Aiemmin kirjoitin suuren rahan odotustilasta. Financial Timesin aamuinen lukukierros tuo kaksi osapuilleen päinvastaista uutista. Toinen tukee teoriaa siitä, että Euroopan markkinat piristyisivät, sillä kehittyvien markkinoiden viime päivien sekasorto olisi ohjaamassa pääomavirrat Eurooppaan. Tämä tietäisi hyvää eurooppalaisosakkeille. Toisaalta taas toinen uutinen kertoisi, että suuri on kaunista. No, ellei nyt kaunista niin ainakin tuotto-odotukset olisivat sijoittajille kohdallaan. Kaipa sekin nyt riittää?

Euroopan viime päivien lasku on kyllä selitettävissä. Itsekin jo pähkäilin aivan vakavissani, että myyn nyt kaiken pois Euroopasta. Ja jos en löydä Yhdysvalloista mitään niin sitten pysyttelen sateensuojassa. Päätöksen tekeminen vaatii uuden harkintakierroksen. Jotkut eivät vain jääneet pähkäilemään, vaan myivät ensin ja tekevät suuremman pohdinnan vasta sitten.

Nythän on hyvä katsoa hetken aikaa, että miten tämä lähtee käyntiin – ja ennenkaikkea: mihin suuntaan. Kurssihuiput olivat omilla painotuksillani tammikuun alussa, mutta viime vuoden loppupuolen reipas nousukiito on antanut pelivaraa myös tarkkailulle. Jos suunta näyttäisi olevan pääomavirtojen kulkeutuessa kohti Eurooppaa niin silloinhan nykyistä pientä monttua voisi käyttää hyvänä ostohetkenä. Ja jos taas taso painuu alas niin voi silti vielä myydä ihan kohtuullisella voitolla.

Todettakoon vielä, että oma strategiani on pitkäaikainen, enkä kovin mielelläni lähde "säätämään" salkkua aina kaikenlaisten pikkuliikkeiden vuoksi. Nyt voi olla käsillä suurempikin laskettelukausi ja lunta tulee tasaisesti tupaan.

Tämän lisäksi olen jonkin verran luottavainen siihen, ettei Draghi anna tälläkään kertaa koko järjestelmän pudota kielekkeeltä alas.