Vanhustenhoito ja eläke.
Katselin Arkadianteatterin viimeisen jakson. Draaman aiheena oli vanhustenhuolto. Asia kosketti, kun olin sattumalta käynyt vilkaisemassa eläkekertymääni. Ei kaksista katseltavaa. Teatteria katsellessa välähti miten koko homma saataisiin ratkaistua kerralla ja yhteiskunnan kannalta edullisesti sekä ihmisarvoa kunnioittaen.
Kaari Utrio oli aiemmin ehdottanut kuolinpilleriä. Mikä ettei. Kyllähän tässä itsemurhien värittämässä yhteiskunnassa varmaan sellaisellekin olisi tilaus. Toisaalta kuulosti tylsältä, että ensin kitkutetaan pienellä eläkkeellä ja sitten sairauksien todella iskiessä pitäisi tappaa itsensä. Missä se vanhuuden ilo ja energia?
Huomasin, että eläkettä rokottaa eliniän odote. Toisaalta on paskamaista, jos eläkettä jää "käyttämättä". Ensin revit itseäsi työelämässä kuuskytkahdeksaan, että saat mahdollisimman arvokkaan lippuvihon loppuelämääsi varten. Sitten kesken loppuhuipennuksen suurin osa lipuista jää käyttämättä odottamattoman poistumisen takia.
Eläkevakuutusta hankkiessani pankkitoimihenkilö sanoi, että suurimman edun eläkkeestä saa jäämällä mahdollisimman aikaisin eläkkeelle. Hän kertoi juuri tuon, että useimmilla odote pettää. Kone hyytyy. Kunka monen lukijan tuttavapiirissä on käynyt niin, että eläkeelle päässyt on yllättäen kuukahtanut alle kolmen vuoden eläkkeelle pääsystä? Itselläni on kokemusta turhan monesta. Jopa niin, että harvassa on yli kuutta vuotta työuran jälkeen elävät.
Mitäs jos. Annetaan könttäsumma eläkkeelle lähtevälle. Koko tili puhtaana käteen. Elämä kerralla koreeks. Nyt loppu pihistely. Roskiin kaikki terveysvalistus. Mitä välii. Vähän kuin syöpäsairasta jolla oli kaksi viikkoa elinaikaa ei saanut lääkitä morfiinilla ettei olisi tullut riippuvaiseksi. Tosi on.
Katselin Arkadianteatterin viimeisen jakson. Draaman aiheena oli vanhustenhuolto. Asia kosketti, kun olin sattumalta käynyt vilkaisemassa eläkekertymääni. Ei kaksista katseltavaa. Teatteria katsellessa välähti miten koko homma saataisiin ratkaistua kerralla ja yhteiskunnan kannalta edullisesti sekä ihmisarvoa kunnioittaen.
Kaari Utrio oli aiemmin ehdottanut kuolinpilleriä. Mikä ettei. Kyllähän tässä itsemurhien värittämässä yhteiskunnassa varmaan sellaisellekin olisi tilaus. Toisaalta kuulosti tylsältä, että ensin kitkutetaan pienellä eläkkeellä ja sitten sairauksien todella iskiessä pitäisi tappaa itsensä. Missä se vanhuuden ilo ja energia?
Huomasin, että eläkettä rokottaa eliniän odote. Toisaalta on paskamaista, jos eläkettä jää "käyttämättä". Ensin revit itseäsi työelämässä kuuskytkahdeksaan, että saat mahdollisimman arvokkaan lippuvihon loppuelämääsi varten. Sitten kesken loppuhuipennuksen suurin osa lipuista jää käyttämättä odottamattoman poistumisen takia.
Eläkevakuutusta hankkiessani pankkitoimihenkilö sanoi, että suurimman edun eläkkeestä saa jäämällä mahdollisimman aikaisin eläkkeelle. Hän kertoi juuri tuon, että useimmilla odote pettää. Kone hyytyy. Kunka monen lukijan tuttavapiirissä on käynyt niin, että eläkeelle päässyt on yllättäen kuukahtanut alle kolmen vuoden eläkkeelle pääsystä? Itselläni on kokemusta turhan monesta. Jopa niin, että harvassa on yli kuutta vuotta työuran jälkeen elävät.
