Uskon, että osakkeet jatkavat huolimatta korkeista arvostustasoista, talvella edelleen ylös. Mistä toiveikkuus kun  ollaan (Shiller p/e, USA)  jo ylitetty vuoden 1929 pörssiromahdusta edeltävä taso?

Syitä toiveikkuuteeni ovat seuraavat:

• Korkeita hintoja kauhistelevat kaikki. Kun markkinoilla on jo tieto niin silloin vaikutus on jo hinnoissa. Eivätkä markkinat pelästyneet korkean arvostustason viime kesäistä uutisointia. 
• Tilanne on toinen kuin esimerkiksi ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta. Silloin koroista sai 5% reaalituottoa ja osakkeille oli parempituottoinen vaihtoehto. Nyt ei ole. Kaikkien muidenkin sijoituskohteiden arvot, kiinteistöt ja korkoinstrumentit mukaan lukien, ovat korkeat.  Vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ole.
• Maailmantalous on hyvässä vedossa ja sekä teollisuuden että kuluttajien luottamus ovat hyviä ja paranevat.
• Korkomarkkinat uskovat talouden vakaaseen kasvuun ja että yritysten toimintaympäristö pysyy hyvänä. Tätä osoittaa se että korkeatuottoisista yrityslainoista saa hädin tuskin 3,5% korkopreemion ja luottamus on viime kuukausina vain parantunut.

Jotkin sijoittajat ovat huolissaan ja odottavat jalka jarrupolkimella merkkiä siitä että nyt on aika vähentää osakepainoa. Jos hermostus kasvaa niin arvaamaton vyöry käynnistyy ensimmäisestä merkistä. Mikä tuo merkki voisi olla?  Seuraavia merkkejä on ehdotettu:

• suhdannekäänne aikaansaa kansantalouden kasvun ja yritysten voittojen supistumista
• keskuspankit kiristävät rahapolitiikkaa
• korkomarkkinat alkavat pelätä konkurssien määrän kasvamista ja nostavat yrityslainoista maksettua korkopreemiota

Niin kauan kuin pahaa merkkiä ei näy niin osakkeet jatkavat nousuaan.

Lisää tietoa:

• USA:n korkotaso vuodesta 1790
• USA:n inflaatio vuodesta 1910

Kuvien lähteet:

• Shiller pe
• Yrityslainojen korkopreemio / FRED