OECD on julkaissut tuktielman eläkkeistä. Siinä todetaan että jotakin on tehtävä koska keskimääräiset eliniät kasvavat:

Keksimääräinen eläkkeelläoloaika laskettuna alkaen sääntömääräisestä eläkeiästä (Suomessa 65 vuotta) on OECD-maissa pidentynyt yli viidellä vuodella, nyt 20.8 vuotta. Tämä tarkoittaa että rahat eivät riitä ilman toimepiteitä. Myös suomessa elinikä on pidentynyt niin että miesten kesimääräinen eläkkeelläoloaika on pidentynyt 8.3 vuotta ja naisten 8.3 vuoden 1958 jälkeen. Kuten ylläolevasta käyrstä näkyy eliniän odotetaan edelleen kasvavan tulevaisuudessa. Samalla monessa maassa työtätekevien ikäluokat pienenevät.

OECD on myös laatinut yhteenvedon Suomen eläkejärjestelmästä.

Mitkä ovat sitten OECD:n lääkkeet ja neuvot?

• Pitää satsata matalimpiin eläkkeisiin – vanhusköyhyyden kasvuun ei ole varaa. Monessa maassa matalapalkkaiset saavat eläkkeellä vain n. puolet nettotuloistaan. Suomi maintaankin esimerkkinä siitä miten näin on tehty.
• Koska julkistalous on tiukilla on trendi yksityisten eläkkeiden kasvu. Valtion maksamat eläkkeet pitää kohdistaa etenkin vähävaraisiin.
• Sääntömääräisen eläkeiän nosto on tarpeellinen, mutta lisäksi tarvitaan myös ns. pehmeitä keinoja joilla saadaan ihmiset pysymään työelämässä tähän ikään asti. Tällaisia ovat ikärasismin poistaminen ja koulutusmahdollisuudet.

Mutta kaikki ei ole pelkää synkkyyttä – elämme kauemmin ja työskentelemmekin jo kauemmin kuin esimerkiksi 70-luvulla.

… näin pitkälle siis OECD. Itseäni kiusaa Suomessa vallitseva "tähän etuun ei saa koskea" – mentaliteetti, vaikka kaikki vähänkin asiaan perehtyneet ymmärtävät että näin ei meno voi jatkua.  Entä jos ajattelisimme että saavutettu etu ei ole 65-vuoden eläkeikä vaan esim. 15 vuoden työeläke? Tämän jälkeen valtiolta heruu vain kansaneläke. Parempaa eläkettä haluavat voivat silloin säästää yksityistä eläkettä. Käden käänteessä tällaisa muutoksia ei saada läpi – mikä tarkoittaa että on parempi tehdä ikäviä päätöksiä heti, kun niillä vielä on vaikutusta.

Eläkkeet ovat tietenkin vain osa kokonaisutta. Myös terveyskuluissa näkyy eliniän piteneminen. Tärkeintä olisi siis jatkaa työuraa, ei niinkään eläkkekulujen pienentäminen.

Loppukevennys: Pitkäikäisyys ei minusta ole kauhean paha ongelma. Olen itse 50-kymppisenä varsin tyytyväinen elinikäodotteen kasvuun – ainakin jos miettii vaihtoehtoja.