Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa III

Riski

Ilman että tähtään mihinkään Nobelin rauhanpalkintoon, epäilen, että osakesijoittamisessa käytetyt riskimittarit ovat pielessä.

Riskimittarit (siis esim. Sharpen luku ja kreikkalaiset aakkoset alfasta deltaan) perustuvat kurssien volatiliteettiin menneisyydessä.

Todellisuudessahan riski tarkoittaa kuitenkin jotain uutta yllättävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Menneisyydestä tuleva tieto siitä, missä haarukassa kurssi vaihtelee, ei sisällä yhtään mitään yllättävää. Päinvastoin, vaihteluvälin alarajaa voi pitää suhteellisen turvallisena ostohintana ja ylärajaa myyntihintana – edellyttäen nimittäin ettei mitään yllättävää tapahdu.

Yllättävyyteen liittyy käsite “mustat joutsenet”.Termi on hiukan vaikeasti tulkittava. Jos mennään sananmukaisesti eläintieteeseen, mustia joutsenia löydettiin aikoinaan Australiasta eli löydettiin jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin uskottu olevankaan.

Jos 11.9.2001 iskua rinnastaa mustiin joutseniin, syyllistyy epätarkkuuteen. Al Qaidan terrori-isku WTC:hen oli järjestyksessään jo toinen, joten mistään mahdottomasta asiasta ei ollut kysymys. 11.9. liittyi it-kuplaan ja Enronin ym. kirjanpitosotkuihin. Kokonaisuudessaan kysymys oli joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä, jotka toteutuivat eli aktualisoituvat tietyssä vaiheessa.

Totta kai tämän kuvaaminen jälkeenpäin on jälkiviisautta enkä väitä taatusti aavistaneeni yhtään mitään Enronista tai 11.9. iskusta. (vakuutus on ihan senkin takia, etten saisi FBI:ta perääni!) Syy-seuraus -suhteen jälkikäteen tehdyllä konstruktiolla ei kuitenkaan tähdätä jälkiviisauteen, vaan tapahtumien ymmärtämiseen. Kokemusta saa vain menneisyydestä.

Ne todelliset riskit, joita sijoittaja kohtaa, eivät liity volaan. Pahasti pelkään, että pahimmat virheet pörssikaupassa tekee kokematon sijoittaja tai toisaalta suursijoittaja, joka on päättänyt ostaa jotain osaketta kunnon potin. Vuosituhannen alun aikainen Soneran vajaan 100 euron kurssi vuosituhannen vaihteessa on esimerkki tavattoman suuresta ja toteutuneesta riskistä. Kaikilla tunnusluvuilla vajaa 100 euroa oli liikaa ja niinpä siitä onkin hävinnyt ~95 %. Lopputulos ei olennaisesti muuttuisi, vaikka yritys olisi mennyt konkurssiin.

Eräs riskin ilmentymä on siinä, että voimakkaasti kasvaviksi arvioiduista yrityksistä ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja, vaikka kasvu on epävarmaa.

Esimerkkinä hyvästä mutta liian kalliista yrityksestä voi pitää Nokian Renkaita. Melko looginen riskin ilmentymä on se, että ko. firma on kovasti riippuvainen yhdestä maasta, Venäjästä. Venäjällä on poliittisia riskejä ja lisäksi maan yksipuolinen riippuvuus energian hinnasta tekee taloudesta epästabiilin. http://www.talouselama.fi/analyysit/article162104.ece

Sitten väitetään vielä, että korkea riski ja mahdollisuus suureen tuottoon kulkevat käsi kädessä. Henri Elo on kuitenkin viitannut siihen, että kypsällä traditionaalisella alalla toimiva yritys voi menestyä hyvin. http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/03/paiva-56-kannattavia-kasvuvetureita/

Yleisen käsityksen mukaan arvo-osakkeet tuottavat kasvuosakkeita paremmin, esim. Puttonen – Kivisaari s. 98.

Vastaavasti epäilen ICT- ja bioalan yrityksiin sijoittamisen olevan sellaisen aarteen metsästämistä, joka on kadonnut pysyvästi. Sen asemesta, että etsisi uutta Nokiaa, olisi ehkä realistisempaa ymmärtää ja hyväksyä kyseessä olleen once in lifetime -tapauksesta.

Epäilen, ettei tätä kirjoitusta palkita Nobelin rauhanpalkinnolla. Eihän siinä ollut yhtään kaavaa tai lukua!

Riski

Ilman että tähtään mihinkään Nobelin rauhanpalkintoon, epäilen, että osakesijoittamisessa käytetyt riskimittarit ovat pielessä.

Riskimittarit (siis esim. Sharpen luku ja kreikkalaiset aakkoset alfasta deltaan) perustuvat kurssien volatiliteettiin menneisyydessä.

Todellisuudessahan riski tarkoittaa kuitenkin jotain uutta yllättävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Menneisyydestä tuleva tieto siitä, missä haarukassa kurssi vaihtelee, ei sisällä yhtään mitään yllättävää. Päinvastoin, vaihteluvälin alarajaa voi pitää suhteellisen turvallisena ostohintana ja ylärajaa myyntihintana – edellyttäen nimittäin ettei mitään yllättävää tapahdu.

Yllättävyyteen liittyy käsite “mustat joutsenet”.Termi on hiukan vaikeasti tulkittava. Jos mennään sananmukaisesti eläintieteeseen, mustia joutsenia löydettiin aikoinaan Australiasta eli löydettiin jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin uskottu olevankaan.

