Kustannustehokkuus ajaa kohti yhteistä EU-armeijaa
Jatkan Kain nostamasta aiheesta eli puolustuslaitoksesta. Kai toteaa perustellusti, että Suomen on valittava turvallisuuspoliittinen viitekehyksensä jo teknologisista syistä – ajanmukaisia asejärjestelmiä eivät tuota kuin muutamat suuret allianssit. Puolustusvoimat on ratkaisunsa tehnyt suuntaan, joka on kaikin tavoin Suomen ulkopoliittisen aseman ja linjan mukainen.
Ruotsin Carl Bildtin ja Karin Enströmin ehdotus pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä otettiin Suomessa vastaan kohtuullisen myönteisesti, mutta Pohjoismaat eivät ole ratkaisu Kain kuvaamasta syystä, mutta eivät myöskään taloudellisesti. Pohjoismaissa on 25 miljoonaa asukasta. Sen varoilla ei rakennetta vielä kummoista kalustoa kansainvälisessä mitassa. Ja miksi pitäisi – olemmehan EU:n jäseniä, kuten ruotsalaisetkin kohteliaasti muistuttivat puolustusliittopuheita tyynnytellen.
Yhteinen turvallisuuspolitiikka on EU:lle määritelty tavoite, ja sen päätepisteeksi todetaan yhteinen puolustus, joskin vain mahdollisuutena. Se on mielekästä jo kustannustehokkuuden kannalta. EU-maiden yhteen lasketut sotilasmenot ovat useita satoja miljardeja eli reippaasti enemmän kuin vaikka Kiinalla saati Venäjällä. Rahaa voisi käyttää huomattavasti tehokkaammin puolustuslaitosta yhtenäistämällä ja keskittämällä, ja silti säästöä kertyisi. Siihenhän on kova paine nyt joka paikassa.
EU:ssa puoli miljardia asukasta. Jos EU käyttäisi yhteiseen puolustuslaitokseen edes viidesosan siitä mitä useimmat valtion käyttävät puolustukseensa nyt, EU:n puolustusbudjetti 50 miljardia euroa. Suomen osuus kakusta olisi puoli miljardia, kun puolustusmenot ovat nyt vajaat kolme miljardia. Tuollaisella panostuksella EU-armeijan mittaluokka olisi sama kuin Ranskalla ja Iso-Britannialla, joilla on varaa tehokkaaseen ammattiarmeijaan. Sadalla miljardilla saisi jo sellaisen sotakoneen, ettei sotilaallisia uhkia tarvitsisi taatusti murehtia. Ja vieläkin kertyisi säästöä.
Liittovaltioiden puolustus on aina keskitetty liittovaltiolle. EU ei ole liittovaltio per se, mutta samantapainen poliittinen muodostelma kuitenkin. Sen puolustusintressit ovat samanlaiset, sillä eihän EU voi suhtautua rajojensa koskemattomuuteen ja muuhun sotilaallisen kaltaiseen uhkaan kuin torjumalla sen yhtenäisenä rintamana. Siitä on jo sovittukin.
EU:n yhteiset asevoimat ovat olleet ajoittain tapetilla 1950-luvulta asti, mutta aina jokin asia hankkeen on torpannut, milloin keskinäiset riidat, milloin USA:n vastustus. EU ei ole hääppöisessä huudossa tällä haavaa, mutta ehkä talouskriisin myönteinen puoli voisi olla, että yhteisen puolustuksen rakentaminen saisi nyt vauhtia säästämisen näkökulmasta. Vaikkapa sotalentokoneet ovat niin tolkuttoman kalliita, että olisi äärettömän järkevää aloittaa yhteisen puolustuksen rakentaminen lentovoimista. Operatiivisestikin lentokoneet voivat liikkua hetkessä minne tahansa.
