Pääomatulojen verotuksesta
Pääomatulojen osalta tehtiin perinteinen ratkaisu, josta Suomessa on jo pitkät ja kunniakkaat perinteet.
En ala yksityiskohtia jaakaamaan, vaan viittaan vain muutamaan linkkiin.Ensimmäisessä osoitetaan ko. tuloja verotettavan Suomessa poikkeuksellisen ankarasti jo ennestäänkin.
Toisessa voi tutustua silloisen kansanedustajan ja nykyisen ministerin Jari Koskisen työryhmän raporttiin v:lta 2005, esim. s. 14. Tuskin edes H. C. Andersen on pystynyt yhtä mielikuvituksekkaisiin tarinoihin, vaikka omasta mielestäni esim. ”Ruma ankanpoikanen” on kylläkin paremmin kirjoitettu. Kysyin muuten Koskisen työryhmän tulosten perään 2007 puoluetoimistosta ja sain jäätävän vastauksen, että työ on vanhentunut – kahdessa vuodessa. Niin, kokoomushan pääsi hallitukseen, joten kaikki vanheni sitä myöten.
Jotkut ovat esittäneet paheksuntansa ja toiset keksineet kiertotapoja. Varsin joutavaa on spekuloida lisäosingoilla, jotka tuskin ylittävät 5 % hankintahinnasta. Enemmän sopii pohtia, mitä lopulle 95 %:lle hankintahinnasta käy 2014.
Minä puolestani aion kertoa, mikä tässä varsinaisesti kiikastaa. Syy löytyy jokaisen pääomatuloja nostavan kotoa. Se löytyy vessasta eli hienommin sanottuna toiletista käsienpesualtaan yläpuolelta. Jos kuva näyttää tutulta, syytä ei ole hämminkiin, sillä kyseessähän on vain peilikuva.
Osakkeita omistaa kuulemma 800.000 ihmistä, mutta siitä huolimatta puuhaa pidetään lähes yhtä hävettävänä kuin itsensä paljastelua pusikossa. Kerron pari esimerkkiä.
Kansanedustajat valitaan Suomessa vaalipiireittäin. Toisaalta osakesäästäjillä on niin ikään paikallisyhdistyksiä ympäri Suomea. Mielestäni olisi ihan varteenotettavaa, että nämä paikallisyhdistykset loisivat kontakteja poliitikkoihin ja nämä kuuntelisivat hieman 800.000 ihmisen mielipiteitä.
2003 pyrin järjestämään tällaisen tilaisuuden Turussa. Esim. Sari Essayah ja Olavi Ala-Nissilä olivat peräti innostuneita. Vähiten innostusta oli kokoomuksessa, jossa ilmeisesti oletettiin äänten tulevan muutoinkin kuin Manulle illallinen tai ministerille Audi.
Varsinainen ongelma oli paikallinen yhdistys. Sen silloinen nokkamies oli verottajalla töissä eikä kaivannut julkisuutta. Muut hallituksen jäsenet ovat pankkien edustajia ja mikäs sen mukavampaa kuin esim. Danske Bankin oheinen rahasto kuluineen.
Ehdotin samantapaista AP:lle, joka järjestikin netissä tilaisuuden kysymysten esittämiseen eri puolueitten edustajille. RKP:n silloiselle puoluesihteerille osoitetut ”kysymykset” olivat tyyliä ”hurrit vittuun” ilman kysymysmerkkiä ja puoluesihteeri totesi Mauno Koiviston tavoin olevansa väärään aikaan väärässä paikassa ja keskeytti nettikeskustelun. Kysyjät olivat vieläpä pöyristyneitä ratkaisusta, mutta sijoittajat saivat, mitä tilasivat.
Jostain syystä Suomen Yrittäjät, perheyritykset ja EK ovat pärjänneet paremmin. Esim. Vanhasen ja Häkämiehen värvääminen suoraan valtioneuvostosta saattoi ylittää jopa sen lisäarvon, kun pörssisäätiöön palkattiin joku laskentatoimen tutkija. Eron näkee katsomalla, paljonko listaamattomien yritysten osinkoja verotetaan. Lobbaus ei ole laskentatointa.
Uudempi ersio tutkimuksesta
http://www.aktiespararna.se/artiklar/Opinion/Skatteundersokningen/
Linkin takana uudempi versio vertailusta viime vuodelta – ruotsiksi.
Faktaa on edelleenkin että suomi on yksityissijoittajan kokonaisverotuksessa sijalla 4 vertailussa. Kokonaisverotuksessa on indeksiluvulla n. 95 kun eu- keskiarvo on 45. Suomessa verotetaan sijoittajaa siis jo tuplasti kovemmin kuin eu:ssa keskimäärin. Yritysverotuksen keveneminen tosin rehellisyyden nimissä keventää taakkaa.
Kiitos,
huomasin kyllä linkin olevan vanhan.