Mitäs jos. Annetaan könttäsumma eläkkeelle lähtevälle. Koko tili puhtaana käteen. Elämä kerralla koreeks. Nyt loppu pihistely. Roskiin kaikki terveysvalistus. Mitä välii. Vähän kuin syöpäsairasta jolla oli kaksi viikkoa elinaikaa ei saanut lääkitä morfiinilla ettei olisi tullut riippuvaiseksi. Tosi on.
Hyvästä vanhuudesta
Pitkään geriatrina toiminut lääkäri, jonka nimeä en nyt muista, suositteli jo 1990-luvulla seniorikansalaisia elämään vaarallisesti: hankkimaan uusia harrastuksia kuten vuorikiipeily, maratonjuoksu tai avantouinti, nauttimaan runsaista konjakkihömpsyistä ja tupruttelemaan sydämensä kyllyydestä. Näin loppupuolen elämä olisi lystiä, eikä tarvitsisi vuosikausia sängynpohjalla ruikuttaa. Moralistit tätä ajatusta paheksuivat mutta monet vanhukset ottivat ihan tosissaan ja NAUTTIVAT, vaikka sehän on kiellettyä 🙁
– Skiller
Minun isäni sinnitteli
Minun isäni sinnitteli aikoinaan työelämässä muun muassa suuremman eläkkeen toivossa. Hyviä eläkevuosia ei kuitenkaan kertynyt kuin muutama ja sittemmin raha menetti horjuvan terveyden takia kokonaan merkityksensä eikä eläkevuosi loppujen lopuksi tullut kuin viisi tai kuusi. Sattuu vieläkin kun ajattelee sitä miten siinä kävi. En tiedä mikä on oikeus ja kohtuus mutta liian usein pannaan painoa rahalle. Kun on katsonut lähellä olevia eläkeläisiä niin rahalla on loppujen lopuksi aika vähän tekemistä onnellisen elämän kanssa – ja monasti ansaittu eläke jää ainakin nauttimatta jos sen vaikka vielä saakin tililleen.
Liian usein eläkeläisten oikeuksia ajetaan ja verrataan eläkeläisen elämää ja arvoja niihin arvoihin joita työelämässä mukana oleva pitää tärkeänä. Ja raha kuuluu juuri niihin arvoihin joilla työpaikka tunnustaa ihmisarvoa ja jonka takia työelämässä olevat sen takia kamppailevat. Eläkeläisen arvot ovat monasti muualla ja luulen että tätä näkökulmaa ei useinkaan nähdä.
Liekö tutkittu.
Meinaan sitä, että mikä se onnellisuuden salaisuus on. Myönnän ettei raha ole kaikki kaikessa, mutta perustoimeentulo pitäisi olla taattu.
Onnellisuuden pilareiksi arvottaisin terveyden ja ystävyyssuhteet sisältäen työelämän ulkopuolella hankitun "elämän". Toisen puuttuessa vanhuudesta tulee vaikea. Vanhustenhuollon riittämätöntä henkilökuntaa jaksetaan aina jauhaa. Samalla unohdetaan ettei hoitaja korvaa ystäviä ja läheisiä. Läheisiä joista voi tulla vieraita jotka ei käy vieraisilla monestakin syystä.
jousimies
Raha ja onni
kirjan on kirjoittanut Kari Nars ja minusta se kuuluu keskeiseen sijoituskirjallisuuteen.
Tässä eräs kirja taulukoista, otsikolla Onnellisuuden osatekijät Suomessa,
1. Perhe-elämä
2: Terveys
3. Ihmissuhteet
4. rakkaus
5 Turvattu toimeentulo
6. Työn mielenkiintoisuus
7. Työn pysyvyys
8. Luonto
10. Vapaa-aika
11. Hyvät tulot
12. …
13 .
(tekstiä hiukan lyhennetty)
Muutto Norjaan voisi olla ratkaisu
Siis henkilökohtainen ratkaisu kuinka saada turvattu vanhuuseläke.
Norjaan – UNDP:kin sen kertoo