Kuoliaaksi vaikeneminen ja muita tiedotusstrategioita
Kymmenisen vuotta sitten huomautin TS:ää avustavalle kouluaikaiselle ystävälleni siitä, että häneltä oli jäänyt eräs merkittävä kirja arvostelematta. (Minä en ko. kirjaan liity yhtään mitenkään.)
Kun mitään ei tapahtunut, kysyin uudestaan. Kaverini ei ollut asiaan tarttunut, koska oletti minun kirjan arvostelevan. Soitin toimittajalle ja yksinkertaisuuden vuoksi lupasin arvostella kirjan ilmaiseksi. Arvostelun ilmestyminen kesti kuitenkin vielä kuukausia, koska “lehdessä ei ollut tilaa“. Tämä siitä huolimatta, että arvostelu oli siis alunperinkin kuukausia myöhässä.
Kun netissä harvemmin on tilanpuutetta, aloin noihin aikoihin kirjoittaa nettiin.10 vuoden aikana olen tosin huomannut, että perinteistä mediaa tehdään netissä aivan samalla jäykkyydellä kuin paperillakin.
_____________________________________________________
22.9. 2011 vastaanotin 12 laatikkoa Jarkko Peltomäen ja minun tekemää kirjaa painettuna. Tiesin, ettei nyt ollut aikaa juhlia, vaan vahinko piti laittaa kiertämään.
Samana päivänä postitin kuusi kirjaa. Viiden mukana oli käyttöohje suomalaiselle talousmedialle. Pyydettiin mediaa huomaamaan, että suom. vähäveriseen sijoitusalan kirjallisuuteen oli ilmestynyt uusi aikaansaannos, jossa sijoittamista käsiteltiin muuta alan kirjallisuutta laaja-alaisemmin. Kirjoittajista toinen on rahoituksen apul.prof. ja toisella on sijoittamisesta yli 40 vuoden kokemus.
Mitä tapahtui? Media pällisteli kirjaa kuin sonni uutta veräjää. Syykin lienee selvä. Uskon aika monenkin asian olevan kirjassa pielessä:
– Kirja on omakustanne. Sillä tavalla vältetään kustantajan tekemät virheet, joista esimerkkejä on tuon kirjoituksen lopussa.
– Kirjoittajat eivät ole toimittajia.
– Kummallakaan kirjoittajalla ei ole kirjallisuustieteen opintoja, jotka aivan erityisesti näyttävän pätevöittävän taloustoimittajaksi ja alan kaikinpuoliseksi "ekspertiksi".
– Kirjoittajat ovat monessa yhteydessä ja viimeksi ko. kirjassa kritisoineet suomalaista talousmediaa.
– Kirjan sisällysluettelossa on yksi painovirhe. 
Nyt kuitenkin perinteisen median vaikenemisen laki eli omerta näyttää murtuneen yhden palstan ja kahden kappaleen verran. Aikaa kului kuukausi. Taustavaikuttajana on tosin tainnut olla ko. lehteä julkaiseva järjestö?
Ei varmaan pitäisi syödä purevaa kättä, tai miten sanonta nyt menikään. Jotenkin vain tulee mieleen seuraava repliikki: “No kyl mää täl pärjä puol vuot. Kiitoksi vaan kauhian pal.” [ Linna, s. 319]
_____________________________________________________
Kirjoja postitin siis viiteen talousmediaan sekä yhden yhdelle yksityishenkilölle. Tähän viime mainittuun lähetykseen en laittanut mukaan mitään “käyttöohjeita”, vaan jätin asian vastaanottajan harkintaan.
Pikkuisen tosin lopputulosta osasin aavistella – kuten sitäkin, ettei tarvinnut odottaa kuukautta. Kiitos Helge, kiitos uudempi media.
Kirja-arvosteluista
SARViinkin kuuluvana tärkeänä henkilönä minulla ei ollut aikoinaan, kun kirja-arvosteluja päivälehteen (Karjalainen) laadin, vaikeuksia arvostelujen julkaisemisen kanssa: suorastaan hotkivat 70-80-luvun taitteessa kaiken mitä syötin.
Sitten kirjaelämään kyllästyneenä hankin elävän nahkaselkäisen, jonka kanssa ahersimme perheeseen pienempiä painoksia. Elimme sen mitä kirjoista aikaisemmin luin.
Lopetin omasta tahdosta koko arvostelu-uran.
Nyttemmin kirjainpiru taas on tarttunut pikkusormesta ja vähän 'kuhan' sinne päin täyttelen Kauppalehteen blogipottua. Eivät ne ole kirja-arvosteluja vaan lukijan selviytymistaistelukuvauksia kirjan työntyessä kimppuun yli- ja alitajunnan kautta. Minulla on oikeuteni käsitellä kirjaa tavallani, teorioiden ulkopuolella, KOSKA: ainakin PulkkisMatti ja Hannu Salama, jonka kyydissä parhaillani huhuilen ovat kumpikin julistaneet perinteisen romaanin ja kerronnan kuolleeksi ja vanhanaikaiseksi, ei aikaan kuuluvaksi.
Nyt tulee sitten yllätyksenä Vaheen Juhalta tieto miten vaikea kirja-arvostelujen läpvienti lehdistöön/muuhun tiedotusvälineistöön nykyisin on.
Suuri harmi!
Vissiin kirjan tekijöiden pitäisi mennä tanssimaan tähtien kanssa tai parileikkiin aatamina ja eevana, ellei peräti bigbrothereihin pelehtimään, jotta heidät huomattaisiin ja päästäisin myöhemmin itse asiaan.
Peltomäki & Vahe Omalla rahalla kirjaa olen tosiaankin tutkaillut iltojeni iloksi ja nauttinut siitä että teksti on selkokielistä ja ymmärrettävää sopivin heitoin. Eilen naureskellen pelästyin Peltomäen lukuun, ihan peilin eteen hämärissä oli hiippailtava, CAPITAREXIA NERVOSA, joka on suurta sukua pelihimolle. Toissa iltana pyörittelin päätäni Vaheen kertomukselle analyytikkojen vähäisestä avusta: "… kyky arvioida menoerien muutoksia ei ole kovin suuri, kun erään Suomen suurimman pankin metsäteollisuusanalyytikko ei löytänyt vastausta kysymykseen, mikä on puuraaka-aineen osuus UPM:n kuluista. Juuri tätä yksinkertaisempaa kysymystä analyytikoille ei pysty esittämään!"
Juha Vahe arvelee että yksi syy median väheksyntään on se koska kirja on omakustanne. Pitänee pitkälti paikkansa, vaikka vähitellen muutaman suurkustantamon sekoilun jälkeen on syntynyt pienkustantamoja, joilla alkaa olla jo statusta. Jatkumona voi hyvinkin olla että nykyvälinein merkittävimmät, käänteentekevimmät kirjat kirjoitetaankin kustantamoitta, ajatuksena että kyllä verkko pyytää ja lukeva kala tarttuu pyydyksiin.
Eikös tämäkin kirjoitus ole verkon luomus?
Asia ei riitä nykyään mihinkään
"Vissiin kirjan tekijöiden pitäisi mennä tanssimaan tähtien kanssa tai parileikkiin aatamina ja eevana, ellei peräti bigbrothereihin pelehtimään, jotta heidät huomattaisiin ja päästäisin myöhemmin itse asiaan."
Kyllä sitäkin harkittiin, että oltaisiin Jarkon kanssa tanssittu härkäparina poskivalssia kilpailevassa formaatissa "Tanssii tähteiden kanssa." Oli paljetetkin ostettu, mutta sitten se mokoma muutti Ruåttiin.