Aamupäivällä selailin Ruotsiin listautuvan mortage-pankin Enityn esitettä á 300 sivua enkä tullut hullua hurskaammaksi. Periaatteessa ala voisi kiinnostaakin.
Sitten silmiini osui Moody´sin ilmoitus syistä, jonka takia Enityn luottoluokitusta alennetaan, ongelmaluottojen määrä kasvussa. Asia tuli selväksi n. sadalla sanalla ja minä lähden nyt mökille.
Jo 1950-luvulla suunniteltiin Helsingin Osakepankin fuusioimista Yhdyspankkiin. Kun hanke raukesi, siitä oli HS:ssä yhden (1) palstan lyhyt uutinen.
Noista ajoista muuttuneena talousinformaatiota tulee niin monesta paikasta,
Piksun analyysit osion viisi salkkua tarjoavat julkisuuteen oikeiden ammattilaisten henkilökohtaiset salkut:
SERGION LISTA
”Sergion lista” keskittyy pohjoismaiden ja USA:n markkinoille. Sergion listalle valitaan yrityksiä, jotka saavat hyviä
Osarikauden päästyä vauhtiin ylivoimaisesti suurin kiinnostus kohdistuu tietenkin kauppasodan vaikutuksiin. Q2 alkoi juuri samalla hetkellä kun Trump julisti Vapautuksen päivänsä, vain loiventaakseen sen hetken myöhemmin
Suomalaisten yritysten kriisinkestävyydestä saa vertailukelpoista tietoa tutkimalla Piksun ”TYÖKALUT -> TASETIETOJA” osiota. Suhdeluvut, kuten omavaraisuusaste, maksuvalmius, liikearvosuhde, nettovelkaantumisaste ja nettovelkojen suhde markkina-arvoon antavat tietoa erityisesti
Katselin hiljattain Ruotsin keskuspankin tekemää pääomamarkkinakatsausta. Siinä varoiteltiin erityisen painokkaasti ruotsalaisten kiinteistöyhtiöiden lainoitukseen liittyvistä systeemisistä riskeistä. Siis juuri niistä joihin Enity on erikoistunut.
Ei ihme että Enityn pääosakkaat ovat valmiita keventämään IPO:n avulla omistusosuuttaan ja ei ihme että yritykseen yritetään kerätä sijoittajilta vähän rahaa puskuriksi.
Eräs ystäväni kirjoittelee työkseen noita 300 sivuisia prospectus dokumentteja.
Keskustelimme hänen kanssaan tarjotun tiedon runsauden ongelmasta. Kun tarjoat 300 sivua tarkkaa tietoa niin on varma ettei kukaan jaksa sitä lukea eikä kukaan tahdo enää löytää sieltä oleellista.
Miksi niitä sitten tehdään? Koska regulaatio määrää mitä on kerrottava ja että kaikki mahdollisesti jollekin sijoittajalle oleellinen informaatio on kerrottava.
Ja tässä sitä nyt sitten ollaan – hukumme tiedon runsauteen ja ymmärryksen vähäisyyteen.
Suosittelen antamaan 300 sivun dokumentin lähteeksi Notebook LM:lle. Se tekee siitä hetkessä hyvän yhteenvedon.
https://notebooklm.google.com/
Ja vaikka podcastin, jos niin haluaa. Tuote on ilmainen.
Vaikka ei koskekaan juuri tuota Enityä, niin silloin kun noita listautumisia oli runsaammin, niin 100 sivun yms ”propuskaan” (prospectus lähes venäläisittäin 🙂 ) ei mahtunut osakkeiden määrää muuta kuin tyyliin 1,8 – 2,8 miljoonaa kpl. eikä hintaa muutoin kuin tyyliin 7-10 euroa eikä sitä, meneekö raha vanhoille omistajille vaiko merkinnän ja osakemyynnin kohteena olevaan firmaan, koska IPO koostui molemmista osista yhtä epämääräisin ehdoin ja TÄTÄ regulaatio ei estänyt. Osakkeen hinta ja osuuden koko ovat mielestäni ihan relevantteja asioita eikä siihen edes notebook voi vastata, kun sitä eli alkuperäisessä lähteessä ilmene. Ja tästä päästään siihen, että 1980-luvun jälkeen olen IPO:ihin osallistunut hyvin vähän, muutaman kymmenen euron edes teoreettinen pikavoitto ei houkutellut vrt. https://yle.fi/a/74-20159343