Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Startupit ovat kuuma peruna, josta uutisoidaan Slushin aikana mediassa näkyvästi. 2000-luvun kuluessa onkin ollut ilo seurata, miten mielipiteissä tavoite urasta vakaan suuryrityksen palkkalistoilla on vähitellen saanut rinnalleen myös vaihtoehdon startup- maailmasta ja rohkeasta innovoinnista. Onneksi näin, tätä Suomi tarvitsee. Glamourista huolimatta startup-yrittäjän arki on paljon muutakin kuin pari päivää Slushissa median ykköspuheenaiheena. Onnistuminen edellyttää venymistä ilman työaikoihin tuijottamista tai työehtosopimuksen minimipalkkaan tukeutumista. Rakkaus lajiin, uuden luominen sekä ydinjoukon ryhmähenki ovat vahvoja voimia vallankumousta rakennettaessa.

Startup-yrittäjä on monesti perinteisen sijoittajan vastakohta. Siinä, missä sijoittaja hajauttaa ajallisesti ja toimialoittain, niin aloittavilla startup- yrittäjillä kaikki munat ovat usein yhdessä korissa. Lisäksi yrityksen toiminta on äärimmäisen keskittynyttä yhden idean ympärille.

Yrityksen riskirahoittajille startup-yritys on kuitenkin vain yksi portfolion kymmenistä sijoituksista. Rahoittajan ja startup-yrittäjän riskiprofiili onkin tässä kohtaa erilainen. Jossain tapauksissa voi jopa olla niin, että yrittäjäriskin näkökulmasta toimintaa kannattaisi laventaa kattamaan useampia liiketoimintoja, mutta riskirahoittajan näkökulmasta keskittyminen on parempi vaihtoehto, koska hajautus tapahtuu portfolioyhtiöitten välillä.

Riskirahoituksesta huolimatta startup-yrittäjien arki on pääosin kovaa ja pyyteetöntä työtä. Tästä työstä huolimatta vain pieni osa, noin kolme kymmenestä, onnistuu ja loput unohdetaan nopeasti. Unohdettujen ja epäonnistuneiden startup-yritysten todellisuutta ei julkisuudessa paljon käsitellä ja menestys huomataankin yleensä vasta rahakkaiden yrityskauppojen tullessa julkisuuteen. Menestynyt startup-ikoni Mårten Mickos totesikin osuvasti A-studion haastattelussa, miten heitä kehuttiin fiksuiksi heti yritysmyynnin jälkeen. MySQL -yrityksen perustajaporukka oli kuitenkin rakentanut yritystä 14 vuotta – he olivat aina olleet fiksuja, aika vain oli sopiva yritysmyynnille. Virallisesti fiksuiksi heidät nosti kuitenkin rahakas yrityskauppa.

Vaikka juhlapuheissa vannotaankin, että startup- yrityksissä on tulevaisuus, niin yleinen asenneilmapiiri ei edelleenkään täysin ymmärrä yrittäjyyden kääntöpuolta, epäonnistumisia ja konkursseja. Ensimmäinen, toinen tai jopa kolmas epäonnistuminen on keskeinen osa startup-yrittäjyyttä. Tämän laajempi hyväksyminen edellyttää asennemuutosta ja virallisten käytäntöjen miettimistä uudelleen. Onko perusteltua, että liiketoiminnan epäonnistumisesta toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenten henkilökohtainen konkurssimerkintä näkyy omissa luottotiedoissa vuosien ajan? Merkintä kun saattaa vaikuttaa yllättävissä elämäntilanteissa, esimerkiksi asuntolainaa haettaessa. Uusille yrittäjille tämä saattaa tulla ikävänä yllätyksenä, palkkaa nauttiva työntekijähän ei moisia leimoja epäonnistumistaan saa.

Kansantalouden kärvistellessä kannattaa muistaa, että Suomen tarvitsemat sankarit ovat pienissä pajoissa piileviä fiksuja yrittäjiä, jotka jaksavat epäonnistumisten jälkeen nousta uudelleen jaloilleen, yrittää ja työllistää, kunnes aika on oikea ja onnistuminen osuu omalle kohdalle.

Lisää aiheesta muualla:

A-studio ke 11.11.2015, haastattelussa Mårten Mickos

KL Blogi – Muhiiko Slushissa IT-kupla 2.0
 

KL – Startupin varat riittävät julkaisuun asti

KL – Slush kävi konkurssin partaalla – pelastui täpärästi

Taloussanomat – Viekö Viro Suomesta konkurssitkin?

—

Lue Punaisen mukin blogia.