Kun julkisuus iskee nopeasti ja lujaa
Olen viime aikoina tutkinut julkisuuden valokeilaan yllättäen joutuneita yrityksiä, yksilöitä ja yhteisöjä. Pirulauta, pikatuomiot jaellaan somessa ja perinnemediassa villin lännen tyyliin: ensin syytetty hirtetään ja sitten selvitetään, oliko rosvo jo ehtinyt tekemään yhteisölle jotain pahaa?
Metodin etuna on, että todisteet voidaan kerätä ja tyylitellä jälkikäteen, jos kansalaiset tai lähiomaiset äityvät niitä vaatimaan. Sosiaalisessa mediassa todistelua ei tarvita, koska jahti kohdistu hetken haukottelun jälkeen uusiin syyllisiin.
Tuoreita putousleikin kohteita ovat julkkisfilosofi Himasen tutkimustyö, pamfletit ja kirjat. Nuorena väitelleen Pekka Himasen vanavedessä kölin alta vedetään hankkeen rahoituksesta “sivistyneesti” ja “ketään painostamatta” – Tekesin, Sitran ja Suomen Akatemian kanssa keskustellut pääministeri Jyrki Katainen.
Jyrki Kataisen mielestä pääjohtajien on pakko tietää, mitkä hankkeet vaativat kilpailutusta ja koska rahoituksen järjestäminen etenee kuin “Manulle illallinen”; korruptiosta turha puhua. On ihmisiä, joiden ei ole pakka kilpailla paikasta auringossa. On ihmisiä, joiden tulee ryömiä polvet ruvessa hevosenlihapaketteja hyväntekeväisyysjärjestöiltä pyytäen.
Toivo elää!
Tietenkin jokaista tavallista hyvä-veli-verkoston ulkopuolelle jäänyttä potuttaa, kun joillekin tippuu mannaa taivaasta, valtioneuvostosta ja riskirahoituslaitoksista. On se niin väärin. Moni tietotyöläinen eläisi leveästi 700 000 eurolla, jos se vain tilille tupsahtaisi.
Toiselta, mielipiteineen outoon valoon joutunut maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaralta, on evätty pääsy puhumaan Kuhmon kirkkoon. Myös Kajaanin seurakunta seuraa tilannetta ennen kuin päättää, voiko demoneilla pelotellut ja lääkkeiden käytön tuominnut saarnaaja esiintyä kirkossa (Kainuun Sanomat 28. helmikuuta 2013).
Kirkko torjuu Jalovaaran Kuhmossa ja pahalta näyttää Sinisen kirjan kirjoittaneen Pekka Himasenkin. Tulevaisuudessa kaikki hankkeet kilpailutetaan ja hyvin tienanneet julkkupuhujat eivät enää pääse pelottelemaan heikkohermoisia ja lääketokkuraisia.
Yhteistä Himasella ja Jalovaaralle on, että molemmat tienaavat kohtuullisen hyvin. Ansaintalogiikka on kunnossa ja siksi päätin julkaista kirjoitukseni myös Piksussa.
Herran rauhaa! Vai pitäisikö sano: “jättäkää herrat rauhaan?”
Pakko antaa 5 tähteä
Olen paljolti samaa mieltä. Nämä syylliset valikoidaan täysin randomilla. Valtion menot ovat tänävuonna sellaiset 54.5miljardia. Paljonko siitä kilpailutetaan? Veikkaan, että ei juuri mitään? Siellä on vaikka kuinkamonta miljoonaluokan erää, joiden kohdalla kovempi kustannusjahti ja kilpailuttaminen olisi järkevää, mutta niistä ei hiiskuta mitään. Tälläinen media-anarkia on tälle maalle erittäin vahingollista.
Vierailijalle kaunis kiitos
Kiitos viitosesta 😉 En osaa sanoa, onko ironinen kirjoitukseni vitosen väärtti, mutta kohdistit huomioni tähän:
Median ja Somen on helppo juosta pikkurikkomusten perässä ja huomiotta jää, että yksityinen sektori elättää ja lihottaa pöhöttönyttä virkamies / naiskuntaa, josta emme pääse eroon, vaikka miten kampanjoisimme. En osaa varmuudella sanoa, miten paljon tätä porukkaa pitäisi vähentää, mutta kokeillaan nyt vaikka 100 000.
Sivukuluineen 100 000 kpl x 50 000 euroa / vuosi = 5 000 000 000 eli 5 miljardia euroa säästyisi vuodessa. Moni noista aloittaisi oman yrityksen ja työllistäisi lisää jengiä.
Euroopan BKT:stä yli 70 % syntyy palvelualoilla. Virkakoneiston supistamisella synnyttäisimme palvelualoille positiivisen kehityskierteen.
Kilpailuttamisella ratkaisemme korkeintaan keskinäisiä kateusongelmia, mutta 100 000 potentiaalista uutta yrittäjää mahdollistaisi palvelu- ja osaamisviennin kasvuhyppäyksen.
Oletan tietenkin, että suljetulla puolella on osaavia ihmisiä, jotka pystyisivät avoimella sektorilla osoittamaan tarpeellisuutensa ja osaamisensa.
Tätä päivää odotellessani, toivotan myös menestystä matkasaarnaajille, jotka myyvät aineetonta kansainvälisillä markkinoilla. Jättäkää kotimaan sairaat ja raihnaiset "herran haltuun" ja keskittykää vientihommiin.
Valtion menojen kilpailutus
Ei kaikkia valtion menoja voi kilpailuttaa. Miten esimerkiksi kilpailutetaan opintotuet tai kuntien valtionosuudet? Budjettivaltion menoista hankintoja on n. 4,5 mrd. Mielestäni valtion kilpailuttamisesta on hyvin tietoa tarjolla. Suosittelen tutustumaan esim. VM:n tai TEM:n nettisivuihin.