Japanin kansantalous on liemessä. Velkaa on enemmän kuin laki sallii ja luottoluokittelijat sietävät. Kohta valtion velka on kaksi kertaa suurempi kuin BKT. Pahanilman linnut ovat sitä mieltä, että Japani menee ensi vuonna konkurssiin. Vientivetoinen talous on vielä mahdollistanut velkojen ja korkojen lyhentämisen ajallaan. Kassairta kunniaan!

Japani on Aasian Kreikka, mutta mitä tapahtuu Kiinan kuplataloudelle? Jaksavatko kiinalaiset ylläpitää maailmantalouden kasvua? Kiina on jo maailman suurin viejä. Saksa on ymmärtääkseni siirtynyt kakkoseksi. Kiina joutuu kohta nostamaan valuuttansa arvoa ja ehkä sekin tuo maailmantalouteen jotain uutta: kiinalaiset voivat vahvistuvan valuuttansa turvin ostaa entistä enemmän ulkomaalaisia tuotteita.

Onko Japanin viitoittama tie myös meidän? Japanin kiinteistöbisneksen kehitystä kannattaisi tutkia kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Suomi on samanlainen vientivetoinen kansantalous ja ylpeilimme joskus sillä, että olemme "Pohjolan Japani".

Japanissa valtio on elvyttänyt parikymmentä vuotta ja kohta naru on vetäjän kädessä. Johtaako Yhdysvaltojen ja Euroopan massiivinen elvytys koko kapitalistisen maailman samoille laduille japanilaisten kanssa? Entä Kiina, sehän elvyttää vielä vientituloillaan? Miten kautan se voi jatkaa sillä tiellä? Koska amerikkalaiset lähtevät vinguttamaan luottokorttejaan? Miten kulutuskysyntä saadaan käyntiin?

Suomi on suhteellisen pieni nappula tässä pelissä. Meidän pitäisi löytää uusi menestysmalli, joka perstuu tuhansien pk- ja mikroyritysten kasvuun, koska silloin tapahtuu riskien hajaisijoittumista. Tuhat nälkäistä yritysjohtajaa tulkinnee maailmaa tarkemmin kuin muutama iso pamppu. Suomi on tähän asti luottanut EK:n suuriin sankareihin. Stora Enso osti Amerikasta romutehtaita. Sonera, nyt saisi Saksasta halvalla 4G sopimuksia. Pankit olemme myynneet ruotsalaisille ja tanskalaisille. Kemira on Yara. Nokia on muuttumassa suureksi mysteeriksi…

PS: Optimismini maailmantalouden tulevaisuuden suhteen joutui tätä kirjoittaessani koville, mutta ehkä meillä on vielä aikaa parikymmentä vuotta ennen kuin koko korttitalo romahtaa. Mitä sen jälkeen? Vasta silloin ryhdytään korjaamaan niitä asioita, joista oli pientä toivoa tämän "takana olevan" laman kynnyksellä.

Japanin kansantalous on liemessä. Velkaa on enemmän kuin laki sallii ja luottoluokittelijat sietävät. Kohta valtion velka on kaksi kertaa suurempi kuin BKT. Pahanilman linnut ovat sitä mieltä, että Japani menee ensi vuonna konkurssiin. Vientivetoinen talous on vielä mahdollistanut velkojen ja korkojen lyhentämisen ajallaan. Kassairta kunniaan!

Japani on Aasian Kreikka, mutta mitä tapahtuu Kiinan kuplataloudelle? Jaksavatko kiinalaiset ylläpitää maailmantalouden kasvua? Kiina on jo maailman suurin viejä. Saksa on ymmärtääkseni siirtynyt kakkoseksi. Kiina joutuu kohta nostamaan valuuttansa arvoa ja ehkä sekin tuo maailmantalouteen jotain uutta: kiinalaiset voivat vahvistuvan valuuttansa turvin ostaa entistä enemmän ulkomaalaisia tuotteita.

Onko Japanin viitoittama tie myös meidän? Japanin kiinteistöbisneksen kehitystä kannattaisi tutkia kolmekymmentä vuotta taaksepäin. Suomi on samanlainen vientivetoinen kansantalous ja ylpeilimme joskus sillä, että olemme "Pohjolan Japani".

Japanissa valtio on elvyttänyt parikymmentä vuotta ja kohta naru on vetäjän kädessä. Johtaako Yhdysvaltojen ja Euroopan massiivinen elvytys koko kapitalistisen maailman samoille laduille japanilaisten kanssa? Entä Kiina, sehän elvyttää vielä vientituloillaan? Miten kautan se voi jatkaa sillä tiellä? Koska amerikkalaiset lähtevät vinguttamaan luottokorttejaan? Miten kulutuskysyntä saadaan käyntiin?

Suomi on suhteellisen pieni nappula tässä pelissä. Meidän pitäisi löytää uusi menestysmalli, joka perstuu tuhansien pk- ja mikroyritysten kasvuun, koska silloin tapahtuu riskien hajaisijoittumista. Tuhat nälkäistä yritysjohtajaa tulkinnee maailmaa tarkemmin kuin muutama iso pamppu. Suomi on tähän asti luottanut EK:n suuriin sankareihin. Stora Enso osti Amerikasta romutehtaita. Sonera, nyt saisi Saksasta halvalla 4G sopimuksia. Pankit olemme myynneet ruotsalaisille ja tanskalaisille. Kemira on Yara. Nokia on muuttumassa suureksi mysteeriksi…

PS: Optimismini maailmantalouden tulevaisuuden suhteen joutui tätä kirjoittaessani koville, mutta ehkä meillä on vielä aikaa parikymmentä vuotta ennen kuin koko korttitalo romahtaa. Mitä sen jälkeen? Vasta silloin ryhdytään korjaamaan niitä asioita, joista oli pientä toivoa tämän "takana olevan" laman kynnyksellä.