Kaksoiskansalaisuus on suomalaisten ja venäläisten yhteinen etu
Suomessa asuu noin 80'000 venäjää hyvin puhuvaa henkilöä. Osa heistä on venäjän kansalaisia, osa suomalaisia ja osalla on molemmat kansalaisuudet. Pitäisikö kaksoiskansalaisuuden mahdollisuudesta turvallisuuspoliittisten seikkojen nojalla luopua?
Kaksoiskansalaisuus on Suomelle taloudellisesti tärkeää. Monet suomessa asuvat venäjän kansalaiset hakevat mielellään Suomen kansalaisuutta, kun kansalaisuuden saamiseksi ei tarvitse muodollisesti luopua juuristaan. Kaksoiskansalaisuus muodostaa pehmeän tien suomalaisuuteen. Toisen polven suomalaiset ovat kaksikielisyydestään huolimatta aina ennen kaikkea suomalaisia.
Venäjää ja suomea taitavat ja molempia kulttuureita ymmärtävät ihmiset ovat keskinäisen kauppavaihtomme selkäranka. Kauppamme Venäjän kanssa, yhteisyritykset ja muu keskinäinen toimintamme tapahtuu heidän välityksellään. Ja he muodostavat myös ensimmäisen kontaktipinnan tänne suomeen muuttaville. On tärkeää, ettemme heikennä noiden 80'000 venäjää taitavan asemaa – tarvitsemme heitä ja heidän panostaan.
Suomen nykyinen sotilaallinen liitto EU jäsenten kanssa antaa hyvän turvan
Muodostaako Venäjä Suomelle niin varteenotettavan uhan että siitä pitäisi olla huolissaan ja että sen takia kannattaisi kaksoiskansalaisuuden suhteen reagoida? Minun mielestäni ei. Suomi on joka tapauksessa sotilaallisesti liittoutunut ja olemme saaneet riittävät turvatakuut. Lissabonin sopimuksessa olemme muiden EU maiden kanssa sitoutuneet seuraavaan:
”Jos EU:n jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämän alan sitoumusten on oltava Naton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Nato on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”
Naton antamat turvatakuut ovat heikommat: ”Jäsenvaltio auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä.” Nato jäsenyys voisi silti olla täysin varteenotettava lisä ja voisi parantaa asemaamme.
Kriisin sattuessa meitä auttavat ennen kaikkea ne, joilla on siihen intressi. Ja intressi on luonnollisesti EU jäsenvaltioilla. USA:n intressinä on hajanainen ja jakautunut Eurooppa ja tämä on näkynyt muun muassa USA nihkeänä suhtautumisena NATO:n Euroopplaisten maiden yhteystyöhön. NATO ei USA:n mukaan tarvitse erillistä Eurooppalaista organisaatiota. Hajanainen Eurooppa on USA:n etu ja tämä suhtautuminen voi näkyä myös silloin kun sattuu kriisejä.
Joka tapauksessa me tarvitsemme tueksemme uskottavan oman puolustuksen. Sen on Ukrainan kriisi meille näyttänyt.
Venäjä on meille ystävä
Moni meistä vierailee silloin tällöin Pietarissa ja sieltä käydään täällä. Keskinäinen kanssakäymisemme on vilkasta ja hyödymme, jos lähialueyhteistyömme on viriiliä. Tiedonvälitys ja lentoliikenne ovat tuoneet meidät lähelle monia. Berliini ja keski-Eurooppa on meistä vain parin tunnin matkan päässä. Mutta fyysinen läheisyys merkitsee edelleen paljon ja Pietari on sentään auto- tai juna- matkan päässä.
Puurot ja vellit
Olen itse lukenut koulussa venäjää ja sen "taidosta" on myös merkintä TY:n loppututkintopaperissa. Olen sitä joskus jonkin verran ymmärtänyt, mutta taito on toden sanoen täysin ruostunut. Kyllä kielitaito vaatii suomalaisilta opintoja. Emigrantit usein osaavat huonosti vaikeata suomea, vaikka vaikea venäjäkin mielestäni on.
Mainitsemasi turvatakuut ovat viimeinen keino. Pres. Niinistö haluaa ennakoivasti poistaa riidanaiheita. Kun ottaa huomioon Venäjän katulapset, kyllä Kremlin tiedustelutaustaisen "lapsiasiamiehen" puuttuminen suom. sosiaaliviranomaisten toimintaan on tavallisen irvokasta.
Olemme naapureita, joten yhteyksiä on ja niitä pitää vaalia. Toisessa vaakakupissa on vain se, että tällä naapurillamme on suurvallan meininki. Jokainen venäläistaustainen ulkomailla asuva voi olla tarvittaessa kovin tärkeässä asemassa erilaisten toisen maan sisäisiin asioihin puuttumisten tekosyynä ja välikappaleena.
Venäjän öykkäröinnistä ei kannata provosoitua
Venäjä hyödyntää, niin kuin sinä ja Putin sanotte, niitä henkilöitä, joiden taustassa on venäjän kansalaisuus tai kielen osaaminen keinona puuttua naapurimaiden sisäisiin asioihin. Tästä on olemassa selkeät Venäjän johdon kannanotot (sinunkin venäjän kielen taitoa voidaan käyttää hyväksi !). Ja Venäjän toiminta Ukrainassa, Georgiassa ja Tsetseniassa osoittaa, että se on myös sotilaallisesti agressiivinen valtio.
Minun ajatukseni on, että meidän ei tarvitse siitä välittää. Meillä on riittävät kansainväliset sopimukset ja puolustusvoimat, jotka yhdessä estävät sotilaallisen puuttumisen. Ja kun on riittävä turvallisuuspoliittinen selkänoja, niin voi olla välittämättä siitä, että Putin vaatii vaikutusvaltaa maamme asioihin. Venäjä on tietääkseni vaatinut yhteistä komissiota, jossa käsiteltäisiin suomessa asuvien venäjää puhuvien perheiden asioita. Näitä vaatimuksia vaikutusvallasta Suomen asioihin on ollut ja niitä varmaan tulee lisää. Mutta minun pointtini on, että noihin vaatimuksiin voi suhtautua kohteliaasti, mutta niihin ei kannata suostua. Höyrytköön Putin siellä omalla maallaan ja tanhuallaan.
Venäjä hyökkää vai puolustautuuko se hajomiselta?
Ihmettelen kun sanotaan Venäjän olevan hyökkäävä agressiivinen suurvalta. Hyökkäys on ainakin ollut tehotonta kun katsotaan tuloksia. Kun olin koulussa, niin NL (Venäjän edeltäjä):n pinta-ala oli 22 402 200 km2 ja väkiluku 293 miljoonaa. Nyt Venäjän pinta-ala on 17 098 242 km2 ja väkiluku on 143 miljoonaa. Maa on pinta-alaltaan 25 vuodessa pienentynyt 23% ja väkiluvultaan se on supistunut puoleen. Jos kyseessä on agressiivinen hyökkäävä maa, niin tulokset ovat olleet huonot.