Jos 11.9.2001 iskua rinnastaa mustiin joutseniin, syyllistyy epätarkkuuteen. Al Qaidan terrori-isku WTC:hen oli järjestyksessään jo toinen, joten mistään mahdottomasta asiasta ei ollut kysymys. 11.9. liittyi it-kuplaan ja Enronin ym. kirjanpitosotkuihin. Kokonaisuudessaan kysymys oli joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä, jotka toteutuivat eli aktualisoituvat tietyssä vaiheessa.

Totta kai tämän kuvaaminen jälkeenpäin on jälkiviisautta enkä väitä taatusti aavistaneeni yhtään mitään Enronista tai 11.9. iskusta. (vakuutus on ihan senkin takia, etten saisi FBI:ta perääni!) Syy-seuraus -suhteen jälkikäteen tehdyllä konstruktiolla ei kuitenkaan tähdätä jälkiviisauteen, vaan tapahtumien ymmärtämiseen. Kokemusta saa vain menneisyydestä.

Ne todelliset riskit, joita sijoittaja kohtaa, eivät liity volaan. Pahasti pelkään, että pahimmat virheet pörssikaupassa tekee kokematon sijoittaja tai toisaalta suursijoittaja, joka on päättänyt ostaa jotain osaketta kunnon potin. Vuosituhannen alun aikainen Soneran vajaan 100 euron kurssi vuosituhannen vaihteessa on esimerkki tavattoman suuresta ja toteutuneesta riskistä. Kaikilla tunnusluvuilla vajaa 100 euroa oli liikaa ja niinpä siitä onkin hävinnyt ~95 %. Lopputulos ei olennaisesti muuttuisi, vaikka yritys olisi mennyt konkurssiin.

Eräs riskin ilmentymä on siinä, että voimakkaasti kasvaviksi arvioiduista yrityksistä ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja, vaikka kasvu on epävarmaa.

Esimerkkinä hyvästä mutta liian kalliista yrityksestä voi pitää Nokian Renkaita. Melko looginen riskin ilmentymä on se, että ko. firma on kovasti riippuvainen yhdestä maasta, Venäjästä. Venäjällä on poliittisia riskejä ja lisäksi maan yksipuolinen riippuvuus energian hinnasta tekee taloudesta epästabiilin. http://www.talouselama.fi/analyysit/article162104.ece

Sitten väitetään vielä, että korkea riski ja mahdollisuus suureen tuottoon kulkevat käsi kädessä. Henri Elo on kuitenkin viitannut siihen, että kypsällä traditionaalisella alalla toimiva yritys voi menestyä hyvin. http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/03/paiva-56-kannattavia-kasvuvetureita/

Yleisen käsityksen mukaan arvo-osakkeet tuottavat kasvuosakkeita paremmin, esim. Puttonen – Kivisaari s. 98.

Vastaavasti epäilen ICT- ja bioalan yrityksiin sijoittamisen olevan sellaisen aarteen metsästämistä, joka on kadonnut pysyvästi. Sen asemesta, että etsisi uutta Nokiaa, olisi ehkä realistisempaa ymmärtää ja hyväksyä kyseessä olleen once in lifetime -tapauksesta.

Epäilen, ettei tätä kirjoitusta palkita Nobelin rauhanpalkinnolla. Eihän siinä ollut yhtään kaavaa tai lukua!

3 thoughts on “Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa III

  1. Kadotetun aarteen metsästämisestä

    Minulla on ihan sama tunne kuin sinulla Juha; jotkin aarteet ovat pysyvästi kadonneet ja menneet – kuten nuoruus. Niillä oli aikansa; nyt on uusia aika ja uudet tähdet. 

    Monet sektorit kuitenkin ovat pitkään ylikorkealla tasolla. Kauan vielä sen jälkeenkin kun paras hohto on himmennyt. Erityisesti bioala ja lääketeollisuus (siis lääkkeiden tutkimus ja valmistus) ovat mielestäni tällä hetkellä liian korkealle arvostettuja.

    1. JV

      Kaitsu, sekin olisi mielenkintoinen tutkimuksen aihe (kun itse teen juuri nytkin taloushistoriallista tutkimusta apurahapohjalla , niin enhän voi ihan kokonaan tutkimisen arvoa nollata ), että paljonko keskimäärin korkean tulososodotuksen kasvufirmoista esim. bioalalla tulee osinkoa, jos osakkeet holdaa. Toki myyntivoitot ovat monessa tapauksessa voineet olla hyvätkin, mutta entä osingot? Ensin osinkoa ei makseta, kun pitää laajentaa / ja kehittää ja sitten osingot kuivahtavat, kun tulos laskee.

  2. Riskimittareista

    Olen tullut samaan tulokseen volan ja betan osalta, ei korkea vola ja beta ole välttämättä huono asia normaalioloissakaan. Aiemmin korjasin osakkeen tuottovaatimusta historiallisen betan perusteella ylös- tai alaspäin, mutta nyt käytän arvonmäärityksessa kaikille samaa tuottovaatimusta.

    On myös sellaisia mittareita, jotka mittaavat vain riskiä alaspäin, niistä voi olla enemmän hyötyä.

    Sergio

     

     

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Osakeseurannan päivitys

https://www.sinisaariconsulting.com/StockAnalysisTool.html

Lisäsin kaksi uutta välilehteä:

EVA, laskee pääomien tuottojen lisäksi tunnusluvun EVAMargin. Laskukaava löytyy Info-välilehdeltä. Lisätietoja tästä kaavasta

https://www.mckinsey.com/business-functions/strategy-and-corporate-finance/our-insights/comparing-performance-when-invested-capital-is-low#

Earnings_Season, yhteenveto tuloskaudesta.

 

 

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com