Miten vaikka Baltian mailla olisi varaa ajanmukaiseen lentokalustoon, jolla olisi mitään käytännön merkitystä verrattuna Venäjän ilmavoimiin? Ei mitenkään. Ja ihan yhtä surkea on tilanne Suomen ja Pohjoismaiden kannalta: raha ei riitä. Toisaalta, mihin ihmeeseen EU:n keskellä olevat maat tarvitsevat kansallisia armeijoita kalliine kalustoineen, sikäli kun oletamme EU:n pysyvän koossa ja Euroopan rauhallisten aikojen jatkuvan, kuten on perusteltua odottaa ja edellyttää yhtenäisen talouden oloissa.
Suomella tai Pohjoismailla ei ole varaa ammattiarmeijoihin, mutta EU:lla on valtavan kokonsa vuoksi vaivatta. Ongelma ei ole taloudellinen vaan poliittinen: EU-maiden on opittava ylittämään turvallisuuspolitiikassa kansallinen nurkkakuntaisuus ja hyväksyttävä, että nykymuotoisen Euroopan kohtalonyhteys mahdollistaa ja edellyttää puolustuslaitoksen yhtenäistämistä. Ja se on mielekästä niin sotilaallisesti, taloudellisesti kuin poliittisesti, millaisia yhteiselon muotoja EU jatkossa saakaan. Eivät Yhdysvaltojenkaan osavaltiot kyseenalaista yhtenäistä puolustuslaitosta, vaikka monissa asioissa kovasti eri mieltä ovatkin, ja poliittisesti monella tapaa autonomisia.
Poliittinen unioni ensin
Miten soditaan jos kaksi EU maata sotii keskenään ja heillä on sama armeija? Toisaalta poliittinen unioni vaatii yhteistä armeijaa, muuten joku voi sanoa ettei me teidän kanssa aleta. Kaksi Nato maata on sotinut keskenään, Turkki ja Kreikka sekä osittain Islanti ja Englanti. Miksei EU-maatkin voisi sotia keskenään.
”Miksei EU-maatkin voisi
"Miksei EU-maatkin voisi sotia keskenään."
Kai ne voivat, mutta kun koko EU:n tavoite on alusta asti ollut rauhan turvaaminen taloudellista keskinäisriippuvuutta lisäämällä, niin kyllä siihen suuntaan on loogista edetä puolustuslaitoksenkin suhteen, kun taloudellinen ja poliittinen integraatio on edennyt näinkin pitkälle. Valtioiden väliset ristiriidat eivät ole olleet vuosikymmeniin Euroopassa likikään sodan asteella siellä, missä integratio on todella toiminut. Lue siis pois Balkan ja muutama muu vanha kriisipiste.
Vierailijalle kiitos hyvästä historiallisesta kommentista. Juuri näin on: turvallisuuspolitiikassa nimenomaan olisi loogista edetä kollektiivisten ratkaisujen kautta, kuten on historiassa tehty lukemattomat kerrat. Turvallisuuspoliittisessa integraatiossa on järkeä, vaikka muu poliittinen integraatio olisikin heikompaa. Saati kun EU on näin yhtenäinen organismi muutenkin.
Heikki
Ps yksi kustannusanekdootti lisää
Suomessa ja muissa pienissä – ja isoissakin sen puoleen – euromaissa taivastellaan, että mistä rahat uskottavaan puolustukseen, kun hirmuinen jättiläinen Venäjä on tuossa vieressä, matkalla ties millaiseen fasismiin (tässä kohtaa totean, etten usko suuremmin Venäjän sotilaalliseen uhkaan nyt enkä tuonnempana). Numerot antavat aika toisenlaisia tuloksia. EU:n bkt on 17 000 – 18 000 miljardia, ja sen väestömäärä sen puoli miljardia. Viiden suurimman jäsenmaan (Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Italia ja Espanja) osuus bkt:sta on jotain 12 000 – 13 000 miljardia, eli euroalueen pienten ja keskisuurten maiden osuus on luokkaa 5000 miljardia. Venäjän bkt on pari miljardia eli alle puolet tuosta.
