Asianajajat pelkäävät Suomen siirtyvän kohti urkintayhteiskuntaa
Suomen Asianajajaliiton Advokaatti lehti on huolestunut suojelupoliisin ja puolustusvoimien laajenevista valtuuksista. Ne antavat Advokaatti lehden mukaan suojelupoliisille ja puolustusvoimille käytännössä rajoittamattomat tiedusteluvaltuudet kunhan asia esitellään valtakunnan turvallisuuteen liittyvänä. Olisiko tuomioistuimilla todellista kontrollia?
– Tuomarien pitää jatkossa arvioida valtakunnan turvallisuutta, mikä poikkeaa täysin heidän normaalista työnkuvastaan. Ei heillä ole päivittäisessä työssään sellaisia juttuja, joissa on kyse valtiosalaisuuksien karkaamisesta ja hakkeroinnista sillä tasolla, millä tiedustelumaailma toimii, asianajaja Markku Fredman sanoo Advokaatin haastattelussa.
Tiedustelutoimenpiteiden myötä tuomareille ollaan siis antamassa uusi tehtävä. Fredmanin mukaan on turha toivoa, että tuomioistuin suodattaisi perusteettomat ja aiheettomat lupahakemukset.
Valtiontaloudessa ei ymmärretä, että toimiva oikeusvaltio on kilpailuetu
Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola kiinnittää pääkirjoituksessaan huomiota Suomen oikeusjärjestelmän kehittämiseen. Toimiva oikeusvaltio on kilpailuetu. Kansainvälisesti toimivat yritykset eivät päätä sijoittumisestaan pelkästään yhtiöveroprosentin perusteella, vaan tutkivat muun ohella myös sitä, kuinka riippumaton, luotettava ja nopea kunkin maan oikeusjärjestelmä on. Käsittelyajat suomalaisissa tuomioistuimissa ovat edelleen liian pitkiä.
– Käräjäoikeuksien resursseja tulee lisätä. Kolmen tuomarin kokoonpanoja ja tuomareiden erikoistumista tulee käräjäoikeuksissa edistää. Käräjäoikeusverkoston supistamista ei saa käyttää säästökeinona, vaan mahdollisuutena laadun parannukseen. Koko tuomioistuinlaitoksen ja oikeusavun yhteenlasketut kulut ovat alle prosentti valtion budjetista, Ruohola toteaa.
Asianajajaoikeuden työelämäprofessori haluaa kehittää opiskelijoiden työelämävalmiuksia
Helsingin yliopisto haluaa tiivistää yhteistyötä työelämän suuntaan. Konkreettisena osoituksena tästä on vuoden 2018 alusta alkava ensimmäinen asianajajaoikeuden työelämäprofessuuri. Tehtävään kutsuttu asianajaja Tuomas Lehtinen Asianajotoimisto Castrén & Snellmanilta haluaa opettaa hyvää asianajajatapaa ja työelämässä tarvittavia taitoja.
– En ole tippaakaan tenttikeskeinen ihminen. Uskoakseni kukaan ei halua kirjoittaa huonoja vastauksia – enkä minä jaksa lukea niitä. Ulkoa oppiminen ei kehitä työelämävalmiuksia. Sen sijaan aion korostaa tiedonhaun sekä tiedon ymmärtämisen ja soveltamisen merkitystä, Lehtinen sanoo.
Turvallisuuteen keskittyminen hautaa alleen ajatuksen kansakunnan valistumisesta
Suomalaisen kulttuurin perinteisiä arvoja ovat olleet koulutuksen, sivistyksen ja totuudenmukaisen tiedonvälityksen arvostaminen, kirjoittaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström. Meillä on maailman vanhin lehdistönvapauslaki ja sanomalehtien lukeminen on meillä yhä maailman huippua. Nykyään turvallisuusuhatkin liittyvät pitkälti tiedonvälitykseen eli valeuutisiin ja informaatiovaikuttamiseen. Niitä ei ehkäistä valtion mahtikäskyillä, mutta niihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi koulutuksen ja vastuullisen journalismin keinoin.
Lisää tietoa : Advokaatti 6/2017
Tiedonvälityksemme on siirtynyt totaalitaarisempaan suuntaan
” Meillä on maailman vanhin lehdistönvapauslaki ja sanomalehtien lukeminen on meillä yhä maailman huippua.”
Tämä väittämä peittää sen tosiasian että meillä tiedonvälitystä on ajettu jo pidemmän aikaa valtion haltuun. Valtio sijoittaa vuodessa noin puoli miljardia euroa valtiolliselle medialle, YLE:lle ja sälyttää samalla raskaan verorangaistuksen yksityisille, vapaille medioille. Kilpailuasetelma on vääristynyt eikä ihme että yhteiskuntamme ajankohtaisaiheisiin liittyvä tiedonvälitys siirtyy yhä totalitaarisempaan, YLE keskeiseen suuntaan.
Voisiko YLE kritisoida valtiota? No tuskin varsinaisesti. Kuka nyt ruokkivaa kättään purisi.
Pitääkö valtiota sitten kritisoida? No varmasti. Historia tuntee monta tapausta jossa valtiosta on tullut itsetarkoitus. Valtio on monasti lakannut palvelemasta sitä tarkoitusta että yksilöllä olisi mahdollisimman suuret vapaudet ja turvallisuus. Silloin on aina tapahtunut pahoja kun yksilön arvo suhteessa yhteisöön on kutistunut. Yksilöitä on silloin kaatunut yhteisen asian puolesta.
” Voisiko YLE kritisoida
” Voisiko YLE kritisoida valtiota? ”
YLE ei edes kykenisi kritisoimaan valtiota, siis muuten kuin nostamalla tikunnokkaan sille epämieluisan hallituksen yksittäisten ministerien inhimillisiä heikkouksia. YLE:n toimitus on pitkällisen ”itseaivopesun” uhri, jonka juuret ulottuvat rähmälläänolokulttuurin alkuaikoihin ja jatkuvat Halosen kauden DDR:n ihannoimisen kautta nykyiseen suvaitsevaisuusdogmiin, väärinajattelun kriminalisointiin ja natsismi-sanan väärinkäyttöön. Maltillisenakin toisinajattelijana kuulut YLE-terminologiassa aina vähintäänkin ”äärioikeistoon”. Pahinta on, että myös oikeuslaitos on omaksumassa em kyseenalaiset uustulkinnat ja on valmis tuomitsemaan YLE/HS-propagandan vastaiset mielipiteet vihapuheina ja kansankiihotuksena.
Kyse ei siis todellakaan ole siitä, kenellä on resursseja ja valtuuksia ja kenellä ei. Kyse on siitä, kuka kykenee tunnistamaan aikamme pahanlaatuisen kulttuurisen harhakuvan. Ja kenellä on oikeus tunnistaa se, joutumatta YLE-vetoisen maailmankuvan omaksuneen oikeuslaitoksen nujertamaksi.
Mitä historia opettaa tilanteista, joissa kansalaisella ei ole enää mahdollisuutta vedota mihinkään neljästä valtiomahdista sananvapautensa puolesta? Se opettaa, että seuraava askel on aina ollut väkivalta eri muodoissaan. Se opettaa myös, että kyseinen oppi on joka kerta saatava uudelleen, koska valtio on oppilaana harvinaisen oppimaton.