkohta on yrityksen ja yksityishenkilön saamien sijoitustuottojen kovin erilainen kohtelu. Tämä aiheuttaa kovan paineen muuttaa yskityishenkilön voitot kevyemmin verotetuiksi yritysvoitoiksi, esimekriksi holding-yntiöitä perustamalla. Tästä seurannee taas uusia veronkiertoasetuksia ja ennakkopäätöksiä. Kirjanpitäjänä toimivalta tutultani kuulin että tällaisia tapauksia jo esiintyy – sijoitusyhtiön perustamista pidetään veronkiertona.

Kolmas epäkohta on ulkomaisen pääoman suosiminen kotimaisen kustannuksella. Ulkomaille maksettuja osinkoja verotetaan kevyemmin kuin kotimaahan maksttuja. Monessa maassa osinkoja verotetaan erittäin kevyesti jos ollenkaan – onhan tämä tuottoa pitkäjänteisestä sijoittamisesta "keinottelun" sijasta. Ulkomaille maksettuja osinkoja verotetaan kohdemaan kanssa sovitun verosopimuksen mukaisesti – eli yleensä huomattavasti kevyemmin. Suomalaisen rahamiehen kannattaa viedä rahat ulkomaille, mutta ulkomaisten sijoittjien rahat ovat jostakin syystä tervetulleempia.

Kotimaisten yritysten on kuulemma vaikea saada rahoitusta. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä pankkien korkeampien vakaavaraisuusvaatimusten kanssa. Eikä silläkään että suomalaiset mieluummin makuuttavat rahojaan nollakorkoisilla säästötileillä kuin ottavat sijoittajariskin josta seuraavat mahdolliset voitot verotetaan korkean prosentin mukaan.

Pitäisiköhän verosäätelyjen sijasta keskittyä suomalaisten sijoitusinnon käynnistämiseen?

Mutta eipä hätää – perustetaan valtion rahastot rahoittamaan yrityksiä. Jos suomalaiset eivät uskalla itse sijoittaa, niin verotetaan heiltä rahat ja sijoitetaan ne valtion viisaiden virkamiesten toimesta!

Veroasioissa, ennen kaikkea yritys- ja sijoitus-verotuksessa kannattaa olla lähellä kansainvälistä keskiarvoa. Yritysverotus on sitä. Sijoitusvoittojen verotus on jo melko kovaa. Sensijaan kiinteistöverotus on vielä melko kevyttä.