Suomi käyttää puolustusmenoihinsa noin 1,5 prosenttia bkt:sta. Luku on samaa tasoa useimmissa valtioissa (Venäjällä kyllä korkeampi). Pienemmätkin EU-maat saisivat puolustuksensa yhdistämällä kasaan tuolla kustannustasolla 70-80 miljardin puolustuslaitoksen. Se olisi juuri samaa tasoa kuin Venäjän.
Väestöä Venäjällä on 150 miljoonaa, EU:n pienissä ja keskisuurissa maissa vajaat 200 miljoonaa. EU-maat kykenisivät siis ilman viittä suurtakin kustantamaan nykyisellä kustannustasolla ihan varmasti riittävän suuren armeijan millaisen tahansa kuviteltavissa olevan uhkan varalta – saati kun mukana ovat suuret maat.
Heikki
tarkennus
Nuo bkt-luvut ovat dollareissa, mutta mittakaava ei siitä toki oleellisesti heitä.
Heikki
Onko mukana Kreikan armeija
Se kallis ja mahtava
http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikan+armeija+on+yhdysvaltoja+kiinaa+ja+syyriaa+suurempi/a2004565
Kreikka vasta hyötyisi
Kiinnostava anekdootti, kiitos. EU-armeija antaisi Kreikallekin mahdollisuuden kaventaa tuota tolkuttoman suurta omaa armeijaansa. Kreikalla jos jollain siihen olisi syytä…
Heikki
ps
Tuosta tilastosta muuten näkee hyvin, miten järjettömästi EU-maat tuhlaavat armeijoihinsa. Pelkästään taloutensa kanssa rimpuilevilla Ranskalla, Espanjalla, Kreikalla ja Portugalilla on vakinaista henkilöstöä jotain 700 000. Siitä saa kuvan, paljonko niitä on kaikissa EU-maissa. Ketähän Espanja pelkää liki 130 000 sotilaan voimin – Portugalin salamasotaa, Ranskan miehitystä vai Marokon maihinnousua?
Heikki
Pelko
Ketä Suomi pelkää kun puolet kansasta pitää kouluttaa taistelijoiksi?
Yhteinen puolustus ei vaaranna itsenäisyyttä
Ennen kansallisvaltiota oli olemassa valtiomuoto, keisarikunta. Ja usein keisarikunnassa yhteistä oli puolustus. Ja muuta yhteistä ei sitten aina ollutkaan. Lainopilliset riidat ratkottiin paikallisen tapaoikeuden piirissä. Vähävaraisista huolehtivat uskonnolliset yhteisöt taikka maakuntakäräjien ja pitäjien tapaiset paikallishallinnolliset rakenteet. Ja tapakulttuurikin saattoi keisarikunnassa olla hyvin erilaista.
Keisarikunnan tapaisia yhteiseen puolustukseen perustuvia liittoja olivat muun muassa:
– Kalmarin unioni johon kuuluivat yli sadan vuoden ajan kaikki pohjoismaat (Suomen linnaläänit muiden mukana; emme olleet tuolloin osa hallinnollista Ruotsia, sillä hallinnollista Ruotsia ei ollut faktisesti olemassa)
– Ruotsi 1500 luvulla ja 1600 luvun alussa (johon kuuluivat Svea, Göta ja Itämaa eli Suomi)
– Venäjän Tsaarin ja Suomenmaan Suuriruhtinaan hallitsemat maat 1800 luvulla (Suomi, Puola, Liettua, Ukraina, ….)
– Ottomaanien keisarikunta (Turkki, Unkari, Romania, Jugoslavian eteläiset osat, Kreikka, Irak, Arabian niemimaa, Egypti,……….)
– Rooman keisarikunta ainakin 300- luvulle saakka
– NATO, Varsovan liitto
Yhteinen puolustus ei ole yllä mainituissa tapauksissa rikkonut kansallista identiteettiä eikä siitä ole ollut vaaraa itsemääräämisoikeudelle. Siksi ajatus EU laajuisesta yhteisestä puolustuksesta mielyttää minua suuresti.
nimimerkki: Itsenäinen Suomi