Nykyinen/mennyt finanssikriisi osoitti, että rahoitusmarkkinat ja siihen sisältyvä pankkisektori eivät toimi nykyisessä muodossaan riittävän hyvin. Ongelma on se, että rahoituksesta suurelta osin vastaavat pankit eivät voi mennä konkurssiin kuten normaalit firmat. Jos autonvalmistaja X menee konkurssiin, ei tämä suoraan lisää muiden autonvalmistajien konkurssiriskiä. Jos taas pankki Y menee konkurssiin, ja jos Y sattuu olemaan vielä todella iso pankki, ovat monet muut pankit vaarassa mennä konkurssiin, koska 1) näillä muilla pankeilla on saatavia pankilta Y 2) pankit ovat sijoittaneet samantyyppisiin instrumentteihin 3) pankkien toiminta on todella vahvasti vivutettua. Tällöin valtion mahdollisesti kannattaa pelastaa Y, jotta ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa useiden pankkien vakavaraisuus tulisi kyseenalaiseksi. Jos pankkien maksukyky&vakavaraisuus tulee kyseenalaiseksi, lainananto pankkien kesken ja pankeilta pankkien asiakkaille tyrehtyy. Jo pelkkä epäilys joidenkin pankkien vakavaraisuudesta riittää tuomaan lyömään rahoitusjärjestelmän polvilleen, koska taseiden läpinäkymyttömyyden takia kaikki pankit joutuvat luotonannon suhteen epäilyksen alaisiksi (ei tiedetä missä korissa mädät omenat ovat).

Pankkisektorin pitäisi olla yhtä "kestävä" kuten muutkin talouden sektorit: pankkien, mahdollisesti useidenkin, on voitava mennä konkurssiin ilman, että koko pankkisektorin ja talouden toimintakyky vaarantuu.

Nykyinen/mennyt finanssikriisi osoitti, että rahoitusmarkkinat ja siihen sisältyvä pankkisektori eivät toimi nykyisessä muodossaan riittävän hyvin. Ongelma on se, että rahoituksesta suurelta osin vastaavat pankit eivät voi mennä konkurssiin kuten normaalit firmat. Jos autonvalmistaja X menee konkurssiin, ei tämä suoraan lisää muiden autonvalmistajien konkurssiriskiä. Jos taas pankki Y menee konkurssiin, ja jos Y sattuu olemaan vielä todella iso pankki, ovat monet muut pankit vaarassa mennä konkurssiin, koska 1) näillä muilla pankeilla on saatavia pankilta Y 2) pankit ovat sijoittaneet samantyyppisiin instrumentteihin 3) pankkien toiminta on todella vahvasti vivutettua. Tällöin valtion mahdollisesti kannattaa pelastaa Y, jotta ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa useiden pankkien vakavaraisuus tulisi kyseenalaiseksi. Jos pankkien maksukyky&vakavaraisuus tulee kyseenalaiseksi, lainananto pankkien kesken ja pankeilta pankkien asiakkaille tyrehtyy. Jo pelkkä epäilys joidenkin pankkien vakavaraisuudesta riittää tuomaan lyömään rahoitusjärjestelmän polvilleen, koska taseiden läpinäkymyttömyyden takia kaikki pankit joutuvat luotonannon suhteen epäilyksen alaisiksi (ei tiedetä missä korissa mädät omenat ovat).

Pankkisektorin pitäisi olla yhtä "kestävä" kuten muutkin talouden sektorit: pankkien, mahdollisesti useidenkin, on voitava mennä konkurssiin ilman, että koko pankkisektorin ja talouden toimintakyky vaarantuu.

Onko pankkisektorin uudelleen regulointi mahdoton tehtävä? Emmekö pysty keksimään rahoitusjärjestelmää, joka ei olisi altis "systeemisille" kriiseille, niin sanotuille dominoefekteille? Ihminen on kirjoitetun historian aikana käynyt Kuussa, sekvenssoinut DNA:n, alistanut hallintaansa atomin energian, luonut laitteen nimeltä Nokia 1011 sekä onnistunut saavuttamaan monia muita asioita, joiden piti olla mahdottomia. Luulisi, ettei rahoitusjärjestelmän uudelleenregulointi olisi edes mikään haaste kaikkie edellä mainittujen saavutusten jälkeen.

Itse olen tätä pähkäillyt tätä asiaa jo jonkin aikaa. Paras idea mihin olen tähän mennessä tutustunut on ekonomisti Laurence Kotlikoffin http://www.kotlikoff.net/ "limited purpose banking". En ole lukenut tuota kirjaa "Jimmy Stewart is Dead", mutta podcastin perusteella systeemi menee jotakuinkin näin:

– narrow banking: pankkien käteistileillä reservivaatimus 100%, eli pankit pitävät käteistalletukset 100% rahana tai lyhyissä lähes riskittömissä velkapapereissa (T-bill) 

– "pankit" myyvät kahta asiaa: käteistilejä ja sijoitusyhtiöiden osuuksia (mutual funds). tämän lisäksi ne tuottavat maksuliikennepalvelut

– sijoitusyhtiöt (mutual funds): nämä ohjaisivat rahoitusta eri aloille: asuntolainoitus, yrityslainoitus, osakkeet, jne.

– yksi valtion virasto reittaisi sijoitustuotteet ja pitäisi huolen siitä, että sijoitusyhtiöiden tuoteselosteet olisivat paikkansapitäviä (verotietojen jne kautta katsottaisiin, että sijoituskohteiden laatu ja määrä vastaa sitä, mitä tuoteselosteessa sanotaan)

Limited purpose bankingissa ei siis ole riskiä talletuspakoon eikä pelkoa rahoitusjärjestelmän jumiutumisesta shokin toteutuessa, koska "pankit" eivät sijoittaisi mihinkään riskiseen. Riskin ja tappion kantaisivat suoraan sijoitusyhtiöiden osuudenomistajat.

Jos otetaan uusintana mennyt/meneillään oleva finanssikriisi limited purpose bankingissa, tapahtumien kulku on kutakuinkin seuraava: 1) asuntomarkkat romahtavat  2) asuntolainoihin ja asuntoihin sijoittavat sijoitusyhtiöt kärsivät huomattavia tappioita (osa menee mahdollisesti konkkaan, jos ovat ottaaneet liikaa vipua; en ole varma saavatko sijoitusyhtiöt Kotlikoffin mallissa vivuttaa) 3) osuudenomistajat em. yhtiöissä köyhtyvät huomattavasti  4) tulee lama, koska useilla toimijoiden varallisuus on vähentynyt 5) pankit eivät mene konkkaan, eivät edes tee tappiota suoraan romahduksen takia 6) maksuliikenne, käteistalletukset ja rahoituskanavat pysyvät auki säästäjiltä investoijille normaalisti 7) talous elpyy hitaasti mutta varmasti